Krenia

Hei!

Mitäpä teille kuuluu? Täällä taas pyörähtänyt kp2/28, yk 7 (km 08/13) jälkeen. Kaksi noista kierroista on tosin mennyt siten että peittoa on heilutettu 3 päivää ennen ovulaatiota, joten siinä on jo alentunut mahdollisuus muutenkin. Pettymyksestä toipuessa mennyt nyt taas kuitenkin pari päivää. Tuntuu niin hankalalle kun ei ole ketään tuttua samassa tilanteessa. Sellainenkin pari joka sai keskenmenon samaan aikaan kuin me, on jo uudelleen raskaana.

Täällä jotkut mainitsivat tuon seksielämän kärsimisen vauvayrityksen pitkittyessä joten ajattelin kertoa, miten itse olen yrittänyt vähentää seksiin kohdistuvia paineita. Meillä on käytössä taktiikka, että testaan joka kierrossa CB:llä ja peittoja heilutellaan aina hymynaama-päivän iltana, tai viimeistään seuraavana aamuna. Kun se yksi ns. pakollinen yhdyntä per/kk on hoidettu varmuudella oikeaan aikaan, niin kaikki muut kerrat kuusta voidaan tehdä aloitteita sitten halujen ja jaksamisen mukaan. Mun mielestä on parisuhteen kannalta tärkeetä, että molemmat saa joka kuukausi kokemuksen siitä, että toinen haluaa olla lähellä ihan ilman mitään vauvahaavettakin. Joka toinen päivä peittojen heiluttelu ei meille ole mitenkään mahdollista vaan homma menee silloin ihan pakkopullaksi, molempien mielestä.

Kiitos Cosmikki vastauksesta. 

Tirpiainen, et ole missannut mitään, ulosantini oli ehkä vain hieman sekava. Kommenttini kilpirauhaskokeista ei liittynyt mitenkään aikaisempiin kommentteihin. Itselläni vain on jonkun verran vajaatoimintaan liittyviä oireita ja sukurasitus, niin ajattelin tarkistuttaa jo sen kun vajaatoiminta voi vaikeuttaa lapsen saantia/aiheuttaa keskenmenoja (itsellä jo yksi takana). 

Toivon kaikille ketjussa tarinansa kertoineille voimia ja jaksamista!

Cosmikki, kysyisin että pääsittekö juuri pco:n vuoksi julkiselle hoitoihin nopeammin, vain miten homma eteni? Olen ollut siinä käsityksessä, että vaaditaan vähintään vuoden yritys ja muistaakseni kerroit, että olette yrittäneet viime heinäkuusta asti? Mietin vain sitä kun en ole itse käynyt edes missään kysymässä kun olen ollut siinä luulossa, että jokaisesta "tärpistä" ajanlasku alkaa vielä uudelleen... Joten olen ajatellut, ettei minun kannata tiedustella tutkimuksia ennen ensi elokuuta (km 08/2013). Kilpirauhaskokeet ajattelin käydä nyt pyytämässä, kun on sen suuntaisia oireita hieman muutenkin. On ainakin sitten se jo poissuljettu.

Jos teistä joku on käynyt ensivaiheen tutkimuksissa yksityisellä, niin mitä ne suurinpiirtein maksavat? Pohdin, että jos kuitenkin aloittaisi tutkimukset jo ennen julkiselle pääsyä... Asumme myös pk-seudulla.

Hei!

Tutulta kuulostaa monien tarinat. Olen seuraillut keskusteluja täällä aina välillä, mutta en ole osallistunut vielä yhteenkään kun vähän mietityttää, että pahentaako näiden lukeminen vaan oloa. Pääsääntöisesti yritän nauttia elämästä tästä asiasta huolimatta, mutta välillä ahdistus nousee kyllä sellaisiin mittoihin, että pakko etsiä jotain vertaistukea. Olen puhunut ystäville asiasta aika avoimesti, mutta vaikeahan tätä on ymmärtää. Meidän tilanne kun vaikuttaa periaatteessa vielä ihan normaalilta, mutta itsellä vaan alkaa kärsivällisyys olla kortilla.

Täytän ensi kuussa 33-v ja mies on pari vuotta vanhempi. Pillerit jätetty pois elokuussa 2012, mutta yhdynnät ajoitettu vielä ehkäisyä ajatellen muutaman kk siitä eteenpäin, eli varsinaista yritystä vuodenvaihteesta 2012-2013. Tärppäsi kesäkuussa 2013, meni kesken elokuussa (tuulimuna). Sen jälkeen ollut aika hiljaista. Mitään "vikaa" ei ainakaan pitäisi olla ja CB näyttää hymynaamaa joka kuukausi. Ei kai tässä auta kuin odotella... mutta odottavan aika on pitkä ja tämmöinen neurootikko ehtii jo miettiä paljon myös sitä kurjempaa "mitä jos" vaihtoehtoa.. Kaveripiirissä ei ole kohtalotovereita, vaan nimenomaan näitä vahinkovauvoja ja kerrasta tärpänneitä, niin on ehkä suhteellisuudentaju itselläkin vähän hukassa.