Yksilapsisena en tiennyt yhtään mitään lapsiperhearjesta.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:18"]

Sellaista lulluttelua vaan, kaikki pyöri sen yhden ympärillä. Eipä mukelo ees mistään ikinä nurissut, kun sai aina kahden aikuisen huomion. Nyt lapsia on aika monta enemmän ja on pikkasen realisoitunut todellinen lapsiperheen arki.

[/quote]

Minua yhden lapsen äitinä pilkatiin erään monilapsisen perheenäidin taholta vähän samaan tyyliin. Tuo äiti oli sitä mieltä että yhden lasten vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä luonteita.

Kerroin suoraan että olisin halunnut useampia lapsia, mutta ainoa synnytys päätyi hätäsektioon ja komplikaatioihin, ja massiiviseen verenvuotoon (4l) jonka vuoksi kohtu poistettiin. Meinasin kuolla ekaan synnytykseen, senkin kerroin tuolle nelilapsisen perheen mammalle, jonka huvittunut puolihymy kesti ihmeen kauan ennen kuin vakavoitui minua kuunnellessani.

Menetyksesi on traaginen, mutta miten se tähän liittyy? Sinäkään et tiedä mitään monilapsisen perheen arjesta.

Ap puhuu totta. Yhden lapsen kanssa on TODELLA helppoa verrattuna moneen. Itse en ollut seurannut minkäänlaista lapsiperhearkea ennen omia lapsia. Yhdelläkään sukulaisellani tai ystävälläni ei ollut lapsia, joten ei aina voi seurata asiaa vierestä. Minun ja mieheni suvuissa ei ollut 30 vuoteen syntynyt yhtäkään lasta. Kaikilla ei ole sisaruksia tai serkkuja, joiden elämää seurata. Siksi itse halusin isomman perheen. Pieni suku on tosi ikävä asia monessakin mielessä.

No meillä on aina eletty lapsiperheen arkea siitä lähtien kun esikoinen syntyi aina neljänteen eli kuopukseen asti. Arki oli kieltämättä erilaista yhden lapsen kanssa, mutta sitä samaa lapsiperheen arkea se on ollut muidenkin kanssa, kertoimet vaan kasvaneet.

En mäkään varmaan tiedä kun minulla on vain yksi lapsi. Mutta miksi pitäisikään tietää? Elämä on juuri nyt sellaista kuin haluankin sen olevan.

No onhan se aika totta. Kahden lapsen kanssa on erilaista kuin yhden - olemme nyt todella vahvasti lapsiperhe, kun aikaisemmin yhden kanssa meno oli puoliksi samanlaista kuin ennen lasta.

Minusta hyppäys yksilapsista kaksilapsiseen on ollut oikeastaan tietyllä tavalla suurempi muutos kuin lapsettomasta yksilapsiseen. Mutta tämä on tietenkin vain minun kokemukseni.

Yksilapsisena minun elämäni oli helvettiä, ja pyöri erityislapsen tekemisten ympärillä.

Kun kuopus syntyi, pääsin osaksi sitä normaalia ja helppoa arkea, josta sainkin valtavasti voimia kestää esikoisen kanssa taistelut.

Mä koen sen niin, että vasta seitsemännen lapsen jälkeen meidän perhe tuntui perheeltä. Jälkeenpäin ymmärsin että 6-lapsinen perheemme oli tynkä ja etten silloin ollut ymmärtänyt mitään OIKEASTA lapsiperhearjesta.

No mä todella uskon, etten tiedä tai "tiedä" monilapsisten perheiden elämästä paljonkaan. Mutta yhden lapsen perusteella tiedän sen, että en IKINÄ selviäisi monen lapsen päiväkodeista, kouluista, harrastuksista, kavereistä, tulemisista, menemisistä ja tunne-elämästä! En ikinä! En käsitä, miten siitä joku selviää. Arvostukseni kaikille teille, jotka selviätte!

Jokaikinen äiti, jolla on kaksi tai enemmän lapsia, tietää mitä ap:n aloitus tarkoittaa. Siis millään tavalla väheksymättä yksilapsisia, mutta siitä ei tässä ketjussa olekaan kysymys. Elämä muuttuu täysin toisen lapsen syntyessä. Eikä koskaan muutu sen jälkeen enää yhtä paljon.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:33"]

Oletpa saanut kipakoita vastauksia. Mielestäni olet aivan oikeassa, lapsettomilla ja yksilapsisilla ei ole kokemusta eikä siis myöskään konkreetista tuntumaa siihen millaista arki useampilapsisessa perheessä on. Toki voivat väittää tietävänsä ;-)

[/quote]

Miksi pitäisi tietää? Voisin koska vain hankkia toisen lapsen, jos haluaisin. Mutta kun en halua. Mitä ihmeellistä siinä monilapsisen perheen elämässä on, että siitä pitäisi jotain tietää? Niin kiire, vai? Ihmeellinen ylpeilyn aihe ap:lla, mahtaa olla perheenäidillä muu tekeminen vähissä.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:06"]

Jokaikinen äiti, jolla on kaksi tai enemmän lapsia, tietää mitä ap:n aloitus tarkoittaa. Siis millään tavalla väheksymättä yksilapsisia, mutta siitä ei tässä ketjussa olekaan kysymys. Elämä muuttuu täysin toisen lapsen syntyessä. Eikä koskaan muutu sen jälkeen enää yhtä paljon.

[/quote]

Olen sitä mieltä, että kyllä se elämä muuttui eniten sen esikoisen synnyttyä.

23, eihän ap muuta kun todennut, että mm sinä olet äitinä vasta aihio.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:21"]

23, eihän ap muuta kun todennut, että mm sinä olet äitinä vasta aihio.

[/quote]

Kyllä minä elän lapsiperhe-elämää tämän yhden lapsen kanssa, vaikka se olisikin helpompaa kuin jonkun viisilapsisen perheen äidin elämä. Onneksi minulla ei ole niin montaa lasta.

Sinä elät sinkun elämää ja leikit kotia.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:26"]

Sinä elät sinkun elämää ja leikit kotia.

[/quote]

Onko joku hienokin saavutus saada monta lasta? Jonkinlainen meriitti vai? Me matkustelemme, lapsi pääsee vaihto-oppilaaksi halutessaan, hänellä on oma säästötili ensiasuntoa varten jo viisivuotiaana, vanhemmilla on rahaa ja aikaa, rakkautta. Iän puolesta olen lisääntymisikäinen yli kymmemen vuotta vielä. En halua toista lasta. Ihmeellisiä ylpeilyn aiheita teillä. 

28, kuvasin vain yksilapsisen arkea. Jokaien monilapsinen kun tietää mitä se on. Nuo luettelemasi on ihan normia meilläkin, ei liity lpasilukuun. Ihme leventelyä.

Minä en edes tahdo tietää. Säilytän omat rakkaat muistoni pystyvistä hyvistä monen lapsen vanhemmista, jotka osasivat jakaa arjen meidän viiden kanssa ja saivat tuntemaan olomme yhtä tärkeiksi, sekä ohjasivat meitä kohtelemaan toisiamme kauniisti.

Itsestäni ei olisi moiseen, siksi olen yhden lapsen onnellinen äiti.

Itse ainoana lapsena voin sanoa, ettei ne rahastot ja raha korvaa koskaan sitä saatua rakkautta ja yhteenkuuluvuutta,joita sisarukset tuovat. Oli niitä yksi tai useampi. Itsekin lapsena ja nuorena sain kaiken minkä halusin. Olin Itsekeskeinen ja itsekäs, leuhka. En tajunnut oikeasta elämästä mitään. Itselläni nyt 4 lasta. Olen mielestäni hyvin onnekas. En koskaan kuvitellut saavani montaa lasta, eikä minulla ollut siitä mitään havaintoa millaista se on. Mutta nyt on ja todella toivon välillä aikuisten miettivän myös lasten parasta kun puhuvat lapsien teosta, ja siitä kuinka monta lasta aikovat tehdä. (kaikki eivät voi saada lapsia, ja tämä ei todellakaan koske teitä) Kun vanhemmat vahenee ja tarvitsevat apua lapsiltaan, miettikää myös sitä vastuuta jonka se yksi lapsi teistä kantaa.. Ei ole niitä sisaruksia kenelle jakaa ilot ja surut !! 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:20"]

Itse ainoana lapsena voin sanoa, ettei ne rahastot ja raha korvaa koskaan sitä saatua rakkautta ja yhteenkuuluvuutta,joita sisarukset tuovat. Oli niitä yksi tai useampi. Itsekin lapsena ja nuorena sain kaiken minkä halusin. Olin Itsekeskeinen ja itsekäs, leuhka. En tajunnut oikeasta elämästä mitään. Itselläni nyt 4 lasta. Olen mielestäni hyvin onnekas. En koskaan kuvitellut saavani montaa lasta, eikä minulla ollut siitä mitään havaintoa millaista se on. Mutta nyt on ja todella toivon välillä aikuisten miettivän myös lasten parasta kun puhuvat lapsien teosta, ja siitä kuinka monta lasta aikovat tehdä. (kaikki eivät voi saada lapsia, ja tämä ei todellakaan koske teitä) Kun vanhemmat vahenee ja tarvitsevat apua lapsiltaan, miettikää myös sitä vastuuta jonka se yksi lapsi teistä kantaa.. Ei ole niitä sisaruksia kenelle jakaa ilot ja surut !! 

[/quote] ja sitten vielä aloit ajatella, että kaikki ainoat lapset kasvavat samanlaisiksi :D