Minkä näistä huonoista miehistä ottaisit?
Eli ajatellaan, että miehelläsi on yksi kyseenalainen huono ominaisuus. Muut ominaisuudet miehissä ovat samat: ovat muuten ihania ja suhteessa riittää rakkautta.
Mikä seuraavista on ominaisuus, jonka pystyisit hyväksymään?
Mikä on se ominaisuus, jota et missään tapauksessa pystyisi hyväksymään, vaan se olisi eron paikka?
Pakko valita yksi!!!!
a) Riitatilanteessa mies tarraa kiinni. Käteen tai hiuksiin tai painaa seinää vasten. Ei ole koskaan lyönyt eikä tehnyt mustelmia, mutta reagointitapa on fyysinen ja kova.
b) Mies on kriittinen ja vaativa yleensäkin. Erityisesti riitatilanteissa kieli on terävä ja syyllistävä. Ei suoranaisesti hauku, mutta osaa manipuloida toista kautta.
c) Mies juo riskirajojen ylärajoilla. Pitkän kokemuksen vuoksi hän ei niinkään humallu kuin harvoin, mutta alkoholia kuluu 24 annosta viikossa myös kotosalla. Lapset eivät ole koskaan nähneet häntä humalassa ja hän hoitaa hommansa.
d) Mies flirttailee ja lähentelee muita naisia. Ei koskaan ole pettänyt eikä mene flirttailua pidemmälle, mutta silmäpeli ja muiden naisten ihailu on selkeää kaikille. Sanoo itse olevansa perso kauneudelle.
Kommentit (63)
A tai C, pitäisi vielä vähän miettiä.
Totta kyllä, että ihminen voi muuttua. Nämä jotka sanovat, että olisivat jo seurusteluaikana jättäneet tällaisen miehen, eivät tajua pointtia.
Ehdottomasti d, eihän flirttailusta oo haittaa, jos on kuitenkin uskollinen. Iteki oon vähän sellainen flirttailija.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:26"]
A on se, jota en hyväksy.
Loppujen kanssa sitä voisi elää. Ainakin jonkun aikaa.
[/quote]
Luetun ymmärtäminen huonoa näköjään mulla.
Se, jonka kanssa voisin elää on varmaan se flirtti.
Mun mies on tuo b ja joskus myös haukkuu :'(
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:08"]Toisekseen, niin ihminen muuttuu. Ihmisestä voi tulla tietynlainen iän myötä. Eli esitän kysymykseni kolmannen kerran: olet ollut tämän ihmisen kanssa naimisissa jo viisi vuotta. Sitten mies muuttuu. Otatko siis eron jokaisen tapauksen kohdalla?
[/quote]
Vastaanpa tähän, vaikka kysymystä ei esitetty minulle.
Meillä muututaan yhdessä, koska elämme keskenämme parisuhteessa. Sellaista, että toinen vain yhtäkkiä muuttuu aivan erilaiseksi, ei tapahdu (pl. harvinaisen mielisairauden puhkeaminen tmv.). Meille parisuhde merkitsee kaiken tärkeän jakamista toisen kanssa - tiedämme siis koko ajan, missä mennään. Mikään normaali muutoshan ei tule yhtäkkiä ja yllättäen, vaan kehittyy ajan myötä.
Oma mieheni elää hyvin stressaavaa elämänvaihetta ja on alkanut juoda yhden iltakaljan sijaan toisinaan pari. Jos tämä jatkuu vielä pitkään, saati vielä tuosta lisääntyy, otan asian puheeksi. Alkoholismi ei synny yhdessä päivässä ja minä olen mieheni kumppani mm. siksi, että voin auttaa häntä elämään onnellista elämää. Suhteemme on niin hyvä ja vahva, että tiedän miehen olevan pelkästään kiitollinen minulle siitä, jos huomautan huolestuneeni hänen alkoholinkäytöstään. Sitten voimme yhdessä laatia suunnitelman, jolla varmistetaan että homma pysyy hallinnassa. Jos miehellä on niin rankkaa, että hän ei kestä ilman alkoholia, pohdimme tilannetta yhdessä ja mietimme, mitä muutoksia elämässämme tehdään jotta se ei ole miehelle kohtuuttoman kuormittavaa.
En tajua, miten niin monella näyttää olevan kokonaan hukassa se, mistä parisuhteessa ylipäätään on kysymys! Hyvin moni näemmä pitää sitä lähinnä jonkinlaisena kämppäkaveruutena, jossa oma elämä eletään salassa, toisen selän takana, ja omaa yksityisyyttä varjellaan kumppanilta tiukemmin kuin omilta kavereilta. Tuossa mallissa vain ei saa oikeastaan mitään niistä parisuhteen hyödyistä, jotka tekevät parisuhteesta sen sitoutumisen arvoisen! Itse eläisin miljoona kertaa mieluummin yksin kuin tuollaisessa pinnallisessa kämppis-suhteessa miehen kanssa, joka voi milloin tahansa ilmoittaa vaikkapa rakastuneensa toiseen ja haluavansa eron - lapsista ja yhteisistä suunnitelmista viis.
t. 16
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:11"]
Niin, mutta kuka tahansa voi muuttua, kun tulee rankempi aika. Pelossa ei voi elämää elää.
[/quote]
No niin oon sen itsekin pähkäillyt. Toki tossa on tavallista enemmän riskitekijöitä, mutta ongelmat kohdataan sitten jos niitä tulee. Mä kyllä sanon aika suoraan aina, jos näen miehen alkoholinkäytössä jotain huolestuttavia piirteitä. Onneksi ei tunnu pistävän pahakseen, vaan on petrannut paljon meidän suhteeniin aikana. Ei vaan mun takia vaan siksi ettei enää halua elää sellasta elämää. Se on alkoholistiperheestä ja oikeestaan koko sen elämä ennen kuin tapas mut on ollut aika hirveetä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:11"]
Niin, mutta kuka tahansa voi muuttua, kun tulee rankempi aika. Pelossa ei voi elämää elää.
[/quote]
No niin oon sen itsekin pähkäillyt. Toki tossa on tavallista enemmän riskitekijöitä, mutta ongelmat kohdataan sitten jos niitä tulee. Mä kyllä sanon aika suoraan aina, jos näen miehen alkoholinkäytössä jotain huolestuttavia piirteitä. Onneksi ei tunnu pistävän pahakseen, vaan on petrannut paljon meidän suhteeniin aikana. Ei vaan mun takia vaan siksi ettei enää halua elää sellasta elämää. Se on alkoholistiperheestä ja oikeestaan koko sen elämä ennen kuin tapas mut on ollut aika hirveetä.
Manipulointi-yritykset herättävät minussa inhon.Se on henkistä väkivaltaa enkä hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. Väkivalta on halveksittavaa ja siihen turvautuminen kertoo ihmisen kyvyttömyydestä selviytyä kriiseistä suhdetta rakentaen.
Suhteessa pitää antaa toisen ajatella itsenäisesti ja vapaasti. Syyllistäminen taas on typerää eikä myöskään johda mihinkään hyvään.
Jos tunnistaa itsessään näitä piirteitä niin se on jo hyvä ja jos vielä osaa jälkeenpäin pyytää anteeksi niin suhde saattaa joillakin pareilla kestää, mutta minä en sellaiseen edes lähtis ja haistankin manipuloijat jo kaukaa.
C. Tuo ei haitaisi minua pätkääkään, kun ei kerran juo örvellyshumalaan eikä lasten nähden.
vaihtoehto A tai B. Mun mies on joskus ollut riitatilanteissa tosi veemäinen ja syyllistävä, joskus on myös fyysisesti pelottava. Ei ole ikinä lyönyt, mutta on esim. lyönyt oman kätensä voimalla seinään tms. Mies tietää omat heikkoutensa, mullakin on omani. Yhdessä koitetaan tulla paremmiksi.
Alkoholin kanssa pystyisin elämään, flirttiä en jaksaisi katsella yhtään. Väkivaltaiselle ja ilkeälle pystyy kuitenkin laittamaan hanttiin, siksi en valitse niitä.
Mutta aikuisten oikeasti, yksin olisi parempi kuin yhdenkään tuollaisen kanssa.
Kyllä se varmaan olisi toi b. Oma mies käyttää alkoholia muutaman kerran vuodessa, sanoo kyllä jos näkee kauniin naisen (flirttailusta en tiedä kun en ole paikalla jos sitä mahdollisesti tapahtuu, suuttuisin jos näkisin), ja kerran on riidan aikana on tullut ihan mun naamalle huutamaan ja tönäissyt, ja se pelästytti mut todella pahasti. Itse olen ehdottomasti b, isken aina vyön alle pahimmalla mahdollisella tavalla, kai mä ansaitsisin samanlaisen kohtelun..
Mulla on tuollainen c)-mies harkinnassa juuri nyt. On tuo kaljan lipittäminen kyllä toooodella iso minnus.
Mun mies on b. Alkoholismia en jäisi katsomaan joten se olisi ero. Flurttikään ei nyt niin haittaisi jos siis jäisi pelkkään flirttiin.
Meinaako ap ettei muunlaisia miehiä olekaan? Miksi pitäisi ottaa huono mies? Eikö järkevämpää ole etsiä sitä hyvää kuitenkin?
Täydellisiä ihmisiä ei ole, Onneksi.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:20"]
B on oman mieheni vika ja paljastui kyllä jo aika pian suhteen alettua. Päätin hyväksyä asian siitä syystä, että miehessäni on se yksi ominaisuus, jota ilman en edes harkitse yhteen menemistä: aito halu kehittää itseään ja kyseenalaistaa toimintatapojaan. Uskoin, että mies kyllä ajan kanssa tajuaa tuon suhtautumisensa haitat ja oppii käyttäytymään hyväksyvämmin ja rakastavammin. Olin oikeassa ja nyt minulla on lähes täydellinen mies!
Muita kohtia en hyväksyisi hetkeäkään. Ja todellakin odotan, että kaikki olennainen paljastuu ennen kuin menen naimisiin (nyt olen menossa ym. miehen kanssa naimisiin 12 vuoden suhteen jälkeen).
[/quote]
Lisään vielä, että olen siis juuri niitä ihmisiä, jotka eivät suostu elämään huonossa suhteessa. Josi mieheni ei olisi saanut tuota b-ominaisuuttaan kontrolliin, en olisi nyt menossa hänen kanssaan naimisiin.
Ts. olisin voinut myös vastata että en hyväksyisi yhtäkään mainituista ominaisuuksista.
Te, jotka sanotte että hyväksyisitte esim. a:n, "kun ei kerran oikeasti lyö", miettikääpä vielä. Ihminen on jatkuvassa muutoksen tilassa, ja jos hän ei ole muuttumassa parempaan (esim. uhittelee koko ajan harvemmin ja lievemmin), hän on todennäköisesti menossa pahempaan suuntaan. Täsmälleen samanlaisena ei pysy juuri kukaan. Se mies, joka ei koskaan ennen ole lyönyt, lyö hyvin todennäköisesti joku päivä ensimmäisen kerran, sen jälkeen toisen, jne. Taipumus fyysiseen aggressioon on selvä merkki tästä, ja itse en hyväksyisi sitä miehessä ollenkaan, koska en usko että osaisin auttaa tuon tyyppisen aggression hallinnassa riittävän hyvin.
t. 16
En ole ap, mutta tämä oli vain ajatusleikki. Monilla tuntuu olevan joku noista vioista, ei tietenkään kaikilla. Olkaa onnellisia, jos teillä on sellainen mies, jolla ei ole yhtäkään noista vioista!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:43"]
Meinaako ap ettei muunlaisia miehiä olekaan? Miksi pitäisi ottaa huono mies? Eikö järkevämpää ole etsiä sitä hyvää kuitenkin?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:49"]
En ole ap, mutta tämä oli vain ajatusleikki. Monilla tuntuu olevan joku noista vioista, ei tietenkään kaikilla. Olkaa onnellisia, jos teillä on sellainen mies, jolla ei ole yhtäkään noista vioista!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:43"]
Meinaako ap ettei muunlaisia miehiä olekaan? Miksi pitäisi ottaa huono mies? Eikö järkevämpää ole etsiä sitä hyvää kuitenkin?
[/quote]
[/quote]Mun miehelläni on todellakin vikoja muttei yhtään noista mainituista. Olen onnellinen, en voisi elää tuollaisten miesten kanssa kenenkään.
Olishan nuo kaikki ihan kauheita, mutta jos pitäisi valita niin c. Kaikki muut loukkaisi mua liikaa, kun taas c lähinnä miestä itseään, jos pysyisi noin "aisoissa".