Onko nämä nyt ne kuuluisat RUUHKAVUODET? Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen...

Ihan normaalia elämää tuo on lasten kanssa. Imuroinnin ja kaupassa käynnin voi hoitaa vkl tai vapaapäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?

Työnantaja ei varmaan kauhean mielellään maksa mammalle palkkaa pyykkien ripustamisesta ja viikkaamisesta kotona. Eihän siihen koneen päälle napsauttamiseen mene paljoa aikaa vaan pyykkihuoltoon muuten.

Töissäkin on kahvi- ja ruokatauko ja todellisuudessa moniss atöissä menee joka päivä aikaa mm työkavereiden kanssa jutteluun ym. En mä nyt etätöissä viikkaamaan rupeaisi, mutta nopea pyykkikoneen päällelaitto ja ripustaminen ei vie paljoa sitä aikaa. Samoin jo ennen koronaa olin usein etänä jos tiesin että tulossa esim postipaketteja. Ne ja nykyään jopa ruoat on helppo vastaanottaaa töiden ohessa kotona.

Lapset pitää kuskata harrastuksiin kilsan päähän ja viedä ja hakea koulusta 1,1km  .  Ja lapsia tehdään heti se 3 että varmasti tulee tekemistä ja ruuhkavuosia.

Huono äiti jos ei oo lapsilla 7 harrastusta 8 päivänä viikossa ja jokaiseen kuskataan kaks kertaa päivässä joku lapsista.

Ainakin parissa facebook-ryhmässä tuntu olevan jatkuva kilpailu että kenellä on nyt ne oikeat ruuhka-vuodet ja kuka on se kiireisin. Milloin meikattiin autossa motarilla tai syötiin kun ajettiin lasta hakemaan yms.

Ja ei varmaan tarvinne sanoa oliko nuissa ryhmissä äitejä vai isiä...

Minä olin hetken,ei kestänyt sitä menoa kauaa.

Ensin tehdään lapsi, sitten viedään se päiväkotiin, kouluun, harrastuksiin, juostaan itse kieli vyön alla töihin, kauppaan, siivotaan, luututaan, pestään pyykkiä, harjataan vessanpyttyä, kuntoillaan salilla, juostaan pururadalla, vieraillaan sukulaisissa, osallistutaan kissanristiäisiin ja sitten ihmetellään ja vingutaan turvaverkkoja, yhteiskuntaa apuun, ruuhkavuosia, talonrakennus kesken, osamaksuaudista 25 000 maksamatta, luottokortti vinkuu, ruohonleikkuri laulaa, krematorion kokoinen grilli savuaa terassilla ja pitäisi ostaa hilavitkutin sinne härpäke tänne ja apua taas kun aika ei riitä ja ruuhkavuosia pukkaa ja minä omin pikku kätösin olen tämän helvetin itselleni rakentanut ja psykiatrille pitäisi päästä, hoitoa saada, enkä mä ehdi edes instaamaan kuin 4 tuntia päivässä ja se uus 95 tuumainen telkkari on saatava kun siskollakin on ja ja ja, ja.ja.......................................

Ei tuo riitä ruuhkavuosiksi.

Sitten vasta on todellinen ruuhka, kun pitää huolehtia myös iäkkäistä vanhemmista oman perheen ohella.

Ei ole vielä mitään ruuhkavuosia ap nähnytkään. Tuo on ihan tavis lapsiperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo riitä ruuhkavuosiksi.

Sitten vasta on todellinen ruuhka, kun pitää huolehtia myös iäkkäistä vanhemmista oman perheen ohella.

Mutta sitten vasta voidaan puhua varsinaisista ketjukolarivuosista kun aletaan avioeroamaan, tekemään ositusta kuolleiden jäämistöstä, tapellaan sukulaisten kanssa vuosia perintömuumimukeista ja tämän ohella tehdään vapaaehtoistyötä leipäjonossa, hoidetaan satapäinen lypsykarja ja harrastetaan ridaamista.

Vasta silloin olemme ketjukolarivuosissa, mutta emme vielä lähelläkään ydinonnettomuusvuosia, jotka vasta erottelevat jyvän akanoista ja lopettavat turhan marinan ruuhkavuosista.

No tuotahan se on. Enimmäkseen en ajattele asiaa - tai sitä ei ehdi ajatella vuorotyön ja kaiken muun tuoksinassa - välillä se nousee mieleen, ja ajattelen, että no, elämä nyt on. Toisinaan taas on jaksoja, että kaikki iskee nuijan lailla päähän, ja sortumaisillani mietin, että ei v#/%@!, en jaksa KOKO AJAN OLLA TEKEMÄSSÄ JOTAIN. Makaan hetken sohvalla, ja totean, että ei auta, noustava on ja tehtävä.

Välillä lasken vuosia siihen, kun nuorinkin on teini. Uskon, että silloin jo helpottaa. Ainakin siltä se näyttää, kun seuraa tuttujen elämää, joilla on teinejä tai liki aikuisia lapsia.

Välillä taas suren, kuinka vuodet kuluu liian nopeasti ohi ja haikailen aikaa, kun lapset olivat ihan pieniä. Ja kadehdin niitä, joilla omat vanhemmat ovat vielä täysillä mukana lastensa perheiden arjessa ja auttavat monin tavoin. Mieheni on vanhempiensa iltatähti ja he ovat olleet meidän huollettavana jo kohta kymmenisen vuotta. Omat vanhempani ovat taas kaukana ja kädet täynnä sisarusteni perheistä.

Mutta lyhyt aikahan tämä on elämästä.

Jaksaa, jaksaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo ole ruuhkavuodet. Tuo on normaalia lapsiperhe-elämää. Ruuhkavuodet on silloin, kun hoidettavana on lasten lisäksi omat vanhenevat vanhemmat, ja joutuu siinä välissä hoitamaan nuoremman ja vanhemman sukupolven plus omat työt.

Pitihän jonkun tulla vähättelemään ja kehumaan kuinka itsellä on ilmeisesti rankempaa...

Kyllä nuo on niitä ruuhkavuosia mistä aloittaja puhuu, kuten on nuo sinunkin mainitsemasi.

Ei... Vaan ihan MÄÄRITELMÄLLISESTI ruuhkavuodet tarkoittavat aikaa, kun hoidettavana on paitsi omat lapset, myös omat vanhemmat. Normaali lapsiperhe-elämä ei siis täytä ruuhkavuosien määritelmää.

Ps. Itselläni ei ole lapsia, eikä siten ikinä ruuhkavuosia. Kyse ei ole mistään kurjuudella kilpailusta, vaan ihan siitä, ettei sanojen merkityksiä pitäisi vääntää mieleisekseen. Miksi ei voi puhua vain "lapsiperhe-vuosista" tai ylipäätään kiireestä?

https://www.lily.fi/blogit/hiomaton-helmi/kadoksissa/

Suosittelen lukemaan, upeaa tekstin käsittelyä ja suoraa puhetta. Jään seuraamaan mitä muita julkaisuja tulee