**Esikoista yrittämässä jo pidemmän aikaa**
Hei,
Halusin aloittaa uuden ketjun, koska kaipaan vertaistukea teiltä jotka yrittävät esikoista ja hommat ei vaan mene nappiin. Meillä yritystä takana jo n. 10kk. Turhautuminen, ahdistus, väsymys, vihaisuus,pelko, suru ja muut tunteet eivät ole minulle mitenkään tuntemattomia. Tämä matka ollut pitkä ja kivinen. Ei kuitenkaan vielä niin pitkä kuin joillain, mutta tuntuu jo todenteolla pahalta. Jossain välissä olisi tarkoitus hakeutua tutkimuksiin ja siitä mahdollisesti hoitoihin jos ei nyt luomuna ennen sitä tärppää. Ollaan kahdenkympin puolessa välissä mieheni kanssa ja esikoista ei vain ala kuulumaan. Montaa asiaa on kokeiltu ja alkaa konstit olla vähissä. Yksi alkuraskauden keskenmeno syksyllä ja nyt odotetaan uutta plussaa testiin.
Olisi kiva jos haluaisitte vaihtaa ajatuksia asiasta. Jotkut varmaan tuntevatkin nimimerkkini toisesta ketjusta ja tutut ovat tietysti enemmän kuin tervetulleita. Tälläistä ketjua en nyt tästä kärkipäästä vain löytänyt. Löytyisiköhän sieltä joku samassa tilanteessa oleva mimmi :) ?
Kommentit (647)
Äiti11 kyllä täytyy toivoa että meillä kävisi kuten teillä... Eihän tässä yhtään haittaisi jos joku voisi sanoa mulle että kyllä se vauva tulee kun yritätte, mutta kun se on niin epävarmaa, ei voi tietää. Tää epävarmuus on tuskaisaa. Sulle hurjasti tsemppiä yrityksiin, harmi että joudut kokemaan kaiken taas uudestaan :( ei mee tasan nallekarkit.
kimallus taas, puuh. Ei voi muuta sanoa kun olen pahoillani. Pitäskö sitä yrittää alkaa oppimaan jo ettei odota mitään? Miten sitä ei ole vuodessa oppinut, vaan aina tippuu? Nyt vaan kokeisiin ja mies sitte kanssa koska mitä turhaan odottaa ja yrittää kun vuosikin alkaa tulla täyteen. Mulla on ainakin ajatus että kokeista tietää et sitten voi uudestaan miettiä jatkaako hoitoihin vai mitä tekee.
Jansku20 sulla on aika sama tilanne kun mulla paitsi et mä vuodan 2 viikkoa. Km ja terot 3kk käytössä. Toivottavasti viiminen terokierto tai ainakin sen jälkeinen kierto olisi teillä tärppikuukausi :) mutta joo samat fiilikset. Mä en jaksa kuunnella kun 2 lapsen kanssa on niin rankkaa. Koitapa päivä mun saappaissa! Se toki on erilailla rankkaa. Ihmiset jotka saavan lapset melkein vahingossa ei kyllä osaa arvostaa sitä ollenkaan. Me ressukat saatetaan rikkoa mielenterveys, parisuhde ja kuluttaa 8 tonnia lapsen saamiseen kun toisille se annetaan ilmaiseksi ja haluamatta.
Mua itseasiassa on alkanut loukkaamaan kun anoppi utelee koko ajan, meiltä ja muilta. Sukulaiset kertoo aina et anoppi kyselee joka viikko niiltä et onko ne kuullu jotain meijän raskaudesta. Siis kukaan ei tiedä että me edes yritetään et kiitti vaan! Mentiin naimisiin niin siksi sitä odotetaan. Siinäpä odottaa!
Repotar joo olen kuullut samaa. Oon käyny vuoden aikana joku 4 kertaa gynellä noiden vuotojen kanssa ja ne kehtaa sanoa että se on normaalia ja ei vaikuta raskautumiseen. Oon satavarma että munasolu ei kiinnity kun vuodan niin paljon. Ekaksi kokeiltiin niitä teroja ja nyt rukoilen et antaa luget primolutien sijaan. Huomenna gyne sit nähdään.
Mua pelottaa huominen. Haluun niin et tää gyne ottais mut tosissaan eikä vaan yritä rauhotella. kääk, huomenissa yritän ehtii kertomaan kuinka meni. Wish me luck!
Kp 12/33 ya 06/2013
Onnea gynelle Hummingbird, pysyt vaan napakkana, jos alkaa sanoa sitä samaa "katsellaan vielä muutama kiertoa". Meillä ei onneksi lähisuku hiillosta, mutta työpaikan lounasruokalan kassa jaksaa kerran kahteen viikkoon tiedustella joko on pullat uunissa. Omakin kyselyinto lähipiirin tulevaisuudensuunnitelmista on vähentynyt, kun tietää kuinka kipeää se voi tehdä.
repotar, jep, kierron tasaamiseks ne on ja minulle ne määrättii ku viimisin kiertoki ennen Teroja huiteli yli 60 päiväs.. -.-
hummingbird, toivotaa et meil molemmil tärppäis viimeistää Tero kiertojen jälkee ! Menis sit kivasti La alkuvuoden puolelle :) johan täs tulee muutaman kk päästä 1vuos täytee yrittämist.. Ois jo korkee aika.. Ja se mua v*tuttaa suunnattomasti, ku jotkut sanoo että työ ootte viel niiiin nuoria, teil varmaa tärppää heti, tai työ kerkeette viel monta muksuu tekemää ku ootte niin nuoria.... No eipä silt näytä et tärppäis pelkäl ajatuksen voimal ! -.-
Ja kyllä on ristiriitasta tää homma.. Varotellaa et ehkäsyy tulee aina käyttää, et ihan minä päivänä kierrosta vaa voi tulla raskaaks, mut sit ku halutaan se lapsi, nii eipä tärppää millään ja pitää laskee kierto päivii et koska on ovulaatio ja plääplää.! :D ja sit on näitä ihmisiä, ketkä ehkäsystä huolimatta tulee raskaaks, tai muuten vaa vahinkolapsi, mut ne ketkä hartaasti toivoo ja haluaa lasta, nii sitä ei niille suoda ku vasta piiiiiitkän ajan päästä..
Joo, täs taas tätä min vuodatusta :D maailma vaan on välillä niiiiin epäreilu !! :(
Tsemppiä Hummingbird gynelle ! Isket faktat tiskii ja vaadit että ottaa kunnolla kantaa sun asiaan ! :)
Jansku20 kp6/28-34?? Yk10?
Puuh, availen nyt tätä meidän tilannetta hieman lisää, kun on parempi päivä. Itkupotkuraivarilla on päässyt pitkälle, mutta syvällisemmin silloin on turha naksutella.
Ollaan siis parikymppisiä, minä 23 ja mies 22. Tänä vuonna tulee 9-vuotta siitä kun alettiin samoja rinkejä kiertelemään, mutkien kautta sitten naimisiin 2,5-vuotta sitten. Parisuhde on hyvällä pohjalla, mutta luontaisesti kun toisen kanssa on sängyn jakanut näinkin kauan seksi on harvemmassa ja perusteellisempaa.
Itse olen reilusti ylipainoinen, painoindeksi hipoo tällähetkellä 40. Tässä kuitenkin korostan sitä ettei kyseessä ole vain tyhjää läskiä ja lätinää - lihaskunto minulla on hyvä ja liikuntaa tulee harrasteiden takia aina yli viikkosuositusten. Eli tilanne ei ole aivan se kuin voisi noita lukuja tuijottamalla ajatella. Kierto on säännöllinen, nyt 29-30 päivää, teinivuosien 28 sijaan. Muutos tapahtui kun kaikki ehkäisy oli jätetty pois, ja näissä on pysynyt. Ovulaatiota alettu bongata meneillään olevasta kierrosta ja plussat testistä saatiin ihan kirjaoppien mukaisesti n. 14 päivää ennen uuden kierron alkua. Tämä siis ihan ok hallinnassa.
Mies taas on hoikka, perusterve, ei juo koskaan paria olutta enempää ja savuttaakin nykyään vain e-nesteitä. Niin ja tunnollisesti heittää housut jahka käsky käy. Ei siis ainakaan pintapuolisia ongelmia missään.
Elämäntapamuutoksia on tehty tässä puolin ja toisin. On aloitettu muuttamaan ruokavaliot molemmilta, ihan just sen hedelmällisyyden parantamiseksi, ja nappailemaan kaikenmaailman vitamiineja. Itselle tämä tiesi tietty ihan suoraa laihikselle alkamista - voi kun olis fiksuna aloittanut jo silloin 6kk sitten. Nyt ensi kuukauden tavoite on jättää pois sokerit ja vaaleat jauhot - apua. Nyt mennään siis kiloklubin avustuksella ruokavaliota tarkkaillen, hieman miehelle vehnä ja sokeri vieroitusoireissani raivoten ja koitetaan lisätä liikuntaa jo muutenkin täysiin päiviin. Eikös tallihommat ja poppanan kutominen olekkin lihaskuntoharjoituksia?
Niin ja niin, tätä mun mieltä mustaa se että isosiskoni ovat hyvin vastaavissa tilanteissa olleet oikein hedelmällisyytensä kukkeimmissa tiloissa.. ja tulleet raskaaksi jopa vahingossakin.. Puren siis hammasta ja valitan, vaikka kuinka 80% saisi sen lapsen alulle ensimmäisen vuoden aikana.
Hei!
Tutulta kuulostaa monien tarinat. Olen seuraillut keskusteluja täällä aina välillä, mutta en ole osallistunut vielä yhteenkään kun vähän mietityttää, että pahentaako näiden lukeminen vaan oloa. Pääsääntöisesti yritän nauttia elämästä tästä asiasta huolimatta, mutta välillä ahdistus nousee kyllä sellaisiin mittoihin, että pakko etsiä jotain vertaistukea. Olen puhunut ystäville asiasta aika avoimesti, mutta vaikeahan tätä on ymmärtää. Meidän tilanne kun vaikuttaa periaatteessa vielä ihan normaalilta, mutta itsellä vaan alkaa kärsivällisyys olla kortilla.
Täytän ensi kuussa 33-v ja mies on pari vuotta vanhempi. Pillerit jätetty pois elokuussa 2012, mutta yhdynnät ajoitettu vielä ehkäisyä ajatellen muutaman kk siitä eteenpäin, eli varsinaista yritystä vuodenvaihteesta 2012-2013. Tärppäsi kesäkuussa 2013, meni kesken elokuussa (tuulimuna). Sen jälkeen ollut aika hiljaista. Mitään "vikaa" ei ainakaan pitäisi olla ja CB näyttää hymynaamaa joka kuukausi. Ei kai tässä auta kuin odotella... mutta odottavan aika on pitkä ja tämmöinen neurootikko ehtii jo miettiä paljon myös sitä kurjempaa "mitä jos" vaihtoehtoa.. Kaveripiirissä ei ole kohtalotovereita, vaan nimenomaan näitä vahinkovauvoja ja kerrasta tärpänneitä, niin on ehkä suhteellisuudentaju itselläkin vähän hukassa.
^ Onneksi itsellä on kaveripiirissä niitäkin jotka on yrittäneet pitkään sitä ensimmäistään. Se auttaa kovasti. Mutta onneksi netin ihmeellinen maailma antaa vertaistukea kaikille sitä kaipaaville.
Meillä nyt toivotaan vaan että tämä laihduttaminen ja kevät saisi tulosta aikaiseksi, kun ollaan kuitenkin molemmat taas paljon aktiivisempia. Mutta no, aina välillä hiipuu jaksaminen ja toivominen.
Krenia tervetuloa joukkoomme, teilläkin jo pitkä aika takana tuskailua :/ Joo kyllä se aina välillä ärsyttää kun kattelee kuinka muut ympärillä onnistuu. Mullakaan ei varsinaisesti ole tuttuja jotka ovat hoidossa olleet. Tai näin ainakin olen ymmärtänyt. Mutta tsemppiä jaksamisen kanssa sullekin!
Vatipää ihanaa että sulla on tuo elämänmuutos projekti noin positiivisella mallilla. Mullakin oli tossa 3kk hyvä fiilis kunnes sitten taas negaa näytti ja menkat alkoi vaikka toiveet oli korkeella. Jatkakaa samaan malliin :) mä yritän taas kohta jatkaa laihduttamista! Nyt vetelen kyllä täällä vähän lohtusuklaata!
Hirvee päivä töissä, tein sata virhettä ja sitten suuntasin gynelle. Noh... Sain primolutit. Pyysin sitä perustelemaan miksi ei määrää mulle lugeja ja sainkin mielestäni ihan hyvän perustelun. Luge on kuulema aika mieto ja ei tule auttamaan mun vuotoihin ellen käytä 3 kertaa päivässä isolla annoksella. Sain kuitenkin myös lugesteronia, että JOS joskus raskaudun niin käytän sitä annoksella 200mg 2x2 emättimeen rv 12 asti. Tukemaan omaa keltarauhastuotantoa. Sanoi kuitenkin ettei hyödyistä ole juuri näyttöä mutta määräsi kuitenkin !? No näin mä kuitenkin tuun tekemään jos sattuis onni käymään. Nyt sitten ylihuomenne alkaa primolut 10mg 1x1 annoksella. Sanoi myös että "sulla näyttää nää munasarjat vähän monirakkulaisilta, mutta en voi diagnosoida sitä kun ei oo ihan varmaa, mutta mehän ollaankin puhuttu siitä". Totesin vaan siihen että eipä olla puhuttu. V***u, mua on ultrattu joku sata kertaa (moni eri lääkäri) vuoden aikana ja kukaan ei ole sanallakaan maininnut että mulla olis pcos. No nyt sitten astetta matalampi mieliala tuli :( Eli nyt olisi entistä tärkeämpi saada noi ylimääräset 10kg pois. Mulla on hirveet paineet kyllä ton painonpudotuksen kanssa. Stressaan ihan älyttömästi sitä. Jos tää kaikki johtuu siitä :/ Clomeista kysyin kanssa ja oli sitä mieltä että niitä ei kannata mulle ottaa käyttöön vielä. Kannattaa yrittää luomuna vielä ja toisaalta ihan jees, koska mä en jaksa ravata siellä ultrassa kattomassa onko ne kasvanut.
Kysyin myös, että mitäs kun mä joudun yleensä syömään buranaa aika paljon kuukautisten aikana, niin se sanoi että älä syö. Syö buranaa vain pakko tilanteessa, sillä se saattaa estää raskauden vaikka söisikin vaan kerran kuussa. Mä syön yleensä 400-800mg x3 menkkojen aikana joten jee, ehkä en ole sen takia tullut raskaaksi. Tuntuu vaan niin turhauttavalta kärsiä niistä kivuista. Pitää siis yrittää jatkossa olla ilman ihanaa ibuprofeiinia. Toivottavasti en sairastu pahaan flunssaan.
Sain myös lähetteet nyt niihin puuttuviin labroihin, eli lh, prolaktiini ja kattavammat kilpirauhashormonit. Niihin menen sitten ensi kierron 3-5 päivänä klo 10.
Sitten vielä yksi paska uutinen. Se sanoi ettei tulla pääsemään lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin kunnalle vasta kun syyskuussa. Ne laskee meijän yrityksen alkaneen vasta silloin, koska olin raskaana. Jonoon pääsee vasta kun on vuosi keskenmenosta mennyt. TODELLA aivan älyttömän ihanan mahtavaa! Varsinkin kun ollaan näin NUORIA. Pistän miehen nyt spermatesteihin yksityiselle ja jos siellä on jotain ongelmaa, tai mun arvoissa niin sitten yritän kuitenkin päästä kunnalle. Kyllähän ne sillon on otettava jos on selkeet kokeet sanonut että lasta ei keskenämme saada.Tai sitten haetaan vaikka pankista lainaa yksityiselle. Mua pelottaa että meissä molemmissa on vikaa :( Mun miehellä siis ollut useampi kiveskierto nuorempana ja ei mitään tietoa onko vaikuttanut lapsen saantiin. Se voi vaikuttaa hedelmällisyyteen merkittävästi, että näillä sitä kait mennään. En tiiä miten saan töistä vapaata jos joudutaan lähtemään hoitoihin. Toki se olisi vasta syksyllä edessä, prkl!
Joo no ei oo mitenkään helpottunut olo tuon jälkeen, mutta en tiiä, jotenkin välinpitämätön olo just nyt.
kp 13/33 ya 06/2013
Hei kaikille tasapuolisesti! Osa tuttuja toisistra ketjuista. Siirryin siis minäkin tänne. Mutta Kimallus-84 seuraten esittäydyn myös muille.
Olen 30v päijät-hämeessä asuva rouvas henkilö. Aviomies 40v ja hänellä on reilu 20v poika sekä pojan tytär vajaa2v. Ensimmäistä yhteistä lasta yritetty kohta vuoden verran. Yhteistä taivalta tulee kesällä 11v ja naimisissa 6v. Viime syksynä oli kohdunulkoinen raskaus joka oli kovapaikka. Elämä tässä potkinut muutenkin ajoittain kiitettävästi päähän. Ennen KU:ta kierrot oli vaihtelevan pituisia ja muutenkin hormonit kävi aivan kauheilla kierroksilla. KU:n jälkeen kierto ollut 29pv. Ovista tikutellut viime syksystä asti paitsi tässä kierrossa. Tämä kierto menossa vaiheessa 28/29 eli keskiviikkona pitäs alkaa menkat. En uko tämänkään kierron tärppiin. Tällähetkellä fiilikset on muutenkin vähän siinä että lisääntyminen ylipäätään ei ole tarkoitetu meidän perheeseen, parempi vaan hankkia toinen koira ja antaa toisten lisääntyä. Katotaan nyt. Oöen ajatellut että tämä vuos loppuun yritetään ja sit saa olla. En haluaisi koskaan ryhtyä lapsettomuushoitoihin. Joten luomuplussaa tälle vuodelle toivoisin....
Hummingbird: Mä oon jostain lukenu, tai oisko ollu että joku mulle kertoi, että burana voi myös vaikeuttaa alkion kiinnittymistä. Tai lääkkeet joissa on tuo vaikuttava aine ibuprofeiini. Sen takia itse syön nykyään vain panadolia joka on kai turvallisempaa, ja sitäkin vain ihan pakon edessä. Kaikkia lääkkeitä koitan välttää, ainakin oviksen aikaan ja sen jälkeen loppukierron ajan.
Hyvää yötä kaikille!
Päätin palata tänne saitille näine tunteineni parin vuoden tauon jälkeen. Vietän tässä pitkästä aikaa unetonta yötä joten pakko purkaa tarinani johonkin.
En tiedä kauan olette täällä pyörineet, muistatteko tarinani, mutta tässäpä tulee..
Olen 33-vuotias. Minulle sanottiin jo 10 vuotta sitten, etten saata saada lapsia, koska kiertoni tietyssä vaiheessa minulta puuttuu keltarauhashormoni. Lisäksi kärsin PCOS taudista. En ollut vakavassa pari suhteessa lähes tulkoon lainkaan 2kympin ja 3kympin välissä, joten lasten tekeminen ei ollut ajankohtaista/tarvittavaa/mitenkään en niitä ole missään vaiheessa halunnut. En myöskään käyttänyt hormonaalista ehkäisyä vasta kun 31 vuoden iässä, silloinkin 4 kk (Mercilon) kun tapasin nykyisen mieheni. Lopetin aika nopsaan pillerit kun olimme molemmat sitä mieltä ettemme tästä nuorennu ja lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Pillereiden pois jättämisen jälkeen toisessa kierrossa (2012) kp:ksi kertyi melkein huimat 70. Lisäksi tietenkin kuvittelin kaikki raskauden oireet vaikka joka ikinen testi oli negatiivinen. Kun sitten vihdoin menin gynelle, kerrottin, että minulla on ovuloimaton kierto jonka syystä menkat jäivät sitten pois. Lisäksi gyne sanoi, että hän melkein antaisi lapsettomuustuomion mutta koetetaan ensin Teroilla ja sitten klinikalle tutkimuksiin.
No Teroilla mentiin about 3 kk, muttei mitään tapahtunut. Siitä asti (syksystä 2012) olen ollut ilman mitään pillereitä. Menkkani ovat tasoittuneet välille 28-32. Joitain pitkiä myöhästymisiä (max kp36) on ollut mutta sieltäpä ne ovat sitten tulleet aina.
Viime aikoihin saakka.
Viime syksynä (2013) sairastuin migreeniin jonka huomasin olevan aika pitkälti kierrostani riippuvainen. Tiettyinä kp tuli kohtauksia kunnes huippu saavuttui joulukuusta-tammikuuhun.
Joulukuussa menkat ok, kunnes noin kp 11 (normi menkkojen jälkeen siis) alkoi viikon kestävä ruskea, niukka tihkuvuoto. Sen jälkeen migreeniä tuli joka pvä kunnes menkat alkoivat tammikuussa (kp 32) sen jälkeen vielä yksi kohtaus (noin) kp 21 ja menkat normaalisti (noin) kp 32.
Sittenpä se jäikin siihen. Niin menkat kuin migreenikin. Nyt mennään kp 48. Rintoja kutittaa, vatsaa vihloo, nälättää, väsyttää, selkään koskee..Raskaustesti kp 41 nega.
En kuvittele mitään, en odota mitään. Uskon tämän olevan taas ovuloimaton kierto. Mutta minua hämää tämä rintojen kutina jonka googletin tänään ja joillakin alkuraskaudesta ollut sitä. Ei ikinä ole ennen tissejä kyllä kutitellut :D Ja hassua kyllä, rinnat ovat kipeytyneet ja turvonneet tässä parin pvän aikana. Ihan pinkeät. Kävin kyllä hauskuuttamassa parhaan ystäväni vauvaa ja nostelin tätä 7 kilon rakkautta aika reilusti, että sain rintalihakseni kipeäksi :D
En tiedä mitä toivoa. Huomenna ostan uuden testin ja koetan saada ajanvarattua e-neuvolan lekurille. Jos tämä jotenkin oli sekava, niin anteeksi :/ Tulen kertomaan mitä testi näyttää huomenna :) Kiitos kun luitte :)
Huh. Jopas täällä onkin virinnyt keskustelua nyt viime päivinä :) En millään nyt pysy kaikkien kärryillä vaikka pariin otteeseen koitinkin näitä juttuja ihan ajatuksen kanssa lukea. Summa summarum, emme ole näköjään tosissaankaan yksisiksemme tämän ongelmamme kanssa (vai pitäisikö käyttää sanaa "haasteemme" kanssa kuten työelämässä nykyään suositaan.."
Kävimme tänään mieheni kanssa ensimmäisessä lapsettomuustutkimuksissa (ellei mukaan lasketa jo aiemmin minusta otettuja kattavia hormonilabroja).
Nyt hieman sekavat fiilikset sillä aiemmin lieväksi luulemani (yksityisen puolen gynen sanomana) pco ei olekaan lievä vaan keskivaikea. Meinasi kyllä alkaa itkettämään kun gyne esittele ultraa munasarjoistani.. :/ Ja mies kun erehtyi asiasta vielä jotain vitsailemaan niin ei tulihan se tippa linssiin ihan väkisinkin.
Miten teillä kaikilla miehet muuten ylipäätänsä suhtautuvat lapsettomuuteen?
Sen lisäksi että jo ensimmäisellä käynnillä totesivat tuon keskivaikean pco:n todettiin myös kohdunkaulansuun olevan poikkeuksellisen tiukka. Siittiöiden kuitenkin pitäisi gynen mukaan päästä tuosta läpi mutta itseä tämäkin toki mietityttää..
Nyt tarvitsisi laihdutella muutama kilo vaikka normaalipainoinen olenkin. Onneksi projekti ollut jo muutaman viikon muutenkin käynnissä niin tästä on hyvä jatkaa :)
Nyt mies pääsee ensi vkolla spermanlaadun tutkimuksiin ja itselläni otetaan seuraavan kierron aikana lisää labroja+ tehdään follikkeli uä.
Kaikenkaikkiaan koko käynnistä jäi siinä mielessä positiivien fiilis että asiat oikeasti etenevät ja niihin tulee selvyyttä. ainakin omasta mielestäni epävarmuus on pahinta.
Ainiin. Ja Pk- seudulla asumme ja naistenklinikalla tutkimukset käynnistettiin. Koemme saavamme asiantuntevaa ja kaikinpuolin muutenkin lämmintä ja ystävällistä kohtelua. :)
Tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!
Cosmikki kyselit, että miten mies ottaa tän lapsettomuus asian.
Me olemme puhuneet asiasta eikä mies jaksa enää "innostua" jos muutaman pvän menkat myöhässä. Nytkään vaikka ollaan myöhässä jo kolmatta vkoo niin ei ole ottanut mitään hyppyaskelia. Joka kerta kuitenkin täti tullut..
Hän itse ehdotteli adoptiota joskus, koska minun kantani aika pitkälti on se etten minnekään vaikeisiin hoitoihin lähde. Olisiko vajaaseen vuoteen emme ole lapsikeskusteluita käyneet, nyt sitten pikkuhiljaa (kevättä lienee rinnassa ;) ) jotain taas jutelleet.
Sain ajan neuvolaan lääkärille parin vkon päähän. Nyt tästä kohta vessaan tekemään se negatiivinen testi pois alta :D ja sen jälkeen odottelemaan lekuria.
Toivon kaikille ketjussa tarinansa kertoineille voimia ja jaksamista!
Cosmikki, kysyisin että pääsittekö juuri pco:n vuoksi julkiselle hoitoihin nopeammin, vain miten homma eteni? Olen ollut siinä käsityksessä, että vaaditaan vähintään vuoden yritys ja muistaakseni kerroit, että olette yrittäneet viime heinäkuusta asti? Mietin vain sitä kun en ole itse käynyt edes missään kysymässä kun olen ollut siinä luulossa, että jokaisesta "tärpistä" ajanlasku alkaa vielä uudelleen... Joten olen ajatellut, ettei minun kannata tiedustella tutkimuksia ennen ensi elokuuta (km 08/2013). Kilpirauhaskokeet ajattelin käydä nyt pyytämässä, kun on sen suuntaisia oireita hieman muutenkin. On ainakin sitten se jo poissuljettu.
Jos teistä joku on käynyt ensivaiheen tutkimuksissa yksityisellä, niin mitä ne suurinpiirtein maksavat? Pohdin, että jos kuitenkin aloittaisi tutkimukset jo ennen julkiselle pääsyä... Asumme myös pk-seudulla.
Krenia: Juurikin tuo PCO nopeutti tutkimuksiin pääsyä julkisella. Kävin siis helmikuussa terv.kesk. lääkärillä koska PCO:n oireet alkoivat jälleen uusiutua. No eihän perus terveyskeskuslääkäri osaa oikein muuta tehdä kuin laittaa labralähetteet ja lähetteen erikoislääkärille. Eli tässä tapauksessa naistenklinikan hormonipolille. Mainitsin tuolla terv.kesk.lääkärikäynnillä myös lapsentekoaikeista. Olin kuitenkin yllättynyt kun pääsimme jo 2kk:n kuluttua lääkärikäynnistä tutkimuksiin, lääkäri kun oli varoittanut ruuhkaa olevan tällaisissa kiireettömissä tapauksissa. Olin myös yllättynyt että myös mieheni pääsi heti tutkimuksiin sillä olin kuvitellut että ensialkuun keskitytään ainoastaan pco:hon. Mutta kai se on sitten näin kustannustehokkaampaa, tms :) Kerrankin tuntuu siltä että julkinen terveydenhuolto jopa toimii. Yksityistä toki myös mietimme mutta hyvä näin. Nimittäin aikoinaan kun yksityisellä puolella sain tuon PCO- diagnoosin voin kertoa ettei ollut halpaa lystiä :/
Itse kävin siis aikoinaan Diacorilla tutkimuksissa, en edes tuolloin tutkinut hintahaitaria sen tarkemmin sillä halusin vaan pian saada "asian alta pois". Näistä tutkimuksista jo aikaa mutta perustsekkaus+ labrat+ ultra olisivatko olleet yhteensä 500€ luokkaa. Sinänsä pieni hinta jos tuolla saa mielenrauhan. Mutta jos ei saa ja lisätutkimuksiin joutuu niin silloin voisi alkaa jo hirvittämään.
Krenia ja muut
Olenko nyt missannut jotain? Miksi kilpirauhaskokeet?
Mulla löydettiin tässä menneenä vuotena kilpirauhassista kasvaimia. Syksyllä kontrollissa kilpparikokeet ok, jokseenkin alkavat nyt lähestyä ylärajoja..
Testi neg ja tänään näyttäisi täti tulleen kyläilemään.
Kp1/28-49 mennään taas..
Kiitos Cosmikki vastauksesta.
Tirpiainen, et ole missannut mitään, ulosantini oli ehkä vain hieman sekava. Kommenttini kilpirauhaskokeista ei liittynyt mitenkään aikaisempiin kommentteihin. Itselläni vain on jonkun verran vajaatoimintaan liittyviä oireita ja sukurasitus, niin ajattelin tarkistuttaa jo sen kun vajaatoiminta voi vaikeuttaa lapsen saantia/aiheuttaa keskenmenoja (itsellä jo yksi takana).
Tirpiainen: Kilpparin vajaatoiminnan YKSI oireista on lapsettomuus. Mutta kilpparit on niin moniselitteiset ja moniulotteiset että ei toki ole yks yhteen. Mutta suositellaan että jos on kilppareissa jotain sanomista niin ne tutkittaisiin ennen raskautumista.
Täällä mennään kp 30/29...... En nyt oikeen tiedä mitä tässä pitäisi ajatella. Onko kierto nyt vaan jostain sekaisin VAI.... Ihme kyllä olen pysynyt pois testien luota. Aattelin katsella huomiseen aamuun... ja sitten testata. Varmuuden vuoksi.
Tuota.... 31/29 ja aamulla pärähti niin selkee plussa että näkyy kilometrin päähän. Ei tulkinnan varaa. Neuvola aika varattu, että saan lähetteen sinne varhais ultraan. Sen verran on traumat tuo syksy jättänyt että en iloitse asiasta. Oikestaan vaa itkeettää... Tosin nyt tuo plussa viiva oli niin vahva että en usko olevan ulkoinen koska ulkoisen kohdalla noin tummaa viivaa en saanut missään vaiheessa.
Näin ollen.. laskettu aika 9.12.14.....
En ymmärrä tätä.
RUTHLESS varovaiset onnittelut siis! :) *hali*
No mulla ei ole todettu vielä kilppareissa niin vajaa kuin yli toimintaakaan. Kasvaimet ovat vuosittaisessa seurannassa ja syksyllä otetaan sitten ohutneula näytteitä.
Hei vaan kaikille, kiva kun on löytynyt muitakin samassa tilanteessa olevia.
Cosmikki: Ei tarvitse hirveän pahoillaan olla meidän takiamme, koska oma kuukautiskiertoni on ollut lähes aina sekaisin (luomuna tulee menkat ehkä 4-6 krt vuodessa) ja en sen vuoksi ole edes uskonut mahdollisuuteen raskautua oikeasti kuin vasta kun ollaan päästy hoitoihin. Realistisesti nyt on vasta toinen mahdollisuus, jolloin olen käynyt ultrassa ja follikkeleita on löytynyt ja ovulaatiotestissä on tullut plussa.
Mutta tosiaan olemme hieman vajaa kolmekymppinen pariskunta ja itselläki on käynyt mielessä, että ehtiiköhän tässä useampia lapsia saada. Mutta yksikin olisi alkuun jo aika kiva juttu :)
Ovulaatiotestejä olen tehnyt aiemminkin, mutta viivojen tulkinta on ollut aina vähän hämärää, joten päätin panostaa nyt Clomien kanssa ja ostin Clearbluen, jolla ei tarvitse arpoa onko positiivinen vai ei. Kyllä se hymynaama ovulaatiostakin lämmitti mieltä melkoisesti! Minulla on tullut plussat yllättäen kp 12 ja kp 13, oletin ovulaation olevan myöhemmin.
Vatipää: Ymmärrän hyvin tuskasi, mutta onneksi todennäköisyys on puolellamme: 80% pareista tulee raskaaksi ensimmäisen vuoden aikana (tarvitaan toki normaali kuukautiskierto ja riittävästi pupuilua).
Hummingbird: Meillä on siis kolmen kierron ajan ollut Clomifen käytössä, jolla yritetään saada ovulaatio aikaiseksi. Ensimmäisellä kierrolla lääkitys ei ollut riittävä ja follikkeleita ei ollut kasvanut (voitte kuvitella miltä tuntui, kun oli mennyt taas kuukausi hukkaan). Jos tästä kierrosta ei tule raskautta, jatketaan vastaavaa Clomeilla 2 x 50mg kahden kierron ajan ja sen jälkeen katsotaan jotain muuta. Jatkosta emme ole lääkärin kanssa tarkemmin keskustelleet, mutta luulisin sitten mentävän inseminaatioon ja follikkelin lääkkeelliseen irroittamiseen (nyt luotetaan edelleen siihen, että lh-huippu hoitaa irrottamisen).
Itse asun Etelä-Suomessa, parin tunnin päästä pääkaupunkiseudulta. Meillä kesti yllättäen vain 3kk päästä ensimmäiseen tapaamiseen julkiselle puolelle. Miehen siittiötutkimukset suositeltiin tekemään yksityisellä ennen ekaa käyntiä. Onhan tästäkin kustannuksia tullut, mutta ei toki mitään verrattuna yksityiseen puoleen. Haittapuolena on se, että lähestulkoon joka kerta on eri lääkäri ja joutuu aina kertomaan taustat, vaikka onhan heillä siellä papereissa kaikki ylhäällä.
Toivottavasti gyne ottaisi huolesi vakavasti ja aloittaisi tutkimukset. Jostain luin, että ei pitäisi odottaa vuotta tutkimusten kanssa, jos epäilee ongelmia hormoneissa/kierrossa, koska silloin ei oikein ole realistisesti mahdollisuuksia raskautua (aivan kuten meillä).
Äiti11: Onpa kiva kuulla positiivinen kertomus, vaikka vaikeuksien kautta teilläkin jouduttiin menemään. Tsemppiä toisen yritykseen! Uskon tuskan olevan vähintään yhtä kova toisen kohdalla. Lapsenkaipuu on vahva tunne. Positiivista on se, että viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu, että naiset ovat hedelmällisiä pidempään kuin on aiemmin annettu ymmärtää.
Jansku20: Ei teilläkään helppoa ole ollut, pahoitteluni. Olisi kyllä upeaa, jos olisi yksi tuttu lääkäri, jonka luona voisi käydä. Käsittääkseni Terot auttavat kierron tasaantumisessa, mutta eivät takaa ovulaatiota. Itsellänikin lähipiirissä pari perhettä saivat juuri kolmannen lapsensa ja kovasti päivittelevät mitenköhän jaksavat kolmen pienen kanssa. Huoh :)
Kimallus-84: Suosittelen noita verikokeita, ainakin korkealla testosteronilla ja huonoilla kilpisrauhasarvoilla on vaikutusta raskautumiseen. Itselläni oli testit ok, mutta epäilen taipuvuutta molempiin PCOS:n takia (mm. hidas aineenvaihdunta, kuiva iho). Olen syönyt kilpirauhasen toimintaa tehostavaa seleeniä ja yrittänyt pitää verensokeria suht tasaisena.
Tsemppiä kaikille <3
Repotar kp 22/n.27, ya 8/2012