Minkäikäisenä aloitit yliopisto-opinnot?

Miksiköhän tuo mun vastaus saa niin paljon alapeukkuja ja ihan vastaavat vastaukset ilman nimimerkkiä yläpeukkuja?

Aloitin yliopistossa vasta nyt 40-vuotiaana. Toisaalta aloitin korkeakouluopinnot 19-vuotiaana heti kirjoitusten jälkeen ja valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana.

Juuri olin täyttänyt 19v. Valmistuin 6 vuotta myöhemmin 25 vuotiaana. Opinnot venyivät jonkin verran, koska tein opintojen ohessa töitä ja luin myös extrakursseja tutkintoon enkä vain minimimäärää.

20-vuotiaana. Olen nyt opiskellut 2 vuotta ja näillä näkymin pitäisi viidessä vuodessa valmistua!

Yli 25-vuotias on auttamatta liian vanha aloittamaan opinnot. Poikkeuksena ehkä joku lääkis tai toisen tutkinnon suorittajat, jossa alle 30-vuotias vielä menee.

Suoraan lukiosta menin ja 23v. kun filosofian maisterin paperit ulkona. :)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:42"]Yli 25-vuotias on auttamatta liian vanha aloittamaan opinnot. Poikkeuksena ehkä joku lääkis tai toisen tutkinnon suorittajat, jossa alle 30-vuotias vielä menee.

[/quote]

Oman kokemukseni mukaan juuri päinvastoin. Alle 25 v. vielä liian nuoria tehokkaaseen opiskeluun. Nämä suoraan lukiosta tulleet lähinnä juoruilevat ja häiritsevät luennoilla. Ryhmätunneilla heiltä ei saa kunnon mielipiteitä kun pyörittelevät silmiään ja selaavat puhelimiaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:42"]Yli 25-vuotias on auttamatta liian vanha aloittamaan opinnot. Poikkeuksena ehkä joku lääkis tai toisen tutkinnon suorittajat, jossa alle 30-vuotias vielä menee.

[/quote]

Oman kokemukseni mukaan juuri päinvastoin. Alle 25 v. vielä liian nuoria tehokkaaseen opiskeluun. Nämä suoraan lukiosta tulleet lähinnä juoruilevat ja häiritsevät luennoilla. Ryhmätunneilla heiltä ei saa kunnon mielipiteitä kun pyörittelevät silmiään ja selaavat puhelimiaan.

[/quote]

Vai niin...  Itse menin yliopistoon 19-vuotias ja nautin opiskelusta täysillä alusta asti. Vihdoinkin olin päässyt oikeaan opiskeluympäristöön verrattuna lukioon, jossa monet olivat lähinnä päivähoidossa. Opinnot venyivät 7 vuoteen, mutta opiskelin 100 ylimääräistä opintoviikkoa ja olin yhden kevään ulkomailla opiskelemassa. Valmistuin silti 26-vuotiaana eli venymiseen oli varaa. 

21-vuotiaana; olin fuksiryhmäni toiseksi vanhin ja pidin itseäni aivan yli-ikäisenä aloittamaan opinnot. En valmistunut.

19 ja 30

Aloitin 34-v. vuonna 2009, valmistun maisteriksi ensi vuonna eli 40-vuotiaana. Saanut toisen lapsen myös tänä aikana, jolloin oli vuoden äitiyslomalla tekemättä opintoja. Olen tehnyt ns. hanttihommia koko ajan opiskelun ohessa, sekä yhden syksyn aiemman koulutuksen kokopäivätyötäkin.

Ensimmäiset opinnot aloitin 21-vuotiaana, valmistuin noin 6½ vuodessa. Tosin vietin siitä yhden vuoden ulkomailla ja opiskelin lähinnä ei-tutkintoon kuuluvia juttuja, joten se vuosi edisti vain kielitaidon kehittymistä mutta ei opintoja varsinaisesti.

Toiset yliopisto-opinnot aloitin 41-vuotiaana (melkein päivälleen). Kyse on poikkeuskoulutuksessa ja vain kandiin asti, joten opinnot eivät tule kestämään kauaa.

Pidän nyt aikuisena opiskelua paljon enemmän antavana. Nautin siitä, että saan opiskella. En jaksa stressata enkä huolehtia muusta kuin siitä, että opinnot etenevät, kuten suunniteltu. Olen pitänyt tällä kierroksella opiskelusta paljon enemmän kuin eka kierroksella, jolloin en tajunnut edes vaihtaa alaa, vaikka tiesin jo parin vuoden jälkeen, että opiskelen vähän väärää juttua. Jotenkin sitä vain oli vielä sen verran nuori ja lapsi, että ajatteli, ettei voi vaihtaa, kun on kerran aloittanut jotain. Ja olihan maailma ihan erilainen 90-luvulla kuin nyt. Ei silloin ollut niin helposti tietoa saatavilla vaihtoehdoista.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:42"]Yli 25-vuotias on auttamatta liian vanha aloittamaan opinnot. Poikkeuksena ehkä joku lääkis tai toisen tutkinnon suorittajat, jossa alle 30-vuotias vielä menee.

[/quote]

Oman kokemukseni mukaan juuri päinvastoin. Alle 25 v. vielä liian nuoria tehokkaaseen opiskeluun. Nämä suoraan lukiosta tulleet lähinnä juoruilevat ja häiritsevät luennoilla. Ryhmätunneilla heiltä ei saa kunnon mielipiteitä kun pyörittelevät silmiään ja selaavat puhelimiaan.

[/quote]

Vai niin...  Itse menin yliopistoon 19-vuotias ja nautin opiskelusta täysillä alusta asti. Vihdoinkin olin päässyt oikeaan opiskeluympäristöön verrattuna lukioon, jossa monet olivat lähinnä päivähoidossa. Opinnot venyivät 7 vuoteen, mutta opiskelin 100 ylimääräistä opintoviikkoa ja olin yhden kevään ulkomailla opiskelemassa. Valmistuin silti 26-vuotiaana eli venymiseen oli varaa. 

[/quote]jotkut lukiot voi olla päivähoitopaikkoja mutta ei kärjessä olevat

Olin 19-vuotias kirjautuessani ensi kertaa sisään, 31-vuotias valmistuessani. Suoritin yli kahden tutkinnon verran pisteitä ja hankin samoilla papereilla kolme eri ammattipätevyyttä. Pidin välissä monta vuotta taukoa opiskeluista.

Kokemuksesta voin sanoa, että aikuisopiskelu on erittäin tehokasta silloin, kun opinnoilla on selkeä päämäärä. Koskaan ei ole liian myöhäistä - samoilla kursseilla kanssani on istunut useitakin nelikymppisiä. Haahuiluun ei ehkä siinä vaiheessa kannata enää käyttää aikaa, mutta toisaalta opiskelusta voi hyvinkin saada jopa enemmän irti kuin nuorempana.

Aloitin 24-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Neljä vuotta myöhemmin valmistun kolmen lapsen äitinä. Töissä olen käynyt koko ajan, lukuunottamatta äitiysloman. Toisinaan on ollut rankkaa..

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:36"]

19, suoraan lukiosta. 7vuotta myöhemmin olin maisteri, töitä tein tosi paljon koko opiskeluajan, joten se hidasti.

[/quote]

No tein maisterin paperit 4 vuodessa ja tein töitä koko ajan (ikää oli 19-23v). Älä selittele.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:36"]

19, suoraan lukiosta. 7vuotta myöhemmin olin maisteri, töitä tein tosi paljon koko opiskeluajan, joten se hidasti.

[/quote]

No tein maisterin paperit 4 vuodessa ja tein töitä koko ajan (ikää oli 19-23v). Älä selittele.

[/quote]

tietenkin teit

ensimmäisen kerran vuosi lukion jälkeen 20v ja siitä kuudessa vuodessa ens. maisterin tutkinto (olin vaihdossa, siksi kesti kauemmin), toisen kerran aloitin 38v ja valmistuin toisen kerran maisteriksi 41v.

Ihan uraputkessa olen, ei siis todellakaan haittaa siitä, että valmistuin vasta 40+ ikäisenä - se aiemmin eletty ja opiskeltu on ollut vain plussaa tässä vaiheessa.

19 ja valmistuin maisteriksi 23v. 

Tänään yks ranskalainen kaverini kertoi ystävästään, joka skippasi useita luokkia vanhempiensa painostuksesta ala-asteella (oli ''nero'') ja meni yliopistoon 16v... Pariisissa. Vissiin sekos sitten joskus myöhemmin, tuskin opinnoista vaan painostuksesta.

19-vuotiaana aloitin, 4 vuotta myöhemmin olin kandi. Nyt 25-vuotias ja juuri käynnistyi toinen vuosi väitöskirjan parissa.

Minusta ei ole koskaan liian vanha aloittamaan yliopisto-opiskelua. Meidän yliopistosta valmistui pari vuotta sitten 82-vuotias. :)