**Esikoista yrittämässä jo pidemmän aikaa**
Hei,
Halusin aloittaa uuden ketjun, koska kaipaan vertaistukea teiltä jotka yrittävät esikoista ja hommat ei vaan mene nappiin. Meillä yritystä takana jo n. 10kk. Turhautuminen, ahdistus, väsymys, vihaisuus,pelko, suru ja muut tunteet eivät ole minulle mitenkään tuntemattomia. Tämä matka ollut pitkä ja kivinen. Ei kuitenkaan vielä niin pitkä kuin joillain, mutta tuntuu jo todenteolla pahalta. Jossain välissä olisi tarkoitus hakeutua tutkimuksiin ja siitä mahdollisesti hoitoihin jos ei nyt luomuna ennen sitä tärppää. Ollaan kahdenkympin puolessa välissä mieheni kanssa ja esikoista ei vain ala kuulumaan. Montaa asiaa on kokeiltu ja alkaa konstit olla vähissä. Yksi alkuraskauden keskenmeno syksyllä ja nyt odotetaan uutta plussaa testiin.
Olisi kiva jos haluaisitte vaihtaa ajatuksia asiasta. Jotkut varmaan tuntevatkin nimimerkkini toisesta ketjusta ja tutut ovat tietysti enemmän kuin tervetulleita. Tälläistä ketjua en nyt tästä kärkipäästä vain löytänyt. Löytyisiköhän sieltä joku samassa tilanteessa oleva mimmi :) ?
Kommentit (647)
Tsemppiä Innu. Aukiolotutkimus ei mulla tuntunut hirveän pahalle. Yhdessä kohtaa alkoi supistella niin, että sattui kunnolla, mutta kunhan yrittää rentoutua ja kestää sen yhden kohtauksen, niin mikäs siinä maatessa.
Täällä menossa kp16. Bongasin taas oviksen CBn tikusta niin, että hymynaamaa ei tullut, mutta viivat näkyivät todella selvästi - testiviiva oli kontrolliviivaa selkeästi voimakkaampi. Alan uskoa, että siinä lukijassa on jotain vikaa. Käytän estrogeeni+LH tikkuja, mutta en kertaakaan ole onnistunut bongaamaan estrogeenihuippua. Olisikohan siinä se vika? Enkö tuota tarpeeksi estrogeeniä?
Lisäksi huolena on melko pitkät menkat. Kestävät n. 8 päivää ja lopussa vuoto on ruskeaa. Myös urheillessa tulee joskus ruskeaa vuotoa viivan verran. Olisikohan kyse kuitenkin jostain hankaavasta polyypista tai kasvaimesta? Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Tai no, vastaus on aina se sama - "ei tässä nyt näy mitään poikkeavaa". Taidan sittenkin vaihtaa lääkäriä.
Lily kp16/25-28, yk15(?), tm8/13
Nyt oon jotenkin ollut ihan mieli maassa. Keskiviikkona kun kirjoittelin, että menkat alkoi niin ei ne alkaneetkaan. Ja mahassa tuntui ihme kipristyksiä eikä ollut normaalia menkkaturvotusta eikä ruoka maistunut (tosin olin kovassa flunssassa). Niimpä sitten herättelin jo itselleni toiveita. Tuli jo torstai, perjantaina ja lauantaikin meni ja oli jo dpo17. Kunnes ne menkat sitten lopulta alkoi sunnuntaina.. Oli kyllä paska fiilis. Ja nää on ollu ihan liian kivuliaat nyt. Ei auta edes 600mg burana eikä 1G panadoli. Eilinen iltaki meni itkiessä tätä asiaa. Mietin vaan pitäskö näitä kivuliaita menkkoja jotenkin tutkia? Ja miksi se alkio ei kiinnity sinne kohtuun? No onneksi kuitenkin tämä PAS tehtiin omaan kiertoon niin tässä kierrossa voidaan tehdä taas PAS. Ensi viikon lääkärissä varmaankin selviää tehdäänkö se omaan kiertoon vai lääkkeelliseen. Tuntuu, että kaikki asiat menee päin persettä. Suoraan sanottuna vituttaa suhde omiin vanhempiin ja sisarruksiin. Vituttaa siskoni raskaus, koska tuntuu, että hän toiminnallaan vähät välittää tulevasta lapsesta. Vituttaa nähdä ystäviä, koska mitä heille vastaa kun he kysyvät milloin meille tulee vauva. Vituttaa eräs blogi, jossa kirjoittaja väittää tietävänsä miltä lapsettomista tuntuu kun hänellä on "sairaus", joka aiheuttaa lapsettomuutta, mutta silti heille tupsahti toisella yritys kerralla kaksoset. Anteeksi avautuminen ja omanapaisuus, mutta pakko päästä välillä purkamaan tunteita. Lisäksi mietin miksei minulle ole koskaan määrätty mitään lääkkeitä tasaamaan näitä kiertoja vaan heti siirrytään ICSI hoitoihin ja se onkin yhtäkkiä se ainut ja viimeinen vaihtoehto raskautua. Okei, meillä miehessä vikaa, mutta sanoihan se lääkäri, että silti olisi mahdollista luomusti raskautua. Kävin muiden asioiden takia lääkärissä ja pyysin päästä uudelleen kilpirauhaskokeeseen. Menen sinne sitten ensi viikolla, mutta kysyin viime kertaista tulosta kahden vuoden takaa niin se oli ollut 2,4. Eli jos edelleen samoissa mennään niin ei senkään pitäisi olla syynä. Tekis vaan taas mieli itkeä!
anpiainen yk 2v 4kk
Mä en pysty katsomaan "Toisenlaiset äidit" -sarjaa vaikka aihepiiri sinänsä kiinnostaisi, koska pelkään että tulen liian katkeraksi. Työssäni olen aika paljon tällaisten ns. sosiaalitapausten kanssa tekemisissä, ja on aika vaikeaa myös suhtautua heidän raskauksiinsa ja vauvoihin, vaikka miten järjellä ajattelisi niin eihän sille tunteelle mitään voi, että miksi he onnistuvat ja me ei, vaikka meillä olisi tarjota lapselle turvallinen ja hyvin toimeentuleva koti :(. Eli ymmärrän kyllä anpiainen hyvin miltä tuntuu.
Oma kierto menossa kp21. Rinnat on vähän arat (epäilen että olen vaan murjonut niitä liikaa) ja ihan yyber läski olo. On kyllä tullut taas syötyäkin ja liikkuminen on jäänyt.
Eilen käytiin terveyskeskuslääkärillä, lupasi laittaa lähetettä tutkimuksiin kunhan saadaan aiemmat tulokset hänelle toimitettua. Oli jotenkin erikoinen tilanne, kun lääkäri oli sellainen nuori poika joka selvästi katseli koneelta kaikki, mitä meiltä kyseli. Mutta ihan jees jos nyt tuota kautta päästään hoitoihin, säästyypähän ainakin rahaa. Tosin en tiedä edes millä aikataululla hoitoihin halutaan ja minkälaisiin. Aikaa vaan kuluu eikä mitään tapahdu.
Hei kaikille!
Minä ilmoittautuisin mukaan. Olen 20-vuotias, pian 21 täyttävä nuorinainen mutta yrittänyt lasta jo pitkään. Ensi kuussa tulee jo kolme vuotta täyteen. Rakastan lapsia yli kaiken ja yritys aloitettu siksi tosi aikaisin. Kihlattuni on minua vanhempi kymmenen vuotta. Olen kokenut oikeastaan kaikki mahdolliset tunteet näiden kolmen vuoden aikana. Välillä olen itkenyt lattialla tai juossut tuskissani lenkkipolulla itkien ja välillä olen sinnikkäästi yrittänyt yhä uudelleen. Koska olen nuori ja terve, äidilläni on neljä lasta ja kaikilla sisaruksillani on terveitä lapsia tuntuu oudolta miksi meillä on näin vaikeaa. Miehessä ei ole vikaa. Jotenkin tuntuu kuin vika olisi minussa. Nämä kolme vuotta ollaan oltu kokoajan ilman ehkäisyä ja todella aktiivisesti. Molemmat syö terveellisesti,liikkuu, nukkuu hyvin ja kumpikaan ei polta ja juokin toooosi harvoin. Kaikki puitteet pitäisi siis olla kunnossa. Jotenkin oon taas aivan epätoivoinen kun lasta ei vaan kuulu. Ei oo ollut yhtään ainutta tärppiä, ei yhtään keskenmenoa eikä yhtään mitään viittauksiakaan siitä että tulisin raskaaksi!
Olen käynyt naistentautien&synnytysten erikoislääkärillä jo kolmesti asian tiimoilta. Minulta on otettu papaa, kaikki ok jokaisessa, on ultrattu ja tutkittu kohtu,munasarjat yms ja kuulemma kaikki oikein hyvin. Viimeksi kävin loppukierron aikana ja silloin kuulemma näkyi keltarauhanen ja selvät merkit että ovulaatio oli ollut ja en ollut hedelmöittynyt. Sitä edellisenä kerralla ovulaatio oli juuri alkamassa ja lääkäri sanoi että olisi juuri otollinen aika mutta eipä auttanut. Olen yrittänyt bongata ovulaatiota testein parissa kierrossa mutta en koskaan saanut siitä kiinni. Sanoin sen lääkärillä ja hän sanoi sen olevan normaalia kun kuulemma kaikki naiset eivät onnistu sitä bongaamaan kun on niin lyhyt aika. Lääkäri sanoi että olen täysin kunnossa ja kaikki mahdollisuudet on olemassa. Mutta miksi koskaan ei sitten onnistu?
Miehelläni on kauhea vauvakuume ja minulla myös. Tuntuu että asia hiertää jo pahasti suhdettamme ja aiheuttaa turhautumista,paineita,riitoja ja pahaa oloa. Pelkään että suhteemme ei kestä ja emme ole onnellisia ilman lasta. Molemmat haluavat pientä niin paljon! On tosi ihanaa saada vertaistukea että en ole asian kanssa yksin. Toivottavasti me kaikki raskautuisimme pian <3
Mirame20: minusta kuulostaa aika omituiselta, ettet ole kertaakaan bongannut ovista ja lääkärin mukaan se olisi ihan normaalia. Mulla on parikin kaveria jotka ei ovuloi ollenkaan ilman lääkkeitä, lääkkeillä ovat raskautuneet tosi nopeasti joten luulis että sitä nyt kannattais edes kokeilla.
Omaa napaa... Olen onnistunut keksimään itselleni ihan massiiviset (vale)raskausoireet :(. Nyt sitten tänään kp 24/28-29 alkoi menkkoja edeltävä tuhru, eli onko tää taas joku ihmeellinen lyhyempi kierto... Hauskaa, että viimeiset kaksi kiertoa joissa en ole jaksanut ovista testata, ovat nyt sitten näitä lyhyempiä, kun kaikissa testatuissa kierroissa olen saanut oviksen sinne kp 14 tai 15, ja kierto on siis ollut sen 28 tai 29 päivää. Ihan ku tässä ei jo tarpeeksi stressaisi, niin nyt sitten kiertokin alkaa vielä temppuilemaan.
Miniminä: Toki voidaan jutella kahdestaan jossakin. Mikähän olis hyvä paikka? Onko ehdotuksia? :)
Henriikka81: Kuullostaa kyllä oudolta jos lääkärini mielestä se oli normaalia, mutta sinun kaverisi ovat saaneet lääkkeet siihen. Pitäisi minullakin kokeilla saada sellaiset jos auttaisi. On kyllä outoa kun en koskaan ole bongannut sitä. Ehkä minäkään en sitten ovuloi ollenkaan.
Minä kyllä Mirame sinuna vaatisin jo kunnon tutkimuksia. Kolme vuotta EI ole normaali aika yrittää.. Jossain yleensä jokin vialla silloin.. :/ Tsempit, ja tervetuloa palstaileen.
Tervetuloa myös miniminä. :)
Henriikka, alkoiko ne rädipäivät ihan tosissaan?? Ettei ois mitään kiinnittymishässäkkää?
Mitäs muille kuuluu????
(.) Mulla on vaan hirvee väsy koko ajan ja nyt joku mahataudin poikanen piinannut par päivää.. voimat on loppu ja muutenkin nuutunut olo... mitään hyvää, niin neuvolalääkäri sanoi eilen sisätutkimusessa et kaikki näyttää edelleen hyvälle ja kohtu on kasvanut päältäpäin kun kokeili.. on viikoja vastaava.. toivon, että villikko kasvaa kovaa kyytiä edelleen.. seuraava ultra on 7.10 vasta..
Weebee ja villikko 9+0
HENRIIKKA81: Tiedän tunteen, kun oma kierto menee sekaisin, mulla ollut tätä keskenmenon jälkeen. Ajattelin katsoa vielä tämän kierron loppuun, jos luteaalivaihe taas lyhyt (9 päivää) ja alkaa tiputtelu + menkat, niin menen taas yksityiselle valittamaan, eihän tästä tule mitään...
WEEBEE: Ihana lukea sun kuulumisia, niistä saa itse voimaa jatkaa tätä projektia :)
Kukkaistyttö88 kp 24/32(?) yk7, km jk yk3 (tiedän, että meillä ei ole vuosia yritystä takana niinkuin monella täällä, mutta toivottavasti kukaan ei loukkaannu, että tällä palstalla kirjoittelen)
Kiinnittymisvuodosta itsekin ensin elättelin toiveita, mutta kyllä ne menkat nyt vaan alkoi ihan kunnolla eli Kp1 menossa ja kierto jäi 24 päivään :/
Tännepä tuun sitten minäki. :) Lasta yritetty sellaset 2 vuotta, välillä jäi vähän taka-alalle, kun muu elämä tarvitsi tilaa.
Milloinkaan ei ole ollut menkat säännölliset ja monien lääkärissäkäyntien jälkeen, v. 2008, T. Olkinuoran vastaanotolla sitten sain tietää, että PCOS vaivaa. ..Silloin ei ollut lapsen saaminen ajankohtaista. Tämän vuoden tammikuussa sitten kävin gynellä, joka ei nähnyt, kuten tavallisesti, mitään PCOS:ta ja määräsi terot ja munasolunkypsytylääkkeet. No menkat tuli kahdesti ja niiltä jäljiltä sitten olleen ei ole kuulut menkkoja.
Painoa olen pudottanut n.15 kg, syönyt karpisti 2 kk, B-vit. ja foolihappoja ja maca-jauhetta 2 vk. Liikuntaa en ole
Ollut viikon ajan painon tunnetta alavatsalla, samoin rinnat kipeänä sivuilta (raskausarpia tullut lisää niihin pitkän ajan jälkeen) ja eilen tuli 10-15 min kestävä kipukrampii tuonne kohdun alueelle (ovista veikattiin tuolla toisessa ketjussa). Negatiivistä näytti r-testi pe aamulla. Pitääpä tilata noita ovistestejä. :)
Käyn nyt 19.9. taas yksityisellä gynellä. Ajattelin myös ottaa taas yhteyttä johonkuhun PCOS:n perehtyneeseen gyneen.
Onnee WEEBEE!!! :)
Ehkä meilläkin on joku päivä tuo suurenmoinen hetki käsillä! <3
Tässä vielä pieni tarina.
Olin kuumeillut kauan vauvasta ja kaikkialla, missä liikuin tuntui olevan lastenvaunuja, oottavia äitejä, lapsen itkua, jokeltelua...
Sitten kerran menin metroon ja istuuduin vastapäätä lastenrattaita, jossa oli ehkä n. 1-vuotias suloinen tummaihoinen lapsi. Katsoin lasta ja tunsin, kuinka oma kaipuuni saada oma lapsi voimistui ja melkein tuli itku siinä. Se lapsi katsoi minua tarkkaan ja yhtä äkkiä se alkoi hymyillä! Voi, niin suloinen! Metro tuli seuraavalle asemalle ja vanhemmat lapsensa kanssa olivat poistumassa, niin lapsen ilme muuttui mutrulle ja se ojensi kätensä minua kohti. Se varmaan tunsi empatiaa, vaikkei tiennyt syytä. Yritin hymyillä ja vilkutin takaisin.
TROOPPINEN TUULI: Kaunis tuo tarina <3
Pahoittelut ja kovasti tsemppiä! Aivan mahtava suoritus toi -15 kg!!!
Henriikka81: Tiedän tuon tunteen kun itsekin lasten ja perheiden parissa työskentelen ja siellä kaikenlaista näkee. Sitä vaan miettii välillä miksi heille on suotu onni, mutta meille ei. Harmi, että sielläkin menkat alkoi!
Tervetuloa mukaan Mirame20, teilläkin pitkä matka jo takana. Suosittelisin minäkin selvittämään lisää asiaa, miksi vauvaa ei ole kuulunut.
Weebee: Hyvä et kaikki on mennyt hyvin. Voin kyllä kuvitella jos itse joskus plussaisi niin miten paniikissa sitä saattaisi koko ajan olla siitä onko kaikki hyvin.
Tietysti saa tulla kirjoittamaan tänne Kukkaistyttö88! Tervetuloa myös Trooppinen tuuli!
Täällä on nyt pikku hiljaa selvitty menkkojen alkamisesta. Kerroin sitten meidän hoitotaipaleesta myös parhaimmalle ystävälleni, joka on tiennyt jo tämän melkein 2 ja puolen vuoden ajan, että vauvaa yritetään. Yksi stressin aihe vähemmän kun ei tarvitse hänelle keksiä selityksiä miksi ei vauvaa kuulu. Menkat tosiaan kesti taas 7 päivää hoidon jälkeen, tätä päivää en viitsi enää laskea kun niin vähän olen vuotanut. Tiistaina lääkäriin miettimään meidän 2. PAS:ia. Silloin siis selviää tehdäänkö omaan kiertoon vai pystyykö enää edes tekemään lääkkeelliseen tässä vaiheessa kiertoa. Kierrotkin on on niin vaihtelevat pituisuuksiltaan (36-27-37-31-34) ettei ovulaation ajankohtaa voi päätellä taaskaan, joten testejä ja rahaa kuluu.
anpiainen yk 2v & 4kk
Hei kaikille!
Nopea päivitys tilanteesta: Mulle tehtiin perjantaina yksityisellä munajohtimien aukiolotutkimus eli SSG. Tutkimus tietysti jännitti ihan hulluna. Alkuun kipu ja paineen tunne olivat sietämättömät sitten tunne muuttui pieneksi kipristelyksi, lääkäri totesi kaiken olevan niinkuin pitääkin. Katseli jopa niinkin tarkkaan, että vasen puoli saattaisi tässä kierrossa olla aktiivinen. Oli kuulemma sen näköinen. :) Siispä hyviä uutisia sieltä.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)
innu84 kp 8/~30
Hei pitkästä aikaa kaikille! Mä olen käynyt lukemassa kuulumisia viimeisen kuukauden ajan, mutta en ole kirjoitellut kun tuntuu ettei ole mitään asiaa. Tuntui, että viimeisimmän km:n myötä aika jotenkin pysähtyi, ja turhautuminen on luonnollisesti huipussaan. Kierto meni onneksi vain vajaan viikon verran sekaisin, ja nyt pusketaan taas kohti uutta yritystä. Lääkäriaika on varattu ensi viikolle, en tiedä mitä siellä tapahtuu. Alunperin piti aloittaa hoidot inseminaatiolla, mutta nyt ilmeisesti jotain muuttuu (?) kun tuli kutsu polille kesken kierron. Taaskaan en mistään mitään tiedä, mutta koska tässä on vuoden päivät jo odoteltu hoitojen alkua ja samalle ajalle mahtuu myös kolme varhaista keskenmenoa, ehkä nyt sitten vihdoin alkaa jotain tapahtua _oikeasti_.
Mirame20, eikö lääkäri siis kuitenkaan ole suositellut teille vielä mitään hoitoja? Kolme vuotta kuulostaa todellakin jo niin pitkältä ajalta, että jotain apukeinoja jo voisi harkita.
Tsemppistä ja jaksamista kaikille!
Mirame20: Onko sun miehet siemennestettä tutkittu? Kun ootte noin kauan yrittäneet, niin sulla on kaikki perusteet vaatia hoitoja! Meillä yritystä oli se 3v. myös, mutta sen aikana kaksi keskenmenoa, joten ainakin tiesin, että voin tulla raskaaksi.
Weebee: Ihana kuulla, että kaikki hyvin! Onko ne sun vuodot loppuneet nyt kokonaan?
Jules: Pahoittelut noista sun keskenmenoista. :( Mulla on kanssa ollut pitkän yritysajan (3v.) aikana kaksi keskenmenoa (toinen lähti sponttaanisti keskeytymään, toinen todettiin olevan tuulimuna varhaisultrassa). Sen takia olen tähän mun raskauteen suhtautunut ehkä vähän turhankin pessimistisesti ja varovaisesti, vaikka mitään viitteitä ei ole, että jokin olisi vialla.
Pikainen päivitys täältä multa. Menossa omien laskujen mukaan rv 7+3, neuvolan laskurin mukaan 8+2 ja eka käynti on perjantaina. Olo on ollut huono tässä parisen viikkoa. Pönttöä saa halailla aamuisin ja päivän mittaan pahaolo tulee ikään kuin aaltoina. Aika usein on kylmä, pyörryttää ylös noustessa (verenpaineet tosi alhaalla) ja mahaa nippailee silloin tällöin. Väsymystä on tottakai myös. Viikonloppuna nukuin iloisesti 15-16 tunnin yöunia. Ja silti jaksoin ottaa päikkärit päivällä. :D Jos ette loukkaannu, niin roikun myös täällä kuumeilijoiden puolella vielä. Tämä kuumeilijoiden puoli on ollut kolme vuotta osa mun elämää, joten en uskalla vielä kokonaan lähteä. :)
Noniin, pikainen päivitys. En ehtinyt edes jännittää tämän kierron tulosta, kun menkat alkoivat ennätyksellisen 23pvn kierron jälkeen. Huomenna soitto klinikalle ja jatkoa suunnittelemaan. Nyt on jo melko selvä, ettei raskautuminen tule onnistumaan luomusti. Takaraivossa kummittelee kuitenkin se tm raskaus ensimmäisen yrityksen jälkeen...
Lily, 1/25-28, yk17?
Tituli: Tervetuloa joukkoon :) Harmi että teilläkin kestänyt tää projekti näin pitkään :/ Kyselit tosta kilpparihommasta..mulla se mitattiin ensimmäisen kerran nyt huhtikuussa. Yksityisen gynen kautta sain lähetteen labroihin. Sillon arvo oli 3,5. Gyne oli sitä mieltä ettei oo syytä alottaa lääkitystä, että arvo on vielä ihan rajoissa. Eli ei lääkitystä. No, nyt heinäkuussa lapsettomuustutkimusten yhteydessä otetuissa verikokeissa arvo oli 4,6 (muistaakseni). Lääkärin mukaan edelleen rajoissa, ei määrännyt vieläkään lääkitystä. Mutta epäilen itse kyllä suuresti tota arvoa, ei voi olla todellinen arvo, koska ne verikokeet otettiin silloin aika päin persettä (tajusin tämän itse jälkeenpäin kun tutkin netistä viralliset ohjeet näytteen ottamiselle). Kilppariarvohan pitäis siis mitata mahdollisimman nopeesti heräämisestä, ennen klo 10 aamulla ja pitäis virallisen ohjeen mukaan olla syömättä ja juomatta aamulla mitään ennen verikoetta. Eli tyhjällä mahalla. Kahvi myös saattaa vaikuttaa tulokseen. No, mulle on molemmilla kerroilla sanottu että saa syödä ja juoda ihan normaalisti aamupalan jne. Huhtikuussa olin siis syönyt aamupalan, juonut aamukahvin ja kellokin oli siinä vaiheessa 10.30, heräämisestä oli kulunut n.2 tuntia (muistaakseni meni näin..). Heinäkuussa olin taas syönyt aamupalan, juonut aamulla kahvin (kun sanottiin taas että saa syödä, että ei merkkaa mitään..) ja muutenkin, verikokeet otettiin vasta klo 13 päivällä!! Olin ollut hereillä jo siinä vaiheessa useamman tunnin! Se kilppariarvo kun nousee päivän mittaan mitä kauemmin heräämisestä on! eli mä en oikeastaan tiedä nyt että mikä on sitten se mun oikea arvo, ei se ainakaan tuo 4,6 ole! Mulla kun ei ole mitään oireita mitkä viittais vajaatoimintaan! Eli mulla ei ole tällä hetkellä lääkitystä tohon, enkä usko että on tarvettakaan, kun ne verikokeet otettiin vähän niin ja näin, niin en usko että mulla vajaatoimintaa on! Minusta oliskin kiinnostavaa tietää että mikä se on sitten se mun oikea arvo, että kerrankin mitattais ohjeiden mukaan oikein. Mahdollisimman nopeesti heräämisestä, joka tapauksessa ennen klo 10 aamulla, tyhjällä mahalla!