Yksilapsisena en tiennyt yhtään mitään lapsiperhearjesta.

En tiedä enkä tahdokaan tietää.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 20:06"]

Joo uskon täysin, että mulla ei ole hajuakaan millaista se monilapsisen perheen hullunmylly on, onneksi! Juuri sen takia minulla on vain yksi lapsi, ja luulen, että jätän lapsiluvun siihen. Salaa säälin kolmen kauhukakarapojan kanssa kaupassa taistelevia, punaisena huutavia hermoromahduksen partaalla olevia äitejä ja menen täydellisen ihanan tyttäreni kanssa kauniiseen, siistiin, hiljaiseen kotiini ja nautin elämästäni. Ihanaa! <3 Ja alapeukutus kauhulaumojen äideiltä alkaa nyt...;)

[/quote]

Täällä toinen onnellinen yhden lapsen äiti. Enempää en halua, eikä halua miehenikään. Elämä on aika täydellistä nyt. =)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:29"]

Onko joku hienokin saavutus saada monta lasta? Jonkinlainen meriitti vai? Me matkustelemme, lapsi pääsee vaihto-oppilaaksi halutessaan, hänellä on oma säästötili ensiasuntoa varten jo viisivuotiaana, vanhemmilla on rahaa ja aikaa, rakkautta. Iän puolesta olen lisääntymisikäinen yli kymmemen vuotta vielä. En halua toista lasta. Ihmeellisiä ylpeilyn aiheita teillä. 

[/quote]

Montako ulkomaanmatkaa, säästötiliä ja vaihto-oppilasvuotta tarvitaan korvaamaan edes yksi sisarus?

Halaus lapsellesi puolestani, ai niin mutta eihän se ole mikään saavutus, vai?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:04"]

No mä todella uskon, etten tiedä tai "tiedä" monilapsisten perheiden elämästä paljonkaan. Mutta yhden lapsen perusteella tiedän sen, että en IKINÄ selviäisi monen lapsen päiväkodeista, kouluista, harrastuksista, kavereistä, tulemisista, menemisistä ja tunne-elämästä! En ikinä! En käsitä, miten siitä joku selviää. Arvostukseni kaikille teille, jotka selviätte!

[/quote]

Onneksi niitä lapsia yleensä syntyy vain yksi kerrallaan; jää aikaa sopeutua aina uuteen tilanteeseen.  Ehkä se vauvasta seuraava ottaakin niitä kehitysharppauksia nopeammin ( välillä eteen ja taakse ) ja ottaa sen isonsisaruksen paikan. Toisaalta useamman lapsen kanssa lapsilla on seuraakin toisistaan ja sekin helpottaa pikku hiljaa. Hyväkin on, että ei liikaa mieti, miten selviää kaikista haasteista. Eihän sitä olisi uskaltanut tehdä lapsia ollenkaan.

kirjoitti kolmen lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:29"]

Onko joku hienokin saavutus saada monta lasta? Jonkinlainen meriitti vai? Me matkustelemme, lapsi pääsee vaihto-oppilaaksi halutessaan, hänellä on oma säästötili ensiasuntoa varten jo viisivuotiaana, vanhemmilla on rahaa ja aikaa, rakkautta. Iän puolesta olen lisääntymisikäinen yli kymmemen vuotta vielä. En halua toista lasta. Ihmeellisiä ylpeilyn aiheita teillä. 

[/quote]

Montako ulkomaanmatkaa, säästötiliä ja vaihto-oppilasvuotta tarvitaan korvaamaan edes yksi sisarus?

Halaus lapsellesi puolestani, ai niin mutta eihän se ole mikään saavutus, vai?

[/quote]

Eikun saavutus on synnyttää vähintään 10 muksua, kasvattaa ne kaikki ihan ite, käydä töissä samalla, elättää itse itsensä ja muksunsa, mies on vain koriste joka osallistuu puuhastelemalla silloin tällöin. Silti mamma jaksaa pitää itseään timminä ja kireenä ja opiskella töiden ohella. Tätähän te haette? Kilpailu alkaa...än...yyy...tee...nyt!

Kuka kruunataan?

(tästä pitäisi tehdä tv-ohjelma, olis ainut tosi tv mitä minäkin jopa seuraisin :D)

En ymmärrä jotka hankkii vaan yhden lapsen. Niin on itsellänikin mutta aika loppui. Kukaan ei kertonut kuinka ihanaa on kun on lapsia.

Minä niin ymmärrän mitä AP tarkoittaa. Elämä yhden lapsen kanssa on niin helppoa ja elämä kyllä muuttui toisen synnyttyä. En ollut varautunut siihen.

No, moni ajattelee, että mun arki kuuden lapsen äitinä on rankkaa, mutta monesti oon sanonu, että se riippuu niin monesta asiasta. Esim se vaikuttaa, onko ns. suorittajavanhempi vai keskittyykö elämään. Lasten univaikeudet tai erityistarpeet (allergiat yms) tekevät lapsiperhearjesta haastavaa. Meillä kaikki lapset nukkuu hyvin, sairastavat harvoin eivätkä ole allergisia tai muutoin erityistarpeisia. Pääsen siis omassa arjessani vähällä, vaikka lapsia on kohta seitsemän. Ainakin näin naapurista katsottuna elämä kahden lapsen vanhempana on paljon rankempaa kuin kuuden lapsen vanhempana.

Onkin aika turha arvioida toisten elämän helppoutta / haastavuutta, jokaisen ihmisen kokemusmaailma on kuitenkin yksilöllinen ja yhden lapsen vanhemman kokemus elämästä voi olla paljon "pahempi" kuin ison perheen vanhemman kokemus omasta elämästään.

Ja miksi naiset ylipäätänsä haluavat olla se, jollla on eniten taakkaa kannettavana?

Miksi pitää vertailla yksi-ja monilapsisia perheitä? Koska perheitä he molemmat ovat. Lapsia molemmissa.

Kaikki aikuiset eivät vain jaksa enempää kuin yhden lapsen, toiset on taas kotonaan ison lapsiröykkiön keskellä. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään ja mun yksi tuttu tuohon toiseen.

Sitä vaan aina ihmettelen, että miten hän on aina niin freeshi ja ite jaksaa just ja just yhden lapsen kanssa. Musta ei olis ison lapsiperheen vanhemmaksi. Onneksi meitä on moneen junaan.

T: pienen lapsiperheen äiti.;-)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:24"]

No, jos nyt muotoilin viestini huonosti, senkin rikkiviisas kakkonen. Minä toki TIESIN, vaan en oikeasti ollut elänyt sitä läpi, minkä nyt tiedän. Sinä et "tiedä" vielä yhtään mitään, ei millään pahalla.

ap

[/quote]

No et tietenkään ollut elänyt sitä, kun sinulla ei niitä useampia lapsia vielä ollut. On monia asioita mitä en ole elänyt läpi, mutta tiedän niistä silti aika paljon.

Oletko ap jotenkin vajakki?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:20"]

Itse ainoana lapsena voin sanoa, ettei ne rahastot ja raha korvaa koskaan sitä saatua rakkautta ja yhteenkuuluvuutta,joita sisarukset tuovat. Oli niitä yksi tai useampi. Itsekin lapsena ja nuorena sain kaiken minkä halusin. Olin Itsekeskeinen ja itsekäs, leuhka. En tajunnut oikeasta elämästä mitään. Itselläni nyt 4 lasta. Olen mielestäni hyvin onnekas. En koskaan kuvitellut saavani montaa lasta, eikä minulla ollut siitä mitään havaintoa millaista se on. Mutta nyt on ja todella toivon välillä aikuisten miettivän myös lasten parasta kun puhuvat lapsien teosta, ja siitä kuinka monta lasta aikovat tehdä. (kaikki eivät voi saada lapsia, ja tämä ei todellakaan koske teitä) Kun vanhemmat vahenee ja tarvitsevat apua lapsiltaan, miettikää myös sitä vastuuta jonka se yksi lapsi teistä kantaa.. Ei ole niitä sisaruksia kenelle jakaa ilot ja surut !! 

[/quote]

Kiitos ap, että päätit vielä avautua "ainoana lapsena".

Kyllä meilläkin oli ihanaa ja helppoa, kun oli vain yksi lapsi. Sitä ei käy kiistäminen. Vaan mieheni on ainoa lapsi, eikä olisi voinut kuvitellakaan omalle lapselleen samaa kohtaloa. Itse olen kolmilapsisesta perheestä, joten sisaruksen hankkiminen oli itsestäänselvyys. Alku kahden kanssa oli ajoittain rankkaa, mutta nyt kun lapset 3 ja 5 ja vielä samaa sukupuolta, niin kyllä on taas ihanaa ja helppoa! :) Ja lapset osaavat käyttäytyä, eikä todellakaan tarvitse heille huutaa naama punaisena, ei kotona eikä julkisilla paikoilla. :D

Ja siitä olen samaa mieltä, mitä joku jo aiemmin totesi, että yhden lapsen kanssa olin äitinä vasta aihio!

Perhepäivähoitajana kaisista raskainta on yhsen lapsen kanssa. Kun lapsella ei ole seuraa vaatii hän huomattavasti enemän aikuisen huomiota. Omilla lapsilani oli pienet ikäerot, että en muista miten heidän kanssaa oli. 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:33"]

Oletpa saanut kipakoita vastauksia. Mielestäni olet aivan oikeassa, lapsettomilla ja yksilapsisilla ei ole kokemusta eikä siis myöskään konkreetista tuntumaa siihen millaista arki useampilapsisessa perheessä on. Toki voivat väittää tietävänsä ;-)

[/quote]

Tässä on kirjoitettu asia oikein, lapsiperhe on perhe jossa on yksikin lapsi, omalla kohdallani se on helppoa elämää (mutta tiedän ettei ole läheskään kaikilla!). Useampilapsisen perheen elämästä ei voi oikeasti tietää millaista se on, jos sitä arkea ei elä perheen aikuisena. Minä olen sivusta seurannut ja läheltä nähnyt, mutta en ole osallisena, joten en tiedä kun en ole oikeasti kokenut. Niin se vain menee vaikka miten päin vääntelisi.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 20:40"]

Ja miksi naiset ylipäätänsä haluavat olla se, jollla on eniten taakkaa kannettavana?

[/quote]

Hyvä huomio. 

Mikä teitä yksilapsisia tässä aloituksessa noin pahasti mättää? Herne on nenässä ja syvällä onkin. Se nyt vaan on fakta, että 2 lasta varsinkin pienellä ikäerolla teettää paljon enemmän töitä kuin 1 lapsi. Eikä sitä osaa etukäteen arvioida, mitä elämä käytännössä on useamman kanssa. Tai ehkä joku osaa, mutta itse ainakaan en osannut. Asia konkretisoitui vasta, kun tilanne oli päällä.

Tästäpä tulikin mieleen, että tarvitseeko niitä lapsia useampaa hankkiakaan jos oma elämä alkaa hankaloitumaan noin. Kyllä se yhdenkin lapsen kanssa on lapsiperhearkea, tosin ei ehkä kaoottista paskaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:21"]

23, eihän ap muuta kun todennut, että mm sinä olet äitinä vasta aihio.

[/quote]

Kyllä minä elän lapsiperhe-elämää tämän yhden lapsen kanssa, vaikka se olisikin helpompaa kuin jonkun viisilapsisen perheen äidin elämä. Onneksi minulla ei ole niin montaa lasta.

[/quote]

että jotkut aina jokaisesta aloituksesta jaksaa vetää herneen nenään. Ei ap sanonut etteikö yksilapsinen perhe eläisi lapsiperhe-elämää vaan että se lapsiperhe-elämä oli hänellä itsellään täysin erilaista yhden kuin kahden lapsen kanssa.

terv. yhden lapsen äiti vielä..

... ja olen koittanut kuvitella miten arki muuttuu kun toinen lapsi syntyy, mutta en osaa saada mielikuvaa, välillä kauhistuttaa jaksanko, miten saan hankalana aamuna kaksi kiukuttelevaa lasta puettua, kun yhdessäkin on haastetta. Välillä tuntuu että hyvin se menee, hyvä vaan että lapsista on seuraa toisilleen.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 21:51"]

... ja olen koittanut kuvitella miten arki muuttuu kun toinen lapsi syntyy, mutta en osaa saada mielikuvaa, välillä kauhistuttaa jaksanko, miten saan hankalana aamuna kaksi kiukuttelevaa lasta puettua, kun yhdessäkin on haastetta. Välillä tuntuu että hyvin se menee, hyvä vaan että lapsista on seuraa toisilleen.

[/quote]

Työmäärät ja sellaiset nyt on helppo kuvitella. Jos nyt on koskaan esim. hoitanut jonkun lapsia. Tätä ei tiedä etukäteen: kuinka ihanaa se on :)