Lue keskustelun säännöt.
Miksi luonteeltaan ailahtelevaiset ihmiset ovat usein myös tavattoman vetovoimaisia?
17.11.2020 |
Onko vauvakansalla kokemuksia siitä, miten teillä on lähtenyt ns. jalat alta kohdatessanne luonteeltaan haastavamman persoonan? Itsellä kävin jokin aika sitten niin, ja onhan tässä eron jälkeen mennyt ihmetellessä, että mitä hemmettiä tapahtui. :D
Kohtasin taannoin naisen ja ollaan ikäluokaltamme nelikymppisiä. Nainen oli ulkoisesti normaalin viehättävä ikäisensä nainen, ei mitään erityishuomioita suuntaan tai toiseen. Mutta heti alussa hänet erotti aiemmista kokemuksista aktiivisuus tuoreen suhteen eteenpäin viemiseen. Tämän koin tietysti positiivisena, enkä ahdistavana/tms.
Mutta hyvin nopeasti myös se ailahtelevainen luonne ja "räväkkyys" pyrki esiin. Riitaa oltiin haastamassa mitä oudoimmistakin asioista, ja sellaista pientä piikittelyä lähes päivittäin. Itse hän piti tätä sarkasmina, mutta suoralta kettuilulta se minusta vaikutti. Ehkä en vaan ymmärtänyt. :D Kaikki oli aina minun syytä, eikä koskaa nähnyt mitään väärää toiminnassaan, eikä pyytänyt anteeksi. Lopussa aloin automaattisesti varomaan sanomisiani, mikä oli tietysti väärin. Valitsin vaan sen helpoimman tien, koska en jaksanut enää mitään draamaa pikkuasioista.
Riitojen jälkeen asiat piti tietenkin sopia punkassa, kuten asiaan kuulemma kuuluu. Seksi olikin hänen kanssaan täydellistä, vaikka tähän ikään on ehtinyt jo kaikenlaista kokea. Sängyssä oli mieletön yhteys ja se miten hän huomioi miestä oli ennenkokematonta, hän osasi vaan olla niin läsnä siinä tilanteessa ja nauttia. Antoi ja otti haluamansa, ja oli aktiivinen.
Negatiiviset piirteet hänessä veivät kuitenkin voiton suhteesta, enkä voinut enää jatkaa yrittämistä. Temperamenttinen ja räväkkä luonne yhdistettynä adhd:n, niin siinä on kyllä kestettävää kenella tahansa, vaikka pitkäpinnainen olenkin. Mutta edelleen kaipaan näin muutaman kuukauden jälkeen sitä fyysistä yhteyttä ja kemiaa, mitä sain hänen kanssaan kokea. Enkä usko, että ihan heti kohtaankaan vastaavaa, liekö koskaan enää sattuu kohdalle.
Oletteko kohdanneet elämässänne mitään vastaavaa, ja oletteko havainneet erityistä vetovoimaisuutta luonteeltaan ailahtelevaisten ihmisten kanssa?
P.S: Joku saattaa sanoa, että mitäs läksit, mutta eipä näitä piirteitä heti alussa näytetäkään, vaan vasta sitten kun ollaan koukussa.
Kommentit (71)
Kolikolla on kääntöpuolensa. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa persoonallisuus
Kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet saattavat aiheuttaa toistuvasti tunne-elämän kriisejä.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Aloituksessa on mainittu niin monia eri piirteitä, että en tiedä mikä tässä jutussa on se pääpointti. Ihminenhän voi olla esimerkiksi hyvinkin temperamentikas olematta kovinkaan ailahtelevainen.
Kiitos kaikille vastaajille tässä vaiheessa, hyvää pohdintaa teiltä ja monta asioita avaavaa näkökulmaa. Oli vaan jännä huomata tämän lyhyen vuoristoratamatkan aikana sellainen seikka itsestä, että miten helposti sitä voikin olla toisen vietävissä, kun osataan vetää oikeista naruista. Enkä edes ole aiemmin tunnistanut itsessäni näitä naruja, kun suht järkevä ja normaalin tunne-elämän omaava ihminen olen aina ollut.
Mutta elämä opettaa ja kaikki kokemukset vie ihmisenä eteenpäin, oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia.
Jatketaan keskustelua!
Ap
Nehän osaa tuollaiset valita uhrinsa. Usein se menee niin, että kaikki muut näkee heti mistä on kyse, paitsi se rakastunut hölmö joka ei kuuntele mitään varoituksia.
Semmosta se on, liha on heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla sitten paljonkin kokemusta epävakaista ja ailahtelevista ihmisistä, kun pidät heitä puoleensavetävinä?
Voihan se olla, että jonkinverran eroa naisten ja miesten ajatuksissa. Ehkä epävakaa ja ailahteleva mies koetaan epämaskuliinisena ja naismaisena, kun taas naisen helpommin ajatellaan olevan temperamenttinen ja herkkä nainen, vaikka käytös on perusteiltaan ihan samanlaista. Joidenkin mielestä naiset ovat ailahtelevaisia luonnostaan, mikä on täyttä puppua.
En tunne tuollaisia ihmisiä juurikaan enkä haluakaan tuntea, koska on ikäviä kokemuksia. Aggressiivisuutta, päihdeongelmia ja lapsekasta dramatiikkaa. Heistä ei tule älykästä ja aikuista vaikutelmaa, mitä pidän puoleensavetävänä niin kuin joku toinenkin jo kuvasi aikaisemmin. Yksinkertaisesti ihminen, josta tekee mieli pysyä kaukana, ettei saa nyrkistä jonain kauniina päivänä. Ei herätä kovin puoleensavetäviä mielikuvia näin naisnäkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
On paljon ihmisiä, joilla huomattavan korkea äo, mutta heillä lisäksi psyykkisiä ongelmia. Ja vaikka olisi kykyä itsereflektioon, ei välttämättä pysty käyttäytymään miten järki sanoo.
Miten tahansa käyttäytyvä voi olla älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
On paljon ihmisiä, joilla huomattavan korkea äo, mutta heillä lisäksi psyykkisiä ongelmia. Ja vaikka olisi kykyä itsereflektioon, ei välttämättä pysty käyttäytymään miten järki sanoo.
Miten tahansa käyttäytyvä voi olla älykäs.
Niin, ei korkea äo sulje pois psyykkisiä ongelmia. Mutta kyvyttömyys ymmärtää muiden ajattelun ja arvostusten erilaisuutta suhteessa omaan ajatteluun ja käytökseen (itsekeskeisyys) ei kerro korkeasta äo:sta. En varmaankaan osannut selittää tarpeeksi hyvin mitä tarkoitin. Tarve itsekorostukseen on ilmentymä ihan samasta asiasta eli tällainen ihminen ei vain kykene ymmärtämään muiden ajattelutapaa, vaan suojautuu omaan kaikkivoipuuteensa. Silloin tulee väistämättä vaikutelma jopa tyhmyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sitten paljonkin kokemusta epävakaista ja ailahtelevista ihmisistä, kun pidät heitä puoleensavetävinä?
Voihan se olla, että jonkinverran eroa naisten ja miesten ajatuksissa. Ehkä epävakaa ja ailahteleva mies koetaan epämaskuliinisena ja naismaisena, kun taas naisen helpommin ajatellaan olevan temperamenttinen ja herkkä nainen, vaikka käytös on perusteiltaan ihan samanlaista. Joidenkin mielestä naiset ovat ailahtelevaisia luonnostaan, mikä on täyttä puppua.
En tunne tuollaisia ihmisiä juurikaan enkä haluakaan tuntea, koska on ikäviä kokemuksia. Aggressiivisuutta, päihdeongelmia ja lapsekasta dramatiikkaa. Heistä ei tule älykästä ja aikuista vaikutelmaa, mitä pidän puoleensavetävänä niin kuin joku toinenkin jo kuvasi aikaisemmin. Yksinkertaisesti ihminen, josta tekee mieli pysyä kaukana, ettei saa nyrkistä jonain kauniina päivänä. Ei herätä kovin puoleensavetäviä mielikuvia näin naisnäkökulmasta.
Joo ei minuakaan tasapainoisena naisena ollenkaan viehätä ailahtelevaiset ja dramaattiset miehet, päinvastoin ovat pelottavia. Toki miehillä on asia eri, kun naisia ei välttämättä niin tarvitse pelätä. Hyvän näköisellä naisella sellaista Iines Ankka-käytöstä saatetaan pitää jopa ihan normaalina ja monet miehet tykkää sellaisista naisista vaikka he ovat suorastaan julmia.
Ap:n kohdalla olisin enemmän huolissani siitä miksi hän kokee viehätystä moisiin naisiin? Kyllähän se jostain kertoo, samoin kuin niillä naisilla jotka oikein tarkoituksella hakeutuu hankalien miesten seuraan. Monesti tällaiset henkilöt hakeutuu aina uudestaan ja uudestaan samanlaisten ongelmakimppujen seuraan. Kannattaa työstää sitä asiaa mielessään, jotta voisi jatkossa tuntea viehätystä muunlaisia ihmisiä kohtaan vähän lupaavammalla tulevaisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
On paljon ihmisiä, joilla huomattavan korkea äo, mutta heillä lisäksi psyykkisiä ongelmia. Ja vaikka olisi kykyä itsereflektioon, ei välttämättä pysty käyttäytymään miten järki sanoo.
Miten tahansa käyttäytyvä voi olla älykäs.Niin, ei korkea äo sulje pois psyykkisiä ongelmia. Mutta kyvyttömyys ymmärtää muiden ajattelun ja arvostusten erilaisuutta suhteessa omaan ajatteluun ja käytökseen (itsekeskeisyys) ei kerro korkeasta äo:sta. En varmaankaan osannut selittää tarpeeksi hyvin mitä tarkoitin. Tarve itsekorostukseen on ilmentymä ihan samasta asiasta eli tällainen ihminen ei vain kykene ymmärtämään muiden ajattelutapaa, vaan suojautuu omaan kaikkivoipuuteensa. Silloin tulee väistämättä vaikutelma jopa tyhmyydestä.
Varmasti tulee vaikutelma tyhmyydestä. Siitä huolimatta tuollainen ihminen voi myös olla älykäs, vaikkei jokainen samoin käyttäytyvä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sitten paljonkin kokemusta epävakaista ja ailahtelevista ihmisistä, kun pidät heitä puoleensavetävinä?
Voihan se olla, että jonkinverran eroa naisten ja miesten ajatuksissa. Ehkä epävakaa ja ailahteleva mies koetaan epämaskuliinisena ja naismaisena, kun taas naisen helpommin ajatellaan olevan temperamenttinen ja herkkä nainen, vaikka käytös on perusteiltaan ihan samanlaista. Joidenkin mielestä naiset ovat ailahtelevaisia luonnostaan, mikä on täyttä puppua.
En tunne tuollaisia ihmisiä juurikaan enkä haluakaan tuntea, koska on ikäviä kokemuksia. Aggressiivisuutta, päihdeongelmia ja lapsekasta dramatiikkaa. Heistä ei tule älykästä ja aikuista vaikutelmaa, mitä pidän puoleensavetävänä niin kuin joku toinenkin jo kuvasi aikaisemmin. Yksinkertaisesti ihminen, josta tekee mieli pysyä kaukana, ettei saa nyrkistä jonain kauniina päivänä. Ei herätä kovin puoleensavetäviä mielikuvia näin naisnäkökulmasta.
Joo ei minuakaan tasapainoisena naisena ollenkaan viehätä ailahtelevaiset ja dramaattiset miehet, päinvastoin ovat pelottavia. Toki miehillä on asia eri, kun naisia ei välttämättä niin tarvitse pelätä. Hyvän näköisellä naisella sellaista Iines Ankka-käytöstä saatetaan pitää jopa ihan normaalina ja monet miehet tykkää sellaisista naisista vaikka he ovat suorastaan julmia.
Ap:n kohdalla olisin enemmän huolissani siitä miksi hän kokee viehätystä moisiin naisiin? Kyllähän se jostain kertoo, samoin kuin niillä naisilla jotka oikein tarkoituksella hakeutuu hankalien miesten seuraan. Monesti tällaiset henkilöt hakeutuu aina uudestaan ja uudestaan samanlaisten ongelmakimppujen seuraan. Kannattaa työstää sitä asiaa mielessään, jotta voisi jatkossa tuntea viehätystä muunlaisia ihmisiä kohtaan vähän lupaavammalla tulevaisuudella.
Veit ajatustani hyvin vähän pitemmälle. Itse asiassa kaksi tuntemaani ailahtelevaa naista olivat fyysisesti väkivaltaisia ja hyvinkin pelottavia. Pientä kokoa voi nimittäin kompensoida lyömäaseella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
On paljon ihmisiä, joilla huomattavan korkea äo, mutta heillä lisäksi psyykkisiä ongelmia. Ja vaikka olisi kykyä itsereflektioon, ei välttämättä pysty käyttäytymään miten järki sanoo.
Miten tahansa käyttäytyvä voi olla älykäs.Niin, ei korkea äo sulje pois psyykkisiä ongelmia. Mutta kyvyttömyys ymmärtää muiden ajattelun ja arvostusten erilaisuutta suhteessa omaan ajatteluun ja käytökseen (itsekeskeisyys) ei kerro korkeasta äo:sta. En varmaankaan osannut selittää tarpeeksi hyvin mitä tarkoitin. Tarve itsekorostukseen on ilmentymä ihan samasta asiasta eli tällainen ihminen ei vain kykene ymmärtämään muiden ajattelutapaa, vaan suojautuu omaan kaikkivoipuuteensa. Silloin tulee väistämättä vaikutelma jopa tyhmyydestä.
Varmasti tulee vaikutelma tyhmyydestä. Siitä huolimatta tuollainen ihminen voi myös olla älykäs, vaikkei jokainen samoin käyttäytyvä olisikaan.
Selitys voisi olla vaikkapa älykkyyden epätasainen profiili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat ja ailahtelevat ihmiset eivät ole mielestäni vetovoimaisia ollenkaan enkä ole muidenkaan huomannut heistä erityisesti viehättyvän. Aivan päinvastainen miellyttää miehissäkin.
Puhu vaan omasta puolestasi. Kyllähän tietty ailahtelevaisuus on viehättävää ihan kaikissa ihmisissä. Mikään ei ole niin tylsää kuin tylsä tyyppi, jota pitää itsestäänselvyytenä kahden tunnin keskustelun jälkeen. Ei parisuhteessa voi kipinä säilyä jos kumpikin osapuoli on täysin tasaluonteinen. Täytyy olla vähän jännitystäkin välillä tai menee kaikki maku hommasta.
Tässä se taas nähdään kuinka erilaiset tarpeet ihmisillä on. Kun minä en kaipaa ollenkaan mitään jännitystä ja "kipinää". Mulle on ihan ok ja jopa nimenomaan tarvitsen sellaista tasaista tylsää, ennalta arvattavaa yhdessäoloa. Johtuu varmaan siitä, että minulla on todella huono stressinsietokyky. Saan kaiken tarvitsemani jännittävyyden jo työpaikalta ja kotona tykkään kaiken olevan hyvin tylsää ja tasaista.
En näe tylsyydessä ja kipinättömyydessä mitään vikaa. Päinvastoin se tuo minulle turvallisuuden tunnetta. Viel kun löytyisi mies joka ymmärtäisi minua ja osaisi itsekin "arvostaa tylsyyttä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sitten paljonkin kokemusta epävakaista ja ailahtelevista ihmisistä, kun pidät heitä puoleensavetävinä?
Voihan se olla, että jonkinverran eroa naisten ja miesten ajatuksissa. Ehkä epävakaa ja ailahteleva mies koetaan epämaskuliinisena ja naismaisena, kun taas naisen helpommin ajatellaan olevan temperamenttinen ja herkkä nainen, vaikka käytös on perusteiltaan ihan samanlaista. Joidenkin mielestä naiset ovat ailahtelevaisia luonnostaan, mikä on täyttä puppua.
En tunne tuollaisia ihmisiä juurikaan enkä haluakaan tuntea, koska on ikäviä kokemuksia. Aggressiivisuutta, päihdeongelmia ja lapsekasta dramatiikkaa. Heistä ei tule älykästä ja aikuista vaikutelmaa, mitä pidän puoleensavetävänä niin kuin joku toinenkin jo kuvasi aikaisemmin. Yksinkertaisesti ihminen, josta tekee mieli pysyä kaukana, ettei saa nyrkistä jonain kauniina päivänä. Ei herätä kovin puoleensavetäviä mielikuvia näin naisnäkökulmasta.
Joo ei minuakaan tasapainoisena naisena ollenkaan viehätä ailahtelevaiset ja dramaattiset miehet, päinvastoin ovat pelottavia. Toki miehillä on asia eri, kun naisia ei välttämättä niin tarvitse pelätä. Hyvän näköisellä naisella sellaista Iines Ankka-käytöstä saatetaan pitää jopa ihan normaalina ja monet miehet tykkää sellaisista naisista vaikka he ovat suorastaan julmia.
Ap:n kohdalla olisin enemmän huolissani siitä miksi hän kokee viehätystä moisiin naisiin? Kyllähän se jostain kertoo, samoin kuin niillä naisilla jotka oikein tarkoituksella hakeutuu hankalien miesten seuraan. Monesti tällaiset henkilöt hakeutuu aina uudestaan ja uudestaan samanlaisten ongelmakimppujen seuraan. Kannattaa työstää sitä asiaa mielessään, jotta voisi jatkossa tuntea viehätystä muunlaisia ihmisiä kohtaan vähän lupaavammalla tulevaisuudella.
Veit ajatustani hyvin vähän pitemmälle. Itse asiassa kaksi tuntemaani ailahtelevaa naista olivat fyysisesti väkivaltaisia ja hyvinkin pelottavia. Pientä kokoa voi nimittäin kompensoida lyömäaseella.
Niin, olihan se Iines Ankkakin hyvin väkivaltainen ainakin niissä mun lapsuusaikojen akkareissa, en tiedä onko sen käytöstä vähän siistitty. Kyllä sitä silloin lapsena ihmetteli miksi Aku ja Hannu kosiskelee kilpaa tuollaista naista, mutta kyllähän se sitten aikuisena selvisi että sellaista tapahtuu oikeastikin.
Narsismi ja karisma. Hurmaava mutta vaarallinen yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
Asia ei ole noin yksinkertainen, koska ihmisten väliset suhteet ja rajat määrittyvät vuorovaikutuksessa. On olemassa rajattomia ehkä huonoitsetuntoisia ihmisiä, jotka päästävät ailahtelevan ja tunkeilevan ihmisen lähelle helpommin kuin moni muu. Älykäs ihminen oppii nopeammin tunnistamaan, millaisesta persoonasta on kyse ja miten toinen voisi vastata omiin emotionaalisiin tarpeisiin ja saattaa täten jopa vahvistaa omaa haitallista käytösmalliaan kuin vähemmän älykäs. Ihminen ei yleensä muuta toimintaansa pelkästään siksi, että oivaltaa jotain älyllisesti tai että hän kykenee hahmottamaan toimintaansa muiden ihmisten näkökulmasta. Yleensä ailahtelevaiset, persoonallisuushäiriöiset ihmiset eivät kykene muuttamaan toimintaansa, koska heillä ei ole siihen emotionaalisia valmiuksia, kuten perusturvallisuudentunnetta tai toisenlaisia kiintymyssuhdemalleja. On epätodennäköistä, että he myöskään koskaan onnistuvat luomaan kehitystään edistäviä kiintymyssuhteita juuri siksi, että he muodostavat yleensä suhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene tai halua toisenlaista mallia rakentaa heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.
No, moni älykäskin on ap:n kuvaileman kaltainen. Oletko varma, että ymmärrät oikein mitä älykkyydellä tarkoitetaan?
Olen eri kommentoija, mutta älykkyyteen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys, ehkäpä kommentoija tarkoitti sitä?
Ailahteleva, hallitsematon käyttäytyminen ja toisaalta mielistelevä, liian nopeasti liian lähelle pyrkivä käytös kertoo, että kyseinen henkilö ei ymmärrä ihmisten välisiä suhteita ja rajoja kovin hyvin. Tunkeutuva, kenties manipuloiva käytös vaikuttaa itsekeskeiseltä ja antaa luotaantyöntävän vaikutelman useimmille. Tätä ailahteleva ei ymmärrä, vaan toistaa sitä yhä uudelleen, ja sitä voidaan kyllä sanoa älykkyyden puutteeksi. Älykkyyshän tarkoittaa kykyä tajuta monimutkaisia asioita huomattavasti nopeammin kuin muut. Kyky itsereflektioon muilta saadun palautteen perusteella edellyttää melko korkeaa älykkyysosamäärää. Älykäs siis oppii kokemastaan.
Se, että tunteiden säätelykyky on jäänyt pienen lapsen tasolle ja keinot saada läheisyyttä perustuvat imarteluun, takertumiseen ja rajojen ylittämiseen ei tietysti viittaa suoraan älykkyysosamäärääm, vaan enemmänkin psyykkiseen ongelmaan.
Asia ei ole noin yksinkertainen, koska ihmisten väliset suhteet ja rajat määrittyvät vuorovaikutuksessa. On olemassa rajattomia ehkä huonoitsetuntoisia ihmisiä, jotka päästävät ailahtelevan ja tunkeilevan ihmisen lähelle helpommin kuin moni muu. Älykäs ihminen oppii nopeammin tunnistamaan, millaisesta persoonasta on kyse ja miten toinen voisi vastata omiin emotionaalisiin tarpeisiin ja saattaa täten jopa vahvistaa omaa haitallista käytösmalliaan kuin vähemmän älykäs. Ihminen ei yleensä muuta toimintaansa pelkästään siksi, että oivaltaa jotain älyllisesti tai että hän kykenee hahmottamaan toimintaansa muiden ihmisten näkökulmasta. Yleensä ailahtelevaiset, persoonallisuushäiriöiset ihmiset eivät kykene muuttamaan toimintaansa, koska heillä ei ole siihen emotionaalisia valmiuksia, kuten perusturvallisuudentunnetta tai toisenlaisia kiintymyssuhdemalleja. On epätodennäköistä, että he myöskään koskaan onnistuvat luomaan kehitystään edistäviä kiintymyssuhteita juuri siksi, että he muodostavat yleensä suhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene tai halua toisenlaista mallia rakentaa heidän kanssaan.
Älykkyydestä puhuminen jonkun ihmisryhmän tai yksilön kohdalla on tietysti ongelmallista, kun äo ei yleensä ole tiedossa. En tiedä onko persoonallisuushäiriöisten äo:ta tutkittu vankeja lukuunottamatta. Persoonallisuushäiriöissä nimenomaan näkyy, että käytöksen muuttaminen oppimisen kautta on vaikeaa (jäykät puolustusmekanismit) - ainakaan konventionaalisempaan suuntaan. Onko sitten kyse psyykkisestä ongelmasta vai äo:sta voi vaihdella yksilökohtaisesti ja muutenkin voi puhua korkeintaan minkä vaikutelman käytös ja oman käyttäytymisen itsereflektio älykkyydestä antaa, jos sitä äo-testiä ei ole tehty.
Se voisi olla viite keskiverron tai heikomman äo:n puolesta, että älykkyys (enemmän kuin mikään muu tekijä) ennustaa esimerkiksi hyvän aseman saavuttamista aikuisuudessa (tulot, terveystilanne, korkea koulutus jne.) suurissa väestöjoukossa. Ailahteleva ja epävakaa ei helposti saavuta muiden ihmisten luottamusta, mikä häiritsee esimerkiksi urakehitystä.
Lisäksi vaaditaan, että vastakkaiselta osapuolelta saatu myönteinen huomio ei ole niin kovin tavallista. Jos sitä huomiota ei ole niin kovin saanut, se sokaisee. On hirveä katsoa vierestä, miten onnellinen ja rakastunut ystävä joutuu tuollaiseen myllyyn, jossa on kaikki varoitusmerkit.