Lue keskustelun säännöt.
Onko nämä nyt ne kuuluisat RUUHKAVUODET? Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen...
17.11.2020 |
Arki on mennyt ihan hulluksi ja illat hujahtavat ohitse vauhdilla. Miten tästä selviää järjissään? Onko teillä muilla ruuhkavuosilaisilla on aikaa yhtään mihinkään omiin juttuihin?
Otetaan esimerkiksi eilinen päivä:
7: aamulla ylös, aamiainen, lasten aamupalat ja muut aamutoimet, reput, ulkovaatteet valmiiksi jne.
8: kuopus päiväkotiin, isompi kouluun, mies lähtenyt tällä välin töihin (kulkee julkisilla)
9-16: oma työpäivä (etätöissä), koululainen tulee kotiin
16: hakemaan päiväkotilaista
17: kotona pikaisesti ruoanlaitto, sitten pienemmän harrastukseen
18: harrastuksen aikana käväisen kirjastossa, haen miehen töistä, noudetaan etukäteen tilatut ruoat marketista
19: vauhdilla kotiin, iltapalaa, koululaisen läksyt tekemättä kun on iltapäivän luuhannut kavereiden kanssa, miehen kanssa tiskit, pyykit, eteinen pitää imuroida hiekasta taas
20: lasten iltatoimet (iltapesut, iltasatu, halitellaan hetki jne.) ja lapset sänkyyn
21: suihkuun, seuraavaa ruokatilausta valmiiksi verkkokaupassa
22: oma iltapala, hetki Netflixiä ja nukahdankin sohvalle
Ja tiedän, että voisin esim. herätä aikaisemmin tai hankkia siivoojaan tai laittaa aamun tavarat valmiiksi. Ja meidän arki on sillä tavalla poikkeuksellista, kun mies tekee pitkää päivää yrittäjänä joten olen pitkälti vastuussa arjen hässäkästä. Lapset voisi olla omatoimisempia ja voitaisiin tehdä enemmän ja suunnitella ja aikatauluttaa jadajadajaaa.
Mutta en niinkään kaipaa vinkkejä siitä, miten arjen saisi sujuvammaksi vaan lähinnä vertaistukea ja ajatuksia siitä, että ONKO TÄMÄ IHAN NORMAALIA? Onko muilla tällaista? Kuinka pitkään tämä kestää?
Kommentit (51)
Jonkin verran helpottaa siinä vaiheessa, kun lapset voivat kulkea itsenäisesti sekä hoitaa omat iltatoimensa itsenäisesti. Toko harrastuskuskauksiin saakin menemään mahdolllisesti paljonkin aikaa, tiedän perheitä, joissa joudutaan oikeasti suunnittelemaan päivän logistiikka, jotta perheen lapset ehtivät harrastukseensa ajoissa.
Onneksi meillä on vain yksi lapsi ja onneksi meillä harrastus oli pitkään ihan muutaman sadan metrin päässä, mutta nyt häntä joutuu kuskaanaan niin lukioon (bussiaikataulut ovat p*rseestä, isänsä kyydissä voi lähteä puoli tuntia myöhemmin kuin bussilla ja on silti hyvissä ajoin koululla) kuin treeneihinkin (35 km matkaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80% työaika tuo jonkin verran helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se oli jossain vaiheessa, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on juuri niin kiireistä kuim sen tekee.
Elämä on priorisointia. Itse valitset, jos lapset harrastavat joka päivä. Itse valitset, että siivoat joka päivä. Itse valitset, jos silität pyykkisi tai teet joka päivä eri ruoan.
N52
Klassista AV:ta. Aloittaja kertoo olevansa tietoinen siitä, että asioita voisi tehdä käytännössä toisin ja toivookin lähinnä vertaistukea. Ja ensimmäinen vastaaja aloittaa kertomalla, miten vika on aloittajan asenteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se oli jossain vaiheessa, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on juuri niin kiireistä kuim sen tekee.
Elämä on priorisointia. Itse valitset, jos lapset harrastavat joka päivä. Itse valitset, että siivoat joka päivä. Itse valitset, jos silität pyykkisi tai teet joka päivä eri ruoan.
N52
Klassista AV:ta. Aloittaja kertoo olevansa tietoinen siitä, että asioita voisi tehdä käytännössä toisin ja toivookin lähinnä vertaistukea. Ja ensimmäinen vastaaja aloittaa kertomalla, miten vika on aloittajan asenteessa.
Aloittaja kysyy lopussa, onko tämä normaalia. Kai siihen voi vastata, mitä itse ajattelee?
Olen myös itse kokenut nuo vuodet kahden lapsen kanssa. Ja omasta kokemuksestani kerron, mitä olen elämäni varrella oppinut. Minusta se menee vertistuen piiriin.
N52
Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta tuntia/minuuttia päivässä yleensä tapaatte lapsianne?
Aika oudolta tuntuu jos omien lastensa kanssa vietää aikaa aamulla puoli tuntia kauheassa hässäkässä, muutamia minuutteja iltapäivällä ennen harrastuksiin viemistä ja illalla ehkö tunnin iltatoimein parissa.
Kai te vielä tarvitsette lomien aikana isovanhempienne apua parisuhdeajan virittelemiseksi.
Miksi tehdä lapsia jos ne suurimman osan päivästä viettävät joidenkin muiden kuin omien vanhempiensa kanssa?
Ei nuo ole ruuhkavuodet. Tuo on normaalia lapsiperhe-elämää. Ruuhkavuodet on silloin, kun hoidettavana on lasten lisäksi omat vanhenevat vanhemmat, ja joutuu siinä välissä hoitamaan nuoremman ja vanhemman sukupolven plus omat työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia on. Meillä on kaksi lasta (päiväkotilainen ja pikkukoululainen) ja eihän nämä vuorokauden tunnit riitä. On toki pyritty tekemään järkevästi ja lupsakkaasti asioita (kaupassa pääsääntöisesti kerran viikossa, koululaisella yksi harrastus ja pienellä ei vielä mitään), mutta silti tekemättömien töiden lista on jatkuva, ja kodissa jatkuva kaaos. Yritän priorisoida ja ajatella, että kyllä se tästä vielä helpottaa, jonain päivänä...
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo ole ruuhkavuodet. Tuo on normaalia lapsiperhe-elämää. Ruuhkavuodet on silloin, kun hoidettavana on lasten lisäksi omat vanhenevat vanhemmat, ja joutuu siinä välissä hoitamaan nuoremman ja vanhemman sukupolven plus omat työt.
Joo, tuohon vielä muistisairas /halvaantunut isovanhempi, jonka asioita hoidat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?
Työnantaja ei varmaan kauhean mielellään maksa mammalle palkkaa pyykkien ripustamisesta ja viikkaamisesta kotona. Eihän siihen koneen päälle napsauttamiseen mene paljoa aikaa vaan pyykkihuoltoon muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on nyt vain yksi päivä viikossa. Teetkö ruokaa joka päivä? Onko teillä ihan joka päivä tuollaista? Mitä teette viikonloppuisin? Ruokatilauksia tuskin on joka päivä. Vinkkejä et halunnut, mutta totta kai elämä on tuollaista juoksemista, jos on halunnut ympätä päivät täyteen tekemistä. Kauhulla olen seurannut parinkin lapsiperheen arkea ja ihan hirveältä kaahottamiseltahan se näyttää. Itse olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään arjen menoja, jotta voi välillä olla kotona rauhassa. Lisäksi olen yksinhuoltaja, joten en voi jakaa arjen menoja kenenkään kanssa. En aio polttaa itseäni loppuun lasten harrastusten takia, vaikka tänä päivänä hyvä vanhemmuus mitataan sillä kuka viettää eniten aikaa harrastuskuskauksissa ja koulun toimikunnissa.
Ihan normaalia lapsiperhe-elämää, ei huolta. Jossain vaiheessa saattaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten siinä voi pysyä järjissään, kun koko elämä on pelkkää rutiinia ja työntekoa.
Mitä teet työpäivän tauoilla? Jos sulla on yhteensä tunti taukoa niin syömiseen menee vartti ja loppuajasta saa tehtyä nuo siivoilut tai valmisteltua ruoan.
Kuten pari muutakin mainitsi, nuo ei ole ns. ruuhkavuodet. Sitten kun sinulla on 4 isovanhempaa tuohon kaupanpäälle hoidettavana, niin sitten voisi puhua, että on paljon hommaa.
1. korona-aikana ei tarvitse mennä mihinkään harrastuksiin (se nyt on vaan tyhmää)
2. korona-aikana ei tarvitse mennä kirjastoon
3. kaupat tuovat ostokset myös kotiin, joten hyödynnä sitä ja ota tilaus vastaan työpäiväsi aikana
4. laita pyykkikone pyörimään tunti ennen työpäiväsi loppumista ja ripusta ne työpäivän jälkeen
Ja joo, tuo on ihan normaalia lapsiperhe-elämää, jota vielä jossain vaiheessa kaipaat. Yksi vilaus, niin lapset ovat isoja, trust me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?
Työnantaja ei varmaan kauhean mielellään maksa mammalle palkkaa pyykkien ripustamisesta ja viikkaamisesta kotona. Eihän siihen koneen päälle napsauttamiseen mene paljoa aikaa vaan pyykkihuoltoon muuten.
Jos voi tehdä työt kotona, on se työ aivotyötä. Silloin on ihan paikallaan pitää välillä viiden minuutin tauko. Pyykkien ripustaminen ja pois laitto ei sen pidempään vie.
Taas tämä klassinen että mies liukenee aamulla paikalta kun vaimo on hoitanut kaiken, vaimo hakee miehen töistä ja käydään yhdessä kaupassa hakemassa naisen suunnittelemat (ja tilaamat?) ostokset kunhan nainen on hakenut lapset kotiin ja/tai käyttänyt harrastuksissa. Illalla nainen tekee ruoan, siivoaa, hoitaa koululaisen kanssa sen läksyt, silittelee lapset sänkyyn ja tilaa uudet ruokaostokset.
Miltä päivä näytti miehen näkökulmasta? Heräsin ja join kahvia...menin töihin...vaimo haki töistä ja käytiin kaupassa...illalla luin sanomalehden ja menin nukkumaan. Ihan lässynläätä jos tässä sanot että mies tekee pitkää päivää, jos miehen työpäivä loppui siihen kun itse hait sen töistä ja sen jälkeen viuhdoit monta tuntia lasten kanssa OMAN TYÖPÄIVÄSI JÄLKEEN. Ne on myös miehen kakaroita, eli tasan tarkkaan mies saa ottaa oman vastuunsa ja osan töistä kontolleen. Käytte molemmat töissä, joten miehellä ei ole oikeutta vaatia mitään Hotel Mama -tyyppistä kotiäitipalvelua. Miehen ei olisi pitänyt tehdä lapsia, jos niitä ei halua edes hoitaa.
Ajatusleikkinä: miten taloutenne pyörisi, jos itse tekisit tasan tarkkaan yhtä paljon kun miehesi tekee nyt? Eli aamulla menet töihin...mies tulisi taluttamaan ruokakauppaan jossa haette ostokset, joiden sisällöstä et edes tiedä...ja sitten koomaat kotona omaan nukkumaanmenoosi asti kun asiat hoituu ympäriltä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työpäivän tauoilla? Jos sulla on yhteensä tunti taukoa niin syömiseen menee vartti ja loppuajasta saa tehtyä nuo siivoilut tai valmisteltua ruoan.
Ei ehkä pidä taukoja, koska tekee töitä klo 9-16, eli 7h.
Tuollaista se oli jossain vaiheessa, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on juuri niin kiireistä kuim sen tekee.
Elämä on priorisointia. Itse valitset, jos lapset harrastavat joka päivä. Itse valitset, että siivoat joka päivä. Itse valitset, jos silität pyykkisi tai teet joka päivä eri ruoan.
N52