Lue keskustelun säännöt.
Onko nämä nyt ne kuuluisat RUUHKAVUODET? Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen...
17.11.2020 |
Arki on mennyt ihan hulluksi ja illat hujahtavat ohitse vauhdilla. Miten tästä selviää järjissään? Onko teillä muilla ruuhkavuosilaisilla on aikaa yhtään mihinkään omiin juttuihin?
Otetaan esimerkiksi eilinen päivä:
7: aamulla ylös, aamiainen, lasten aamupalat ja muut aamutoimet, reput, ulkovaatteet valmiiksi jne.
8: kuopus päiväkotiin, isompi kouluun, mies lähtenyt tällä välin töihin (kulkee julkisilla)
9-16: oma työpäivä (etätöissä), koululainen tulee kotiin
16: hakemaan päiväkotilaista
17: kotona pikaisesti ruoanlaitto, sitten pienemmän harrastukseen
18: harrastuksen aikana käväisen kirjastossa, haen miehen töistä, noudetaan etukäteen tilatut ruoat marketista
19: vauhdilla kotiin, iltapalaa, koululaisen läksyt tekemättä kun on iltapäivän luuhannut kavereiden kanssa, miehen kanssa tiskit, pyykit, eteinen pitää imuroida hiekasta taas
20: lasten iltatoimet (iltapesut, iltasatu, halitellaan hetki jne.) ja lapset sänkyyn
21: suihkuun, seuraavaa ruokatilausta valmiiksi verkkokaupassa
22: oma iltapala, hetki Netflixiä ja nukahdankin sohvalle
Ja tiedän, että voisin esim. herätä aikaisemmin tai hankkia siivoojaan tai laittaa aamun tavarat valmiiksi. Ja meidän arki on sillä tavalla poikkeuksellista, kun mies tekee pitkää päivää yrittäjänä joten olen pitkälti vastuussa arjen hässäkästä. Lapset voisi olla omatoimisempia ja voitaisiin tehdä enemmän ja suunnitella ja aikatauluttaa jadajadajaaa.
Mutta en niinkään kaipaa vinkkejä siitä, miten arjen saisi sujuvammaksi vaan lähinnä vertaistukea ja ajatuksia siitä, että ONKO TÄMÄ IHAN NORMAALIA? Onko muilla tällaista? Kuinka pitkään tämä kestää?
Kommentit (51)
Ruuhkavuodet täällä kohta ohi ja luojan kiitos olen aina pystynyt tekemään osa-aikatöitä ja etätöitä. Nyt alkaa pikku hiljaa helpottamaan kun lapset yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo normaalia jos on hankkinut lapsia ja heitä kyyditään harrastuksiin. Lopeta harrastukset, lue e-kirjoja/kuuntele kotitöitä tehdessäsi. Tee vaikkapa vkonloppuna annokset ruokaa loppuviikoksi. Minimalisoi tavaran jne määrä. Siivous helpompaa. Tosiaan sitten vasta ”ilo” ratkeaa, kun tuohon päälle huolehtisit vielä muista lähimmäisistäsi.
Meillä helpotti kun lapset meni kouluun. Ovat aika omatoimisia nykyään. Harrastuskuskauksia vuorotellaan miehen kanssa.
En todellakaan siivoa päivittäin kunnolla, ja ruokaakin laitan vain joka toinen päivä isomman annoksen. Ruokatilauksia en tee, käyn mieluummin kaupassa töistä tullessa. Arkena on tosi perusruokaa.
Uskon että teilläkin helpottaa kun ei enää päiväkoti-ikäisiä.
Lyhensin työpäivän kuusituntiseksi, auttoi! Budjetinnarut tiukentui, mutta se nyt on viimeinen asia tällä hetkellä, johon haluan ylimääräistä aikaa käyttää. Vapaa sitäpaitsi auttaa mm. Säästämään ruokalaskussa, kun ehtii tehdä itse ruokaa, tarkata tarjouksia yms.
Lapsetkin (alakoulussa) on tietoisia, että nyt vähän mietitään mitä ostetaan eikä esim heitetä hyvää ruokaa roskiin, jotta ehditään olemaan enemmän yhdessä. Ei tunnu haittaavan. Ennen tätä tuntui omakin elämä olevan pelkkää juoksemista hetkestä toiseen, nyt oon tosi onnellinen. Paljon tekee se tunti parikin lisää päivään!
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo normaalia jos on hankkinut lapsia ja heitä kyyditään harrastuksiin. Lopeta harrastukset, lue e-kirjoja/kuuntele kotitöitä tehdessäsi. Tee vaikkapa vkonloppuna annokset ruokaa loppuviikoksi. Minimalisoi tavaran jne määrä. Siivous helpompaa. Tosiaan sitten vasta ”ilo” ratkeaa, kun tuohon päälle huolehtisit vielä muista lähimmäisistäsi.
Miksi lapsista pitää kasvattaa laiskoja läskejä kyydittämällä niitä harrastuksiin? Niille mussukoille tekisi hyvää oppia käyttämään lihaksiaan itsensä kuljettamiseen paikasta toiseen, SE edistäisi niiden terveyttä paremmin kuin mikään liikuntaharrastus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?
Työnantaja ei varmaan kauhean mielellään maksa mammalle palkkaa pyykkien ripustamisesta ja viikkaamisesta kotona. Eihän siihen koneen päälle napsauttamiseen mene paljoa aikaa vaan pyykkihuoltoon muuten.
Pyykikoneen päällelaittamiseen menee korkeintaan 5 minuuttia. Kuivausrumpuun vaatteet saa laitettua kahdessa minuutissa. Viikkaamisen voi jättää iltaan. Koneella istuessa pitäisi joka tapauksessa jaloitella vähintään parin tunnin välein, joten nuo hoituu samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tuossa on ne ruuhkavuodet? Tavallista elämää.
Sellasta se on. Ajatella, jos töissä ei tarttisi viettää 1/3 elämästä. Toinen 1/3 menee (tai pitäisi mennä) nukkumiseen. Sitten se viimeinen 8 h menee pesuihin, kokkaamiseen, siivoamiseen (esim. kokkaamisen jälkeen astioiden tiskaaminen yms perusasiat), kaupassakäyntiin yms. Jos on lapset, niihin hurahtaa helposti muutama tunti.
Jäljelle jää sitä omaa aikaa ehkä 2 minuuttia, jolloin voi "rentoutua". Tai vaikka kuntoilla ja laihduttaa.
Onko ihme että ihmiset syö, juo, polttaa ja vetää aineita kun on niin järkyttävän paha olla? Onko ihme, että alzheimer lisääntyy räjähdysmäisesti? Onko ihme, että suurin osa ihmisistä kokee kipuja, joihin ei löydy fysiologista syytä? Ei tämä ole ihmisen elämää ollenkaan. Mutta sellainen on yhteiskunta. Aivan järjetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo ole ruuhkavuodet. Tuo on normaalia lapsiperhe-elämää. Ruuhkavuodet on silloin, kun hoidettavana on lasten lisäksi omat vanhenevat vanhemmat, ja joutuu siinä välissä hoitamaan nuoremman ja vanhemman sukupolven plus omat työt.
Pitihän jonkun tulla vähättelemään ja kehumaan kuinka itsellä on ilmeisesti rankempaa...
Kyllä nuo on niitä ruuhkavuosia mistä aloittaja puhuu, kuten on nuo sinunkin mainitsemasi.
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on ne ruuhkavuodet? Tavallista elämää.
Ruuhkavuodet on tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kellekin on normaalia.
Meillä on normaalia että se tekee kuka ehtii ja jos ei ehdi niin annetaan olla tai sovelletaan, tämä pätee useimmiten siivoamiseen. Ruokaa tekee se joka sattuu silloin olemaan kotona tai sitä tilataan. Pyykkiä pestään yleensä joka päivä ja harvoin ne ehtii aina kaappiin asti vaan narulta takaisin päälle tai ne lykätään koppaan odottamaan parempia kaappiin laitto aikoja.
Lasten harrastukset hoitaa se kumpi ehtii. Näitä ei onneksi ole kuin kahdesti viikossa. Läksyt täytyy tehdä heti koulusta tultua.
Meidän pelastus ollut sellaiset työt että työpäivät vaihtelee eikä ole aina kelloon sidottuja.
Voi kuulostaa jonkun mielestä hirveältä kaaokselta ja sitä varmaan onkin mutta kaikki aina hoituu ja välillä stressaa ja sillon kun meinaa kaikki kaatua päälle niin sitten vaan siirretään kaikki ei-elintärkeät asiat seuraavaan päivään, tilataan ruokaa ja syödään sitä sohvalla samalla kun katsotaan leffaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laita pyykkejä samalla pyörii kun teet töitä kotona?
Työnantaja ei varmaan kauhean mielellään maksa mammalle palkkaa pyykkien ripustamisesta ja viikkaamisesta kotona. Eihän siihen koneen päälle napsauttamiseen mene paljoa aikaa vaan pyykkihuoltoon muuten.
Mitä se muu pyykkihuolyo on?
Nostan vaatteet pyykkikorista koneeseen ja laitan päälle. 2 min.
Siirrän koneet kuivuriin ja päälle. 1 min.
Viikkaan vaatteet. 5 min.
Vähemmän tuo vie aikaa kuin työpaikan sosiaaliset toiminnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia voi myös pienestä pitäen opastaa ottamaan itsekin vastuuta ja auttamaan. Mutta nykyvanhemmat haluavat olla lastensa palvelijoita.
Meillä on molemmat vanhemmat vuorotöissä. Lapset jo teinejä ja oppineet varsin omatoimisiksi tässä vuorotyökarusellissä.
Mutta lasten ollessa pienempiä, silloin oli joskus sellainen tunne että ei todellakaan ole tunteja tarpeeksi vuorokaudessa. Siinä välissä oli sellainenkin aika kun molemmat vanhemmat kouluttautuivat lisää, nyt olen tosi tyytyväinen että teimme niin, mutta silloin meinasi välillä tulla uskon puute.
Tsemppiä ap, jossain kohta huomaat että on jo helpompaa.
Et halunnut neuvoja, mutta jo homman paremmalla puolella olevana ehdottaisin että opetat lapsia omatoimisuuteen, vaatii kyllä vanhemmalta pitkäjänteisyyttä ja vaivannäköä, mutta kannattaa kyllä. Helpompaa on nyt kun teinit pääsevät treeneihinsä itse, osaavat laittaa ruokaa ja pyörittää pyykkihuoltoaan itse. Paljon urheilevillä nuorilla sitä treeni-ja pelikampetta on pyykissä aina.
Lisäksi joku edellisistä kirjoittajista kyseli miehen osallistumisen perään. Tämä on aivan totta. Vastuuta se mieskin tasavertaiseksi vanhemmaksi ja toiseksi aikuiseksi talossa. Vaikka olisikin yrittäjä ja pitkät päivät, ei tarkoita että sinä teet yksin kaiken.
Kahden vuorotyöläisen huushollissa homman on pakko pyöriä niin että se tekee kuka ehtii, ja miehenkin on pitänyt opetella myös ennakoimaan, mitä tarvitaan kaupasta, nyt on tulossa yövuoroja, parasta laittaa paritkin ruoat valmiiksi, joita voi lämmittää jne. Mies voi myös katsoa wilmat, käydä vanhempain illassa ja hoitaa hammaslääkärit jne.
Tähän samaan liittyy minusta vielä se että kun teet etätöitä, olet töissä. Et silloin pyykkää, hoida ruoka-ostoksia, etkä siivoa, vaan olet omissa töissäsi. Ethän työpäivän aikana siellä fyysisellä työpaikallakaan pyykkää tai siivoa, miksi käyttäisit työaikaasi tähän kotonakaan. Vaadittaisiinko tätä mieheltä? Työaika on työaikaa, aivan sama missä se työ tehdään.
Tosiaan tsemppiä ap! Jonain päivänä huomaat että sulla on jo isommat lapset ja ehdit hengähtää:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on ne ruuhkavuodet? Tavallista elämää.
Ruuhkavuodet on tavallista elämää.
Silti tuon kirjoittaja ei ole ruuhkavuosia kokenut. Miten mahtaa pää kestää, jos olisi jotain muutakin kuin normielämää.
Ap, sullahan on plussaa, jos "vasta" klo 7 tarvitsee herätä. Mulla aamuvuoro alkaa yleensä seitsemältä, välillä on kuopuksen päiväkotiin vienti ennen töihin menoa (paikanpäälle mentävä, ei onnistu etätyö).
Toki iltavuorojakin on sekä arkivapaita.
Plus vuorotyötä tekevä kumppani ja lisäksi pari koululaista.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se oli jossain vaiheessa, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on juuri niin kiireistä kuim sen tekee.
Elämä on priorisointia. Itse valitset, jos lapset harrastavat joka päivä. Itse valitset, että siivoat joka päivä. Itse valitset, jos silität pyykkisi tai teet joka päivä eri ruoan.
N52
Olen kanssasi lähes samaa mieltä, mutta jossain määrin ajattelen, että lapsi itse valitsee harrastuksensa. Tällä tarkoitan sitä, että jos lapsella itsellä on hyvin vahva halu harrastaa jotakin tiettyä urheilulajia tai vaikka soittaa jotain soitinta, miten voisin ikinä kieltää asiaa lapselta, jos raha ei ole este? Meillä harrastukset värittävät eniten arki-iltoja ja tekevät niistä kiireisiä. Myös lähes joka viikonloppu on harrastukseen liittyvä tapahtuma, mutta kun lapset silmät innoissaan lähtevät harrastukseensa ja nauttivat siitä valtavasti, tunnen pakottavaa tarvetta täyttää lasten toiveita. Korona-aika osoitti harrastusten merkityksen, kun ainakin meillä yksi lapsista itki sydäntäsärkevästi lähes joka ilta, ettei pääse harrastukseen. Myös keskimmäinen lapsi on kertonut, että viikon paras hetki on se, kun pääsee harrastustunnille (soitin).
Ruuhkavuodet on vaan somessa keksittyä huttua.
Jos vanhemmat osaavat asiansa,ei ole jatkuvaa kiirettä .
Mutta nykyään moni on kasvatettu kädestä pitäen aikuiseksi niin ei ne voi osata.
Joka ikinen kerta jos tarkemmin katsottu jonkun muka kiireisen aikatauluja,niin aina puolet itse keksittyä.
Tämä.