Ihastuminen on perseestä.
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Niinpä. Ihmettelen suuresti, miten pystyy kuitenkin näennäisesti toimimaan ja tekemään normiaskareita koko ajan, vaikka taustalla päässä pyörii, on jo kuukausia, ehkä jo vuoden?!, pyörinyt yksi ihminen. Enkä tajua, voiko se ihminen enää kadota sieltä päästä? Haluaisin kyllä normaalin elämän takaisin 🙄
T. Se tyhmyriMullakin suurinpiirtein sama aika. Sekoilen kyllä askareissani kun ajattelen sitä toista varsinkin jos on vieressä...
Pääsetkö/joudutko usein ihan viereen?
Jep...
Jep, aina kun tuntuu, että nyt on elämä omissa käsissä ja on pysäyttämättömän vahva, niin eiköhän pidä mennä ihastumaan johonkin naiseen. Kryptoniittia, perkele.
Se menee niinkuin luonto on tarkottanu.
Itse pääsin juuri yli 2,5v ihastuksesta. Huhhuh toivottavasti oli viimeinen (ainakin sellainen joka ei toteudu).
Ihastuessa asettuu orjan asemaan, jos kohde on saavuttamaton. Alhaisin tavoite elämässä.
Mulla myös. En nuku, sydän hakkaa, ruoka ei maistu. Ihastus on jopa ahdistavaa, ei enää kivaa...
Eihän tuo ole ihastusta. Tuo on mania, pakkomielle ja vainoharhaisuutta. Tai kenties jonkinlainen pitkittynyt paniikkihäiriö.
Ei tuollaisessa häiriintyneessä hätätilassa kuulu hakeutua jonkun seurustelukumppanin lähelle. Tuollaisessa tilassa kuuluu hakeutua hoitoon. Vasta kun olet terve vakaa ihminen niin pystyt myös luomaan terveitä tasapainoisia ihmissuhteita.
Olen muuten ihan tosissani. Siis mielestäni terveellä aikuisella ei ole tuollaisia tunnevipeltämisiä kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuessa asettuu orjan asemaan, jos kohde on saavuttamaton. Alhaisin tavoite elämässä.
Jep. Täysin toisen sätkynukke. Sitä vaihtaa omat menonsa ym. että vain pääsee näkemään toista jossain jos tulee tilaisuus...
Kokemusta on.
Onko muille käynyt niin, että ei halua olla tekemisissä muiden potentiaalisten kumppaneiden kanssa? Minut eräs nainen kuohitsi ja nyt ollaan vietetty pitkää kuivaa kautta:-( vituttaa että tähtiä näkyy..
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ihastusta. Tuo on mania, pakkomielle ja vainoharhaisuutta. Tai kenties jonkinlainen pitkittynyt paniikkihäiriö.
Ei tuollaisessa häiriintyneessä hätätilassa kuulu hakeutua jonkun seurustelukumppanin lähelle. Tuollaisessa tilassa kuuluu hakeutua hoitoon. Vasta kun olet terve vakaa ihminen niin pystyt myös luomaan terveitä tasapainoisia ihmissuhteita.
Olen muuten ihan tosissani. Siis mielestäni terveellä aikuisella ei ole tuollaisia tunnevipeltämisiä kuin sinulla.
Sikäli, kun et ole ikinä kokenut ihastumista, niin voisit vaikka lukea ihan lääketieteellistä kirjallisuutta ihastumisista.
Huoh, ajattelin jo olevani pääsemässä eroon ihastuksesta mutta nyt se tuli jo uniinkin. Koko hiton yö näin siitä unta ja nyt ihastus on vaan voimistunut!! :(
Vierailija kirjoitti:
Huoh, ajattelin jo olevani pääsemässä eroon ihastuksesta mutta nyt se tuli jo uniinkin. Koko hiton yö näin siitä unta ja nyt ihastus on vaan voimistunut!! :(
Oli varmaan aika hyvä uni kuitenkin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Tuohon lisäisin vielä mustasukkaisuuden jostakin, jota ei edes ole. Samassa sopassa voi olla vielä minusta kiinnostuneita, tai luulen ainakin näin, tai oikeastaan tiedän. Pirullista hommaa..
mies52v
Ja sitten, kun sen ihastuksensa näkee jonkun toisen kanssa. Tunne on murskaava. Mikään elämässä ei enää kiinnosta tai tunnu miltään.
Lupaan itselleni, etten koskaan enää ihastu kehenkään. Elämäni oli tosi hyvää ja helppoa ilman näitä tunnemyrskyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Tuohon lisäisin vielä mustasukkaisuuden jostakin, jota ei edes ole. Samassa sopassa voi olla vielä minusta kiinnostuneita, tai luulen ainakin näin, tai oikeastaan tiedän. Pirullista hommaa..
mies52v
Kaikista pahinta on se, että vielä keski-ikäisenä joutuu oikeasti käsittelemään tällaisia tunteita, jotka vaikuttaisivat kuuluvat teini-ikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Tuohon lisäisin vielä mustasukkaisuuden jostakin, jota ei edes ole. Samassa sopassa voi olla vielä minusta kiinnostuneita, tai luulen ainakin näin, tai oikeastaan tiedän. Pirullista hommaa..
mies52v
Kaikista pahinta on se, että vielä keski-ikäisenä joutuu oikeasti käsittelemään tällaisia tunteita, jotka vaikuttaisivat kuuluvat teini-ikäisille.
Näinpä, ja vahvempana kuin koskaan😥
Mies52v
Vierailija kirjoitti:
Karma. :).
Ei, vaan tunteet.
Vaihtoehtoko ei ole "normaali" elämä sen ihastuksesi kanssa?