Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka humalassa hölöttävät omia salaisuuksiaan?
17.03.2014 |
Mikä mua vaivaa? Kerron arkaluonteisia intiimiasioitanikin tutuille ja vähemmän tutuille, kun olen nauttinut alkoholia. Seuraavana päivänä kaduttaa, vaikka kertoessa se on vain jännittävää. Kaiken maailman panemiset, jotka on pitänyt pitää omana tietona ym.
Kommentit (77)
Koska mä voi kirjoitti:
Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D
Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >DNo, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?
Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista
Tässä syy miksi en ikinä koskaan uskalla ottaa firman kekkereissä alkoa muutamaa annosta enempää! :0
En oikeesti uskalla edes ajatella sitä mrkkista ja häpeää joka seuraisi jos itselleni kävisi näin, anteeksi nyt jos käännän veistä haavassa..
Mutta kanssamokailijana kiinnostaisi kovasti tietää miten suoriuduit duunissa todistajien kohtaamisesta, tuliko keltään kuittia vai käyttäytyikö kaikki kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai kuinka humalassa muut oli, onko majdollista etteivät hekään kenties muista juttujasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mä voin kirjoitti:
Word kirjoitti:
Koska mä voi kirjoitti:
Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D
Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >DNo, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?
Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkistaPidätkö työtovereistasi joille avauduit? :). Mietin vaan kun itse suht pidättyväisenä ja tunteina huonosti ilmaisevana ihmisenä intoudun suorittamaan vastaavantyyppisiä tunnustuksia lähinnä niille ihmisille, keitä en välttämättä kovin hyvin tunne mutta joista ihan vilpittömästi pidän, en van selvinpäin osaa sitä sanoa tjtn niin se sitten ilmenee tuolla tavoin...! Ei kovin suositeltava lähentymisyritystaktiikka tosiaankaan koska useimmiten jengi vain hämmentyy tai myötänolostuu tästä eikä ihan ekana ajattele että tässäpä hieno luottamuksenosoitus ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ...... o.O
Älä suotta ainakaan liikaa mieti mitään kauhuskenaarioita, KUKAAN ei tietääkseni ole koskaan juorunnut asioistani eteenpäin tai ivaillut jälkeenpäin, tai sitten omat salaisuuteni eivät ole olleet riittävän mehukkaita (juoruiluarvo nolla?) , mutta noin yleisesti ottaen ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia eivätkä palaa asioihin ellet itse kysy tai ota nouta puheeksi. Tsemppiä työviikkoon ;D
Haha, mikä näkökulma - ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ! :D
Eipä ole tullut tuolta kantilta tätä katsottua mutta toden totta, minä aivan todella, todella tykkään noista työkavereistani ja arvostan heitä suuresti niin ammatillisesti kuin ihan persoonina ja siksipä juuri tämä tuntuu niin nololta!!! Ja aiemmat kännisalaisuuskerronnat on myös tullut suoritettua niin sanotusti miellyttäville ihmisille, tutuille tai vähän tuntemattomimmille muttei ikinä kenellekään yhdentekevälle jantterille saati vihamiehille... että kai tuossa jotain perää on. Vaikka helpointahan se olisi avautua jollekin randomille jonka tapaa vain kerran - kännissä, avautuu sille eikä koskaan enää nähtäisi :DEn ole kehdannut kysyä muistaako kukaan mitään eikä ole tapaistanikaan niin tehdä, vaikka kuinka paha muistikatkos olisi en yleensä vain viitsi vaivata kanssadokailijoita klassisella ”mitä meilen tapahtu?” Kysymyksellä, tuntuisi jotenkin selittelyltä etten MUKA muista mitään ja koitan sillä pelastaa nahkani... vaikka aika paljon sitä on tullut tehtyä tyhmyyksiä ja tuhmuuksia kännispäiten ja mikäli olen jotakuta loukannut tai aiheuttanut mielipahaa jollekin pyrin sen kyllä hyvittämään, tosin se on harvinaista että niin käy - lähes aina se on lähinnä MINÄ itte joka kärsin :D tavalla tai toisella.
Tietysti jos tästä nyt joku ottaa asian puheeksi kuuntelen kyllä mitä hänellä on sanottavaa - ehkä antaa hienovaraisen vinkin ”Kantsiiko tollasia kännejä kiskoa firman bileissä? Miten meni noin niinku omasta mielestä?”
Facepalm kirjoitti:
Koska mä voi kirjoitti:
Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D
Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >DNo, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?
Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkistaTässä syy miksi en ikinä koskaan uskalla ottaa firman kekkereissä alkoa muutamaa annosta enempää! :0
En oikeesti uskalla edes ajatella sitä mrkkista ja häpeää joka seuraisi jos itselleni kävisi näin, anteeksi nyt jos käännän veistä haavassa..
Mutta kanssamokailijana kiinnostaisi kovasti tietää miten suoriuduit duunissa todistajien kohtaamisesta, tuliko keltään kuittia vai käyttäytyikö kaikki kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai kuinka humalassa muut oli, onko majdollista etteivät hekään kenties muista juttujasi?
Hahhaa, no jos noin paljon kiinnostaa niin palaan huomenissa raportoimaan TUOMION! :D
Ties mitä ylläreitä sieltä vielä tulee noilta blackoutin hetkiltäni......
Koska mä voin kirjoitti:
Facepalm kirjoitti:
Koska mä voi kirjoitti:
Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D
Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >DNo, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?
Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkistaTässä syy miksi en ikinä koskaan uskalla ottaa firman kekkereissä alkoa muutamaa annosta enempää! :0
En oikeesti uskalla edes ajatella sitä mrkkista ja häpeää joka seuraisi jos itselleni kävisi näin, anteeksi nyt jos käännän veistä haavassa..
Mutta kanssamokailijana kiinnostaisi kovasti tietää miten suoriuduit duunissa todistajien kohtaamisesta, tuliko keltään kuittia vai käyttäytyikö kaikki kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai kuinka humalassa muut oli, onko majdollista etteivät hekään kenties muista juttujasi?Hahhaa, no jos noin paljon kiinnostaa niin palaan huomenissa raportoimaan TUOMION! :D
Ties mitä ylläreitä sieltä vielä tulee noilta blackoutin hetkiltäni......
Alkoholi on hyvä asia kaikkeen muuhun kuin salaisuuksien pitämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on ääliöitä humalassa. Tosin se ei ole puolustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mä voin kirjoitti:
Facepalm kirjoitti:
Koska mä voi kirjoitti:
Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D
Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >DNo, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?
Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkistaTässä syy miksi en ikinä koskaan uskalla ottaa firman kekkereissä alkoa muutamaa annosta enempää! :0
En oikeesti uskalla edes ajatella sitä mrkkista ja häpeää joka seuraisi jos itselleni kävisi näin, anteeksi nyt jos käännän veistä haavassa..
Mutta kanssamokailijana kiinnostaisi kovasti tietää miten suoriuduit duunissa todistajien kohtaamisesta, tuliko keltään kuittia vai käyttäytyikö kaikki kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai kuinka humalassa muut oli, onko majdollista etteivät hekään kenties muista juttujasi?Hahhaa, no jos noin paljon kiinnostaa niin palaan huomenissa raportoimaan TUOMION! :D
Ties mitä ylläreitä sieltä vielä tulee noilta blackoutin hetkiltäni......
Loppu hyvin, kaikki vielä paremmin - muistakaa ihmiset hyvät vaikka mitä hölötätte humalassa, ihmiset on noin yleisesti ottaen hurjan ymmärtäväisiä, eipä tuostakaan omasta nolosta avautumisestani työpaikalla puhuttu.... Luultavasti osittain johtuu myös siitä, etten alkanut itse häpeillä tai selitellä sanomisiani, totesin vain että nyt kävi näin ja ens kerralla paremmin :) Jokainenhan aina luulee morkkispäissään omien kännijuttujensa ja/tai mokiensa olleen juuri SE vuoden kiinnostavin juorunaihe, mutta totuus on että tuskin oit ollut eka joka firman bileissä joi ”vähän” liikaa.....
Nää on parhaita! Tunnen pari hölösuuta ja hauskoja ovat , koska avautuvat vain omista mokailuistaan, eivätkä tuomitse muita saati rähjää humalassa. Yritän olla aiheuttamatta heille lisämorkkiksia kun vaikkapa firman pikkujoulujen jälkeen nähhään toimistolla, liekö liika empaattisuus syynä mutta mietin vain miltä itsestäni tuntuisi jos joutuisi vielä kuittailun kohteeksi..... jaiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnen ihmisiä jotka selvinpäin hölöttävät omat ja muiden salaisuudet :D todella kiusallista ja rasittavaa seuraa.. Etenkin jos joutuu joskus myöhemmin olemaan samassa tilassa sellasten henkilöiden kanssa joiden salaisuudet tietää vaikken muuten tietäisi kyseistä ihmistä... heti kun nimen kuulee niin sitten tulee mieleen kaikki
Vierailija kirjoitti:
Mulla pysyy tietty muuri kuitenkin, vaikka olisin kuinka tuubassa. Niitä ihan aroimpia juttuja en kerro, mutta jotain pientä saatan paljastaa. Ikävä kyllä tosin muutun seksuaalisesti turhan avoimeksi, erityisesti jos otan kirkkaita yhtään, joten tissuttelen useimmiten kotona. En myöskään osallistu työpaikan juhliin, koska niissä tulee yleensä avauduttua ja sitten on helvetillinen morkkis.
Mäkin välttelen työpaikan juhlia just tämän takia. Hölötän kuitenkin jotain noloa ja outoa, liioittelemalla vielä, joten morkkis on tämän jälkeen kamala. Tosin on siellä muitakin samanlaisia avautujia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annan pillua ihan kelle vaan ja siks en käy enään baareissa, tissutan kotona vaan ja tämä vaan kännissä selvinpäin ei tulisi mieleenkään.
Hahha, nää oli piristäviä!
Itsehän olen just tuommoinen ex-nolo-hölösuu-kännääjä. En muista tarkkaa ikää, oisko ollut 27v-28v paikkeilla, kun tuo nolo avautuminen kännissä alkoi. Muisti pätki myös usein. Krapulat ja morkkikset sen mukaisia. Join monia vuosia ihan älyttömiä määriä, lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Kaipa se oli jotain itselääkintää, takana traumaattinen lapsuus josta en selvinpäin ikinä valittanut saati käsitellyt sitä ammatti-ihmisen kanssa.
Nytten jo 3v liki täysraittiina, muutaman viinilasin saatan ottaa joskus, mutta siihen se jää. Mut muutti elämäni rakkauden tapaaminen, ja lasten saaminen. Heidän takiaan käsittelin nuo menneisyyden möröt, eikä oo ollut enää tarvetta "nollata" viinalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut juuri samanlainen jurripelle. Jaoin kaikille kreiseimmät mokailuni. Kaupanpäällisenä muistin pätkiminen, joten en ikinä muistanut ihan kaikkea mistä tuli avauduttua ja kenelle.... Aargh! :D
Onneksi olen raskaana, enkä enää voi juoda.
Minä avaudun aina asioista mistä en selvänä puhuis ja saatan myös sepitellä ties mitä tarinoita omasta päästäni. Ihan järkyn noloa.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut juuri samanlainen jurripelle. Jaoin kaikille kreiseimmät mokailuni. Kaupanpäällisenä muistin pätkiminen, joten en ikinä muistanut ihan kaikkea mistä tuli avauduttua ja kenelle.... Aargh! :D
Onneksi olen raskaana, enkä enää voi juoda.
Heh, mä sanon aina että äitiys pelasti mut nolaamasta itseäni enempää! :D noin 29-vuotiaaksi saakka olin tuollainen kännimokailija... Ihan sama oliko firman pikkujoulut, sukujuhlat vai hiihtolomareissu bestisten kanssa, meikä veti pleksit ja takuuvarmasti tein tai sanoin jotakin ikimuistettavaa... Jota itse en tietenkään välttämättä muistanut :D humalan tuomat filmi poikki- jurrit alkoi siinä niin 25-ikävuoden paikkeilla.
Nykyään en juo kolmea lasillista enempää. Eikä edes tee mieli!
Joo kyllä, myönnän olevani aikamoinen moraaliton horo humalassa - ja muutenkin kännikäyttäytymiseni on aikas out of control, tosin kiaken muun sekoilun kanssa pystyn kyllä elämään paitsi tuon rasittavan arlkaluontoisista asioista avautumisen.... :D