Miksi olet hankkinut tuon määrän lapsia?
Haluisin kuulla perustelut miksi olet hankkinut lapsia ja juuri tuon määrän, kuin sinulla on?
Kommentit (22)
Ai, ajattelitko sitten jälkiviisaasti kannustaa ajattelemaan uudestaan tahtoiko lapsi syntyä.
-automaatio vie työt!
-ympäristökatastrofi!
-korona!
-kuolema! Kaikki kuolee!
"Kerro koska kaikki kysyy aionko tehdä lapsia vai en! Kaikki! Ni kysyn nyt teiltä!"
Vierailija kirjoitti:
Toivoin, että lapsilla olisi sisaruksia, koska sisarussuhde on ihmisen elämässä mahdollisesti pisin ihmissuhde. Ja toivottavasti tulevat sen verran toimeen keskenään, että ovat jossain tekemisissä keskenään vielä aikuisenakin.
Mitä tarvetta lapset täyttävät sinulle?
Mulla on nolla lasta, koska olisin huono vanhempi ja mulla on huonot geenit.
Vierailija kirjoitti:
Ai, ajattelitko sitten jälkiviisaasti kannustaa ajattelemaan uudestaan tahtoiko lapsi syntyä.
-automaatio vie työt!
-ympäristökatastrofi!
-korona!
-kuolema! Kaikki kuolee!"Kerro koska kaikki kysyy aionko tehdä lapsia vai en! Kaikki! Ni kysyn nyt teiltä!"
Oletko tullut katumapäälle, kun tällainen purkaus tuli? Kerro vain miksi teit lapsia?
Halusin lapsen. Ja sitten toisen. Ei siinä sen kummempaa. Haluaisin vielä kolmannenkin mutta rahaa ei ole niin on pakko miettiä järjellä eikä tunteella. Kai siinä on se tunne perheestä, läheisistä ympärillä.
Ap on pahansuopa ilkeilevä pätijä. Ap:lle ei kuulu toisten lasten lukumäärä tippakaan. Mulla on paljon lapsia koska olen hyvätuloinen ja varakas ja mulla on rahaa lapset. Silti tämäkään ei oikeastaan kuulu ap.lle mitenkään, jokainen voi huolehtia ihan itse omista perusteistaan olla tekemättä tai tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, ajattelitko sitten jälkiviisaasti kannustaa ajattelemaan uudestaan tahtoiko lapsi syntyä.
-automaatio vie työt!
-ympäristökatastrofi!
-korona!
-kuolema! Kaikki kuolee!"Kerro koska kaikki kysyy aionko tehdä lapsia vai en! Kaikki! Ni kysyn nyt teiltä!"
Oletko tullut katumapäälle, kun tällainen purkaus tuli? Kerro vain miksi teit lapsia?
Minulla on siihen vain hyviä perusteita enkä ole hetkeäkään katunut. En kuitenkaan viitsi luetella syitäni ylemmyydentuoiselle palstavelalle, jonka elämän sisältö on trollaus ja muiden arvostelu siitä, etteivät yltäneet täydellisyyteen kuten hän itse.
Olen jo hyvin nuoresta halunnut lapsen. Saimme pojan ja halusimme hänelle sisaruksen. Saimme toisen pojan. Halusimme vielä kolmannenkin. Sain keskenmenon ja mietin uudelleen, haluanko todella lapsen. Vaikka tiedossa kaikki yövalvomiset, oman ajan vähyys mm. niin halusin. Saimme tytön ja tuntui kuin olisin saanut lottovoiton, niin onnellinen olin. Tiesin kuitenkin heti, että tämä on viimeinen. Uuteen omakotitaloomme ei mahtunut lisää lapsia.
Joka päivä olen onnellinen nyt jo aikuisista lapsistani. Kaikki ovat ylioppilaita, yksi maisteri, toisella gradu melkein valmis ja kolmas ammattikorkeasta valmistunut hyvässä työpaikassa. Kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä. Olen ylpeä upeista lapsistani.
Kaksi lasta. Halusin lapselle sisaruksen, joten siksi kaksi. Mies olisi halunnut vielä kolmannenkin, mutta minä en, joten kahteen jäätiin.
Minulla on kaksi lasta. Suurin unelmani on olla kolmen lapsen äiti. Mies ei suostu kolmanteen ja asia katkeroittaa pahasti. Olen erittäin hyvätuloinen eikä olisi ongelma kustantaa kaikki kolme lasta täysin yksin. Myös hoidan lapset pääosin jo nyt yksin. Harmittaa todella paljon, että mies itsekkäänä torppaa unelmani kolmannesta lapsesta. Kolmannen lapsen hankkiminen uuden miehen kanssa ja lasten ydinperheen rikkominen taas sotii omia arvojani vastaan. Tottakai olen onnellinen olemassaolevista lapsistani, mutta viha miestä kohtaan kalvaa pahasti.
Ensimmäinen lapsi siksi, koska halusimme lapsen. Toinen lapsi, koska oli tavallaan "itsestään selvää", että esikoiselle haluamme sisaruksen ja lapsia enemmän kuin yhden. Kolmas lapsi siksi, koska halusimme kolmannen lapsen. Ei sen suurempia perusteita.
Kolmannen lapsen jälkeen oli päivänselvää, että enempää lapsia ei haluttu.
Ensimmäinen oli yllätys ja koska jo yksi oli, en halunnut hänen olevan ainoa lapsi vaan halusin hänelle sisaruksia. Olisin halunnut useammankin, mutta kroppa ei kestänytkään lisää raskauksia. Itse olen suuresta sisaruskatraasta ja sisarukseni ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita.
Mulla on viisi ja enemmänkin olisin ottanut. Ja ei, en ole loisiva tukimamma vaan hyvissä töissä ja hyväpalkkainen. Rakastan iso perhettä ja lapsia.
Halusin lapsen ja sitten tajusin, että lapselle olisi kiva, jos olisi sisarus. Hyvin he ovat tulleet toimeen keskenään aina. Lapset ovat olleet helppoja tapauksia, joten kolmaskin lapsi olisi ollut tervetullut. Noista kahdesta oli miehen kanssa piiiitkät keskustelut ja asiaa sai vääntää. Minulta piti poistaa kohtu ennen nelikymppisiä ja sen jälkeen mies sanoi, että olisi se kolmaskin pitänyt tehdä. Jos mies olisi saanut päättää yksin lapsiluvusta, hän olisi alkanut haikailla niitä sitten, kun minulta olisi lapsentekokyky mennyt.
Meillä on kolme lasta. Jo todella pienenä toivoin saavani omia lapsia. Muistan ihastelleeni vauvojen kuvia yhdestä kasvatusoppaasta monia kertoja. Vanhempani olivat kärsineet lapsettomuudesta ennen syntymääni ja olin heidän silmäteränsä. Oli mahtavaa kun vielä melko pienenä sain sisaruksen. Leikimme yhdessä kotipihalla ja meillä oli paljon yhteisiä kavereita, monen ikäisiä.
Kuvittelin perustavani perheen teiniaikaisen ensirakkauteni kanssa, mutta onneksi niin ei käynyt. Hän sai myöhemmin ei-toivotun lapsen jonkun uuden tyttöystävän kanssa, lapsi sairasteli paljon ja ex-poikaystäväni ei kuulemma hoida.
Onneksi löysin pian miehen, joka oli vakaampi ja sitoutuneempi, hänen kanssaan saimme ensin yhden lapsen. Kaikki meni niin putkeen kuin voi mennä, mutta olimme vielä pienituloisia opiskelijoita, joten perheen kasvattamisessa ei ollut kiirettä. Meillä oli lämminhenkinen, pieni, ihana koti ja välillä ahdistikin, että olen saamassa kaiken, voiko olla tottakaan. Niin ihana pieni tyttö, joka oli minulle niin rakas ja täydellinen ja aivan mahtava mies.
Miehen siirryttyä jo työelämään saimme toisen lapsen. Siinä vaiheessa uskalsi jo, oli vakuutukset kunnossa jne. Lasten kanssa olen harkitseva vaikka muuten ottaisinkin isompia riskejä. Toinen lapsemme oli yhtä ihana kuin esikoinen ja oli ihmeellistä seurata lasten kasvua. Kasvatus monimutkaistui kyllä kerta heitolla.
Suunnitelmamme oli kasvattaa lapset kouluikään, varmistaa sopiva elinympäristö kotia, pihapiiriä ja harrastuksia jne. Sitten olisimme tehneet toiset kaksi lasta, toivoimme molemmat miehen kanssa että lapsilla olisi sisaruksia ja myös ainakin yksi pienellä ikäerolla.
Tulinkin vahingossa raskaaksi etuajassa. Saimme kolmannen lapsen, raskausaika oli haastavampi, henkisesti piti sopeutua lapsentuloon erilailla. Kun lapsi syntyi oli hän aivan täydellisen, pieni ja rakas.
Kolmen alle kouluikäisen kanssa oma harrastaminen ym. oli aika vähäistä ja välillä tekemistäkin aivan liikaa. Emme enää haaveile neljännestä koska loppujen lopuksi perheemme tuntuu näin kokonaiselta. Plussana mahdumme kaikki klassikko farmari-Volvoon. 😁
Nyt kun lapset ovat vähän isompia on aikaa keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiin ja niitä on ihana harrastaa lastenkin kanssa. Omat lapset huomaamatta myös motivoivat tekemään töitä omien unelmien eteen sillä haluan näyttää heille positiivista esimerkkiä. Tietenkään en ole ollut yhtä tiiviisti yhteyksissä esimerkiksi lapsettomiin ystäviin kuin jos olisin samassa elämäntilanteessa. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että ihmisille eri asiat ovat tärkeitä ja minulle rakkaus ja perhe olivat ehdottoman tärkeitä. En itse olisi osallistunut yhtä monipuolisiin asioihin lapsettomana kuin perheellisenä saan osallistua. Omasta puolestani elämä hymyilee ja saatan saada lapsenlapsiakin joskus, ainakin esikoinen on ihastellut samaan tapaan saman kasvatusoppaan sivuja. Ei paremmasta väliä.
Unelmat muovautuivat ajan kuluessa. Jos esikoinen olisi esimerkiksi ollut vaikeasti vammainen, emme varmasti olisi kiirehtineet tekemään sisarusta. Ei asia minulle mikään pakkomielle ehdottomasti ole, en olisi halunnut lapsia väärän miehenkään kanssa enkä yksin. Parasta elämässäni on ollut omat lapset ja onneksi tätä pitäisi olla vielä pitkään jäljellä.
Toivoin, että lapsilla olisi sisaruksia, koska sisarussuhde on ihmisen elämässä mahdollisesti pisin ihmissuhde. Ja toivottavasti tulevat sen verran toimeen keskenään, että ovat jossain tekemisissä keskenään vielä aikuisenakin.