Onko nämä harhaluuloja vai pakkoajatuksia/ahdistusta?
Olen 15v. Mulla on diagnooseina (asiaan liittyvinä) todettu määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja psykiatrini epäilee paranoidista skitsofreniaa.
Olen tällä hetkellä ahdistuksen ja tuon mahdollisen skitsofrenian vuoksi psykiatrisella osastolla pakkohoidossa.
Jos kyseenalaistatte älykkyyttäni sanon vain sen, että se on ikäistäni korkeammalla tasolla psykologin testien mukaan.
11v lähtien minulla on ollut ajatuksia siitä, että vanhempani aikoisivat/haluaisivat tappaa minut.
Viime aikoina (kesästä lähtien) mulle on tullut ajatuksia siitä että vapaamuurarit ja Illuminati johtavat maailmaa ja haluavat tappaa meidät tavalliset ihmiset. Ajattelen myös että se tarkoittaa jotain erityistä että eräällä Illuminatin jäsenellä ja minulla on sama syntymäpäivä ja että Helsingin yliopiston symbolin liittyminen vapaamuurariuteen tms. ja minun ajatukset siellä opiskelusta joskus tulevaisuudessa liittyisivät toisiinsa sillä tavalla, että minusta on tarkoitus tulla vapaamuurari.
Muita ajatuksiani ovat että saan syanidi/myrkkykaasu/häkämyrkytyksen ja kerran jopa se, että vanhempani tarkoituksella tappaisivat minut häkämyrkytykseen. Ahdistus tästä asiasta on kasvanut monesti niin suureksi, että en ole pystynyt nukkumaan tai olemaan kotona. Tiedostan kuitenkin, että muut eivät koe asioita samoin tai pidä niitä totena.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoajatukset liittyvät yleensä omiin tekoihin, että pakonomaisesti ajattelee vaikka satuttavansa jotakin, ja se ajatus on niin kamala ja hirveä, että se ahdistaa ja sitä ei pysty pitämään poissa. Se ahdistus sitten saa ajattelemaan että on paha ja kamala ihminen ja pelkäämään, että jotenkin "menettää kontrollin" ja tekee jollekin jotain. Se ajatuksien sekasotku saa esim. pelkäämään skitsofreniaa.
Nähdäkseni se että ajattelet muiden tekevän sinulle pahaa ja uskot olevasi jollain hassulla tavalla merkityksellinen hahmo, ei puhu pakkoajattelun puolesta. Pakkoajattelusta kärsivät yleensä kiltit ja tunnolliset ihmiset, jotka eivät halua kenellekään mitään pahaa.
Olen kiltti ja tunnollinen enkä halua kenellekään mitään pahaa. Huoh
En kiistä sitä, tarkoitin että sinulla ei ole vahingollisia ajatuksia omasta toiminnastasi jonka koet ahdistavaksi. Ajattelet muiden tekemisiä, silloin on kyse harhaluuloista. Tarkensin, että pakkoajatuksista kärsivät ovat kilttejä ja tunnollisia myös, ja se ahdistus syntyy siitä konfiliktista oman itsen ja ajatusten välillä.
Jos ahdistus alkaa vaikuttaa todellisuudentulkintaasi, silloin mennään paranoian puolelle. Lieviä "harhoja" aiheuttaa muutkin mt-ongelmat, esimerkiksi masentunut tai sosiaalisesti ahdistunut voi ylilukea muista negatiivisia ajatuksia. Nämä ovat kuitenkin enemmän ajatusvinoumia kuin harhoja. Jos ajattelet tuntemattomien tietoisesti juonivan sinua vastaan ja olevan kiinnostuneita juuri sinun tuhoamisesta, olet paranoidi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua hoitava psykiatri ja muu henkilökunta tietävät asiasta paremmin kuin kukaan täällä, koska heillä on kanssasi henkilökohtainen hoitokontakti. Ymmärrän tunteesi, sillä olen monessa vaiheessa elämääni kärsinyt voimakkaasta paranoiasta. Minulle tyypillisiä ajatuksia olivat esimerkiksi sellaiset, että jos kuulin jostain (esim. kadulla/kaupassa) biisin, jonka olin kuullut samana päivänä aikaisemmin, se tarkoitti sitä, että joku oli lähellä ja aikoi tappaa minut. Tunne oli erittäin voimakas eikä minulla ollut pienintäkään epäilystä sen todenperäisyyttä. Myös suljetulla olen ollut monta kertaa. Näihin kokemuksiin perustuen sanoisin, että lääkärisi siellä varmasti tietää, mikä sinulle on parasta, verrattuna tähän palstaan, vaikka monesti täältä hyviä neuvoja saakin. Toivotan sinulle kovasti voimia tulevaisuuteen!
En ole kaikesta esim tuosta Illuminati jutusta puhunut heille koska en halua jäädä pitkäksi aikaa pakkohoitoon.
Tuskin se itsestäänkään paranee.15-vuotiaan pitäisi ajatella jatko-opintoja, matkustelua, tulevaisuutta, parisuhteiden aloittamista. Jos olet keskimääräistä älykkäämpi, tiedät että sinulla on hyvin klassisia oireita mitä tulee paranoiaan yms. Jopa kliseisen klassisia. Etkö haluaisi saada niitä hallintaan?
Ajattelen jo jatko-opintoja. Tiedän kyllä ja haluaisin saada hallintaan mutta en halua olla osastolla, lääkityksen ja terapian saa muuallakin.
Mistä tarkalleen ajattelit saada lääkityksen ja terapian 15-vuotiaana? Ja se että ajattelet jotain illuminatiyhteyksiä HY:n yhteydessä ei varsinaisesti ole sitä terveintä jatko-opiskelun suunnittelun motivaattoria. Mitä haluat opiskella, minne lukioon haluat?
Oletko se asperger, joka eilen kirjoitti tänne samaa. Autismiin voi liittyä myös pakkoajatukset. Skitsofreniaa ei voi ihan noin vaan diagnosoida, täytyy olla näyttöä nimenomaan _toistuvista_ psykooseista, siksi 15 v harvemmin diagnoosia on. Paljon voimia sinulle ja toivottavasti sinulla on joku ihminen lähipiirissäsi, johon luotat, esimerkiksi isä tai äiti.
Minulla on erityinen paikka sydämessäni kaikille rikkonaisille ja väärinymmärretyille.
Vierailija kirjoitti:
Oletko se asperger, joka eilen kirjoitti tänne samaa. Autismiin voi liittyä myös pakkoajatukset. Skitsofreniaa ei voi ihan noin vaan diagnosoida, täytyy olla näyttöä nimenomaan _toistuvista_ psykooseista, siksi 15 v harvemmin diagnoosia on. Paljon voimia sinulle ja toivottavasti sinulla on joku ihminen lähipiirissäsi, johon luotat, esimerkiksi isä tai äiti.
Minulla on erityinen paikka sydämessäni kaikille rikkonaisille ja väärinymmärretyille.
Äitiin luotan nykyisin enemmän kuin ennen. Kiitos ja olen sama asperger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua hoitava psykiatri ja muu henkilökunta tietävät asiasta paremmin kuin kukaan täällä, koska heillä on kanssasi henkilökohtainen hoitokontakti. Ymmärrän tunteesi, sillä olen monessa vaiheessa elämääni kärsinyt voimakkaasta paranoiasta. Minulle tyypillisiä ajatuksia olivat esimerkiksi sellaiset, että jos kuulin jostain (esim. kadulla/kaupassa) biisin, jonka olin kuullut samana päivänä aikaisemmin, se tarkoitti sitä, että joku oli lähellä ja aikoi tappaa minut. Tunne oli erittäin voimakas eikä minulla ollut pienintäkään epäilystä sen todenperäisyyttä. Myös suljetulla olen ollut monta kertaa. Näihin kokemuksiin perustuen sanoisin, että lääkärisi siellä varmasti tietää, mikä sinulle on parasta, verrattuna tähän palstaan, vaikka monesti täältä hyviä neuvoja saakin. Toivotan sinulle kovasti voimia tulevaisuuteen!
En ole kaikesta esim tuosta Illuminati jutusta puhunut heille koska en halua jäädä pitkäksi aikaa pakkohoitoon.
Tuskin se itsestäänkään paranee.15-vuotiaan pitäisi ajatella jatko-opintoja, matkustelua, tulevaisuutta, parisuhteiden aloittamista. Jos olet keskimääräistä älykkäämpi, tiedät että sinulla on hyvin klassisia oireita mitä tulee paranoiaan yms. Jopa kliseisen klassisia. Etkö haluaisi saada niitä hallintaan?
Ajattelen jo jatko-opintoja. Tiedän kyllä ja haluaisin saada hallintaan mutta en halua olla osastolla, lääkityksen ja terapian saa muuallakin.
Mistä tarkalleen ajattelit saada lääkityksen ja terapian 15-vuotiaana? Ja se että ajattelet jotain illuminatiyhteyksiä HY:n yhteydessä ei varsinaisesti ole sitä terveintä jatko-opiskelun suunnittelun motivaattoria. Mitä haluat opiskella, minne lukioon haluat?
Avohoidosta. Ja haluan opiskella fysiikkaa/matikkaa ja haluan matikkapainotteiseen lukioon/linjalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistus alkaa vaikuttaa todellisuudentulkintaasi, silloin mennään paranoian puolelle. Lieviä "harhoja" aiheuttaa muutkin mt-ongelmat, esimerkiksi masentunut tai sosiaalisesti ahdistunut voi ylilukea muista negatiivisia ajatuksia. Nämä ovat kuitenkin enemmän ajatusvinoumia kuin harhoja. Jos ajattelet tuntemattomien tietoisesti juonivan sinua vastaan ja olevan kiinnostuneita juuri sinun tuhoamisesta, olet paranoidi.
Eli mistä on kyse mun tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin paranoidisia kuin pakkoajatuksia ja mitä avoimemmin kerrot ne osastolla sitä nopeammin saat toimivan lääkityksen ja sitä nopeammin ne saadaan hallintaan ja pääset pois osastolta.
Olen jo Abilify-lääkityksellä. :/
Kyökkipsykologisointia harjoittaakseni pitää kysyä pari tarkentavaa kysmystä.
1. Onko elämässäsi stressitekijötä?
2. Alkavatko/pahenevatko ajatukset tietyissä tianteissa vai ovatko ne jatkuvasti "läsnä"?
3. Miten tilasi on muuttunut lääkityksen aloittamisen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pakko-oireinen häiriö, eikä ole koskaan ollut tuollaisia ajatuksia. Kuulostaa harhaluuloilta.
Aha
Vierailija kirjoitti:
Kyökkipsykologisointia harjoittaakseni pitää kysyä pari tarkentavaa kysmystä.
1. Onko elämässäsi stressitekijötä?
2. Alkavatko/pahenevatko ajatukset tietyissä tianteissa vai ovatko ne jatkuvasti "läsnä"?
3. Miten tilasi on muuttunut lääkityksen aloittamisen jälkeen?
1. On
2. En tiedä mutta eivät aina kuitenkaan
3. Minusta on tullut kuulemma toimintakykyisempi lääkärin mielestä
Ap, sinulle on moni sanonut jo, että uskovat sinun kärsivän paranoian piiriin menevistä häiriöistä. Miksi kyselet edelleen? Tuntuuko se sinusta hankalalta hyväksyä, ja haluaisit mieluummin kärsiä pakkoajatuksista?
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulle on moni sanonut jo, että uskovat sinun kärsivän paranoian piiriin menevistä häiriöistä. Miksi kyselet edelleen? Tuntuuko se sinusta hankalalta hyväksyä, ja haluaisit mieluummin kärsiä pakkoajatuksista?
Juu tuntuu hankalalta hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin paranoidisia kuin pakkoajatuksia ja mitä avoimemmin kerrot ne osastolla sitä nopeammin saat toimivan lääkityksen ja sitä nopeammin ne saadaan hallintaan ja pääset pois osastolta.
Olen jo Abilify-lääkityksellä. :/
Omalla alaikäisellä as pojalla on myös tuo lääkitys. Millaisella annoksella se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulle on moni sanonut jo, että uskovat sinun kärsivän paranoian piiriin menevistä häiriöistä. Miksi kyselet edelleen? Tuntuuko se sinusta hankalalta hyväksyä, ja haluaisit mieluummin kärsiä pakkoajatuksista?
Juu tuntuu hankalalta hyväksyä.
Niin. Oletko kuitenkaan miettinyt sitä, että hyväksyntääsi ei tarvita? Kärsit juuri tasan siitä mistä kärsit, ja ainut vaikutus mitä hyväksymättömyydelläsi on, on että avun saaminen pitkittyy.
Mielestäni sinun kannattaisi myös selvittää itsellesi, onko mahdollista että oikea ongelmasi syvenee peruuttamattomasti jos et saa siihen hoitoa ajoissa.
Ja jos et hyväksy asiaa, niin on ihan höpöhöpöä että menisit siihen hakemaan avohuollosta apua. Ehkä jopa uskottelet niin itsellesikin, mutta kuka hakee apua ongelmaan jota ei itsessään näe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin paranoidisia kuin pakkoajatuksia ja mitä avoimemmin kerrot ne osastolla sitä nopeammin saat toimivan lääkityksen ja sitä nopeammin ne saadaan hallintaan ja pääset pois osastolta.
Olen jo Abilify-lääkityksellä. :/
Omalla alaikäisellä as pojalla on myös tuo lääkitys. Millaisella annoksella se on?
400mg abilify maintena injektio 3vk välein
Ennemmin paranoidisia kuin pakkoajatuksia ja mitä avoimemmin kerrot ne osastolla sitä nopeammin saat toimivan lääkityksen ja sitä nopeammin ne saadaan hallintaan ja pääset pois osastolta.