Innu84

Siis aivan liian pitkä aika viime kerrasta kun tänne olen käynyt kirjoittelemassa. Tasaisesti olen lueskellut kyllä kuulumisianne ja myötäelänyt iloissa ja murheissa. Onnittelut plussista! :)

Me elämme jännittäviä aikoja.. Sain siis elämäni ihka ensimmäisen plussan raskaustestiin toukokuussa ja eilen kävimme alkuraskauden ultrassa pikkutyyppiä ihailemassa ekan kerran. Viikoja laskennallisesti 7+5 nyt, ultrassa kaverin koko oli päivää pienempi, viikot täsmäsivät. Sydän sykki kovasti ja kaikki kuulemma näytti nyt hyvältä. Meillä siis vähän sama kuin muutamalla muullakin täällä, että hoitoja, tarkemmin sanoen inssiä suunniteltiin, ja ajateltiin syksyllä se toteuttaa muttei nyt sitten tarvinnut siihen lähteäkään (toivottavasti). :)

Toivotan kaikille mukavaa kesää ja yritän käydä hiukan ahkerammin kirjoittelemassa!

Innu84 (rv7+5, yk ties kuinka mones..) :)

Anpiaiselle peukut täälläkin pystyssä! :)

Meillä nyt eka kierto menty Letrozole-lääkkeen voimin, söin sitä kierron päivät 3-7 ja sitten bongailin ovista, joka tikkuun ilmeistyikin sunnuntaina. Hyödynnettiin erityisen hyvin ja nyt odotellaan, kp 15/~30 menossa. :) Enpä tiedä mitä tuo hormoni teki elimistölle, mutta ovisoireet olivat vahvemmat kuin koskaan, ovis tuli aavistuksen aiemmin kuin ns. luomukierrossa. Kaikki oireet saattaa myös olla kuvitelmaa ja uskon kovasti noiden olevan jotain ihmepillereitä. :P Nyt odotellaan rauhassa ja katsotaan tekikö nää napit ihmeitä. ;)

Innu84 ya 8/2013

Heippa kaikille! Olen pitänyt taukoa tänne kirjoittelusta jo hetken aikaa, mielessä olette kaikki tavalla tai toisella kuitenkin olleet ja peukkuja olen pitänyt tasapuolisesti kaikille. Lueskellut olen aina silloin tällöin mitä tänne kuuluu.

Itsellä on aika mennyt kauhean nopeasti kaikessa muussa paitsi vauvan ajattelemisessa. Kuitenkin toissapäivänä alkaneet kuukautiset taas pudottivat todellisuuteen. Vaikken ole nyt "ehtinyt" vauvaa kovasti ajattelemaankaan niin aina se vain riipaisee kovasti. Uutta yritystä kohti siis mennään.. Miehen kanssa puhuttiin, josko kohta sitten kokeiltaisiin niitä hormoneja joita lääkäri meille suositteli. En millään haluaisi kroppaani niillä sekoittaa, mutta ei taida kovasti olla vaihtoehtoja..

Olen Kimallus-84 todella pahoillani tuosta tilanteestasi! Olen täällä palstailuni aikana kokenut sinut erityisesti "kohtalotoveriksi". Siihen varmaan vaikuttaa meidän sama ikä ja tuo yrityskin on aloitettu suunnilleen samaan aikaan. Niinpä en voi muuta kuin sydämeni pohjasta toivottaa sinulle voimia ja jaksamista. <3

Haluan toivottaa kaikille muillekin tasapuolisesti hyvää alkanutta vuotta ja niitä vauvoja nyt sitten vuodelle 2015! Nyt taitaisi jo olla tämän palstan naisten vuoro saada niitä pienokaisia. :)

Innu84 -> kp2/~30, yk.. (menin jo laskuissa sekaisin, mutta kaikenkaikkiaan melkein 1,5v. Ei plussan plussaa..)

Pahoittelut Tirppanen88.. :( Tilasin itse netistä tuon kirjan "Ei kenenkään äiti" tänä aamuna.. Ajattelin, että jätän sen kesken ja luen sitten taas eteenpäin kun kykenen..

Mies oli sitä mieltä, että pari kiertoa vielä katsottaisiin luomuna, sitten aloitan hormonin. Ihmettelin kun lääkäri määrisi tuolloin ensikäynnillä Letrozole 2,5mg tabletit ovulaation tueksi. Minulla on varsin säännöllinen kierto, enkä ole ihan joka kierrossa ovista testaillut, joten suhtaudun tuohon hormoniin hiukan epäilevästi. Lääke on kuulemma sellainen, ettei pakkausselosteessa lue mitään ovulaatiosta tai kiertohäiriöistä.. Katsotaan nyt aloitanko sen. Onko kellään kokemuksia tuosta Letrozolesta?

Innu84 kp2/~30

No sieltä se kp 1 alkoi.. Noh, eteenpäin vaan, ei muu auta. Mitään tuntemuksia ei ollut kunnes tänä aamuna kovasti kramppasi ja tadaa! V***tuskäppyrä on taas melko korkealla..

Aiemmin oli keskustelua siitä miten tämä yrittäminen on parisuhteeseen vaikuttanut. Meillä tämän yrityksen vain jatkuttua suhde on kyllä tiivistynyt melkoisesti. Mies jossain vaiheessa sanoi minun olevan kärsimätön (mitä jossain määrin olenkin) ja oli ehkä minun asenteeseeni hiukan kyllästynyt. Itkukohtaukset kierron alussa ovat vähentyneet vain hiljaiseksi pettymykseksi menkkojen alettua. Olen yrittänyt selittää miehelle noita mielialan kipristelyjä silllä, että naisille tuo raskaudettomuuden huomaaminen kuukautisten alettua on vain konkreettisempaa jollakin tasolla kuin miehillä. Joka kerta kun käy vessassa muistaa, että tämäkään ei ollut se onnistunut kerta. Vikaa hakee herkästi itsestä, vaikka onhan testit ja tutkimuksetkin todenneet sen vääräksi. Parasta lääkettä kierron alkuun on ollut miehen rakkaudentäyteinen halaus. Tutkimuksiin ei miestä tarvinnut houkutella, itse hiukan jännitin miten mies suhtautuu kun ehdotin yksityisellä lääkärillä käymistä. Olemme keskustelleet paljon myös siitä, mitä sitten jos raskaus ei koskaan alkaisikaan. On itselle kovin lohdullista tietää ja tuntea se, että mies ei ainakaan jättäisi minua jos emme lasta koskaan saisi.

Lähipiirissämme lähes kaikilla on lapsia tai eivä halua lapsia, joten vertaistukea ei löydy muualta kuin täältä. <3

Innu84 kp1/~30, yk olen mennyt jo laskuissa sekaisin.. eikä edelleenkään minkäänlaista merkkiä raskaudesta..