Pelkään lapsen sairastumista niin että toivon kuolevani itse

Lapsellasi ei ole Ap hätää. Sairastat itse tautia jolle on nimikin. Tuota on joillain äideillä. Pohjimmiltaan haet lapsesi takia huomiota itsellesi. Yritä levätä nyt.

Älä kerro lapsellesi mitään tuollaista ja pelottele häntä omilla peloillasi aivan turhaan! Unohdat nyt ne magneettikuvat herran tähden.

Ahdistuslääkkeet saattavat auttaa ja sun täytyy päästä juttelemaan lääkärille, heti huomenna vaikka soitat terkariin ja varaat ajan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellasi ei ole Ap hätää. Sairastat itse tautia jolle on nimikin. Tuota on joillain äideillä. Pohjimmiltaan haet lapsesi takia huomiota itsellesi. Yritä levätä nyt.

No cmoon ei aina ole kyse tuollaisesta alkuunkaan.

Hyvä ap, mietitkin jo lääkettä ahdistukseen. Oletko huomannut perheellisissä ystävissäsi ja tuttavissasi samanlaista ahdistavaa pelkoa lasten tähden, että lapsia ei uskalla enää laskea minnekään ja yöt valvotaan pelon kourissa? Etkö? Niinpä. Kaikki me vanhemmat murehdimme joskus. Mutta jos se pelkoalkaa hallita elämää kuten sinulla on syytä hakea apua, nimenomaan itselle. Sinun ei kuulu jatkuvasti olla kauhuissasi. Sairastut, kuka silloin huolehtii tyttärestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap

Kai sun täytyy vaankertoa lapselle tosiasiat. Että häntä odottaessasi et tienny olevasi raskaana ja elit siksi tavalla, jolla raskaanaollessa ei pitisi elää.

Mind you, magneettikuvauksella on omat haittavaikutuksensa ihmiseen. Käytännössä ”varmuuden vuoksi” kuvauksella altistaisit lapsesi uusille riskeille. Lisäriskeille. Ihan vain rauhoittaakseei omaatuntoasi, koska mitään lääketieteellistä oikeaa syytä ei ole.

Lapselle ei kannata kertoa, sillä lapsi ei ole äitinsä terapeutti. Yksi osittainen magneettikuvus ei ole riski. Koko vartalon kuvaus on eri asia. Kuvaus ei poista ap:n ydinongelmaa. Apua ap:n kannattaa hakea, sillä lapsi aistii tilanteen.

Tarvitset mielenterveyden ammattilaisen apua tässä vaiheessa enemmän entä tyttösi magneettikuvauksia. Suosittelen myös että käyt seurakunnassa juttelemassa tuosta kuolemanpelostasi, kaikki me täältä joskus lähdetään..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Voisiko ahdistuslääke auttaa minua? Ettekö muut pelkää lastenne puolesta? Minusta minulla on sinänsä ”järkevä” syy pelätä, riskit isommat vakaviin sairauksiin. Lapsen sairastuminen syöpään olisi niin hirveää, että ajatus on kestämätön. Ap

Glyfosaatti sen syövän aiheuttaa, joten on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa karttaa sitä. Nyt vaan keskityt siihen, eikä mitään kuvauksia, koska tarvit ne rahasi parempaan ruokaan, myös itsellesi!

https://yle.fi/uutiset/3-10585879

Mietin, että entä jos tämä pelko onkin ”etiäinen” että jotain pahaa tapahtuu? Äsken selasin Facebookia ja tällainen juttu osui kohdille :

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/aleksilla-todettiin-aivokasvain-10-…

Tämmöisen tekstin lukeminen saa kaikki voimat katoamaan kropasta ja ahdistuksen syvenemään. Soitin kuitenkin myös lääkäriaikaa ja sain sen ensi viikolle, juuri ennen joulua. Ap

Onko ihan hirveää disinformaatiota, jos olen kuullut että raskausajan tupakointi on sikiölle ja vauvalle haitallista ennen muuta siten, että hän voi syntyä pienikokoisempana ja nikotiiniriipuvaisena (jos röökaaminen jatkuu koko ajan)? Noin niinkun että terva ja karsinogeenit jäisivät enimmäkseen äidin keuhkoihin? Ja että vasta kolmannella kuukaudella ylipäänsä äidin käyttämät ainekset alkavat istukan kautta toden teolla vaikuttaa?

Et liene ainut äiti joka on alkoholia ja tupakkaa tai muuta sikiölle haitallista käyttänyt tietämättä olevansa raskaana. Kolmessa kuukaudessa sen kyllä jo useimmat huomaavat.

Hei, varasin lääkärin mutta sain ajan parin viikon päähän.

Minulla on ollut nyt aika huono, epätodellinen olo. Olen tavallaan ihan varma, että tulen menettämään lapseni ja hän sairastuu syöpään ennemmin tai myöhemmin.

Kasvoja ja käsiä kihelmöi ja on todella jännittynyt, voimakkaan ahdistunut olo ollut muutaman päivän. Ajatuksissani on koko ajan nämä asiat. Etsin öisin tieteellisiä artikkeleja mistä lasten syövät johtuu. Norsun kokoinen paino on rinnalla. Mistä tämmöiset fyysiset oireet johtuu? Että ahdistus on niin kova että tuntuu kasvoissa, käsissä ym? Vähän pelottaa. Lääkäriin vielä se pari viikkoa aikaa.

Ap

Voisiko joku kommentoida tuohon viestiin 30, olisin tosi kiitollinen siitä! Ap

Olen kärsinyt samanlaisesta oireistosta, itsellä vain pelko kohdistui omaan itseeni, mutta nimenomaan niin, että lapset menettävät minut, äitinsä. Olin lähes varma, että minulla on aivokasvain, vaikka neurologi oli toista mieltä.

On tavallista, että voimakkassa ahdistuksessa tulee fyysisiä oireita. Itsellä mm. paino rinnalla, huimaus. Epätodellinen olo on myös tuttua.

Hyvä, että olet menossa lääkäriin. Itsellä pari juttelukertaa ja ssri-lääkitys poistivat oireet täysin.

Jos olosi muuttuu sietämättömäksi, on myös olemassa psykiatrinen päivystys. Liikunta on minulle paras keino ahdistuksen hallintaan, jos vain suinkin pystyn. Tsemppiä! Tilasi on sairaus, ja siihen voi saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt samanlaisesta oireistosta, itsellä vain pelko kohdistui omaan itseeni, mutta nimenomaan niin, että lapset menettävät minut, äitinsä. Olin lähes varma, että minulla on aivokasvain, vaikka neurologi oli toista mieltä.

On tavallista, että voimakkassa ahdistuksessa tulee fyysisiä oireita. Itsellä mm. paino rinnalla, huimaus. Epätodellinen olo on myös tuttua.

Hyvä, että olet menossa lääkäriin. Itsellä pari juttelukertaa ja ssri-lääkitys poistivat oireet täysin.

Jos olosi muuttuu sietämättömäksi, on myös olemassa psykiatrinen päivystys. Liikunta on minulle paras keino ahdistuksen hallintaan, jos vain suinkin pystyn. Tsemppiä! Tilasi on sairaus, ja siihen voi saada apua.

Kiitos kun kerroit kokemuksesi! Olen käynyt lenkkeilemässä mutta ikävä kyllä sielläkin nämä ajatukset ovat taukoamatta mielessä. Ruokahalu on myös heikentynyt tosi paljon muutamassa päivässä ja joudun pakottamaan itseni syömään. Tuntuu järkyttävältä että huomenna on jouluaatto ja vointi on tämä :(. Ap

Toivottavasti aloittajan olo on jo parempi! Vastailen, vaikka aloituksesta on jo aikaa. Kuulostaa hieman samanlaiselta oireilulta kuin itselläni oli esikoisen vauva-aikana. Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö, ns Pure O, jossa ei ole juurikaan näkyviä pakkotoimintoja, vaan pakkoajatuksia. Kannattaa googlata. Yleensä pakkoajatukset keskittyy siihen elämäsi kaikkein tärkeimpään asiaan, esim juuri lapsesi terveyteen. Mikään määrä vakuuttelua, että lapsesi on terve, ei auta. Kyse ei nimittäin ole logiikasta. Paras tapa on vain altistaa itsensä epävarmuudelle, eikä antaa periksi pakkotoiminnoille (eli pakkotoiminto olisi viedä lapsesi tarpeettomiin tutkimuksiin). Pakko-oireisen häiriön kanssa voi elää hyvää elämää, mutta tarvitset apua!

Tämä on juuri se ongelma kun hankitaan yksi lapsi, tulee tuollaisia pelkopsykooseja. Normaalisti hankittiin 5 lasta ja ei tarvinnut niin pelätä jos yksi kuoli, kun kuitenkin geenit jatkuvat siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap

Kai sun täytyy vaankertoa lapselle tosiasiat. Että häntä odottaessasi et tienny olevasi raskaana ja elit siksi tavalla, jolla raskaanaollessa ei pitisi elää.

Mind you, magneettikuvauksella on omat haittavaikutuksensa ihmiseen. Käytännössä ”varmuuden vuoksi” kuvauksella altistaisit lapsesi uusille riskeille. Lisäriskeille. Ihan vain rauhoittaakseei omaatuntoasi, koska mitään lääketieteellistä oikeaa syytä ei ole.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä haittaa magneettikuvauksesta on? Minkäänlaiselle säteilylle kun siinä ei altistu.

Jos lapsi sairastuu hän tarvitsee kaiken tukesi, pidä huolta itsestäsi, 13 vuotias on vielä kovin nuori ja tarvitsee vanhempiaan paljon, vaikka olisi täysin terve.

Obsessive compulsory disorder eli pakko-oireinen häiriö. Sinulla ap. Hae lääkettä ja terapiaa, tuo ei nimittäin ihan itsekseen lopu. Ei vaikka joka päivä olisi tyttäresi jossakin tutkimuksessa.

T. Pakko-oireisen äidin aikuinen tytär

Mitähän aloittajalle kuuluu nyt?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Voisiko ahdistuslääke auttaa minua? Ettekö muut pelkää lastenne puolesta? Minusta minulla on sinänsä ”järkevä” syy pelätä, riskit isommat vakaviin sairauksiin. Lapsen sairastuminen syöpään olisi niin hirveää, että ajatus on kestämätön. Ap

Pelkään, olen aina pelännyt. Myös syöpää. Samalla miettinyt, että tuskinpa se juuri meidän kohdalle osuu, mutta niin se vaan osui. Lääkäri kertoi itkien, että lapsellasi on pitkälle edennyt syöpä. Alku meni shokissa ja järkyttävässä pelossa. Viikko viikolta näin lapsen paranevan ja sitä mukaa oma pelko väheni.

Syöpä on pelottava sana. Halusin kertoa tämän, että tiedät että se ei aina ole kaiken loppu. Siitä voi todellakin selvitä! Olen seurannut muita samassa tilanteessa olevia vanhempia. He ovat vahvoja. On niin pieni todennäköisyys että tämä kohdallenne osuisi, sitä ei kannata murehtia etukäteen. Tiedät vain, että tuollaisen asian sattuessa, ihminen löytää itsestään voimia mitä hän ei tiennyt itsellään olevan.