Onko muita, jotka humalassa hölöttävät omia salaisuuksiaan?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Aijaa. Mä inhoan enemmän esimerkiksi pedofiileja ja sitä, jos koira on kakannut matolle. Kukaan ei ole joutunut vastentahtoisesti kuulemaan mun höpinöitäni. Niillä on tainnut olla vielä hauskempaa kuin mulla. Esimerkiksi sillä tyypillä, jolle mä viimeksi lärpsäytin, että kun hän soitti yhtenä yönä kaverilleen, joka vastasi puheluun, niin sen kaverin penis oli just mun suussani. Mutta sä oletkin laatuihminen. Minä olen tällainen hassu. 

ap

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Sua ei varmaan pidetä kovin mielenkiintoisena ihmisenä. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 22:13"]

Mikä mua vaivaa? Kerron arkaluonteisia intiimiasioitanikin tutuille ja vähemmän tutuille, kun olen nauttinut alkoholia. Seuraavana päivänä kaduttaa, vaikka kertoessa se on vain jännittävää. Kaiken maailman panemiset, jotka on pitänyt pitää omana tietona ym. 

[/quote]

Ihanaa,että jollain muulla on sama ongelma :D Aina kun otan vähänkin enemmän alkoholia,avaudun suurinpiirtein kenelle tahansa kun on vain kuulolla,siis suunnilleen kerron koko elämäntarinani. Se on kiusallista,mutta jotenkin vaan juominen kielenkannat höltymään.

Tunnustan. Ja pahinta on se, että ihmiset tuntuu muistavan avautumiseni. Sen lisäksi rakastan ja lujaa kaikkia kännipäissäni. Ihme, etten ole vielä päätynyt vegasissa naimisiin, vaikka läheltä on liipannut. Selvinpäin en edes jaksa puhua itestäni enkä ole mikään hempeilevä luonne.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Pysy sitten erossa kännisistä ja varmuuden vuoksi ihmisistä ylipäätään,jotkut saattavat avautua selvänäkin :O Ongelma ratkaistu!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Pysy sitten erossa kännisistä ja varmuuden vuoksi ihmisistä ylipäätään,jotkut saattavat avautua selvänäkin :O Ongelma ratkaistu!

[/quote]

Unohdin vielä mainita että itse inhoan suunnattomasti ihmisiä jotka pilaavat kivat ketjut typerillä kommenteilla.Tyyliin:

Ap:minulla on (hassu) ongelma,kohtalotovereita?

Hiekkapimppi:Minulla ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa ja inhoan ihmisiä joilla on!

Urputtajille pitäisi olla omat ketjut!

Heh, täälläkin yksi! :D

selvinpäin olen vähän ujo ja pidättäytyvä, mutta alkoholi on minulle totuusseerumia. Kysykää minulta seksielämästäni tai mitä tahansa arkaluontoisia mielipiteitä, vastaan rehellisesti. Joskus kerron vasta tapaamilleni lapsuudentraumoja tai kertaan pahimpia krapuloitani.

Toisaalta nautin avautumisesta, se on oikeassa seurassa bondatessa elämän suola! Lienee sanomattakin selvää, että nautin myös Mä en oo koskaan -juomapelistä

Lisää!

Apua, omia valheitani:

- Kerroin 25-vuotiaana vanhalle luokkakaverilleni olleeni jo 3 kertaa naimisissa. En ollut siinä vaiheessa ikinä ollut naimisissa.

- Olen väittänyt olleeni punkbändissä kitaristina. Nykyinen miehenikin luulee vielä tämän olevan totta.

- Väitin tavanneeni Tanskan kuninkaan baarissa keskellä yötä, baarin jo sulkeuduttua. Tästä oli oikein pitkä ja jännittävä tarina.

- Olen valehdellut, että osaan krav magaa ja useita muita kamppailulajeja.

- Olen valehdellut, että minulla on leukemia.

- Että olen biseksuaali.

Hävettää, ilmeisesti olen humalassa vain niin säälittävän huomionkipeä.

Jos noita kroonisia valehtelijoita ei oteta huomioon, niin mitä salaisuuksia teillä sitten on, joita ei saisi kännisskään paljastaa?

Tuommoiset kyrpä suussa en osaa ajatella salaisuutena.. Vai olenkohan mä liian lörppö selvinkinpäin...

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Pysy sitten erossa kännisistä ja varmuuden vuoksi ihmisistä ylipäätään,jotkut saattavat avautua selvänäkin :O Ongelma ratkaistu!

[/quote]

Unohdin vielä mainita että itse inhoan suunnattomasti ihmisiä jotka pilaavat kivat ketjut typerillä kommenteilla.Tyyliin:

Ap:minulla on (hassu) ongelma,kohtalotovereita?

Hiekkapimppi:Minulla ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa ja inhoan ihmisiä joilla on!

Urputtajille pitäisi olla omat ketjut!

[/quote]

"hiekkapimppi" :DDD Sun vika jos tikahdun nauruuni!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 01:46"]Jos noita kroonisia valehtelijoita ei oteta huomioon, niin mitä salaisuuksia teillä sitten on, joita ei saisi kännisskään paljastaa?

Tuommoiset kyrpä suussa en osaa ajatella salaisuutena.. Vai olenkohan mä liian lörppö selvinkinpäin...

[/quote]

No ei ne nyt varsinaisia salaisuuksiakaan ole, muttei mielestäni anna kovin hyvää kuvaa jos huutelen kaikille mieheni ja minun seksielämästä. Ja yleisesti ihmiset eivät halua kuulla sellaisista asioista kuin vaikkapa koulukiusauksesta

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:37"]

Mä en oikeasti inhoa mitään niin paljon kuin ihmisiä, jotka kännissä alkavat avautua asioistaan, varsinkin niistä arkaluontoisista. Omiin tapoihin ei ole koskaan moinen kuulunut, ei myöskään selvinpäin eikä varsinkaan puolitutuille.

[/quote]

Pysy sitten erossa kännisistä ja varmuuden vuoksi ihmisistä ylipäätään,jotkut saattavat avautua selvänäkin :O Ongelma ratkaistu!

[/quote]

Unohdin vielä mainita että itse inhoan suunnattomasti ihmisiä jotka pilaavat kivat ketjut typerillä kommenteilla.Tyyliin:

Ap:minulla on (hassu) ongelma,kohtalotovereita?

Hiekkapimppi:Minulla ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa ja inhoan ihmisiä joilla on!

Urputtajille pitäisi olla omat ketjut!

[/quote]

:D

Olen mieshenkilö ja harrastan juurikin tuota omien salaisuuksien lörpöttelyä kännissä, en tiedä mistä se johtuu? Käyn baareissa tosi harvoin n.1 kerta/vuosi, mutta toistan mokat jokaikinen kerta vaikka "psyykkaan" itseäni joka kerta että koita nyt jumaliste pitää se turpas kiinni,ja tosiaankin kerron tutuille ja tuntemattomille ja siltä väliltä,intiimit ja kaikki muut tehdyt ja tekemättä jätetyt muistan silloin kyllä kertoa.sairastan 2-suuntaista joten se voi olla yksi tekijä? Se on se tekijä joka pitää huolen siitä että salaisuuksia pään sisällä riittää ja mokia mitä on tullut tehtyä :(

Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D

Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >D

No, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?

Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista

Koska mä voi kirjoitti:

Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D

Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >D

No, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?

Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista

Pidätkö työtovereistasi joille avauduit? :). Mietin vaan kun itse suht pidättyväisenä ja tunteina huonosti ilmaisevana ihmisenä intoudun suorittamaan vastaavantyyppisiä tunnustuksia lähinnä niille ihmisille, keitä en välttämättä kovin hyvin tunne mutta joista ihan vilpittömästi pidän, en van selvinpäin osaa sitä sanoa tjtn niin se sitten ilmenee tuolla tavoin...! Ei kovin suositeltava lähentymisyritystaktiikka tosiaankaan koska useimmiten jengi vain hämmentyy tai myötänolostuu tästä eikä ihan ekana ajattele että tässäpä hieno luottamuksenosoitus ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ...... o.O

Älä suotta ainakaan liikaa mieti mitään kauhuskenaarioita, KUKAAN ei tietääkseni ole koskaan juorunnut asioistani eteenpäin tai ivaillut jälkeenpäin, tai sitten omat salaisuuteni eivät ole olleet riittävän mehukkaita (juoruiluarvo nolla?) , mutta noin yleisesti ottaen ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia eivätkä palaa asioihin ellet itse kysy tai ota nouta puheeksi. Tsemppiä työviikkoon ;D

Word kirjoitti:

Koska mä voi kirjoitti:

Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D

Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >D

No, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?

Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista

Pidätkö työtovereistasi joille avauduit? :). Mietin vaan kun itse suht pidättyväisenä ja tunteina huonosti ilmaisevana ihmisenä intoudun suorittamaan vastaavantyyppisiä tunnustuksia lähinnä niille ihmisille, keitä en välttämättä kovin hyvin tunne mutta joista ihan vilpittömästi pidän, en van selvinpäin osaa sitä sanoa tjtn niin se sitten ilmenee tuolla tavoin...! Ei kovin suositeltava lähentymisyritystaktiikka tosiaankaan koska useimmiten jengi vain hämmentyy tai myötänolostuu tästä eikä ihan ekana ajattele että tässäpä hieno luottamuksenosoitus ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ...... o.O

Älä suotta ainakaan liikaa mieti mitään kauhuskenaarioita, KUKAAN ei tietääkseni ole koskaan juorunnut asioistani eteenpäin tai ivaillut jälkeenpäin, tai sitten omat salaisuuteni eivät ole olleet riittävän mehukkaita (juoruiluarvo nolla?) , mutta noin yleisesti ottaen ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia eivätkä palaa asioihin ellet itse kysy tai ota nouta puheeksi. Tsemppiä työviikkoon ;D

Haha, mikä näkökulma - ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ! :D

Eipä ole tullut tuolta kantilta tätä katsottua mutta toden totta, minä aivan todella, todella tykkään noista työkavereistani ja arvostan heitä suuresti niin ammatillisesti kuin ihan persoonina ja siksipä juuri tämä tuntuu niin nololta!!! Ja aiemmat kännisalaisuuskerronnat on myös tullut suoritettua niin sanotusti miellyttäville ihmisille, tutuille tai vähän tuntemattomimmille muttei ikinä kenellekään yhdentekevälle jantterille saati vihamiehille... että kai tuossa jotain perää on. Vaikka helpointahan se olisi avautua jollekin randomille jonka tapaa vain kerran - kännissä, avautuu sille eikä koskaan enää nähtäisi :D

En ole kehdannut kysyä muistaako kukaan mitään eikä ole tapaistanikaan niin tehdä, vaikka kuinka paha muistikatkos olisi en yleensä vain viitsi vaivata kanssadokailijoita klassisella ”mitä meilen tapahtu?” Kysymyksellä, tuntuisi jotenkin selittelyltä etten MUKA muista mitään ja koitan sillä pelastaa nahkani... vaikka aika paljon sitä on tullut tehtyä tyhmyyksiä ja tuhmuuksia kännispäiten ja mikäli olen jotakuta loukannut tai aiheuttanut mielipahaa jollekin pyrin sen kyllä hyvittämään, tosin se on harvinaista että niin käy - lähes aina se on lähinnä MINÄ itte joka kärsin :D tavalla tai toisella.

Tietysti jos tästä nyt joku ottaa asian puheeksi kuuntelen kyllä mitä hänellä on sanottavaa - ehkä antaa hienovaraisen vinkin ”Kantsiiko tollasia kännejä kiskoa firman bileissä? Miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Voi teitä .....

Koska mä voin kirjoitti:

Word kirjoitti:

Koska mä voi kirjoitti:

Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D

Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >D

No, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?

Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista

Pidätkö työtovereistasi joille avauduit? :). Mietin vaan kun itse suht pidättyväisenä ja tunteina huonosti ilmaisevana ihmisenä intoudun suorittamaan vastaavantyyppisiä tunnustuksia lähinnä niille ihmisille, keitä en välttämättä kovin hyvin tunne mutta joista ihan vilpittömästi pidän, en van selvinpäin osaa sitä sanoa tjtn niin se sitten ilmenee tuolla tavoin...! Ei kovin suositeltava lähentymisyritystaktiikka tosiaankaan koska useimmiten jengi vain hämmentyy tai myötänolostuu tästä eikä ihan ekana ajattele että tässäpä hieno luottamuksenosoitus ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ...... o.O

Älä suotta ainakaan liikaa mieti mitään kauhuskenaarioita, KUKAAN ei tietääkseni ole koskaan juorunnut asioistani eteenpäin tai ivaillut jälkeenpäin, tai sitten omat salaisuuteni eivät ole olleet riittävän mehukkaita (juoruiluarvo nolla?) , mutta noin yleisesti ottaen ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia eivätkä palaa asioihin ellet itse kysy tai ota nouta puheeksi. Tsemppiä työviikkoon ;D

Haha, mikä näkökulma - ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ! :D

Eipä ole tullut tuolta kantilta tätä katsottua mutta toden totta, minä aivan todella, todella tykkään noista työkavereistani ja arvostan heitä suuresti niin ammatillisesti kuin ihan persoonina ja siksipä juuri tämä tuntuu niin nololta!!! Ja aiemmat kännisalaisuuskerronnat on myös tullut suoritettua niin sanotusti miellyttäville ihmisille, tutuille tai vähän tuntemattomimmille muttei ikinä kenellekään yhdentekevälle jantterille saati vihamiehille... että kai tuossa jotain perää on. Vaikka helpointahan se olisi avautua jollekin randomille jonka tapaa vain kerran - kännissä, avautuu sille eikä koskaan enää nähtäisi :D

En ole kehdannut kysyä muistaako kukaan mitään eikä ole tapaistanikaan niin tehdä, vaikka kuinka paha muistikatkos olisi en yleensä vain viitsi vaivata kanssadokailijoita klassisella ”mitä meilen tapahtu?” Kysymyksellä, tuntuisi jotenkin selittelyltä etten MUKA muista mitään ja koitan sillä pelastaa nahkani... vaikka aika paljon sitä on tullut tehtyä tyhmyyksiä ja tuhmuuksia kännispäiten ja mikäli olen jotakuta loukannut tai aiheuttanut mielipahaa jollekin pyrin sen kyllä hyvittämään, tosin se on harvinaista että niin käy - lähes aina se on lähinnä MINÄ itte joka kärsin :D tavalla tai toisella.

Tietysti jos tästä nyt joku ottaa asian puheeksi kuuntelen kyllä mitä hänellä on sanottavaa - ehkä antaa hienovaraisen vinkin ”Kantsiiko tollasia kännejä kiskoa firman bileissä? Miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Siis olitko pannut jotain kaikkien yhteistä työtuttua siellä firmassa aiemmin siinä puolen vuoden sisällä? Hilarious!

Lollolol kirjoitti:

Koska mä voin kirjoitti:

Word kirjoitti:

Koska mä voi kirjoitti:

Ai että miten helmi ”vertaistukiketju” pompsahti eteeni, just kun poden älytöntä morkkista viimeisimmästä känniavautumisestani - tuli sitten hölötettyä varmaan pari tuntia (kenties kauemminkin, tuttuun tapaan filmi pätkii ja pahasti enkä muista edes kaikkea varmasti!) suuna päänä ilman filttereitä, lähes kaikki lähes jokaisesta elämäni arkaluontoisimmasta asiasta niinkin hyvälle kohderyhmälle kuin TYÖPORUKALLE.... !!! Tässä oli monen VUODEN tauko itselläni tässä humala-avatumisessa, olen kuitenkin monesti juonut aika paljon liikaakin näiden vuosien varrella mutta luulin jo päässeeeni tästä ”ongelmasta” kun ei oo tullut tyhmäiltyä tällä tavalla verbaalisesti enää - vaan ei, piti sitten suoltaa kaikkien hyvin sujuneiden kännikeikkojen edestä kaikki mahdollinen kuona just työkavereiden niskaan jotka olen tuntenut noin PUOLISEN VUOTTA (!) , enkä todellakaan ole mitenkään helposti ystävystyvää/ henk.koht asioistani avautuvaa sorttia selvinpäin. On siinä ollut ihmettelemistä tyypeillä pomoa myöten, kun meikälikka yht äkkiä huutaa naureskellen julki kaikenmaailman lapsuudentraumat ja random-panot (oikein perinpohjin kuvailtuna, lisäksi pahoin pelkään ettei se jäänyt vain yleiselle tasolle se seksielämästä huuteluu vaan että eräänkin kaikkien tunteman tyypin kanssa kerroin panneeni vahingossa - kännissä - että hups vaan) !!!!! Aarrgh :D

Onneksi on nähtävästi muitakin noloja känniääliöitä jotka kokee akuuttia tarvetta kertoa kaikesta kännissä, hiukan lievittää tätä tuskaa kun tietää etten ole yksin >D

No, ei auta kuin kestää ne mahdolliset oudoksuvat katseet mitä töissä tulee vastaan ja ihan muina naisina todeta että sori jos jäi traumoja ”tämä ei ole tapaistani” ... not. Tiedän ettei selittelyt auta vaan pikemminkin pahentaa tilannetta ja muden myötähäpeää.... ?

Olisikin tapahtunut jossain tutussa ja turvallisessa kavereiden kanssa kupittaessa tää niin ei tarttis potea NIIIIN pahaa morkkista

Pidätkö työtovereistasi joille avauduit? :). Mietin vaan kun itse suht pidättyväisenä ja tunteina huonosti ilmaisevana ihmisenä intoudun suorittamaan vastaavantyyppisiä tunnustuksia lähinnä niille ihmisille, keitä en välttämättä kovin hyvin tunne mutta joista ihan vilpittömästi pidän, en van selvinpäin osaa sitä sanoa tjtn niin se sitten ilmenee tuolla tavoin...! Ei kovin suositeltava lähentymisyritystaktiikka tosiaankaan koska useimmiten jengi vain hämmentyy tai myötänolostuu tästä eikä ihan ekana ajattele että tässäpä hieno luottamuksenosoitus ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ...... o.O

Älä suotta ainakaan liikaa mieti mitään kauhuskenaarioita, KUKAAN ei tietääkseni ole koskaan juorunnut asioistani eteenpäin tai ivaillut jälkeenpäin, tai sitten omat salaisuuteni eivät ole olleet riittävän mehukkaita (juoruiluarvo nolla?) , mutta noin yleisesti ottaen ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia eivätkä palaa asioihin ellet itse kysy tai ota nouta puheeksi. Tsemppiä työviikkoon ;D

Haha, mikä näkökulma - ”pidän sinusta niin paljon että uskon kaikki häpeällisimmät salaisuuteni korvillesi” ! :D

Eipä ole tullut tuolta kantilta tätä katsottua mutta toden totta, minä aivan todella, todella tykkään noista työkavereistani ja arvostan heitä suuresti niin ammatillisesti kuin ihan persoonina ja siksipä juuri tämä tuntuu niin nololta!!! Ja aiemmat kännisalaisuuskerronnat on myös tullut suoritettua niin sanotusti miellyttäville ihmisille, tutuille tai vähän tuntemattomimmille muttei ikinä kenellekään yhdentekevälle jantterille saati vihamiehille... että kai tuossa jotain perää on. Vaikka helpointahan se olisi avautua jollekin randomille jonka tapaa vain kerran - kännissä, avautuu sille eikä koskaan enää nähtäisi :D

En ole kehdannut kysyä muistaako kukaan mitään eikä ole tapaistanikaan niin tehdä, vaikka kuinka paha muistikatkos olisi en yleensä vain viitsi vaivata kanssadokailijoita klassisella ”mitä meilen tapahtu?” Kysymyksellä, tuntuisi jotenkin selittelyltä etten MUKA muista mitään ja koitan sillä pelastaa nahkani... vaikka aika paljon sitä on tullut tehtyä tyhmyyksiä ja tuhmuuksia kännispäiten ja mikäli olen jotakuta loukannut tai aiheuttanut mielipahaa jollekin pyrin sen kyllä hyvittämään, tosin se on harvinaista että niin käy - lähes aina se on lähinnä MINÄ itte joka kärsin :D tavalla tai toisella.

Tietysti jos tästä nyt joku ottaa asian puheeksi kuuntelen kyllä mitä hänellä on sanottavaa - ehkä antaa hienovaraisen vinkin ”Kantsiiko tollasia kännejä kiskoa firman bileissä? Miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Siis olitko pannut jotain kaikkien yhteistä työtuttua siellä firmassa aiemmin siinä puolen vuoden sisällä? Hilarious!

Joo kyllä olen, pakko se on myöntää, olen aikamoinen moraaliton horo humalassa - ja muutenkin käytökseni silloin on aika out of control - tosin kännikäyttäytymiseni ei sentään ole aggressiivista/ilkeää, joten kaiken muun hölmöilyn kanssa pystyn kyllä elämään paitsi tuon salaisuuksista avautumisen....

Paheensa kullakin.