Itku tulee, kun luen vähävaraisten lapsiperheiden joululahjatoiveita

Oletteko huomioineet että Suomen kaltaisessa digiyhteiskunnassa on ihan sääntö ei poikkeus-eli edellytys että sinulla on 

Toimiva älypuhelin.

Miten ihmisten arjesta edes tehtiin tätä?

Tietoyhteiskunta??

Tällä sivistyksellä. Sisälukutaidolla ja kyvällä kriittisesti suhtautua medialukutaitoisesti tämänhetkiseen populismiin.

Mistä lopulta todellisuudessa tässäkin keskustelussa on kyse?

Seurataan evidenssiä onko Suomessakaan kuunneltu ja tehty päätöksiä sen mukaan miten ovat " jostain jotain tajunneet" vai onko täälläkin ajattelijat syrjäytetty ja sirkushuvien silmänlumi voittanut.

Inflaatio. Sukkahousut. Keihäsmatkat. Vodkaturismi. Levikset. Tamacutsit. Valkoiset lenkkarit. Muut härpäkkeet.

Mikä on nuorten todellisuus joko sulla on iphone että edes ehkä saattaisit olla hyväksytty joukkoon.

Voit toki olla yksinäinen susi mutta porukasta ulosjätettynä ja olemattomilla " mielenterveys palveluilla"-

Miten Suomesta edes tuli näin sairas yhteiskunta??? Eikä kyse ole pikku-lottien kuntoisuusluokasta

Voisi veikata että suoranaisesti vika ei ole nuorissa eikä vähävaraisissa vaan lähimenneisyyden politiikassa

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi pieneen mieleenikään lahjoittaa tuonne mitään. Suomen sosiaaliturva on niin korkea, että jokaisella on kyllä mahdollisuus lapsilleen joululahjat hankkia.

Sinulla on, paitsi pieni mieli, niin myöskin häijy ja musta sydän. Toivon, että saat mitä ansaitset.

Kahden lapsen opiskelevana yksinhuoltajana en voi kuin ihmetellä tätä, etteikö raha riittäisi joululahjoihin... Tuet on perheellisille todellakin riittoisat, mitään ei jää puuttumaan ja rahaa riittää silloin tällöin myös ylimääräiseen. Mielestäni olisi kohtuutonta kerjätä muilta rahaa tai muuta avustusta tähän päälle, vaikka meidätkin varmaan katsottaisiin vähävaraisiksi.

Luin hiljattain eräästä jouluapuryhmästä lahjatoiveita.

Jo kirjoitusvirheiden määrästä pystyi päättelemään mikä kansanryhmää oli asialla. Siis yp oli julkaissut nämä toiveet, toivojan nimeä ja kuvaa ei tietysti näkynyt mutta teksti oli toivojan itse kirjoittama.

Lapsia oli viisi ja siihen perheeseen toivottiin esim. kaksi pleikkari 5, kahta kellopuhelinta, kalliita lenkkareita, lumikenkiä...

Että joo..🤦

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, monet hyvätuloisetkin ostavat netistä käytettyjä vaatteita. Se on egologista ja järkevää kierrätystä.

Onhan se pakko ostaakin. Käytettynäkin ovat kalliita ja helposti menee satasia rahaa. Köyhemmillä tai matalapalkka-alan tapauksilla ei ole sitten varaa niihinkään ja jos olisi niin me viemme ne heiltä ahneuksissamme.

Tämä on ihan tosi. Joskus mietin että olisiko voinut ostaa ihan uuden koska kyllähän meidän perheellä on varaa. Se ostettu hyvä käytetty on joltain muulta pois. Samaa ajattelen aina punalapputuotteista. Sanon miehelleni että joku opiskelija tarvitsee sen kipeämmin kuin me. Olimmehan kerran opiskelijoita joten turha ahnehtia ja olla saita. Mieheni tienaa minuakin enemmän ja hän on sairaanloisen ahne ja saita rahasta, eikä välitä yhtään niistä joilla on pienemmät tulot. Iso vatsa ja persekin sille on kertynyt vuosien saatossa. Siitäkin muistutan häntä että näytät ihan päärynäpatelta, joten lopeta hamstraus ja jätä muillekin!

Hän on selvästi enemmän oikealla kuin minä. Ihan pieniä riitoja arjen keskellä ja lopulta nauretaan yhdessä näille.

Meillä tehtiin lasten kanssa sopimus, kun kritisoivat krääsälahjoja (halpaa tilpehööriä). Avoimesti sanoivat että he haluavat vain yhdet kalliit lahjat elämänsä aikana, kun me vanhemmat olemme niin tarkkoja taloudesta. Muina jouluina ei tarvitse mitään lahjoja.Poika sai pleikkanelosen ja tyttö iphonen. Eikä ne ole pyytäneet sittemmin mitään. Täysin tyytyväisiä ovat. Poikani epäilee nyt vähän vanhempana että pitääkö paikkansa ettei meillä ole oikeasti varaa parempiin ja laadukkaampiin lahjoihin. Hän on aika hyvä matematiikassa ja tietää miten paljon ostellaan mitäkin. Totuus on että olemme vaimoni kanssa kitsaita ja ahneita ihmisiä, käymme toisinaan katselemassa numeroita tileillämme ja tarkastelemme osakkeiden arvoja. Katsomme että lapsille hankitut asiat on pois meiltä ja se tekee sydämmessä pahaa tietyllä tasolla. Poika itse kerää pantteja ja tienaa kotitöinä pelinsä pleikkaa varten. Hän  tekee melkoisesti hommia saadakseen muutaman kympin pelin. Noin 3kk pantien keräämistä luonnosta niin on parikymppia kasassa. Olemme vaimon kanssa hyvätuloisia ja meidät on kasvatettu ahneiksi ja kitsaiksi. Periatteena on ettei rahaa jaeta edes kotitöistä hyvin. Vaan se on euro tai 60centtiä kodin imurointi ja pölyjen pyyhintä. Poikani on alkanut kritissoida ohimennen meidän kitsautta. Hän eräänä päivänä tiedusteli millaista palkkaa alaiseni saavat. Siinä hän ylitti rajansa pahasti. Mutta olin hyvin tyyni ja katsoin silmin. Totesin ettei se ole hänen asiansa vaikka en maksaisi heille yhtään mitään. Poikani totesi siihen ettei hän yhtään ihmettelisi sitä lainkaan. Hän on niin älykäs ja nokkela. Nokkelampi kuin kukaan muu 12v.

Meillä ei tulisi kuuloonkaan auttaa köyhiä edes joulun aikana, vaikka heittämällä olisi varaa antaa 10 000e siltä istumalta. Tuntuisi niin kauhealta luopua noin kuukauden tuloista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin lasten kanssa sopimus, kun kritisoivat krääsälahjoja (halpaa tilpehööriä). Avoimesti sanoivat että he haluavat vain yhdet kalliit lahjat elämänsä aikana, kun me vanhemmat olemme niin tarkkoja taloudesta. Muina jouluina ei tarvitse mitään lahjoja.Poika sai pleikkanelosen ja tyttö iphonen. Eikä ne ole pyytäneet sittemmin mitään. Täysin tyytyväisiä ovat. Poikani epäilee nyt vähän vanhempana että pitääkö paikkansa ettei meillä ole oikeasti varaa parempiin ja laadukkaampiin lahjoihin. Hän on aika hyvä matematiikassa ja tietää miten paljon ostellaan mitäkin. Totuus on että olemme vaimoni kanssa kitsaita ja ahneita ihmisiä, käymme toisinaan katselemassa numeroita tileillämme ja tarkastelemme osakkeiden arvoja. Katsomme että lapsille hankitut asiat on pois meiltä ja se tekee sydämmessä pahaa tietyllä tasolla. Poika itse kerää pantteja ja tienaa kotitöinä pelinsä pleikkaa varten. Hän  tekee melkoisesti hommia saadakseen muu

Nyt on niin surkea provo etten tiedä pitääkö itkeä vai nauraa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin lasten kanssa sopimus, kun kritisoivat krääsälahjoja (halpaa tilpehööriä). Avoimesti sanoivat että he haluavat vain yhdet kalliit lahjat elämänsä aikana, kun me vanhemmat olemme niin tarkkoja taloudesta. Muina jouluina ei tarvitse mitään lahjoja.Poika sai pleikkanelosen ja tyttö iphonen. Eikä ne ole pyytäneet sittemmin mitään. Täysin tyytyväisiä ovat. Poikani epäilee nyt vähän vanhempana että pitääkö paikkansa ettei meillä ole oikeasti varaa parempiin ja laadukkaampiin lahjoihin. Hän on aika hyvä matematiikassa ja tietää miten paljon ostellaan mitäkin. Totuus on että olemme vaimoni kanssa kitsaita ja ahneita ihmisiä, käymme toisinaan katselemassa numeroita tileillämme ja tarkastelemme osakkeiden arvoja. Katsomme että lapsille hankitut asiat on pois meiltä ja se tekee sydämmessä pahaa tietyllä tasolla. Poika itse kerää pantteja ja tienaa kotitöinä pelinsä pleikkaa varten

 

Jos vaikka tekisit jotain hyödyllistä sen sijaan että nauraisit tai itkisit. Siis jos nuo olivat sinun vaihtoehdot, niin ole hyvä ja tee jotain hyödyllistä ajallasi. Tämä on minun vaatimaton neuvoni sinulle.

Itse lahjoitan oman seurakunnan diakoniatyön kautta. Useimmilla seurakunnilla 

on jouluavustus mahdollisuus vähävaraisille. 

Kirpputorit on ihan jees myös lahjojen ostelussa

Terv. Opiskelija ja äiti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekää Hopeen teidän lasten vanhat lelut ja vaatteet + harrastusvälineet niin näin voitte auttaa joulun alla vähävaraisia hyvällä omatunnolla. 👍🏻

 

Hope ottaa joululahjaksi vain uusia leluja ja vaatteita.

Tämä on erikoista, koska itse keskituloisena olen juuri ostanut 11-14 -vuotiaille lapsilleni kirppikseltä joululahjaksi käytettynä kirjoja ja pelejä. En käsitä sitä ajatusmaailmaa, että lasten joululahjojen pitäisi olla uusia. Käytetty voi olla hyvässä käyttökunnossa. Samalla lapsi myös oppii, että uuden ostamisessa / saamisessa ei ole mitään erityistä arvoa.

Mielelläni lahjoittaisin Hopen tms. kautta käytöstä jääneitä lasten vaatteita ja leluja joululahjoiksi, mutta ei kelpaa.

Suuring ongelma taitaa olla se, että kun sallitaan käytetyt tavarat, niin väki käyttää silloin näitä lahjoitustilanteita kaatopaikkoinaan. Hyväkuntoinen käytetty onkin järkevä lahja, mutta noihin tulee kuulemma niin paljon ihan puhdasta roskaa (tyyliin rikkinäistä/saastaista/käyttökelvotonta tavaraa), että sen kaiken roskan läpikäynti ja sen jälkeen hävittäminen syö niitä muutenkin rajallisia resursseja ihan kohtuuttoomasti.

Koittakaa ymmärtää, nämä joululahjojen kerjääjät ovat ammattimaisia kerjääjiä. Hagert, Ahmed ja kirpputorikauppiaat pyytävät koska surumieleinen typerä suomalaisidiootti antaa, ja he nauravat teille. Joku roti nyt tähän kaupalliseen jouluun.  

Monista kommenteista paistaa ettei köyhän lapsi saisi toivoa mitään parempaa.

Että moinen kehtaa!

Köyhän lapset ovat ahneita, rikkaan lapsi toivoessaan Chanelin laukkua on vain ihana lapsi.

Sanoisin että kuinka kehtaatte lytätä lasten toiveita?

Vierailija kirjoitti:

Monista kommenteista paistaa ettei köyhän lapsi saisi toivoa mitään parempaa.

Että moinen kehtaa!

Köyhän lapset ovat ahneita, rikkaan lapsi toivoessaan Chanelin laukkua on vain ihana lapsi.

Sanoisin että kuinka kehtaatte lytätä lasten toiveita?

Ihan oikein kommentoit. Ja sitä paitsi, toiveita voi aina esittää!

Ja joku oli jossakin lukenut niistä toivepuista lappuja ja kauhistellut että onpa hurjat toiveet vähävaraisella... Niin ensinnäkin juuri se, että vähävarainenkin lapsi saa haaveilla tai toivoa... Ja toisekseen, voisko olla kyse siitäkin, että joku tahallaan menee ja kirjoittelee niitä hurjia toiveita pilanpäiten tai tehdäkseen kiusaa niille jotka oikeasti ovat toivoneet jotakin ja oikeasti vaatimattomampia. Tai voihan olla niinkin, että se toiveen esittäjä ei ole ymmärtänyt, että tämä toivepuu on vain vähävaraisille, hän kuvittelee että se joulupukin uusi tapa ottaa vastaan lahjatoiveita kaikilta kilteitä lapsilta.

Niin...

minun mielestäni voi olla myös täysin mahdollista, että niitä toivelappuja (ai niin mutta niissähän pitää jotenkin selvitä toivojan henkilöllisyys) voidaan kirjoitella myös provoilumielessä.

Jo ovat lapset muuttuneet, jos vähäsissä varoissa elävän perheen lapsi esittää jotakin aivan ylettömiä toiveita. Voisin kuvitella että kun on tottunut ettei ole kaikkea tarjolla, niin ei hirveesti sitten pyydäkään.Voisin kuvitella näin! Enkä usko että olen täysin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen opiskelevana yksinhuoltajana en voi kuin ihmetellä tätä, etteikö raha riittäisi joululahjoihin... Tuet on perheellisille todellakin riittoisat, mitään ei jää puuttumaan ja rahaa riittää silloin tällöin myös ylimääräiseen. Mielestäni olisi kohtuutonta kerjätä muilta rahaa tai muuta avustusta tähän päälle, vaikka meidätkin varmaan katsottaisiin vähävaraisiksi.

Kuuleppas valehtelija. Tunnen itse useamman opiskelevan yksinhuoltajan, eikä tuossa sun tarinassa ole mitään järkeä. Ensinnäkin en ole koskaan kuullut yhdenkään yksinhuoltajan puhuvan noin karusti muista yksinhuoltajista. Oma juttunsa on myös se, että puhut vain valetta millä ei ole kosketusta yh- perheiden taloudelliseen todellisuuten. Täällä on aika paljon näitä ''Minäkin olen vähävarainen ja ostelen vaikka mitä'' juttuja. Yök mitä kokkari psykoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin lasten kanssa sopimus, kun kritisoivat krääsälahjoja (halpaa tilpehööriä). Avoimesti sanoivat että he haluavat vain yhdet kalliit lahjat elämänsä aikana, kun me vanhemmat olemme niin tarkkoja taloudesta. Muina jouluina ei tarvitse mitään lahjoja.Poika sai pleikkanelosen ja tyttö iphonen. Eikä ne ole pyytäneet sittemmin mitään. Täysin tyytyväisiä ovat. Poikani epäilee nyt vähän vanhempana että pitääkö paikkansa ettei meillä ole oikeasti varaa parempiin ja laadukkaampiin lahjoihin. Hän on aika hyvä matematiikassa ja tietää miten paljon ostellaan mitäkin. Totuus on että olemme vaimoni kanssa kitsaita ja ahneita ihmisiä, käymme toisinaan katselemassa numeroita tileillämme ja tarkastelemme osakkeiden arvoja. Katsomme että lapsille hankitut asiat on pois meiltä ja se tekee sydämmessä pahaa tietyllä tasolla. Poika itse kerää pantteja ja tienaa kotitöinä pelinsä pleikkaa varten. Hän  tekee melkoisesti hommia saadakseen muu

Näin se narsismi siirtyy. Se on kasvatuksellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, monet hyvätuloisetkin ostavat netistä käytettyjä vaatteita. Se on egologista ja järkevää kierrätystä.

Onhan se pakko ostaakin. Käytettynäkin ovat kalliita ja helposti menee satasia rahaa. Köyhemmillä tai matalapalkka-alan tapauksilla ei ole sitten varaa niihinkään ja jos olisi niin me viemme ne heiltä ahneuksissamme.

Tämä on ihan tosi. Joskus mietin että olisiko voinut ostaa ihan uuden koska kyllähän meidän perheellä on varaa. Se ostettu hyvä käytetty on joltain muulta pois. Samaa ajattelen aina punalapputuotteista. Sanon miehelleni että joku opiskelija tarvitsee sen kipeämmin kuin me. Olimmehan kerran opiskelijoita joten turha ahnehtia ja olla saita. Mieheni tienaa minuakin enemmän ja hän on sairaanloisen ahne ja saita rahasta, eikä välitä yhtään niistä joilla on pienemmät tulot. Iso vatsa ja persekin sille on kertynyt vuosien saatossa. Siitäkin

Muista säästää rahaa ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Monista kommenteista paistaa ettei köyhän lapsi saisi toivoa mitään parempaa.

Että moinen kehtaa!

Köyhän lapset ovat ahneita, rikkaan lapsi toivoessaan Chanelin laukkua on vain ihana lapsi.

Sanoisin että kuinka kehtaatte lytätä lasten toiveita?

Näinpä! Ettekö itse muista minkälaista on uskoa joulupukkiin? Tai ylipäätään olla lapsi joilla ei juurikaan sitä suhteellisuudentajua ole? Siis hemmetti... Pettymykset kuuluu elämään ja ne kasvattaa ihmistä. Rikkaiden muksut jotka ei niitä pettymyksia saa, ovatkin sitten aika äkkiä niitä Stefan Thermanneja riehumassa Rukalla, Levillä ja Tahkolla kokaiinipäissään haulikon kanssa kun ei saa piusaa ja rakkautta.

Kyllä lapset saa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, monet hyvätuloisetkin ostavat netistä käytettyjä vaatteita. Se on egologista ja järkevää kierrätystä.

Onhan se pakko ostaakin. Käytettynäkin ovat kalliita ja helposti menee satasia rahaa. Köyhemmillä tai matalapalkka-alan tapauksilla ei ole sitten varaa niihinkään ja jos olisi niin me viemme ne heiltä ahneuksissamme.

Tämä on ihan tosi. Joskus mietin että olisiko voinut ostaa ihan uuden koska kyllähän meidän perheellä on varaa. Se ostettu hyvä käytetty on joltain muulta pois. Samaa ajattelen aina punalapputuotteista. Sanon miehelleni että joku opiskelija tarvitsee sen kipeämmin kuin me. Olimmehan kerran opiskelijoita joten turha ahnehtia ja olla saita. Mieheni tienaa minuakin enemmän ja hän on sairaanloisen ahne ja saita rahasta, eikä välitä yhtään niistä joilla on pienemmät tulot. Iso vatsa ja persekin sille on kertynyt vuosien saatossa. Siitäkin

Jos miehelläsi on iso päärynänmuotoinen hyllyvä peppu ja kenties kaksoisleukaakin pukkaa, niin miksi pitää hamstrata kaupasta punalapputuotteita kerryttämään entisestään ylipainoista ruhoaan? Mikä on kun mies ei kuuntele järkipuhetta vaan perse pyöreänä lyllertää punalapputuotteiden perässä kuin keilaradan keila ja suu vaahdossa lappaa kärryt täyteen köyhille tarkoitettuja tuotteita hullun kiilto silmillään. Ne pitää kuitenkin syödä nopeasti pois, niin jotain rajaa. Marketeissa näkee sun miehen oireenpuolikkaita melkoisesti ja tekisi mieli todeta ihan samat mitä sanot miehellesi. Mikä on kun ei järkipuhe auta aikuiseen mieheen?

Tosi monet opiskelijat näkee tänä jouluna nälkää, niin olisi ihan siis oikeesti järkee jättää ne punalaputetut tuotteet eniten tarvitseville. Jookosta? Tämmöisilläkin valinnoilla voi vaikuttaa melkoisesti ja ei tarvitse tehdä näkyvää hyväntekeväisyttä.