Ärsyttääkö Hopen lahjoistusvaatimukset muita?

Olen halunnut auttaa muita lapsiperheitä, vaikka ei me itsekään mitään suurituloisia olla. Mutta hyvin pärjäillään. Siinä kohtaa vaan kun huomaa et ns.köyhän perheen äidillä on varaa huoltaa joka kuukausi itselleen uudet ripset ja kynnet niin auttamisen halu hieman heikkenee. Ei kyse ole aina tulojen määrästä vaan siitä miten ne käytetään. Elämänhallinnasta. Toki lapsi on tällöin kärsijän osassa, jos vanhemmat satsaa lapsen joulun edelleen oman ulkonäön. Mutta itse en voi laittaa tuloistani yli 100e per kuukausi ripsiin ja kynsiin. Ei meillä sitten enää pärjättäisikään.

No ei tuo ap:n heittämä kommentti, että köyhän on näytettävä köyhältä, ole ihan oikein. Minusta köyhän lapsen on näytettävä tavalliselta lapselta, jolla on yllään ehjät ja puhtaat vaatteet. Puetko omille lapsillesi ap reikäisiä ja tahraisia vaatteita? Kautta aikojen monet "hyväntekeväisyytä harrastavat" ihmiset ovat tunkeneet keräyslaatikoihin käyttökelvotonta resua. Ja kun ne eivät sitten kelpaa kenellekään, niin vedetään porot nokkaan, kun köyhät vaativat laatua ja kallista. Juu, laatua sikäli, että lahjoitettavat vaatteet ja jalkineet ovat edelleen hyväkuntoisia ja ehjiä. 

Olen todella onnellinen, että elin lapsuuteni silloin, kun suurin osa suomalaisista oli köyhiä ainakin nykypäivän mittapuun mukaan. Vaatteet olivat kyllä puhtaita, mutta monesti parsittuja, esim. villavaatteiden kyynärpäät, sukkien kantapäät ja kärjet, hiihtohousujen polvet ja välillä persauksetkin. Ja kai me sitten oltiin niin yksinkertaisia, että emme edes ymmärtäneet hävetä tai pilkata kuluneita vaatteita.

Ollaan miehen kanssa hyvätuloisia ja oon useana vuonna jouluisin halunnut auttaa, mutta ongelmana on etten oikein tiedä että mitä kautta apu menisi oikeasti tarvitsevalle. Jouluapua-sivuston kautta oon lahjoittanut usein, kertaakaan en ole saanut edes kiitosta ja mm. sovittuna aikana kun olen vienyt lahjoja perille, ei perhe olekaan ollut kotona. Tätä ei tietenkään kukaan pahoittele vaan oletus on, että teen uuden 30km reissun suuntaansa ja tuon ne lahjat heille heti. Viime vuonna fb:ssa vanha ala-asteelta tuttu nainen, jota en ole 20v nähnyt, itki kuinka hän on varaton yh ja tänä vuonna ei voi hankkia lapselle yhtään lahjaa tai jouluruokaa. Aattelin että autanpa häntä, kysyin yv:llä lapsen toiveet +lähetin lahjat postissa. Ei kiitosta ja viikon päästä tästä tämä nainen postaa faceen kuvan uusista ripsistään ja siitä kuinka ne piristivät päivää. No joo, varmasti piristivät mutta sillä ripsiin menneellä satasella olis saanut jo lapselle lahjan ja jouluruokaa pöytään jos olisi halunnut...

Tässä tulee väkisinkin sellanen hyväksikäytetty olo, että ei suurin osa niistä perheistä oikeasti tarvitse apua vaan ovat keksineet, että näin saa kätevästi ilmaiseksi kamaa. Varmasti mukana on oikeasti apua tarvitseviakin, mutta millä ihmeellä ne sieltä löytäisi???

Kommentoin tänne omaan nuoruuteen pohjaten. Kaikilla ei ole varaa merkkivaatteisiin, edes käytettynä. Minua kiusattiin koko yläaste mollaten ja syrjien, eristäen kaiken ulkopuolelle. Itsetuntoni romuttui ja syömishäiriö iski. Kuulin lopulta yhdeltä luokkalaiseltani että syy siihen miksi minä olen kiusattu ja luokan silmätikku johtuu siitä etten pukeudu merkkivaatteisiin ja käytä meikkejä kuten muut luokan tytöt

Aiheesta lisää

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/08/monilla-ei-ole-hajuakaan-miten…

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa hyvätuloisia ja oon useana vuonna jouluisin halunnut auttaa, mutta ongelmana on etten oikein tiedä että mitä kautta apu menisi oikeasti tarvitsevalle. Jouluapua-sivuston kautta oon lahjoittanut usein, kertaakaan en ole saanut edes kiitosta ja mm. sovittuna aikana kun olen vienyt lahjoja perille, ei perhe olekaan ollut kotona. Tätä ei tietenkään kukaan pahoittele vaan oletus on, että teen uuden 30km reissun suuntaansa ja tuon ne lahjat heille heti. Viime vuonna fb:ssa vanha ala-asteelta tuttu nainen, jota en ole 20v nähnyt, itki kuinka hän on varaton yh ja tänä vuonna ei voi hankkia lapselle yhtään lahjaa tai jouluruokaa. Aattelin että autanpa häntä, kysyin yv:llä lapsen toiveet +lähetin lahjat postissa. Ei kiitosta ja viikon päästä tästä tämä nainen postaa faceen kuvan uusista ripsistään ja siitä kuinka ne piristivät päivää. No joo, varmasti piristivät mutta sillä ripsiin menneellä satasella olis saanut jo lapselle lahjan ja jouluruokaa pöytään jos olisi halunnut...

Tässä tulee väkisinkin sellanen hyväksikäytetty olo, että ei suurin osa niistä perheistä oikeasti tarvitse apua vaan ovat keksineet, että näin saa kätevästi ilmaiseksi kamaa. Varmasti mukana on oikeasti apua tarvitseviakin, mutta millä ihmeellä ne sieltä löytäisi???

Kannattaisiko viedä vaikka lappua lastenvaatekirppareiden ilmoitustaululle? Mun pienituloiset tutut ostaa lastenvaatteita paljon kirppareilta. Ihan ulkoiluvaatteitakin lapsille, eli tositarpeeseen. Ehkä silloin oikea tarve kohtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tänne omaan nuoruuteen pohjaten. Kaikilla ei ole varaa merkkivaatteisiin, edes käytettynä. Minua kiusattiin koko yläaste mollaten ja syrjien, eristäen kaiken ulkopuolelle. Itsetuntoni romuttui ja syömishäiriö iski. Kuulin lopulta yhdeltä luokkalaiseltani että syy siihen miksi minä olen kiusattu ja luokan silmätikku johtuu siitä etten pukeudu merkkivaatteisiin ja käytä meikkejä kuten muut luokan tytöt

Aiheesta lisää

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/08/monilla-ei-ole-hajuakaan-miten…

Mä tein jo yläasteikäisenä itse töitä kesälomilla ja koulun ohessa, että sain itse ostettua merkkifarkut ja vähän meikkejäkin. 

Sain mun 6-vuotiaalle tytölle ystäväni lapselta pieneksi jääneet shortsit. Vähän kuluneet, mutta ehjät. Illalla tyttö katseli niitä ja sanoi "Kiva saada uusia vaatteita"! Ja me ollaan ihan ok toimeentulevia ja on ostettu hänelle kaupastakin, kun tarvii. Mutta aina on myös kirpparilta ostetuista iloinnut!

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa hyvätuloisia ja oon useana vuonna jouluisin halunnut auttaa, mutta ongelmana on etten oikein tiedä että mitä kautta apu menisi oikeasti tarvitsevalle. Jouluapua-sivuston kautta oon lahjoittanut usein, kertaakaan en ole saanut edes kiitosta ja mm. sovittuna aikana kun olen vienyt lahjoja perille, ei perhe olekaan ollut kotona. Tätä ei tietenkään kukaan pahoittele vaan oletus on, että teen uuden 30km reissun suuntaansa ja tuon ne lahjat heille heti. Viime vuonna fb:ssa vanha ala-asteelta tuttu nainen, jota en ole 20v nähnyt, itki kuinka hän on varaton yh ja tänä vuonna ei voi hankkia lapselle yhtään lahjaa tai jouluruokaa. Aattelin että autanpa häntä, kysyin yv:llä lapsen toiveet +lähetin lahjat postissa. Ei kiitosta ja viikon päästä tästä tämä nainen postaa faceen kuvan uusista ripsistään ja siitä kuinka ne piristivät päivää. No joo, varmasti piristivät mutta sillä ripsiin menneellä satasella olis saanut jo lapselle lahjan ja jouluruokaa pöytään jos olisi halunnut...

Tässä tulee väkisinkin sellanen hyväksikäytetty olo, että ei suurin osa niistä perheistä oikeasti tarvitse apua vaan ovat keksineet, että näin saa kätevästi ilmaiseksi kamaa. Varmasti mukana on oikeasti apua tarvitseviakin, mutta millä ihmeellä ne sieltä löytäisi???

Mä olen pienituloinen mutta vähän voisin auttaa. Ongelmani on aivan sama. Teen kahta työtä elääkseni enkä rupea kustantamaan kenenkään ripsiä tai kynsiä. Miten saisi avun sitä rehellisesti ja aidosti tarvitsevalle? Siinäpä pohtimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa hyvätuloisia ja oon useana vuonna jouluisin halunnut auttaa, mutta ongelmana on etten oikein tiedä että mitä kautta apu menisi oikeasti tarvitsevalle. Jouluapua-sivuston kautta oon lahjoittanut usein, kertaakaan en ole saanut edes kiitosta ja mm. sovittuna aikana kun olen vienyt lahjoja perille, ei perhe olekaan ollut kotona. Tätä ei tietenkään kukaan pahoittele vaan oletus on, että teen uuden 30km reissun suuntaansa ja tuon ne lahjat heille heti. Viime vuonna fb:ssa vanha ala-asteelta tuttu nainen, jota en ole 20v nähnyt, itki kuinka hän on varaton yh ja tänä vuonna ei voi hankkia lapselle yhtään lahjaa tai jouluruokaa. Aattelin että autanpa häntä, kysyin yv:llä lapsen toiveet +lähetin lahjat postissa. Ei kiitosta ja viikon päästä tästä tämä nainen postaa faceen kuvan uusista ripsistään ja siitä kuinka ne piristivät päivää. No joo, varmasti piristivät mutta sillä ripsiin menneellä satasella olis saanut jo lapselle lahjan ja jouluruokaa pöytään jos olisi halunnut...

Tässä tulee väkisinkin sellanen hyväksikäytetty olo, että ei suurin osa niistä perheistä oikeasti tarvitse apua vaan ovat keksineet, että näin saa kätevästi ilmaiseksi kamaa. Varmasti mukana on oikeasti apua tarvitseviakin, mutta millä ihmeellä ne sieltä löytäisi???

Mä olen pienituloinen mutta vähän voisin auttaa. Ongelmani on aivan sama. Teen kahta työtä elääkseni enkä rupea kustantamaan kenenkään ripsiä tai kynsiä. Miten saisi avun sitä rehellisesti ja aidosti tarvitsevalle? Siinäpä pohtimista.

Ainoa vaihtoehto on että tunnet ihmiset ketä autat.

Vietän kokopäivätyössäni viikonloput ja pyhät, että saisin edes saman kuin se Kelan esimerkkiasiakas Sanna (https://www.kela.fi/toimeentulotuki-mihin-menoihin). Ajattelisin olevani hullu ja jättäisin työnteon, jos en epäilisi, että sosiaalijärjestelmä nykyisellään on kestämätön. Ennen kuin aloin tekemään vuorotyötä, en edes päässyt samaan.

Näissä lahjakeräyksissä epäilen, että monet oikeasti tarvitsevat eivät kehtaa niissä mitään pyytää ja apua menee myös paljon niille häikäilemättömille, jotka käyttävät hyväkseen joka systeemiä. Minut herätti se, että tyypit jotka saa tukia enemmän kuin itse saan palkkaa, pyytelevät kaikenlaista. Kun oma kokemus on se, että tulen ihan hyvin toimeen sillä mitä saan. En haluaisi olla näin kyyninen, tiedän että oikeasti apua tarvitsevia kyllä on. Autan kuitenkin lahjoittamalla omaa aikaani vapaaehtoistöissä aina elämäntilanteen (ja nyt koronatilanteen) mukaan.

Ymmärrän miksi hope haluaa uutta, on tosiaan käsittämätöntä, kuinka moni ihminen pitää lahjoituslaatikoita roskiksina. Mutta kun en omille lapsillenikaan osta uusinta uutta lahjoiksi, niin en hanki vieraallekaan. Mutta ei se tarkoita että jotenkin rakastaisin lapsia vähemmän, mieluisia lahjoja ne on ollut silti. Käytetyt Legot esim. hyviä. Joulussa tärkeintä ei ole tavarat ja lahjat, kuten ei muutoinkaan elämässä, haluan sen lapsilleni opettaa.

Onko oikeasti niin että köyhyys ei ole koskaan omaa syytä? Ei tule mieleen että kouluja olisi voinut käydä ja tätä kautta saada työpaikka jossa olisi edes kohtuullinen palkka? Oliko pakko tehdä lapsia vaikka ei ole varaa ja / tai todeta lapsen syntymän jälkeen että "ei me tullakaan toimeen". Ehkäisy on keksitty. Niin ja töitä tekemällä kertyy se eläkekin. En jaksa sitä ikuista köyhä eläkeläinen vinkunaa. Omilla valinnoillaan voi myös vaikuttaa siihen, miten rahaa kuluu ja mihin.

Tottakai voi tapahtua onnettomuus tai sairaus tulle, mutta aikuisten oikeasti: Kaikkiko ovat ilman omaa syytä köyhiä? Painamalla peukkua alaspäin kerrot ymmärtämättömyytesi ja maailmankuvasi siitä että sähkö tulee töpselistä ja raha seinästä.

Olen ymmärtänyt että esim. Helsingin ryöstelevät m.m.jengit haluavat nimenomaan merkkivaatteita? Tässä on ehkä joku sosioekonominen juttu taustalla? Ylemmän luokan piirissä pyritään erottautumaan muilla avuilla, mutta alaluokassa ei ole resursseja muuhun kuin vaatteilla pätemiseen? Siinä mielessä on ihan ymmärrettävää tuo, ettei kelpaa kuin uudet blingbling-vermeet vähävaraisille.

Tähän liittyen voisin kertoa sukulaisestani, joka oli aiemmin töissä yhdysvaltalaisessa vaatefirmassa. Yritys markkinoi tuotteitaan aggressiivisesti mustille ja latinoteineille, ja oli onnistunutkin saavuttamaan jonkinlaisen katu-uskottavan brändin imagon. Tosiasia kuitenkin oli, että vaatteet olivat halpoja kiina-rättejä, joiden myyntikate oli n. 3000 % sisäänostohintaan nähden. Monet teinit painostivat vanhempiaan käyttämään opiskeluihin keräämiään säästöjä näiden ylihintaisten rytkyjen ostamiseen. Tämä oli sukulaiselleni niin iso moraalinen dilemma, että hän lopulta irtisanoutui.

"Lahjoitusten tulee olla siistejä, ehjiä ja ajanmukaisia, jotta lapsi voi tuntea samanarvoisuutta ikäistensä parissa." En löytänyt ap:n mainitsemaa vaatimuslistaa. Mutta kyllähän tuokin virke "ajanmukaisella" viittaa siihen, että jonkun pitäisi nyt ostaa tuntemattomien trendielintaso heille.

Tukesi tulevat muiden veroista, töissä oltiin tänäänkin. kirjoitti:

Onko oikeasti niin että köyhyys ei ole koskaan omaa syytä? Ei tule mieleen että kouluja olisi voinut käydä ja tätä kautta saada työpaikka jossa olisi edes kohtuullinen palkka? Oliko pakko tehdä lapsia vaikka ei ole varaa ja / tai todeta lapsen syntymän jälkeen että "ei me tullakaan toimeen". Ehkäisy on keksitty. Niin ja töitä tekemällä kertyy se eläkekin. En jaksa sitä ikuista köyhä eläkeläinen vinkunaa. Omilla valinnoillaan voi myös vaikuttaa siihen, miten rahaa kuluu ja mihin.

Tottakai voi tapahtua onnettomuus tai sairaus tulle, mutta aikuisten oikeasti: Kaikkiko ovat ilman omaa syytä köyhiä? Painamalla peukkua alaspäin kerrot ymmärtämättömyytesi ja maailmankuvasi siitä että sähkö tulee töpselistä ja raha seinästä.

Ihmisten vastuuttaminen on hirveä tabu tällä hetkellä. Saat ison someraivon niskaan, jos esität mitään sellaista kuin että omilla tekemisilläkin on jokin osuus asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on ikänsä kulkeneet kirppisvaatteissa, korjataan tarvittaessa ja muodinmukaisia ei ole ollut koskaan.

Vanhempien yhteenlasketut vuositulot olleet yli 200 000€ varmaan lähemmäs 10 vuotta. Hopen logiikka ”vain uusi kelpaa” ei vaan mahdu mun ajatusmaailmaan. Ei omiin vaatteisiin eikä työttömän yh-äidin kolmen alle 5-vuotiaan rakkaudenhedelmän vaatettamiseen. Jos Hope keräisi ehkäisyneuvontaan tai elämänhallintakursseihin avustuksia niin siihen osallistuisin.

Tämä on ihan oikeasti todella hyvä idea! Tietääkö joku, tekeekö mikään järjestö tällaista? Lahjoittaisin mielelläni.

Jos joululahjan haluatte antaa, antakaa luonnolle. Luontoperintösäätiö tekee hyvää luonnolle toisin kuin liika tavaramäärä. Ihmiset ei tarvitse yhtään lisää tavaraa.

Meillä on mieheni kanssa ihan hyvät tulot, sijoituksia, matkustettu jne.

Yhtäkkiä mieheni työpaikka myytiin ulkomaille. Mies alkoi etsimään töitä, ei mitään.

Vuosi sitten tippui työttömyyskorvauksille.

Itse tein ylitöitä, mies otti vetovastuun lapsista ja kodista.

Yhtenä päivänä tuli korona ja 1.12 alkaen olen työtön. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun täytin 20 v.

Olen hakenut töitä kuukausia, ei mitään.

Me asumme Helsingin kantakaupungissa, minun vaatehuoneessa oli Guccia, Vuittonia jne. Kaikki helposti myytävät on jo myyty.

Mietimme avustuksen hakua, mutta ei kehtaa.

Joulukoristeita on, kuusikin. Lapset tietävät tilanteen.

Köyhyys voi tulla kenelle tahansa, nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mikä on hyvätuloisten lasten vaate ja mikä ei? Tutkimuksen mukaan nimenomaan pienituloiset ostelevat (jopa velaksi) merkkivaatteita lapsilleen, vauvasta alkaen. 

Ihmeellistä kaksinaismoralismia. 

Laita linkki tutkimukseen! Tämähän olisi mullistavaa tietoa, moni ei varmasti tiedä sitä. Voihan olla, että meillä on muitakin harhaluuloja - esim. luullaan, että Eirassa asuu hyvätuloisia ja Kontulassa pienituloisia, mutta ehkä se onkin oikeasti toisinpäin, että pienituloiset ostelevat miljoonakämppiä, mutta suhteellisuudentajuisille varakkaille ja rikkaille riittää muovimattoinen vuokrakämppä lähiöstä. Ja hyvätuloisten lapset harrastavat vessapaperirullista askartelua, kun taas pienituloiset ostavat lapsilleen omat hevoset ja ratsastustunnit.

Näitä olisi syytä tutkia enemmän! Minustakin kuulostaa todennäköiseltä, että tuskin varakkaat sitä rahaa niinkään käyttävät, mutta pienituloiset tuhlarit kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Reiät voi paikata. Omilla muksuillani niin merkki- kuin markettivaatteita. Kyllä niitä reikiä tulee niin kalliisin kuin halpoihin vaatteisiin, meillä ne polvien reiät paikataan. Tuntuisi tuhlailulta heittää uudet neljäkympin verkkarit pois vain siksi, että lapsi ei voi kulkea paikatuissa vaatteissa. 

Meillä ei lapsilla todellakaan ole tai edes tulossa pleikkaa tai muita konsoleja, kännykät meidän vanhempien vanhoja. Pistetään mieluummin rahat hyvään ruokaan (luomua, käydään paljon ravintoloissa ja kahviloissa, ei missään pikaruokamättölöissä), matkusteluun ja urheiluvälineisiin. Kaikkea ei voi keskituloisissa perheissä ostaa "tuosta vain", joten pitää priorisoida. 

 

Kyllä, vaatteita voi (ainakin joskus) paikata, ja normaalissa arkikäytössä ei joku pieni kuukakynänjälkikään välttämättä haittaa. Ja on eri asia antaa näitä eteenpäin esim. facebook-kirppiksellä kertoen ilmoituksessa, että "annetaan polvesta paikatut, mutta muuten hyvät housut" sellaiselle, joka ottaa ne mielellään käyttöön.

Mutta ei avustusjärjestö voi jakaa ihmisille rikkinäisiä, tahraisia tai paikattuja vaatteita. Tuntuu erikoiselta, jos takin sisäpuolella olevan taskun paikkaus olisi ongelma, mutta etenkään ulospäin näkyviä paikkoja niissä ei voi olla. Tällaisia vaatteita voi kyllä kierrättää, mutta oikea paikka ei silloin ole avustusjärjestön keräys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mikä on hyvätuloisten lasten vaate ja mikä ei? Tutkimuksen mukaan nimenomaan pienituloiset ostelevat (jopa velaksi) merkkivaatteita lapsilleen, vauvasta alkaen. 

Ihmeellistä kaksinaismoralismia. 

Laita linkki tutkimukseen! Tämähän olisi mullistavaa tietoa, moni ei varmasti tiedä sitä. Voihan olla, että meillä on muitakin harhaluuloja - esim. luullaan, että Eirassa asuu hyvätuloisia ja Kontulassa pienituloisia, mutta ehkä se onkin oikeasti toisinpäin, että pienituloiset ostelevat miljoonakämppiä, mutta suhteellisuudentajuisille varakkaille ja rikkaille riittää muovimattoinen vuokrakämppä lähiöstä. Ja hyvätuloisten lapset harrastavat vessapaperirullista askartelua, kun taas pienituloiset ostavat lapsilleen omat hevoset ja ratsastustunnit.

Näitä olisi syytä tutkia enemmän! Minustakin kuulostaa todennäköiseltä, että tuskin varakkaat sitä rahaa niinkään käyttävät, mutta pienituloiset tuhlarit kyllä.

Ilmeisesti on totta mitä puhutaan köyhyyden tyhmentävästä vaikutuksesta. Lainaamasi kirjoittaja puhui pelkästään merkkivaatteista, ei asumisesta tai harrastuksista. Uskon kyllä että tämä on ihan totta. Samasta asiastahan kirjoitti juuri nro 272.