Ihastuminen on perseestä.
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan paskana.
Miks?
Ihastuminen ilman vastakaikua on pelkkää hiljaista haikua.
Niin on :( en oo varma onko vastakaikua vai ei mutta luulen että ei... parempi olis vaan päästä ihastumisesta eroon
Luulet, mutta et siis tiedä. Saattaa siis olla, että vastakaikua löytyykin. Ota selvää ennen kuin luovutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Niinpä. Ihmettelen suuresti, miten pystyy kuitenkin näennäisesti toimimaan ja tekemään normiaskareita koko ajan, vaikka taustalla päässä pyörii, on jo kuukausia, ehkä jo vuoden?!, pyörinyt yksi ihminen. Enkä tajua, voiko se ihminen enää kadota sieltä päästä? Haluaisin kyllä normaalin elämän takaisin 🙄
T. Se tyhmyri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mistä moinen johtuu? Saavatko kohtaamiset ihastuksesi kohteen kanssa aikaan näitä epätoivon ajatuksia, vai syntyvätkö ne muuten vaan omassa päässäsi?
Siis ihan oikeasti se johtuu johtuu aivokemiasta ja vielä tarkemmin dopamiinin takaisinottojärjestelmästä. Rakastuminen toimii aivoissa kuin huume - sen kohteen näkeminen, ajatteleminen ja hänen seurassaan oleminen aiheuttavat hyvän olon tunnetta ja tästä etäällä oleminen aiheuttaa vieroitusoireita. Mitä pidempään on kulunut siitä, kun kaivattua on nähnyt (ja onko tiedossa, milloin näkee seuraavan kerran), niin sitä kurjemmalta tuntuu. Sitten, kun näkeminen lähestyy, alkaa tietynlainen maniavaihe.
En silti vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Todellakin on. Varsinkin seuraava yö siitä, kun on ihastumisen kohdetta nähnyt. Uni ei tule millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Mulla on täysin tämä sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Joo, tämä. Ja asiantuntijatöitäkin pitäisi samalla tehdä.
Tämä aloitus on jotenkin niin vieras lukea. Aiemmassa elämänvaiheessa minua piinasi tällaiset asiat. Nyt taas en tunne mitään ja tuntuu ennemmin että varmaan jossain oman itsen periferiassa heiluu parikin ihmistä joilla on tällaisia tunteita itseäni kohtaan mutta eivät koskaan tunnusta niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Niinpä. Ihmettelen suuresti, miten pystyy kuitenkin näennäisesti toimimaan ja tekemään normiaskareita koko ajan, vaikka taustalla päässä pyörii, on jo kuukausia, ehkä jo vuoden?!, pyörinyt yksi ihminen. Enkä tajua, voiko se ihminen enää kadota sieltä päästä? Haluaisin kyllä normaalin elämän takaisin 🙄
T. Se tyhmyri
Mullakin suurinpiirtein sama aika. Sekoilen kyllä askareissani kun ajattelen sitä toista varsinkin jos on vieressä...
Vierailija kirjoitti:
Perseraiskaus
Ai TÄMÄ ei sitten ole kielletty sana??? Alankin käyttämään tätä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Niinpä. Ihmettelen suuresti, miten pystyy kuitenkin näennäisesti toimimaan ja tekemään normiaskareita koko ajan, vaikka taustalla päässä pyörii, on jo kuukausia, ehkä jo vuoden?!, pyörinyt yksi ihminen. Enkä tajua, voiko se ihminen enää kadota sieltä päästä? Haluaisin kyllä normaalin elämän takaisin 🙄
T. Se tyhmyri
The only way out is through.
Miten kauan teillä ihmiset se vaikea ihastuminen on kestänyt? Mitä olette tehneet asialle? Yrittäneet tehdä tuttavuutta kohteen kanssa vai salaa kärsineet loputtomiin?
Jollain tasolla kuvittelen ja toivon, että ap on ihastukseni kohde jonka kanssa olemme viestitelleet jo tovin. Ei olla vielä nähty, mutta suunnitelmissa olisi nähdä pian... Kummallakin taitaa olla vähän niitä pelkoja, että mitä jos toinen ei tykkääkään. Tämä tunne viestitellessä on jotain aivan kamalan ja ihanan sekasoppaa, mutta sen todellisen kemian näkee sitten kun tavataan.
Raskasta on. Ärsyttävää, kun haluaisi keskittyä johonkin muuhun esim. tv:n katsomiseen, mutta ajatukset ovat koko ajan jossain muualla. Ja tämä ahdistava sydämen tykytys, tuntuu olo ihan keljulle.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta on. Ärsyttävää, kun haluaisi keskittyä johonkin muuhun esim. tv:n katsomiseen, mutta ajatukset ovat koko ajan jossain muualla. Ja tämä ahdistava sydämen tykytys, tuntuu olo ihan keljulle.
Jatkuva ylivireystila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan paskana.
Miks?
Ihastuminen ilman vastakaikua on pelkkää hiljaista haikua.
I-has-tu-mi-nen il-man
vas-ta-kai-ku-a
pelk-kää hai-ku-a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan paskana.
Miks?
Ihastuminen ilman vastakaikua on pelkkää hiljaista haikua.
I-has-tu-mi-nen il-man
vas-ta-kai-ku-a
pelk-kää hai-ku-a
KIVA ETTÄ SEINÄ SENTÄÄN VASTAA KUN SILLE HUUDETAAN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla ihastuminen vaikuttaa siihen, että en nuku öitäni enää kunnolla. Herään aamuöisin pyörimään enkä saa enää unta. Kroppa jotenkin ihan kiihtyneessä tilassa. Muilla samaa?
Mä en nykyään mieti mitään muuta kun sitä ihastusta koko ajan......
Niinpä. Ihmettelen suuresti, miten pystyy kuitenkin näennäisesti toimimaan ja tekemään normiaskareita koko ajan, vaikka taustalla päässä pyörii, on jo kuukausia, ehkä jo vuoden?!, pyörinyt yksi ihminen. Enkä tajua, voiko se ihminen enää kadota sieltä päästä? Haluaisin kyllä normaalin elämän takaisin 🙄
T. Se tyhmyriMullakin suurinpiirtein sama aika. Sekoilen kyllä askareissani kun ajattelen sitä toista varsinkin jos on vieressä...
Pääsetkö/joudutko usein ihan viereen?
Niin on :( en oo varma onko vastakaikua vai ei mutta luulen että ei... parempi olis vaan päästä ihastumisesta eroon