Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?
20.03.2014 |
Miten olette sopeutuneet elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa? Oletteko vaihtaneet ammattia (mihin)? Miten olette selvinneet taloudellisista vaikeuksistanne?
Kommentit (150)
Em ymmärrä miksi realisti valitsi tästä ketjusta juuri 27:n silmätikukseen. Moni meistä muistakin kirjoitti asioita joihin olisi voinut tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:17"]
Selvinnyt masennuksesta tai ei, 27 vaikuttaa joka tapauksessa huomattavasti tasapainoisemmalta kuin realistijankkaaja.
[/quote]
Olen usein ajatellut, että osa minusta on luonteeltaan jo sellaista herkkää, että jo siksi masennun helpommin. Ehkä jos olisi saanut elää täysin normaalin elämän, olisin silti ainakin melankolisempi kuin moni muu. En osaa sanoa, selviääkö kukaan sellaista kuin minä, ihan kokonaan. Mutta tiedän, että kaiken kanssa oppii elämään ja itseään oppii ymmärtämään, ja olemaan siten armollisempi.
En ole ihan varma, ajaako "realisti" mitään oikeaa asiaa, vai onko hänellä vain halu näyttää minulle paikkani. Hän selvästi kokee olevansa selviytyjä ja parempi kuin muut. Tai sitten hänellä on tarve kokea niin, ja se purkautuu tuollaisena tekstina. Täällä kuka vain voi olla mitä vain, vai realisti? En siis ihan heittämällä usko maisterinpapereitasi tai sitä, ettetkö tietäisi mitä on masennus.
27
[/quote]
En ole mitään vakuuttanut. Olen yksi miljoonista maistereista Suomessa. Mitä kummaa siinä nyt on? Olen opiskellut ja edennyt elämässäni ja minulla on kaikki se mitä olen halunnut (ihana koti, työ, lemmikit, aviomies...). Ja kyllä tiedän paljon tuosta asiasta mistä sinulle kirjoitin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:25"]
Em ymmärrä miksi realisti valitsi tästä ketjusta juuri 27:n silmätikukseen. Moni meistä muistakin kirjoitti asioita joihin olisi voinut tarttua.
[/quote]
Minun ei varmaan kannata kertoa elämästäni yhtään sen enempää (moni muukin asia elämässäni on hyvin, siihen tyyliin että paistaa se aurkinko risukasaankin), joten en halua antaa hänelle enää kimmokkeita. Mistä minä tiedän, miten paha olo hänellä itsellään on?
27
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:17"]
Selvinnyt masennuksesta tai ei, 27 vaikuttaa joka tapauksessa huomattavasti tasapainoisemmalta kuin realistijankkaaja.
[/quote]
Olen usein ajatellut, että osa minusta on luonteeltaan jo sellaista herkkää, että jo siksi masennun helpommin. Ehkä jos olisi saanut elää täysin normaalin elämän, olisin silti ainakin melankolisempi kuin moni muu. En osaa sanoa, selviääkö kukaan sellaista kuin minä, ihan kokonaan. Mutta tiedän, että kaiken kanssa oppii elämään ja itseään oppii ymmärtämään, ja olemaan siten armollisempi.
En ole ihan varma, ajaako "realisti" mitään oikeaa asiaa, vai onko hänellä vain halu näyttää minulle paikkani. Hän selvästi kokee olevansa selviytyjä ja parempi kuin muut. Tai sitten hänellä on tarve kokea niin, ja se purkautuu tuollaisena tekstina. Täällä kuka vain voi olla mitä vain, vai realisti? En siis ihan heittämällä usko maisterinpapereitasi tai sitä, ettetkö tietäisi mitä on masennus.
27
[/quote]
En ole mitään vakuuttanut. Olen yksi miljoonista maistereista Suomessa. Mitä kummaa siinä nyt on? Olen opiskellut ja edennyt elämässäni ja minulla on kaikki se mitä olen halunnut (ihana koti, työ, lemmikit, aviomies...). Ja kyllä tiedän paljon tuosta asiasta mistä sinulle kirjoitin.
[/quote]
:D
Mä olen selvinnyt hyväksymällä sen, että jos tahdon jaksaa edes ei-stressaavaa kokopäivätyötä, mun elämääni ei kertakaikkiaan mahdu esim. aikataulutettuja harrastuksia montaa, kuormittavia ihmissuhteita tai vapaaehtoistyötä. Ei mitään, mikä lisäisi stressiä ja kuormitusta, vaikka sinällään olisikin positiivista. Pakko hyväksyä, että mulla vaan ei ole samoja voimavaroja käytössä kuin ihan kaikilla muilla.
Mun on myöskin pakko pitää arki aika säännöllisenä ja rutinoituneena, jos meinaan pitää pään kasassa. Ja täytyy olla jotain että on pakko nousta sängystä joka päivä. Ankeaa myöntää, mutta pitkillä lomilla masennus oireet alkaa helposti palata... Nykyään tajuan valmistautua jo ennakkoon siihenkin, että kaikki kivat kun elämänmuutokset nostaa ahdistuksen ja paniikkioireita pintaan, mutta ne menevät kyllä ohi parissa viikossa enkä saa alkaa kuvitella, että ne olisivat enää mikään pysyvä tila.
Tylsää, mutta näin oon pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:37"]Mä olen selvinnyt hyväksymällä sen, että jos tahdon jaksaa edes ei-stressaavaa kokopäivätyötä, mun elämääni ei kertakaikkiaan mahdu esim. aikataulutettuja harrastuksia montaa, kuormittavia ihmissuhteita tai vapaaehtoistyötä. Ei mitään, mikä lisäisi stressiä ja kuormitusta, vaikka sinällään olisikin positiivista. Pakko hyväksyä, että mulla vaan ei ole samoja voimavaroja käytössä kuin ihan kaikilla muilla.
Mun on myöskin pakko pitää arki aika säännöllisenä ja rutinoituneena, jos meinaan pitää pään kasassa. Ja täytyy olla jotain että on pakko nousta sängystä joka päivä. Ankeaa myöntää, mutta pitkillä lomilla masennus oireet alkaa helposti palata... Nykyään tajuan valmistautua jo ennakkoon siihenkin, että kaikki kivat kun elämänmuutokset nostaa ahdistuksen ja paniikkioireita pintaan, mutta ne menevät kyllä ohi parissa viikossa enkä saa alkaa kuvitella, että ne olisivat enää mikään pysyvä tila.
Tylsää, mutta näin oon pärjännyt.
[/quote]
Tästä syystä tajuan Realistin "huolen" erittäin hyvin. Kuten itsekin sanoo, on saavuttanut monia asioita elämässään, tietää miten haitallista toipumisen kanssa voi olla ylimitoitetut tavoitteet. Siksi en ymmärrä Realistin lyttäämistä tässä ketjusss. Meni ehkä ot, mutta musta Realisti kyllä puhuu asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:27"]
En ole mitään vakuuttanut. Olen yksi miljoonista maistereista Suomessa. Mitä kummaa siinä nyt on? Olen opiskellut ja edennyt elämässäni ja minulla on kaikki se mitä olen halunnut (ihana koti, työ, lemmikit, aviomies...). Ja kyllä tiedän paljon tuosta asiasta mistä sinulle kirjoitin.
[/quote]
Hetkinen. Maisteriudessa ei ole mitään kummaa ja ihmeellistä... mutta kun tämä 27 lukee pääsykokeisiin tavoitteenaan päästä yliopistoon, hän on hypomaaninen (miten voit heittää tällaisen diagnoosin?) "ylimitoitettuine tavoitteineen ja ideaaleineen"? Siis c'mon! :)
Minä voisin heittää sinulle pari muuta nimiehdotusta tuon "realistin" sijasta...
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:39"]60: Nii-in! :D
[/quote]
Sulla ja joillain toisillakin taitaa omanarvontunto olla "vähän" hukassa :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:37"]Mä olen selvinnyt hyväksymällä sen, että jos tahdon jaksaa edes ei-stressaavaa kokopäivätyötä, mun elämääni ei kertakaikkiaan mahdu esim. aikataulutettuja harrastuksia montaa, kuormittavia ihmissuhteita tai vapaaehtoistyötä. Ei mitään, mikä lisäisi stressiä ja kuormitusta, vaikka sinällään olisikin positiivista. Pakko hyväksyä, että mulla vaan ei ole samoja voimavaroja käytössä kuin ihan kaikilla muilla.
Mun on myöskin pakko pitää arki aika säännöllisenä ja rutinoituneena, jos meinaan pitää pään kasassa. Ja täytyy olla jotain että on pakko nousta sängystä joka päivä. Ankeaa myöntää, mutta pitkillä lomilla masennus oireet alkaa helposti palata... Nykyään tajuan valmistautua jo ennakkoon siihenkin, että kaikki kivat kun elämänmuutokset nostaa ahdistuksen ja paniikkioireita pintaan, mutta ne menevät kyllä ohi parissa viikossa enkä saa alkaa kuvitella, että ne olisivat enää mikään pysyvä tila.
Tylsää, mutta näin oon pärjännyt.
[/quote]
Tästä syystä tajuan Realistin "huolen" erittäin hyvin. Kuten itsekin sanoo, on saavuttanut monia asioita elämässään, tietää miten haitallista toipumisen kanssa voi olla ylimitoitetut tavoitteet. Siksi en ymmärrä Realistin lyttäämistä tässä ketjusss. Meni ehkä ot, mutta musta Realisti kyllä puhuu asiaa.
[/quote]
Kirjoitukset on ohi, luen pääsykokeisiin.
Olen edelleen eläkkeellä, mutta elämässä on paljon hyvää.
Mikä tässä on niin pelottavaa? Se, että saatan jopa pärjätä elämässäni kaiken jälkeen? Ja pärjäämisellä tarkoitan elämän syrjässä kiinni pysymistä, omien unelmien tavoittelua. En tarkoita menestystä, vaikutusvaltaa tai muuta sellaista. Haluan ihan todella ymmärtää teitä.
27
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:27"]
En ole mitään vakuuttanut. Olen yksi miljoonista maistereista Suomessa. Mitä kummaa siinä nyt on? Olen opiskellut ja edennyt elämässäni ja minulla on kaikki se mitä olen halunnut (ihana koti, työ, lemmikit, aviomies...). Ja kyllä tiedän paljon tuosta asiasta mistä sinulle kirjoitin.
[/quote]
Hetkinen. Maisteriudessa ei ole mitään kummaa ja ihmeellistä... mutta kun tämä 27 lukee pääsykokeisiin tavoitteenaan päästä yliopistoon, hän on hypomaaninen (miten voit heittää tällaisen diagnoosin?) "ylimitoitettuine tavoitteineen ja ideaaleineen"? Siis c'mon! :)
Minä voisin heittää sinulle pari muuta nimiehdotusta tuon "realistin" sijasta...
[/quote]
Mitä jos te välillä selittäisitte minulle? T. Realisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. realisti on kyllä ilkeä, kirjoitustyylikin alatyylinen. Mahtavaa sinä aikuisopiskelija, sinulla varmasti on paukkuja vaikka mihin! Uskomatonta mistä kaikesta olet selviytynyt!
Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:45"]
Mitä jos te välillä selittäisitte minulle? T. Realisti
[/quote]
No mutta heitäpä kysymys, niin voimme selittää vaikka ja mitä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:49"]
Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)
[/quote]
Niin, kirjoitin puolimaratonistakin, että aloitan treenaamisen. Aloitan. Aloittelen. Alkaa jo naurattaa tämä. Sain jalkaani ikävän vamman puoli vuotta sitten, ja sekin oli saavutus etten vaipunut masennukseen sen kanssa, että lupaavasti alkanut juoksuharrastus tyssääntyi ;) Mutta en tiedä, mikä realistille oli se punainen vaate. Ehkä se oli vain yleinen selviytyminen tähän asti?
Vai positiivisuus?
Vai ehkä se, että olen armollinen itselleni?
27
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:37"]Mä olen selvinnyt hyväksymällä sen, että jos tahdon jaksaa edes ei-stressaavaa kokopäivätyötä, mun elämääni ei kertakaikkiaan mahdu esim. aikataulutettuja harrastuksia montaa, kuormittavia ihmissuhteita tai vapaaehtoistyötä. Ei mitään, mikä lisäisi stressiä ja kuormitusta, vaikka sinällään olisikin positiivista. Pakko hyväksyä, että mulla vaan ei ole samoja voimavaroja käytössä kuin ihan kaikilla muilla.
Mun on myöskin pakko pitää arki aika säännöllisenä ja rutinoituneena, jos meinaan pitää pään kasassa. Ja täytyy olla jotain että on pakko nousta sängystä joka päivä. Ankeaa myöntää, mutta pitkillä lomilla masennus oireet alkaa helposti palata... Nykyään tajuan valmistautua jo ennakkoon siihenkin, että kaikki kivat kun elämänmuutokset nostaa ahdistuksen ja paniikkioireita pintaan, mutta ne menevät kyllä ohi parissa viikossa enkä saa alkaa kuvitella, että ne olisivat enää mikään pysyvä tila.
Tylsää, mutta näin oon pärjännyt.
[/quote]
Tästä syystä tajuan Realistin "huolen" erittäin hyvin. Kuten itsekin sanoo, on saavuttanut monia asioita elämässään, tietää miten haitallista toipumisen kanssa voi olla ylimitoitetut tavoitteet. Siksi en ymmärrä Realistin lyttäämistä tässä ketjusss. Meni ehkä ot, mutta musta Realisti kyllä puhuu asiaa.
[/quote]
Kirjoitukset on ohi, luen pääsykokeisiin.
Olen edelleen eläkkeellä, mutta elämässä on paljon hyvää.
Mikä tässä on niin pelottavaa? Se, että saatan jopa pärjätä elämässäni kaiken jälkeen? Ja pärjäämisellä tarkoitan elämän syrjässä kiinni pysymistä, omien unelmien tavoittelua. En tarkoita menestystä, vaikutusvaltaa tai muuta sellaista. Haluan ihan todella ymmärtää teitä.
27
[/quote]
No jos haluat ymmärtää niin masennuksen taustalla usein on se, että asettaa riman liian korkealle voimavaroihinsa nähden. Minä: Realisti olen tehnyt niin koko elämäni. Tavoittellut unelmiani ja saavuttanut ne, mutta mikään niistä ei ole poistanut masennusta. Trust me. Kaikki se on vain altistanut masennukselle. Jos olisin ollut fiksu olisin mennyt amikseen tjsp ja pyrkinyt turvaamaan hyvän elämän itselleni.
T. Realisti
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 19:14"]
Jotenkin kuulostaa niin utopistiselta, että elämän pitäisi olla mukavaa! Sellaistako terveiden elämä on? Minä vain kompuroin päivästä toiseen.
ap
[/quote]
Minä en enää odota että elämän pitäisi olla mukavaa, tai mitään muutakaan, ja se on minusta yksi syy juuri siksi miksi minun on nykyisin niin hyvä olla. Otan hetken kerrallaan, sellaisena kuin se on. Ahdistus on yhtä tervetullutta kuin ilo, jännitys yhtä tervetullutta kuin rauha. Tunteet ja ajatukset vaihtelee, ja ne saa vaihdella. Ne eivät ole ongelma. Itse asiassa olisi aika tylsää elämä, jos se olisi pelkkää iloa ja rauhaa vaikka, kyllä minä kaipaan vähän monivärisempää elämän kudosta!
Ja minä olen alkanut ajatella näin vasta masennuksen aikana. Minulla oli siis vain 1 erittäin intensiivinen masennusjakso, joka kesti noin vuoden. En ottanut vastaan hoitoa, koska sain vain lääkereseptin, enkä halunnut alkaa lääkkeitä syömään. Lääkitsin itseäni juomalla viinaa silloin kun en muuten meinannut kestää. Mutta huolimatta tästä ei-suositeltavasta hoitotavasta jossain vaiheessa tuntui kuin jotain hyvin sairasta minussa olisi hajonnut, ja jäljelle jäi ihminen joka olen paljon enemmän aito minä kuin se mikä olin luullut olevani. En muuten pelkää myöskään masennuksen uusiutumista - masennuskin on tervetullut jos on tullakseen, kuten ihan kaikki muutkin tilat.
t. 13
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:47"]Ns. realisti on kyllä ilkeä, kirjoitustyylikin alatyylinen. Mahtavaa sinä aikuisopiskelija, sinulla varmasti on paukkuja vaikka mihin! Uskomatonta mistä kaikesta olet selviytynyt!
[/quote]
Alatyylinen?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:47"]Ns. realisti on kyllä ilkeä, kirjoitustyylikin alatyylinen. Mahtavaa sinä aikuisopiskelija, sinulla varmasti on paukkuja vaikka mihin! Uskomatonta mistä kaikesta olet selviytynyt!
[/quote]
Alatyylinen?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:17"]
Selvinnyt masennuksesta tai ei, 27 vaikuttaa joka tapauksessa huomattavasti tasapainoisemmalta kuin realistijankkaaja.
[/quote]
Olen usein ajatellut, että osa minusta on luonteeltaan jo sellaista herkkää, että jo siksi masennun helpommin. Ehkä jos olisi saanut elää täysin normaalin elämän, olisin silti ainakin melankolisempi kuin moni muu. En osaa sanoa, selviääkö kukaan sellaista kuin minä, ihan kokonaan. Mutta tiedän, että kaiken kanssa oppii elämään ja itseään oppii ymmärtämään, ja olemaan siten armollisempi.
En ole ihan varma, ajaako "realisti" mitään oikeaa asiaa, vai onko hänellä vain halu näyttää minulle paikkani. Hän selvästi kokee olevansa selviytyjä ja parempi kuin muut. Tai sitten hänellä on tarve kokea niin, ja se purkautuu tuollaisena tekstina. Täällä kuka vain voi olla mitä vain, vai realisti? En siis ihan heittämällä usko maisterinpapereitasi tai sitä, ettetkö tietäisi mitä on masennus.
27