Yksilapsisena en tiennyt yhtään mitään lapsiperhearjesta.

Eli niiden vanhempien lapset, jotka eivät VOI saada sisaruksia vanhempien sairauden tms. takia, EIVÄT kasva kusipäisiksi kakaroiksi, mutta ne lapset, jotka kasvavat vapaaehtoisesti yksilapsisessa perheessä, ovat leuhkoja idiootteja. Aika tiukka logiikka, 32! :D

Ja tämän avauksen tarkoitus oli mikä?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:40"]

Ja tämän avauksen tarkoitus oli mikä?

[/quote]

Korottaa itsensä kaikkien yksilapsisten yläpuolelle ja aiheutta paha mieli heille, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa enmpää kuin yhden lapsen.

Ikuisuuskysymys.

Sisaruksista voi olla myös harmia ja surua. Voi olla, että koko lapsuus tapellaan ja kilpaillaan vanhempien huomioista ja aikuisena ei haluta olla missään tekemisissä. Että se siitä tuesta ja turvasta.

Ja jokainen perhe tehköön omat valintansa lapsilukunsa suhteen. Yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Ja kaikessa omat hyvät ja huonot puolensa.

Loppupeleissä mitään marttyyrikruunuja tai mitaleja ei jaeta, jokaisessa perheessä on omat haasteensa. Itse omilla valinnoillaan voi vaikuttaa lopputulokseen jonkin verran.

Tiedäb että pääsen tämän yhden leikki-ikäisen kanssa tosi helpolla verrattuna useampilapsisiin perheisiin ja olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä :) Jos joskus toinen tulee niin ei tarvitse jälkiviisastella ja muuttaa ääntä kellossa kun on tiedostanut muutoksen kolmehenkisestä isommaksi perheeksi ;)

Tuota... ap:lla on sitten ollut tuuria eikä ole esim ollut masentunut koskaan? Jo yhden lapsen kanssa arki oli taistelua kun oli ensiksi synnytysmasennus ja sen jälkeen vaikea masennus. Eli ei se kaikilla ole yhden lapsen kanssa automaattisesti helppoa, koska ap:n mukaan voi vapaasti tanssia esikoisen pillin mukaan.

Oikeastaan minusta on ollut helpompaa kahden lapsen kanssa kuin yhden. Lapsista on toisilleen paljon seuraa ja jotenkin kahden lapsen kanssa on kivempi tehdä juttuja. On myös ihanaa seurata heidän touhujaan yhdessä sivusta. Voi tosiaan olla, että nyt kun masennus on kurissa on elämä paljon helpompaa kuin masentuneena.

Kyllä vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, pystyy keskittämään ne voimavaransa yleensä sen yhden lapsen hoitamiseen, opettamiseen, "koulimiseen" yms. Mutta kun kuvaan tupsahtaa lapsi tai parikin lisää, niin yhtäkkiä pitäisikin sitten opettaa kaikille käytöstapoja ja anteliaisuutta yms yms tasapuolisesti. On aikamoinen työ jos meinaa kaikkia huomioida saman verran.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:56"]

Kyllä vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, pystyy keskittämään ne voimavaransa yleensä sen yhden lapsen hoitamiseen, opettamiseen, "koulimiseen" yms. Mutta kun kuvaan tupsahtaa lapsi tai parikin lisää, niin yhtäkkiä pitäisikin sitten opettaa kaikille käytöstapoja ja anteliaisuutta yms yms tasapuolisesti. On aikamoinen työ jos meinaa kaikkia huomioida saman verran.

[/quote]

Jos on ensimmäiseen panostanut, niin seuraavien tapakasvatus sujuu esikoisen esimerkillä... niihin toisiin ei edes tarvitse panostaa niin paljon.

Vanhemmat kilpailevatsiitä, kuka kärsii eniten.

Jes, jatkakaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:38"]

Eli niiden vanhempien lapset, jotka eivät VOI saada sisaruksia vanhempien sairauden tms. takia, EIVÄT kasva kusipäisiksi kakaroiksi, mutta ne lapset, jotka kasvavat vapaaehtoisesti yksilapsisessa perheessä, ovat leuhkoja idiootteja. Aika tiukka logiikka, 32! :D

[/quote]

Eikun siis 31 :D :D 

en lukenut koko ketjua, mutta kyllä vaan yksilapsinen perhe on lapsiperhe, pakko sanoa

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:53"]En mäkään varmaan tiedä kun minulla on vain yksi lapsi. Mutta miksi pitäisikään tietää? Elämä on juuri nyt sellaista kuin haluankin sen olevan.

[/quote]Minulla sama tilanne ja samaa mieltä.Minun ei tarvitsekaan tietää koska olen valinnut näin.Elämä on valintoja täynnä ja seuraukset sen mukaiset.Jos jollakulla on rankkaa monen lapsen äitinä niin voi voi.Syyllinen löytyy kun katsoo peiliin.

Kiitos tiedosta. Mitä me nyt sitten teemme tällä tiedolla? Minä tiesin aikoinani mitä minun elämäni oli ilman miestä, sitten miehen kanssa ilman lapsia, sitten yhden lapsen kanssa ja nyt kolmen. Kaikista vaiheista olen nauttinut. Ja minun ajatukseni on, että sama onko yksi vai kolme :) Ilmankin olisi mennyt ja erakkonakin olisin loistanut ;) 

Jokainen lapsi kasvattaa tavallaan. Ihan kuten mikä tahansa merkittävä ihmissuhde ja elämänkokemus.

Kahden lapsen kanssa on välillä vaikeampaa, etenkin se alku, mutta myös helpompaa sitten kun pärjäävät jo vähän keskenään. Onhan se niinkin, että useamman kanssa on helpompi katsoa sormien läpi yhtä sun toista, mihin ainokaisen kanssa kiinnittäisi enemmän huomiota.

Ei ole mun mielestä kilpailu, mutta kylläkin jotain, mitä ei voi vain sivusta katsoen täysin ymmärtää.

Kyllä minäkin koen, että nyt kahden lapsen kanssa on tietyssä mielessä helpompaa kuin yhden. Esikoisen syntymä ja äidiksi kasvaminen olivat itselle suuria kriisejä, joista selviäminen vei kauan. Nyt olen äiti jo valmiiksi ja vauva-arki on ihan eri rentoa kuin esikoisen kanssa. Toki monet käytännön järjestelyt ovat vaativampia, mutta sellainen peruskotoilu on nykyään kivempaa. Ehkä sitten myöhemmin, kun lapset kasvaa ja heitä täytyy kuljetella harrastuksiin, olen toista mieltä. Kolmannenkin lapsen silti joku päivä haluan ja ehkä jopa sen neljännen. En kylläkään pienillä ikäeroilla, sillä haluan aidosti nauttia kustakin pikkulapsiajasta.

minusta nro 10 puhuu asiaa, hyvin sanoitettu tuo, että vanhemmat tekee "taustatyön" tilanteisiin valmiiksi ja muut sitten näkee vaan sen vapaa-aikapaketin. Exäni lapseton tyttöystävä on tuossa vapaa-aikapaketti -kuviossa, mietin vaan miten käy kun taustatyön määrä alkaa jossain vaiheessa valkenemaan.

Itse asiasta vielä sen verran, että yksilapsisen perheen elämä voi olla hyvinkin raskasta jos se yksi on erityislapsi.

Mulla kohta täysi-ikäinen ja en tiedä vieläkään lapsiperheen arjesta. Tahtoisin niin elää uudelleen ........

Mikä tämä aloituksen pointti oli? Kilpailu marttyyrin kruunusta? Kuka on paras vanhempi? Kuka on jaksavempi äiti? Kuka saa elää? Mikä?

Niin. Ja kellä on löysin toosa?

Joo uskon täysin, että mulla ei ole hajuakaan millaista se monilapsisen perheen hullunmylly on, onneksi! Juuri sen takia minulla on vain yksi lapsi, ja luulen, että jätän lapsiluvun siihen. Salaa säälin kolmen kauhukakarapojan kanssa kaupassa taistelevia, punaisena huutavia hermoromahduksen partaalla olevia äitejä ja menen täydellisen ihanan tyttäreni kanssa kauniiseen, siistiin, hiljaiseen kotiini ja nautin elämästäni. Ihanaa! <3 Ja alapeukutus kauhulaumojen äideiltä alkaa nyt...;)