Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen on perseestä.
18.11.2020 |
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan teillä ihmiset se vaikea ihastuminen on kestänyt? Mitä olette tehneet asialle? Yrittäneet tehdä tuttavuutta kohteen kanssa vai salaa kärsineet loputtomiin?
Mä olen tavannut aina toimia ihastukseni suhteen, eli jollain tasolla olen pyrkinyt lähelle. Jos ihminen on ollut pariutunut jo(mitä ei yleensä ole ollut) niin olen kyllä ihan surutta tehnyt itseäni tykö ja katsonut onko toinen kiinnostunut. Sillä mikäli ei ole kiinnostunut, niin tunteeni laimenevat aikasta nopeaan. Yleensä vain on käynyt niin, että vastapuoli on ollut itsekin kiinnostunut, tai ainakin sen jälkeen kun olen itsestäni antanut ilmi kiinnostukseni, joten nämä ihastukset ovat yleensä johtaneet lyhyeen, tai vähän pitempään kanssakäymiseen, josta ei sitten sitä draamaa ole puuttununt :D !
Pisin suhteeni, edelleen jatkuva 6v suhde alkoikin kaveruudesta, ja vakaasta harkinnasta ja päätöksestä olla toisen kanssa yhdessä tosissaan, eikä mistään päättömästä ihastuksesta. Ja mikä parasta, en ole kertaakaan ollut ihastunut kehenkään viimeisen 6v aikana jonka olemme yhdessä olleet.
Älkää käsittäkö väärin, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin, ja joka osa-alueella ;) Mutta seurustelu aloitettiin järjen eikä myllertävien tunteiden ja vaaleanpunaisten lasien kera. Siksi se varmaan onkin kestänyt :D Ja tuntuu että tässä minua varmaan pidetään arvossa ja rakastetaan tarpeeksi, koska ihastumisia ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.
Vai oikein teet itseäsi tykö? Odotas kun palstaharhan varassa eläjä herää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan teillä ihmiset se vaikea ihastuminen on kestänyt? Mitä olette tehneet asialle? Yrittäneet tehdä tuttavuutta kohteen kanssa vai salaa kärsineet loputtomiin?
Mä olen tavannut aina toimia ihastukseni suhteen, eli jollain tasolla olen pyrkinyt lähelle. Jos ihminen on ollut pariutunut jo(mitä ei yleensä ole ollut) niin olen kyllä ihan surutta tehnyt itseäni tykö ja katsonut onko toinen kiinnostunut. Sillä mikäli ei ole kiinnostunut, niin tunteeni laimenevat aikasta nopeaan. Yleensä vain on käynyt niin, että vastapuoli on ollut itsekin kiinnostunut, tai ainakin sen jälkeen kun olen itsestäni antanut ilmi kiinnostukseni, joten nämä ihastukset ovat yleensä johtaneet lyhyeen, tai vähän pitempään kanssakäymiseen, josta ei sitten sitä draamaa ole puuttununt :D !
Pisin suhteeni, edelleen jatkuva 6v suhde alkoikin kaveruudesta, ja vakaasta harkinnasta ja päätöksestä olla toisen kanssa yhdessä tosissaan, eikä mistään päättömästä ihastuksesta. Ja mikä parasta, en ole kertaakaan ollut ihastunut kehenkään viimeisen 6v aikana jonka olemme yhdessä olleet.
Älkää käsittäkö väärin, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin, ja joka osa-alueella ;) Mutta seurustelu aloitettiin järjen eikä myllertävien tunteiden ja vaaleanpunaisten lasien kera. Siksi se varmaan onkin kestänyt :D Ja tuntuu että tässä minua varmaan pidetään arvossa ja rakastetaan tarpeeksi, koska ihastumisia ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.
Vai oikein teet itseäsi tykö? Odotas kun palstaharhan varassa eläjä herää :)
En tajunnut yhtään mitään tuosta :D
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähteä parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka paljastuu todella tunnekylmäksi, itsekkääksi ja tuhoavaksi. Sen jälkeen ei ihastumisen tunteita enää tule.
Lisäksi pyörittää kaikki mahdolliset kauhuskenaariot päässä ennen kuin on kahta katsetta vaihdettu. Estää tehokkaasti ihastumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon näkeväni ihastukseni huomenna töissä, vaikka varattu nainen olenkin... Varmaan tämäkin viesti kohta poistuu.
Mä toivoisin olevani tuo nainen. Saisit vastakaikua jos yrittäisit. Poistoa odotellessa...
Olen siis nainen ja ihastunut mieheen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan teillä ihmiset se vaikea ihastuminen on kestänyt? Mitä olette tehneet asialle? Yrittäneet tehdä tuttavuutta kohteen kanssa vai salaa kärsineet loputtomiin?
Mä olen tavannut aina toimia ihastukseni suhteen, eli jollain tasolla olen pyrkinyt lähelle. Jos ihminen on ollut pariutunut jo(mitä ei yleensä ole ollut) niin olen kyllä ihan surutta tehnyt itseäni tykö ja katsonut onko toinen kiinnostunut. Sillä mikäli ei ole kiinnostunut, niin tunteeni laimenevat aikasta nopeaan. Yleensä vain on käynyt niin, että vastapuoli on ollut itsekin kiinnostunut, tai ainakin sen jälkeen kun olen itsestäni antanut ilmi kiinnostukseni, joten nämä ihastukset ovat yleensä johtaneet lyhyeen, tai vähän pitempään kanssakäymiseen, josta ei sitten sitä draamaa ole puuttununt :D !
Pisin suhteeni, edelleen jatkuva 6v suhde alkoikin kaveruudesta, ja vakaasta harkinnasta ja päätöksestä olla toisen kanssa yhdessä tosissaan, eikä mistään päättömästä ihastuksesta. Ja mikä parasta, en ole kertaakaan ollut ihastunut kehenkään viimeisen 6v aikana jonka olemme yhdessä olleet.
Älkää käsittäkö väärin, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin, ja joka osa-alueella ;) Mutta seurustelu aloitettiin järjen eikä myllertävien tunteiden ja vaaleanpunaisten lasien kera. Siksi se varmaan onkin kestänyt :D Ja tuntuu että tässä minua varmaan pidetään arvossa ja rakastetaan tarpeeksi, koska ihastumisia ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.
Vai oikein teet itseäsi tykö? Odotas kun palstaharhan varassa eläjä herää :)
Ehkä tuo ei haittaa kun hän ei tällä hetkellä ole uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tolkuttoman järjenvastaista. Mutta - maltti on valttia.
Ihastuminen on ihan jees, jos on hetero.
Itse olen gay ja ihastun jatkuvasti (hetero) miehiin, jotka 95% todennäköisyydellä eivät ihastu minuun. Siis jos ajatellaan, että 5% on homoja. Onhan tietenkin myös bi-seksuaaleja, mutta kuitenkin. Pettymystä pettymysten perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on ihan jees, jos on hetero.
Itse olen gay ja ihastun jatkuvasti (hetero) miehiin, jotka 95% todennäköisyydellä eivät ihastu minuun. Siis jos ajatellaan, että 5% on homoja. Onhan tietenkin myös bi-seksuaaleja, mutta kuitenkin. Pettymystä pettymysten perään.
Itse en ole lesbona naisena juurikaan ihastunut heteronaisiin. He eivät kiinnosta minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan teillä ihmiset se vaikea ihastuminen on kestänyt? Mitä olette tehneet asialle? Yrittäneet tehdä tuttavuutta kohteen kanssa vai salaa kärsineet loputtomiin?
Mä olen tavannut aina toimia ihastukseni suhteen, eli jollain tasolla olen pyrkinyt lähelle. Jos ihminen on ollut pariutunut jo(mitä ei yleensä ole ollut) niin olen kyllä ihan surutta tehnyt itseäni tykö ja katsonut onko toinen kiinnostunut. Sillä mikäli ei ole kiinnostunut, niin tunteeni laimenevat aikasta nopeaan. Yleensä vain on käynyt niin, että vastapuoli on ollut itsekin kiinnostunut, tai ainakin sen jälkeen kun olen itsestäni antanut ilmi kiinnostukseni, joten nämä ihastukset ovat yleensä johtaneet lyhyeen, tai vähän pitempään kanssakäymiseen, josta ei sitten sitä draamaa ole puuttununt :D !
Pisin suhteeni, edelleen jatkuva 6v suhde alkoikin kaveruudesta, ja vakaasta harkinnasta ja päätöksestä olla toisen kanssa yhdessä tosissaan, eikä mistään päättömästä ihastuksesta. Ja mikä parasta, en ole kertaakaan ollut ihastunut kehenkään viimeisen 6v aikana jonka olemme yhdessä olleet.
Älkää käsittäkö väärin, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin, ja joka osa-alueella ;) Mutta seurustelu aloitettiin järjen eikä myllertävien tunteiden ja vaaleanpunaisten lasien kera. Siksi se varmaan onkin kestänyt :D Ja tuntuu että tässä minua varmaan pidetään arvossa ja rakastetaan tarpeeksi, koska ihastumisia ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.
Vai oikein teet itseäsi tykö? Odotas kun palstaharhan varassa eläjä herää :)
En tajunnut yhtään mitään tuosta :D
Palstaharhassa eläjä kuvittelee kaikkien naisten jatkuvasti iskevän hänen miestään, ja sinä ihan muitta mutkin kerrot tekeväsi itseäsi tykö jos tyyppi kiinnostaa. Palstaharhanainen ei kestä ajatusta, että hänen miehensä sormessa oleva vihkisormus ei luokaan sellaista läpipääsemätöntä sähkökenttää hänen miehensä ympärille, joka estäisi lähentely-yritykset inhottavien vieraiden naisten taholta. Niinpä hän poistattaa sellaiset viestit, joissa naiset itkevät varattujen miesten perään. Koska AIVAN VARMASTI nämä KAIKKI naiset ovat JUURI HÄNEN MIEHENSÄ PERÄSSÄ. Että sellaisia mammoja täällä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ENn mä ole ihastunut ihhisiiin. Katson heitä siiksi etttä lasken piirteitä kasvoista ja kehoiiista omaan oppikirjaaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon näkeväni ihastukseni huomenna töissä, vaikka varattu nainen olenkin... Varmaan tämäkin viesti kohta poistuu.
Mä toivoisin olevani tuo nainen. Saisit vastakaikua jos yrittäisit. Poistoa odotellessa...
Olen siis nainen ja ihastunut mieheen...
Niinhän ne kaikki minun kohtaamani naiset aina. Sanoinkin toivoisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ENn mä ole ihastunut ihhisiiin. Katson heitä siiksi etttä lasken piirteitä kasvoista ja kehoiiista omaan oppikirjaaani.
Minuuut tuhottiin jo yläasteeella.
Vierailija kirjoitti:
ENn mä ole ihastunut ihhisiiin. Katson heitä siiksi etttä lasken piirteitä kasvoista ja kehoiiista omaan oppikirjaaani.
Ootko kännissä vai yritätkö kirjoittaa ja kävellä samanaikaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
En nähnyt häntä tänään :( Ja niin kovin odotin näkeväni...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve pakkomielle blondeihin.
Tuo on kyllä rampauttava sairaus.
Olen ihastunut varattuun naiseen ja olen itsekin varattu nainen. Hirveä tilanne, olen miettinyt eroa, koska nämä tunteet ovat väärin miestäni kohtaan. Lapsia vaan ajattelen, en halua rikkoa kotia. Molempi pahempi ilmeisesti, joka tapauksessa joku kärsii :(
Tämä on kamalaa.
Mä olen tavannut aina toimia ihastukseni suhteen, eli jollain tasolla olen pyrkinyt lähelle. Jos ihminen on ollut pariutunut jo(mitä ei yleensä ole ollut) niin olen kyllä ihan surutta tehnyt itseäni tykö ja katsonut onko toinen kiinnostunut. Sillä mikäli ei ole kiinnostunut, niin tunteeni laimenevat aikasta nopeaan. Yleensä vain on käynyt niin, että vastapuoli on ollut itsekin kiinnostunut, tai ainakin sen jälkeen kun olen itsestäni antanut ilmi kiinnostukseni, joten nämä ihastukset ovat yleensä johtaneet lyhyeen, tai vähän pitempään kanssakäymiseen, josta ei sitten sitä draamaa ole puuttununt :D !
Pisin suhteeni, edelleen jatkuva 6v suhde alkoikin kaveruudesta, ja vakaasta harkinnasta ja päätöksestä olla toisen kanssa yhdessä tosissaan, eikä mistään päättömästä ihastuksesta. Ja mikä parasta, en ole kertaakaan ollut ihastunut kehenkään viimeisen 6v aikana jonka olemme yhdessä olleet.
Älkää käsittäkö väärin, meillä on miehen kanssa kaikki hyvin, ja joka osa-alueella ;) Mutta seurustelu aloitettiin järjen eikä myllertävien tunteiden ja vaaleanpunaisten lasien kera. Siksi se varmaan onkin kestänyt :D Ja tuntuu että tässä minua varmaan pidetään arvossa ja rakastetaan tarpeeksi, koska ihastumisia ei ole vuosiin kuulunut tai näkynyt.