Pelkään lapsen sairastumista niin että toivon kuolevani itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Voisiko ahdistuslääke auttaa minua? Ettekö muut pelkää lastenne puolesta? Minusta minulla on sinänsä ”järkevä” syy pelätä, riskit isommat vakaviin sairauksiin. Lapsen sairastuminen syöpään olisi niin hirveää, että ajatus on kestämätön. Ap

Pelkään, olen aina pelännyt. Myös syöpää. Samalla miettinyt, että tuskinpa se juuri meidän kohdalle osuu, mutta niin se vaan osui. Lääkäri kertoi itkien, että lapsellasi on pitkälle edennyt syöpä. Alku meni shokissa ja järkyttävässä pelossa. Viikko viikolta näin lapsen paranevan ja sitä mukaa oma pelko väheni.

Syöpä on pelottava sana. Halusin kertoa tämän, että tiedät että se ei aina ole kaiken loppu. Siitä voi todellakin selvitä! Olen seurannut muita samassa tilanteessa olevia vanhempia. He ovat vahvoja. On niin pieni todennäköisyys että tämä kohdallenne osuisi, sitä ei kannata murehtia etukäteen. Tiedät vain, että tuollaisen asian sattuessa, ihminen löytää itsestään voimia mitä hän ei tiennyt itsellään olevan.

Jaa tämä olikin vanha ketju... 😄

Tämän takia kannattaa tehdä useampi lapsi. Jos yksi kuolee, vielä, jää muutama jäljelle.

Nämä terveille tehtävät tutkimukset ovat ihan turhia. Magneettikuvaus voi olla puhdas, mutta kuukauden päästä ilmestyy kasvain…tai sydänfilmi tänään kunnossa mutta huomenna saakin infarktin.

Läpä läpä lässyn lää 😤

Lapsellasi ei ole mitään ongelmaa. Kaikki on sinun päässäsi eli sinun pitää löytää ratkaisu sille, että miten saada nuo ajatukset pois päästä ja elää miellyttävässä nykytodellisuudessa sen sijaan, että elät pään sisäisessä pelkovankilassa. Tähän keskusteluun tulevat vastaukset eivät muuta elimistösi prosesseja.

YouTubesta Wim Hof ja Patrick McKeown, niin opit käyttämään hengitystä tulehdusta ja stressiä vähentävästi. Sitten terapiaan vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap

Kai sun täytyy vaankertoa lapselle tosiasiat. Että häntä odottaessasi et tienny olevasi raskaana ja elit siksi tavalla, jolla raskaanaollessa ei pitisi elää.

Mind you, magneettikuvauksella on omat haittavaikutuksensa ihmiseen. Käytännössä ”varmuuden vuoksi” kuvauksella altistaisit lapsesi uusille riskeille. Lisäriskeille. Ihan vain rauhoittaakseei omaatuntoasi, koska mitään lääketieteellistä oikeaa syytä ei ole.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä haittaa magneettikuvauksesta on? Minkäänlaiselle säteilylle kun siinä ei altistu.

No juu, mutta ei magneettikuvausta voi (tai siis kannata) tehdä jos ei ole mitään oireita. Mitä siitä magneettikuvasta etsittäisiin? Ei lääkärit ole semmoisia tieteiselokuvien diagnoosiautomaatteja jotka taikalaatikon antamista taikakuvista pystyy sanomaan onko joku terve vai ei. Pitää ensin olla jotain oireita joista syntyy joku epäilys joka sitten todennetaan tai poissuljetaan esim magneettikuvauksella.

Jos teet magneettikuvauksen ns. "varmuuden vuoksi" niin melko suurella todennäköisyydellä jokaiselta löytyy sieltä joku kirkas piste jolla ei ole mitään väliä. Mutta sinä tuntisit pelkosi saavan vahvistuksen ja et uskoisi, että ei se mitään muuta ole kuin vain anatomiasta johtuvaa vaihtelua. Ja sitten sitä tutkitaan hamaan maailman loppuun saakka että mikäköhän se voisi sitten olla ja pelkosi vain kasvaa joka vaiheessa. Ihmistä kun ei voi todistaa terveeksi, ainoastaan sairaaksi. Eli kuvan ottamisesta ei todennäköisesti ole mitään hyötyä mutta siitä voi olla paljon haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap

Tämä ei kuulosta enää terveeltä, hanki itsellesi apua. Ihan kaikella hyvällä sanottuna. Miksi altistaisit lapsesi turhaan röntgensäteille? Oman pelkosi vuoksi, jolle ei ole mitään faktaa tai näyttöä, että tarvisi pelätä?

Tyttäressäsi ei näy mitään "ulkoista vikaa" tai syytä, miksi sinun tarvisi olla huolissaan enää tässä vaiheessa. Mikäli jotain "suurta tuhoa" olisi aiheutunut, olisit sen kyllä jo nähnyt. Aiempina vuosikymmeninä odottava äiti poltti paljon nykyistä useammin (esim. 60- 80-lukujen välillä) ja siltikään vauvoille harvoin aiheutui siitä mitään suurta vaurioita siitä huolimatta, ettei se tietenkään hyvä vaihtoehto raskaana ole. Silti siitä on enää ihan turha syyllistää itseään, ei tytöllesi ole siitä mitään vakavaa aiheutunut, se on varma. 

Pelkosi on yltynyt yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi ja kuulostat asian kanssa jo myös pakko-oireiselta. Toivon, että oikeasti lähdet hakemaan apua itsellesi. Se voi olla ihan todellista, että mikäli käytöksesi jatkuu samanlaisena ja pelkosi tuolla tasolla niin tyttäresi voi myös jossain vaiheessa alkaa reagoida psyykkisesti tuohon. Ja se voi jättää paljon isomman jäljen elämään.