Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuislapsi veli villitsee lapset
Jumppa-ope 1989
16.11.2020 |
Mieheni veli on kohta nelikymppinen ja lapseton. Hän tulee meidän lastemme kanssa toimeen erittäin hyvin, jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja 6- ja 9-vuotiaat lapsemme rakastavat häntä. Kuitenkin: kun hän tulee meille tai kun olemme mummolassa, hän alkaa yleensä villitä lapsia riehumaan. Varsinkin 6-vuotiaan käytös yleensä muuttuu hänen läsnäollessaan ja tuolloin 6-vuotias ei olekaan enää se suht rauhallinen 6-vuotias, vaan maassa pyörivä, kiljuva, mölisevä ja levoton 4-vuotiaan tasolla oleva lapsi. Samalla myös mieheni veli alkaa mölähdellä, juosta ja kiljua. Jos on vaikka lähdön aika ja pitäisi alkaa pukea, mieheni veli ei ollenkaan ymmärrä esim. kannustaa lapsia pukemisessa, vaan jatkaa samaa kiljahtelua, örähtelyä, mölähtelyä ja lasten jahtaamista. Aivan kuin meillä olisi joku kolmas alle 10-vuotias lapsi käymässä.
Mitä teidän mielestänne tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Mieheni joskus sanoo veljelleen, että lopeta jo. Minusta on jotenkin tosi noloa mennä sanomaan aikuiselle ihmiselle, että rauhoittuisi vähän. Toisaalta minua ärsyttää jo valmiiksi jos hän on tulossa käymään, koska en jaksaisi katsella sitä perseilyä ja sitä, että lapset eivät tottele ja aloittavat sen hulinan. En myöskään ole kovin mielellään menossa käymään mummolassa samaan aikaan, kun miehen veli on siellä. Huomaan että isovanhempiakin tämä touhu ärsyttää.
Toisaalta pitäisi varmaan olla onnellinen, että lapsilla on tuollainen hyvä aikuis(lapsi)ystävä, joka muistaa heidän synttärinsä, ostaa joululahjoja ja eritoten viitsii touhuta heidän kanssaan ja leikkiä. Toisaalta ärsyttää, kun miehen veli ei osaa ottaa huomioon että lasten kanssa touhuilu ei ole pelkästään leikkimistä, riehumista ja mölisemistä.
Pohdin vielä, että onko kyseessä se, että hän ei osaa ottaa vastuuta muustakaan: hän käy töissä hyvällä palkalla, mutta ahdistuu jos häneltä vaaditaan normaaleita asioita. Hänellä on ollut tyttökaveri jo yli 10 vuotta, mutta he eivät ole ilmeisesti edelleenkään muuttamassa yhteen tai hankkimassa lapsia. Hän vain elelee, mutta ei ilmeisesti oikein osaa ottaa vastuuta mistään.
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä? Pitäisikö minun tai mieheni sanoa asiasta? Miten tuosta voi sanoa loukkaamatta?
Kommentit (46)
Enemmän mielikuvitusta peliin ap, ratko ongelma luovalla tavalla. Kun olette eteisessä pukemassa ja veli aloittaa älämölön niin ota hyllyltä mummun lierihattu ja papan kävelykeppi - loikkaa olohuoneen sohvalle ja mölise käheällä merirosvon äänellä ”HAAAAAA! tämä on se päivä, jonka tulette aina muistamaan päivänä, jolloin lähes vangitsitte kapteeni Jack Sparrowin!!!! HOOOOOOOO” ja hypi sohvalta pöydälle ja takaisin sohvalle heilutellen hurjasti kävelykeppiä ilmassa. Lapset lähtevät innolla mukaan jahtaamaan merirosvoa. Ehkä pieni kieppi olohuoneen verhoissa sopisi myös tilanteeseen.
Jos korotat panoksia kisassa niin veikkaan, että seurauksena on ihana, jäätävä hiljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riehumisleikit on lapselle hyväksi.
Oma enoni oli vähän tällainen. Hän jutteli aina hauskoja, teki kaikenlaisia källejä ja ei ottanut itseään kovin vakavasti. Tottahan toki siinä itsekin innostui. Äiti välillä vähän veljeään toruskeli, mutta alkoi nauraa itsekin kun vitsiä vaan lensi! Hyvät muistot jäi ja aikanaan se riehuminenkin vaihtui vähän iisimpään huumoriin. Toinen enoni taas oli sellainen jörrikkä, joka ei ollut mikään lasten kanssa leikkijä. Siis ihan ok, mutta enemmän sellainen liian vakava meikäläisen makuun. Mutta tämä toinen eno oli huipputyyppi, eli terveiset sinne pilven reunalle ja kiitos siitä!
Tämä on hauska ketju. Omaan lähipiiriini kuuluu saman tyylinen ihminen ja osaan niin samaistua ap:n tunteisiin. Mummolavierailut on pahimpia, kun paikalla on yleensä paljon sukua ja koko porukalla menee sitten hermot, kun tuo yksi ei tajua :D
"Nyt rauhotutaan ja lähdetään ulos, ja Matti-setä auttaa haalarin Jasmiinin ylle."
Joo... kyllähän sitä taas oli itse kullakin hermot koetuksella joulun aikaan, paitsi lapsilla ja villitsijällä. Niin syvät henkiset haavat jäi, että vasta nyt pystyi vastaamaan.