Ihastuminen on perseestä.
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Joku aika takaperin havahduin nauramaan ääneen, kun ihastus mielessä kääntyi mustasukkaisuuskohtaukseksi. Olin mustasukkainen naisesta, jota en oikeastaan edes tuntenut, miehelle, josta tiesin vain etunimen, mutta joka ei välttämättä ollut enää tekemisissä ihastukseni kanssa, saati että oliko herraa edes oikeasti olemassa.
Näinkin sitten unen, jonka tulkitsin niin, että nainen tulee kyllä luokseni kun aika on oikea. Ja näinhän sitten tulikin. Ei täs ny siltikään pariskunta olla, ainakaan vielä.
Ei ole perseestä vaan paras vuosi aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee
Toivo ja epätoivo vaihtelevat jatkuvasti.
Mullakin. Miten sulla ilmenee?
Yhtenä hetkenä sitä on onnen kukkuloilla ja muistelee jotain tapahtunutta tai odottaa tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä on täynnä epäilystä siitä, että ehkä se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Tuohon lisäisin vielä mustasukkaisuuden jostakin, jota ei edes ole. Samassa sopassa voi olla vielä minusta kiinnostuneita, tai luulen ainakin näin, tai oikeastaan tiedän. Pirullista hommaa..
mies52v
Kaikista pahinta on se, että vielä keski-ikäisenä joutuu oikeasti käsittelemään tällaisia tunteita, jotka vaikuttaisivat kuuluvat teini-ikäisille.
Minä olen lähes 40v ja olo on kuin yläasteikäisenä epätoivoisesti ihastuneena.
No äläpä muuta virka. Olen täsmällään samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Joku aika takaperin havahduin nauramaan ääneen, kun ihastus mielessä kääntyi mustasukkaisuuskohtaukseksi. Olin mustasukkainen naisesta, jota en oikeastaan edes tuntenut, miehelle, josta tiesin vain etunimen, mutta joka ei välttämättä ollut enää tekemisissä ihastukseni kanssa, saati että oliko herraa edes oikeasti olemassa.
Näinkin sitten unen, jonka tulkitsin niin, että nainen tulee kyllä luokseni kun aika on oikea. Ja näinhän sitten tulikin. Ei täs ny siltikään pariskunta olla, ainakaan vielä.
Ei ole perseestä vaan paras vuosi aikoihin.
Päivä ja risukasa ja sitä rataa. Saahan sitä itsekin toivoa.
Jos olin matkalla en enää muista minne ja viekö tää tie koskaan perille. En saa sua pois, en pois, en ajatuksistani saa sua pois.
Mä luulen välillä saavani ihastukseni pois mielestäni, mutta se edellyttää, että en näe häntä. Heti kun hän ilmestyy näkökenttääni, tapahtuu aivan totaalinen järjen sumeneminen. Siinä sitten yrittää esittää normaalia, vaikka ei välttämättä muistaisi omaa nimeään, jos sitä joku tulisi siinä hetkessä kysymään. Mulle on oikeasti käynyt näin viimeeksi teini-ikäisenä. Mikä hitto mua vaivaa, aikuista ihmistä!
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen välillä saavani ihastukseni pois mielestäni, mutta se edellyttää, että en näe häntä. Heti kun hän ilmestyy näkökenttääni, tapahtuu aivan totaalinen järjen sumeneminen. Siinä sitten yrittää esittää normaalia, vaikka ei välttämättä muistaisi omaa nimeään, jos sitä joku tulisi siinä hetkessä kysymään. Mulle on oikeasti käynyt näin viimeeksi teini-ikäisenä. Mikä hitto mua vaivaa, aikuista ihmistä!
Olen korkeakoulutettu ja ihastukseni edessä en ihan oikeasti osaa edes yksinkertaista matematiikkaa.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!????????????????????????????????????????+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen välillä saavani ihastukseni pois mielestäni, mutta se edellyttää, että en näe häntä. Heti kun hän ilmestyy näkökenttääni, tapahtuu aivan totaalinen järjen sumeneminen. Siinä sitten yrittää esittää normaalia, vaikka ei välttämättä muistaisi omaa nimeään, jos sitä joku tulisi siinä hetkessä kysymään. Mulle on oikeasti käynyt näin viimeeksi teini-ikäisenä. Mikä hitto mua vaivaa, aikuista ihmistä!
Olen korkeakoulutettu ja ihastukseni edessä en ihan oikeasti osaa edes yksinkertaista matematiikkaa.
Sama.
Ai että se on noloa, kun ihastuksen ollessa paikalla alkaa koheltamaan. Ei suju mikään yksinkertainen asia edes normaalisti vaan kaikesta tekemisestä tulee säheltämistä.
Tänäänkin päivä mennyt ihastusta ajatellen...❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok kunhan itse ja ihastuksesi olette vapaita
Entä jos näin ei ole...
Sitten kärvistellään.
Toivon näkeväni hänet huomenna...
En tiennyt ihastukseni olevan varattu kun häneen ihastuin. Se ihastuksen tunne kyllä tuli niin puskista, että en tiedä olisiko tieto asiasta voinut estää tätä tapahtumasta. Aivot nyrjähti paikaltaan kun kohtasin hänet, ja nyt vaan yritän toipua tuosta. Ei kai tämä voi loputtomiin kestää.
Ymmärrän että se on joskus aivan perseestä, mutta ei aina. Olen itse ihastunut perheelliseen työkaverinaiseen, ja tuntuu että tämä ihastus on piristänyt mua ihan älyttömästi. Kiva mennä töihin kun siellä on sellaista seuraa, jonka parissa viihtyy. Koska hän on varattu, on selvää, ettei mitään ikinä tapahdu, joten nyt voin vain keskittyä rakentamaan hyvän kaverisuhteen kivan ihmisen kanssa. Jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse ottaa paineita mistään.
Miksi koko ajan poistuu viestejä? Eikö varatut saa ihastua tai varattuihin ihastua?!
Vierailija kirjoitti:
Turpaan tulee henkisesti.
Siis ihastumisesta ylipäätään, vai ihastumisesta varattuun?
Toivon näkeväni ihastukseni huomenna töissä, vaikka varattu nainen olenkin... Varmaan tämäkin viesti kohta poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Toivon näkeväni ihastukseni huomenna töissä, vaikka varattu nainen olenkin... Varmaan tämäkin viesti kohta poistuu.
Mä toivoisin olevani tuo nainen. Saisit vastakaikua jos yrittäisit. Poistoa odotellessa...
Minä olen lähes 40v ja olo on kuin yläasteikäisenä epätoivoisesti ihastuneena.