Miksi luonteeltaan ailahtelevaiset ihmiset ovat usein myös tavattoman vetovoimaisia?
Onko vauvakansalla kokemuksia siitä, miten teillä on lähtenyt ns. jalat alta kohdatessanne luonteeltaan haastavamman persoonan? Itsellä kävin jokin aika sitten niin, ja onhan tässä eron jälkeen mennyt ihmetellessä, että mitä hemmettiä tapahtui. :D
Kohtasin taannoin naisen ja ollaan ikäluokaltamme nelikymppisiä. Nainen oli ulkoisesti normaalin viehättävä ikäisensä nainen, ei mitään erityishuomioita suuntaan tai toiseen. Mutta heti alussa hänet erotti aiemmista kokemuksista aktiivisuus tuoreen suhteen eteenpäin viemiseen. Tämän koin tietysti positiivisena, enkä ahdistavana/tms.
Mutta hyvin nopeasti myös se ailahtelevainen luonne ja "räväkkyys" pyrki esiin. Riitaa oltiin haastamassa mitä oudoimmistakin asioista, ja sellaista pientä piikittelyä lähes päivittäin. Itse hän piti tätä sarkasmina, mutta suoralta kettuilulta se minusta vaikutti. Ehkä en vaan ymmärtänyt. :D Kaikki oli aina minun syytä, eikä koskaa nähnyt mitään väärää toiminnassaan, eikä pyytänyt anteeksi. Lopussa aloin automaattisesti varomaan sanomisiani, mikä oli tietysti väärin. Valitsin vaan sen helpoimman tien, koska en jaksanut enää mitään draamaa pikkuasioista.
Riitojen jälkeen asiat piti tietenkin sopia punkassa, kuten asiaan kuulemma kuuluu. Seksi olikin hänen kanssaan täydellistä, vaikka tähän ikään on ehtinyt jo kaikenlaista kokea. Sängyssä oli mieletön yhteys ja se miten hän huomioi miestä oli ennenkokematonta, hän osasi vaan olla niin läsnä siinä tilanteessa ja nauttia. Antoi ja otti haluamansa, ja oli aktiivinen.
Negatiiviset piirteet hänessä veivät kuitenkin voiton suhteesta, enkä voinut enää jatkaa yrittämistä. Temperamenttinen ja räväkkä luonne yhdistettynä adhd:n, niin siinä on kyllä kestettävää kenella tahansa, vaikka pitkäpinnainen olenkin. Mutta edelleen kaipaan näin muutaman kuukauden jälkeen sitä fyysistä yhteyttä ja kemiaa, mitä sain hänen kanssaan kokea. Enkä usko, että ihan heti kohtaankaan vastaavaa, liekö koskaan enää sattuu kohdalle.
Oletteko kohdanneet elämässänne mitään vastaavaa, ja oletteko havainneet erityistä vetovoimaisuutta luonteeltaan ailahtelevaisten ihmisten kanssa?
P.S: Joku saattaa sanoa, että mitäs läksit, mutta eipä näitä piirteitä heti alussa näytetäkään, vaan vasta sitten kun ollaan koukussa.
Kommentit (71)
Kuulostaa kuin oppikirjalta miten parisuhde alkaa narsistin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yleisellä tasolla ailahteleva käytös aiheuttaa enemmän tunnekokemuksia ihmisissä. Piikittely on huomiota sinulle, sinusta. Se viehättää ja ärsyttää samaan aikaan. Mutta ennen kaikkea se saa tuntosarvet pystyyn.
Ehkä samanlainen kuin ap ja myös se kuvailtu nainen. Huomasin että en voi olla itseni kaltaisen ihmisen kanssa.
Yksi kaveri on vähän tällainen. Tosi hauskaa seuraa, mutta joskus saattaa piikitellä aika osuvasti ja kipeästikin. Vanhemmiten minulla on sietokyky alentunut tällaiselle, kun on muutenkin jo valmiiksi ongelmia. Joskus olen miettinyt, että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa, mutta sitten kun mietin hänen niitä huonoja puolia, ei teekään enää mieli. Ja olen käsittänyt, että tämä on ihan yleistä, nämä ristiriitaiset ihmiset tuntuvat olevan suosittuja nuorena, mutta 30+ kaverit ovat ymmärtäneet ottaa etäisyyttä ja uusillakin kavereilla, jotka on aikuisia, tulee rajat nopeammin vastaan. Ehkä he vähän oppivat olemaan sitten ajan oloon.
Tunnistan itseni. Osaan olla läsnä ja siksi olenkin ollut haluttua seuraa. Kaksaridg on takataskussa ja en ole helppo kumppani mutta kuitenkin olen oppinut olemaan ystävällinen aina. Osaan keskustella aiheesta kuin aiheesta ja se on monille miehille yllätys. Ulkonäköni on tasoa surkea, mutta yksin ei ole koskaan tarvinnut olla. Usein minusta on sanottu että omaan sitä kuuluisaa karismaa. Itse en sitä näe.
Aspergerpiirteitä on vielä lisäksi ja se tekee kommunikoinnista vielä vähän haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vetovoimaisuus liittyy siihen, että huomioi sinut heti alussa ja oli aktiivinen ja huomioiva seksissä, mihin et ilmeisesti ole tottunut. Hurmaannuit siis siihen, että sinua pidettiin erityisenä.
Itselleni sellainen toimii enemmänkin varoitusmerkkinä, että pyritään hurmaamaan jalat alta, koska siitä voi arvata, ettei suinkaan ole ainoa, jota näin on hurmattu. Varoituskellot alkavat soida.
Tämähän se on joka kerta. Melkein jokainen lankeaa siihen, kun pääsee kokemaan itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Se että toinen on läsnä, keskittyy 100% ja huomioi. Siihen vielä hyvä seksi päälle ja sellainen ainainen pieni jännitys ja epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin nämä tyypit viettelee.
Kuulostaa siltä, että on aakkostaudin lisäksi epävakaakin. Ailahteleva käytös pistää monenlaisia tunteita liikkeelle, mies tuntee todella elävänsä. Intensiivinen huomio tuntuu vastustamattomalta. Tällainen nainen on seksuaalisuutensa kanssa petipuuhissa täysillä mukana, koska hän dissosioi muut osat itsestään. Ja miehet tykkää! On se ihkua, kun nainen on jännä. <3
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että on aakkostaudin lisäksi epävakaakin. Ailahteleva käytös pistää monenlaisia tunteita liikkeelle, mies tuntee todella elävänsä. Intensiivinen huomio tuntuu vastustamattomalta. Tällainen nainen on seksuaalisuutensa kanssa petipuuhissa täysillä mukana, koska hän dissosioi muut osat itsestään. Ja miehet tykkää! On se ihkua, kun nainen on jännä. <3
Ohhoh, kiinnostavaa! Olen kuullut monesti kumppaneilta, että olen sängyssä estoton ja saanut heidätkin vapautumaan yms. Olen vähän ihmetellyt, että itse en osaa olla muullakaan lailla, kun jotenkin unohdan kaiken, ja olen pitkään ajatellut, että kaikki ovat sellaisia tai muuten ei ole vaan tarpeeksi kiihottunut. Minulla on siis todella paljon itsetunto-ongelmia ja kaikkea, mutta siinä tilanteessa kaikki ajatukset poistuu.
Pitää paikkansa jos on hyvät perät.
Mä ooon ailahtelevainen. En kykene jutttelemaan ihmisillle muuta kuin kännnnissä.
Eivät ole. Ällöttäviä ovat vaan heilahteluineen.
Epäilen, että tuo ailahtelevaisuus on joidenkin mielestä sama, kuin ettei ole tylsä. Ei ole ennalta-arvattava.
Jotkut haluaa jännitystä elämään. Sitten kun ne saa sitä tarpeeksi, ne saa tosiaan tarpeekseen.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat ja ailahtelevat ihmiset eivät ole mielestäni vetovoimaisia ollenkaan enkä ole muidenkaan huomannut heistä erityisesti viehättyvän. Aivan päinvastainen miellyttää miehissäkin.
Puhu vaan omasta puolestasi. Kyllähän tietty ailahtelevaisuus on viehättävää ihan kaikissa ihmisissä. Mikään ei ole niin tylsää kuin tylsä tyyppi, jota pitää itsestäänselvyytenä kahden tunnin keskustelun jälkeen. Ei parisuhteessa voi kipinä säilyä jos kumpikin osapuoli on täysin tasaluonteinen. Täytyy olla vähän jännitystäkin välillä tai menee kaikki maku hommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vetovoimaisuus liittyy siihen, että huomioi sinut heti alussa ja oli aktiivinen ja huomioiva seksissä, mihin et ilmeisesti ole tottunut. Hurmaannuit siis siihen, että sinua pidettiin erityisenä.
Itselleni sellainen toimii enemmänkin varoitusmerkkinä, että pyritään hurmaamaan jalat alta, koska siitä voi arvata, ettei suinkaan ole ainoa, jota näin on hurmattu. Varoituskellot alkavat soida.
Tämähän se on joka kerta. Melkein jokainen lankeaa siihen, kun pääsee kokemaan itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Se että toinen on läsnä, keskittyy 100% ja huomioi. Siihen vielä hyvä seksi päälle ja sellainen ainainen pieni jännitys ja epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin nämä tyypit viettelee.
Taisin ymmärtää jotain vähän väärin, mutta miksi ihmeessä kukaan kiinnostuisi romanttisesti toisesta ihmisestä jos tämä ei saa sinua tuntemaan itsesi tärkeäksi, ole läsnä tai huomioi? Jos näitä ei tarvittaisi, voisi yhtä hyvin alkaa parisuhteeseen koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat ja ailahtelevat ihmiset eivät ole mielestäni vetovoimaisia ollenkaan enkä ole muidenkaan huomannut heistä erityisesti viehättyvän. Aivan päinvastainen miellyttää miehissäkin.
Puhu vaan omasta puolestasi. Kyllähän tietty ailahtelevaisuus on viehättävää ihan kaikissa ihmisissä. Mikään ei ole niin tylsää kuin tylsä tyyppi, jota pitää itsestäänselvyytenä kahden tunnin keskustelun jälkeen. Ei parisuhteessa voi kipinä säilyä jos kumpikin osapuoli on täysin tasaluonteinen. Täytyy olla vähän jännitystäkin välillä tai menee kaikki maku hommasta.
Puhu sinäkin vain omasta puolestasi.
Aika erikoista, jos et näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla ailahteleva tai tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että tuo ailahtelevaisuus on joidenkin mielestä sama, kuin ettei ole tylsä. Ei ole ennalta-arvattava.
Jotkut haluaa jännitystä elämään. Sitten kun ne saa sitä tarpeeksi, ne saa tosiaan tarpeekseen.
Tuolla alussa jo joku epäili, että tällaisiin ihmisiin ihastuvat menevät itsekin ajattelussaan laidasta laitaan eli tässä: joko tylsä tai sitten ailahteleva.
Liitän sellaisen enemmän murrosikään, jolloin tunteet menevät laidasta laitaan ja ajattelu on mustavalkoista.
Ei ailahtelevaisuus ole puoleensavetävää, vaan hyvin rasittavaa.
Mutta on totta, että toiset ihmiset hakevat koko ajan draamaa. Sitä he saavat ailahtelevista ihmisistä. Jos vastapuoli ei sitä ole, keksivät he riitaa tai jotain.
Itse tykkää rauhallisista ihmisistä. Puoleensavetävyys tulee skarpista ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vetovoimaisuus liittyy siihen, että huomioi sinut heti alussa ja oli aktiivinen ja huomioiva seksissä, mihin et ilmeisesti ole tottunut. Hurmaannuit siis siihen, että sinua pidettiin erityisenä.
Itselleni sellainen toimii enemmänkin varoitusmerkkinä, että pyritään hurmaamaan jalat alta, koska siitä voi arvata, ettei suinkaan ole ainoa, jota näin on hurmattu. Varoituskellot alkavat soida.
Tämähän se on joka kerta. Melkein jokainen lankeaa siihen, kun pääsee kokemaan itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Se että toinen on läsnä, keskittyy 100% ja huomioi. Siihen vielä hyvä seksi päälle ja sellainen ainainen pieni jännitys ja epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin nämä tyypit viettelee.
Taisin ymmärtää jotain vähän väärin, mutta miksi ihmeessä kukaan kiinnostuisi romanttisesti toisesta ihmisestä jos tämä ei saa sinua tuntemaan itsesi tärkeäksi, ole läsnä tai huomioi? Jos näitä ei tarvittaisi, voisi yhtä hyvin alkaa parisuhteeseen koiran kanssa.
Nämä tapaukset vaan vievät sen seuraavalle tasolle. Saatu huomio on todella intensiivistä ja koukuttavaa. Rakkauspommitusta. Väliin vedetään vähän mattoa jalkojen alta ja horjutetaan toista. Sitten taas uudelleen. Se on ihan oma juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yleisellä tasolla ailahteleva käytös aiheuttaa enemmän tunnekokemuksia ihmisissä. Piikittely on huomiota sinulle, sinusta. Se viehättää ja ärsyttää samaan aikaan. Mutta ennen kaikkea se saa tuntosarvet pystyyn.
Ehkä samanlainen kuin ap ja myös se kuvailtu nainen. Huomasin että en voi olla itseni kaltaisen ihmisen kanssa.
Yksi kaveri on vähän tällainen. Tosi hauskaa seuraa, mutta joskus saattaa piikitellä aika osuvasti ja kipeästikin. Vanhemmiten minulla on sietokyky alentunut tällaiselle, kun on muutenkin jo valmiiksi ongelmia. Joskus olen miettinyt, että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa, mutta sitten kun mietin hänen niitä huonoja puolia, ei teekään enää mieli. Ja olen käsittänyt, että tämä on ihan yleistä, nämä ristiriitaiset ihmiset tuntuvat olevan suosittuja nuorena, mutta 30+ kaverit ovat ymmärtäneet ottaa etäisyyttä ja uusillakin kavereilla, jotka on aikuisia, tulee rajat nopeammin vastaan. Ehkä he vähän oppivat olemaan sitten ajan oloon.
Ihan sama havainto. Nuorena ihminen on epävarma ja piikittelemällä saa ehkä valtaa kaveripiirissä. Sitten kun ollaan aikuisia, sellainen vaikuttaakin läpinäkyvältä ja typerältä (hajota ja hallitse -menetelmä). Varmaan jokainen tuntee tällaisen tapauksen. Kaikki eivät ajan oloonkaan käsitä miksi heitä vältellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vetovoimaisuus liittyy siihen, että huomioi sinut heti alussa ja oli aktiivinen ja huomioiva seksissä, mihin et ilmeisesti ole tottunut. Hurmaannuit siis siihen, että sinua pidettiin erityisenä.
Itselleni sellainen toimii enemmänkin varoitusmerkkinä, että pyritään hurmaamaan jalat alta, koska siitä voi arvata, ettei suinkaan ole ainoa, jota näin on hurmattu. Varoituskellot alkavat soida.
Tämähän se on joka kerta. Melkein jokainen lankeaa siihen, kun pääsee kokemaan itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Se että toinen on läsnä, keskittyy 100% ja huomioi. Siihen vielä hyvä seksi päälle ja sellainen ainainen pieni jännitys ja epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin nämä tyypit viettelee.
Taisin ymmärtää jotain vähän väärin, mutta miksi ihmeessä kukaan kiinnostuisi romanttisesti toisesta ihmisestä jos tämä ei saa sinua tuntemaan itsesi tärkeäksi, ole läsnä tai huomioi? Jos näitä ei tarvittaisi, voisi yhtä hyvin alkaa parisuhteeseen koiran kanssa.
Ohis, mutta koirahan just saa tuntemaan itsensä tärkeäksi enemmän kuin yksikään ihminen eli vertaus vähän ontuu.
Itämaan nataliat ja vanjat ovat tuuliviirejä. Ilmankos he suomalaisten mielestä ovatkin niin vetovoimaisia.
Itse näen valovoimaisina hiljaiset rauhalliset ja älykkäät ihmiset. Ne, jotka osaavat olla myös hiljaa ja suhtautuvat vastoinkäymisiin humoristisesti. En pidä oikukkaista ja mahtipontisista pönöttäjistä. Äijämeininki on täysin turn off ja seksi on parasta älykkään ja herkän kanssa. Eli täysin päinvastoin kuin ap.