Tytär ei halua uimaan luokan kanssa koska kokee olevansa pullea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

parasta kun ei opi uimaan edes auttavasti ja hukkuu sitten johonkin heikosti virtaavaan jokeen.

Poissaololappuja kehiin vaan

No jos 12v ei osaa vielä uida niin ei se kyllä sitä koulun uimatunneillakaan opi.

Koulussa ei tosiaan opeteta uimaan, joten tunnit ovat hyödyttömiä. Ei kannata pakottaa uimaan, jos ei halua. Mieluummin uimaopetusta sitten perheen kanssa.

Älä ole helikopeterivanhempi, joka ei anna lapsensa haastaa itseään. Aikuisena ei pysty käsittelemään negatiivisia tunteita kun niitä heti lapsesta alkaen opetetaan pakoilemaan ja välttelemään.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole helikopeterivanhempi, joka ei anna lapsensa haastaa itseään. Aikuisena ei pysty käsittelemään negatiivisia tunteita kun niitä heti lapsesta alkaen opetetaan pakoilemaan ja välttelemään.

"jätetään lapsi koulukiusaajien kidutettavaksi, niin oppii käsittelemään negatiivisia tunteita"

Hitto mitä logiikkaa. Et missään nimessä pakota uimaan, erityisesti tuon ikäiset pojat ovat ihmishirviöitä koska poikia ei mitenkään kasvateta vastuuntuntoisiksi yksilöiksi yhteiskunnassamme. Tuossa iässä myös todennäköisesti pornoaddiktoituneita, ja vertailevat luokkalaisten tyttöjen vartaloita julkisesti ääneen. Tapahtui minulle(kin).

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

kiitos vinkeistä, siis näistä fiksuista. :P Juttelen asiasta kotona vielä enkä painosta uimaan.

Niin, no mielestäni 12-vuotias on lapsi vielä ja hyvä niin, ei ole kiirettä aikuisen naisen kenkiin. Se miten lapsi kehittyy, on varmasti geneettistäkin. 

"Aloita työ terveen itsetunnon rakentamiseksi jo tänään", joku kirjoittaa. Tykkään tästä, mutta kerropa et miten se tehdään?  Meillä tsempataan, syödään terveellisesti, annetaan mahdollisuuksia harrastaa, liikutaan, puhutaan positiivisesti, ollaan suvaitsevaisia (olemme monikulttuurinen perhe, joten lapsen ulkonäkö myös määrittyy sen mukaan, onhan puoliksi "muunmaalainen" ja vartalon muodot myös sitä muoten poikkeavat ns. meistä persjalkaisista suomalaisista). Aina on puhuttu sitä että kaikennäköiset ja kokoiset on yhtä arvokkaita jne jne. Joten nyt tarvii varmaan sit alkaa lukemaan jo jotan lapsen itsetunnon buustaus-kirjallisuutta, koska en rehellisesti tiedä mitä voisin tehdä muuten?

Jos on naiselliset muodot ja vielä kaunis, niin saa varmasti paljon huomiota ja se tuntuu kiusalliselta. Äitinä huomioisin myös uimapuvun, onko kovin tiukka tai paljastava muuten. Kaikki vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa 12-vuotiaan lapsen pyöreyttä. Terveillä elintavoilla tämän ikäinen on hoikka. 

Termi on alun perin keksitty tarkoittamaan vauvan ja taaperon pulleutta, joka ei korrelloikaan aikuisiän lihavuuden kanssa. Tutkimuksia on kosolti, että lihavasta lapsesta tulee tilastollisesti todennäköisemmin lihava aikuinen. 

Eli lapsesi on lihava. Toki se on terveydenhuollossa todettu, että vanhempien on tämä (varsinkin äidin ) usein vaikea myöntää: on lapsenpyöreyttä, raskastekoisuutta, hyvä ruokahalu etc.

Älä puhu roskaa, et ole edes nähnyt kyseistä tyttöä. Minä olin tuossa iässä juuri tuollainen raskastekoinen tyttö jollaisia sinä sanot lihaviksi. Kuitenkin olin ihan normaalipainon asteikolle asettuva eikä minua myöskään koskaan terveydenhuollossa sanottu ylipainoiseksi kun en sitä ollut. Kai käsität, että ihmisillä on erilaisia ruumiinrakenteita ja ne näkyvät jo lapsilla? Toiset ovat luonnostaan hyvin siroja ja toiset rotevia. Meitäkin oli luokalla osa sellaisia siroja ja hentoja keijukaismaisia, pari minun kaltaistani pitkää ja rotevaa, samanikäisten poikien kokoista, ja sitten oli pari ihan oikeasti ylipainoista. Ja osa oli jotakin näiden väliltä. Ei ihme, että niin monilla tytöillä on jo lapsena vääristynyt kehonkuva, kun nykyään ainoa "normaali" ruumiinrakenne tytölle on hyvin hoikka ja siro.

Kerrotaan nyt harmiksesi vielä, että olen nykyään täysin normaalipainoinen keski-ikäinen. Eiköhän sen kuitenkin painoindeksi kerro mikä on lääketieteellisesti ylipainoa ja lihavuutta vaikka en kauneusihanteeseen sovikaan.

Toisaalla kesäsin vanhemmat aina syyttää koulua jos joku lapsi kesällä hukkuu, ja talvella samat vanhemmat kirjottelee saikkulappuja ettei tartte mennä uimaan koulussa.

Se tarvitsee miehen hyväksyntää. Vasta sitten se osaa hyväksyä itsensä.

Meillä vastaavassa tilanteessa liikunnanopettaja kysyi erikseen kaikilta, onko ketään, joka ei halua uimaan. Ne jotka eivät halunneet (syystä tai toisesta), niille järjestettiin muuta liikuntaa. Opettaja sanoi, ettei halua yhdellekään lapselle ikäviä muistoja liikuntaan pakottamisesta. Tämä toimi paremmin kuin itse ainakaan odotin, sillä seuraavana vuonna uintituntien lähestyessä paljon isompi porukka osallistui uimiseen, siis myös niitä, jotka vuosi sitten eivät halunneet. Tietääkseni melkein kaikki kävivät uimassa loppujen lopuksi tällä metodilla.

Lapseni ei oppinut koulussa uimaan, mutta opetin itse kesämökillä. Niin että hyvin siitä selvittiin.

Mä olin hieman pyöreä ja isokokoinen ala-asteella (n.12v). Syy oli se, että olin aikuisen mittainen 165cm ja painoin aikuisen verran 58kg. Kuitenkaan, en ollut vielä saanut "muotoja", joten läski oli ns. väärissä paikoissa. Tämä siis siitä huolimatta, että liikuin ja meillä ei juuri herkuteltu.

Vanhemmat lohduttivat, että hekin olivat lapsena pullukoita. (Näin tosiaan oli. Lukiossa olin venynyt vielä 5cm pituutta. )

En halunnut silloin mennä uimaan, mutta ei ollut vaihtoehto kieltäytyä sen takia, että olin muka pullukka.

Rohkaise lastasi menemään. Muuten voi kasvaa kynnys tehdä paljon muitakin asioita, koska "läski".

Kuka menee uimahalliin korona aikaan?

Lapselle lohduksi maitua ja pullaa. Illalla sipsejä ja limpparia.

Ymmärrän pointtisi kyllä. Jotenkin vain ärsyttää tämä hoikkuden  hypetys. En näe sillä reaalimaailmassa niin suurta merkitystä kuin millainen painoarvo sille täällä annetaan. Tärkeämpänä pidän parinvalinnan kannalta sitä, että ihminen on mukava, lämmin ja aurinkoinen. Kaikki tuttuni, jotka ovat tyhmiä, ovat löytäneet kumppanin.

Itse olen älykäs ja lihava. Saan huomiota miehiltä, mutta se ei ole hyvää huomiota. Se huomio ei auta etsimään ihmistä, joka ihastuisi siihen kuka minä olen. Puolisoni löysin netistä ja aluksi pyrin peittelemään ulkonäköäni  ihan vain siksi, että koin niiden olevan toissijaisia asioita enkä halunnut miehen kiinnittävän niihin minussa huomiota. Juttelimme pitkään edes tietämättä, miltä toinen näyttää. Oli hyvä tietää, että mies innostui minusta jonkin muun kuin vartaloni vuoksi

Mä vihasin uintia ihosairauteni takia joka teki arpia kehoon. Kiusattiin koulussa paljon tuosta syystä ja en ole sen koommin käynyt uimahalleissa.

Halaus tytöllesi ap ❤️

Täällä myös yksi pullukka lapsi, inhosin uimareissuja, kun olin se ainoa vähänkään paksumpi tyttö. Traumat jäi. Ei uimisesta tietystikään vaan kiusaamisesta. Uin todella paljon kesäisin mökillä, kun ei ollut arvostelijoita. Tsemppiä tyttärellesi!

Uinti kuuluu opetussuunnitelmaan. Jos yhtään kertaa ei lähde muiden kanssa uimaan, se näkyy liikunnan arvosanassa. Eri asia tietenkin on, jos uintijakson aikana on esimerkiksi jalka murtunut tai muu oikea todettu liikkumisen estävä vamma. Se, että joka kerta on uintipäivinä sairaana kotona, tai on koulussa mutta on kuukautiset, näkyy lävitse. Opettaja huomaa, että nämä ovat tekosyitä, ja sitten on jo pakko laskea numeroa. Varsinkin, jos miettii esimerksi seiskan ja kasin välillä, niin seiskaan se silloin kallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Uinti kuuluu opetussuunnitelmaan. Jos yhtään kertaa ei lähde muiden kanssa uimaan, se näkyy liikunnan arvosanassa. Eri asia tietenkin on, jos uintijakson aikana on esimerkiksi jalka murtunut tai muu oikea todettu liikkumisen estävä vamma. Se, että joka kerta on uintipäivinä sairaana kotona, tai on koulussa mutta on kuukautiset, näkyy lävitse. Opettaja huomaat, että nämä ovat tekosyitä, ja sitten on jo pakko laskea numeroa. Varsinkin, jos miettii esimerksi seiskan ja kasin välillä, niin seiskaan se silloin kallistuu.

Veikkaan, että liikunnan numero on nyt murheista pienin.

Ehkä, tai sitten ei. Kyllä liikunnan arvosanalla on suuri merkitys lapselle. Oppilaat vertailevat todistuksiaan, ja koko todistusasiakirja on julkista tietoa. Tuon ap:n lapsi kyllä tarvitsisi pn?nkitystä itsetunnolleen, mutta miten?

Vaikeita kysymyksiä. Kyllähän hyvä uimataito on aina etu, ja kaikkia pahoja tilanteita ei pitäisi vältellä vaan päinvastoin. Koulussa ja elämässä yleensä  mennään epämukavuusalueelle, ja sen jälkeen on yleensä voittajafiilis. On todella huonoa esimerkkiä lapselle, jos hänen vanhempansa valehtelee opettajalle keksimällä syyksi vaikkapa kuukautiset. Pitäiköhän ap:n lapsen puhua asiasta ammattilaisen kanssa?

Uimaan vaan se on terveellistä. Siinä ne kilotkin katoaa kroolatessa jos on vähän pullukka.