**Esikoista yrittämässä jo pidemmän aikaa**
Hei,
Halusin aloittaa uuden ketjun, koska kaipaan vertaistukea teiltä jotka yrittävät esikoista ja hommat ei vaan mene nappiin. Meillä yritystä takana jo n. 10kk. Turhautuminen, ahdistus, väsymys, vihaisuus,pelko, suru ja muut tunteet eivät ole minulle mitenkään tuntemattomia. Tämä matka ollut pitkä ja kivinen. Ei kuitenkaan vielä niin pitkä kuin joillain, mutta tuntuu jo todenteolla pahalta. Jossain välissä olisi tarkoitus hakeutua tutkimuksiin ja siitä mahdollisesti hoitoihin jos ei nyt luomuna ennen sitä tärppää. Ollaan kahdenkympin puolessa välissä mieheni kanssa ja esikoista ei vain ala kuulumaan. Montaa asiaa on kokeiltu ja alkaa konstit olla vähissä. Yksi alkuraskauden keskenmeno syksyllä ja nyt odotetaan uutta plussaa testiin.
Olisi kiva jos haluaisitte vaihtaa ajatuksia asiasta. Jotkut varmaan tuntevatkin nimimerkkini toisesta ketjusta ja tutut ovat tietysti enemmän kuin tervetulleita. Tälläistä ketjua en nyt tästä kärkipäästä vain löytänyt. Löytyisiköhän sieltä joku samassa tilanteessa oleva mimmi :) ?
Kommentit (647)
Henriikka81: Harmi et tuliki ne pirun menkat :( Ja mulla ihan sama juttu kuin sulla, että menkkoja edeltää nykyään aina 1-2 päivää tuhrua, ja sitten vasta alkaa kunnolla. Aikana jolloin en vielä syönyt pillereitä, eli n. 6 vuotta sitten, mulla alkoi menkat aina samantien kunnon vuodolla, ei mitään tuhruilua ollut vaan se oli samantien hanat auki. Ärsyttää kun pillerien lopetuksen jälkeen on tullut toi tuhruilu kuvioihin ennen menkkojen alkua :/ Varmana pillereistä johtuva juttu, että ne aiheutti mun kropassa jotain joka nyt tekee ton tuhruilun..
Ja hei, muistutan taas että rohkeesti tonne facebookin puolelle täältä! :) Meitä on siellä nyt 7 henkeä, ja olis kiva saada isompikin porukka sinne koolle! :)
Hei kaikille!
Ja isot onnittelut plussanneille!!!!
Olen pitänyt hiljaiseloa sen toukokuisen keskenmenon jälkeen, mutta kuitenkin käynyt lukemassa kuulumisianne. Mulla on ollut nyt kolmet menkat km:n jälkeen ja kierto ollut vähän sekaisin 28-34-20 päivää. Ja olen aika varma siitä, että ovista ei ole km:n jälkeen tullut. Kahdessa edellisessä kierrossa tein ovistestejä, mutta hymyä ei tullut. Tän viime kierron jälkeen joka oli vaan 20 päivää varasinkin sitte ajan gynelle yksityiseltä. Kävin siellä tiistaina kp10 ja kaikki oli ok, hyvän kokoinen follikkeli ja gyne kehoitti aloitamaan ovistestit. Kerroin tarinani tälle gynelle ja se sanoi, että haluaisi tehdä mulle munanjohtimien aukiolotutkimuksen (vuonna 2011 tulin raskaaksi tämän toimenpiteen jälkeen seuraavassa kierrossa, joka tosin meni kesken), koska se on monia auttanut raskautumaan. Mietin asiaa hetken, koska yksityisellä kuitenkin aika hintavaa puuhaa... No, aukiolotutkimus tehtiin sitten seuraavana päivänä siis eilen kp11. Ja tänään kp12 ovistesti hymyili mulle siispä ovis olis sit kutakuinkin huomenna. Nyt jännittää kovasti, että miten tämä kierto päättyy.
Voimia ja tsemppiä teille kaikille yrityksiin, tutkimuksiin ja odotuksiin. Pää tässä meinaa välillä hajoo. Toisinaan masentaa ja toisinaan on toiveikas olo. :)
KUKKAISTYTTÖ88: Munanjohtimien aukiolotutkimuksella tsekataan ettei munanjohtimissa ole mitään tukoksia, joka estäisi siittiöiden pääsyn sinne. Ja mulle tämä toimenpide tehtiin ekan kerran vuonna 2011, kun selviteltiin miksi en raskaudu. Nyt tämä gyne yksityisellä tarjosi mulle tätä aukiolotutkimusta (olen kolme kertaa tullut raskaaksi, joista kaksi on mennyt kesken), josta voisi mun tilanteessa olla hyötyä. Googlettamalla löytyy paljon tietoa tästä asiasta. Ja useat naiset ovat tulleet pian raskaaksi tämän aukiolotutkimuksen jälkeen. Vaikka ei varsinaisesti mitään tukoksia olisikaan, niin sillä silti on jokin "maaginen" vaikutus.
Tämä gyne jonka luona kävin hoitaa vastaanottoa myös Helsingin Felicitas klinikalla, joten hän on ammattilainen näissä lapsettomuus tutkimuksissa ja hoidoissa. Eli kuka tahansa gynekologi ei tämmöisiä toimenpiteitä tee.
Tein huvikseen ovistestin vielä tänäänkin ja edelleen se hymyili (kp13), kaiketi munasolu irtoaa tämän päivän aikana, ainakin kipuilua tuntuu siellä suunnalla.
kp 1/25-28, yk 15, ulkona sataa ja mies ei keksi enää lohduttavia sanoja. Muutaman viikon kuluttua täytän 37v. Ei mulla muuta.
Voi ei Lily77... Mitäpä tuohon voi edes sanoa kuin isosti tsemppiä... Tutulta kuulostaa, aika synkkiä on nuo kierron alut täälläkin.
Mä oon 33v ja mulla on kauhea ikäkriisi, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on jo lapsia. Koko ajan lasken minkä ikäinen se ja se on ollut kun synnytti tai minkä ikäinen olisin jos tulisin silloin ja tällöin raskaaksi.
Tänne ei kuulu kummia, menkkojen loppumista odotellaan. Aikaa pitäisi terkkarilta varata, kun saisi vaan aikaiseksi soitella.
Ilmoittaudun nyt sitten tänne.
Ollut mukana huhtikuisista14 asti eli nyt yk 17 alkanut (kp 3/26-29)
Miehellä simpat todella vähissä ja lapsettomuusklinikan lääkäri sanoi ensikäynnillä viime viikolla etteivät riitä luomuna onnistumiseen. IVF:ään riittävät. Ellei niissä jotain vikaa, sitä tutkitaan vielä. Kun hän perusterve eikä mitään syitä vähäiseen määrään oikein ole.
Minua ei tutkittu vielä ollenkaan kun menkat päällä.
Masentaa ja innostaa samaan aikaan tämä hoidossa oleminen. Jännä tunne...
Onko täällä millaisia IVF-kokemuksia? Pelottaa aika paljonkin, mutta selvää se meille on, että tehdään mitä voidaan. Ja lainaa otetaan ellei rahat muuten riitä, eikai tämä ihan ilmaista lystiä taida olla...
Ihanaa alkavaa onnensyksyä kaikille!
Saffelson 34v
Harmi Kimallus-84 kun teillä noissa siemennesteanalyyseissa kestää, eikö siitä voisi soittaa jonnekin ja kysellä tuloksia?
Jonsteri: Minun siskoni taaskaan ei ole koskaan halunnut lapsia ja on "vihannut" lapsia ylikaiken koko elämänsä, toisin kuin minä. Mutta niin vain hän ilmoitti vappuna uutisia, että heille tulee jouluvauva, oli tärpännyt heti ensimmäisestä yrittämisestä. Miksi joillain tärppää heti ja me muut, jotka sitä olemme jo kauan toivoneet, saamme odottaa?
Weebee: Soitat varmaan tänään ne perjantaina verikoevastaukset? Tulehan kertomaan kuin paljon arvo on noussut ;) <3
Henriikka81: Harmi menkoista, mites teillä nyt hoidoissa lähdetään etenemään?
Saffelson: Tervetuloa mukaan! Meillä on menossa ICSI-hoidon jälkeiset pakastealkion siirrot, kun tuoresiirto ei tuottanut tulosta toukokuussa. ICSI eroaa IVF:stä sen verran, että IVF:ssä kasvatettu munasolu laitetaan viljelysmaljaan useiden siittiöiden kanssa ja annetaan sen hedelmöittyä. Mutta ICSI-hoidossa viljelysmaljalla olevaan munasoluun siirretään neulalla siemennestenäytteestä yksi siittiö. Eli luultavasti teillekin tehdään tällainen hoito mikäli siittiöiden kanssa ongelmia. Meillä miehen näyte on ollut vaihtelevaa, joten lääkäri sanoi suoraan tämän olevan ainut vaihtoehto, mutta ei sulkenut poiskaan luomuraskautumista.
Nyt on siis lääkärissä käyty hakemassa alkio matkaan! Toivotaan, että tarraa kiinni tällä kertaa ja pysyy mukana <3 Mies oli mukana toimenpiteessä. Viime viikolla mies kävi nyt kolmannen kerran mittauttamassa prolaktiini arvonsa, hänellä kun epäillään aivokasvainta, koska korkea arvo viittaa siihen. Toivotaan, että arvo ei tällä kertaa olisi korkea (En tiedä soitammeko tuloksia terveyskeskuksesta vai lapsettomuusklinikalta vai tuleeko ne postissa kuten viimeksi). Enkä tiedä miten edetään jos arvo on edelleen liian korkea. Mutta tänään siirrettiin nelisoluinen 2-luokkainen alkio ja limakalvo oli kuulemma priima. Parin viikon ajan taas joudun "ottamaan" lugesteron kapseleita aamuin illoin alakautta. Kolme alkiota on vielä pakkasessa jäljellä mikäli nyt ei tärppää.
anpiainen yk 2v 3kk (PP0 - PiinaPäivä 0)
Hei,
liityin tuossa jokin aika sitten tuonne haikara hakoteillä ryhmään ja minut siihen hyväksyttiin. Kerroin että käyn kirjoittamassa itsestäni hieman taustaa kun löydän siihen sopivan hetken jne. No, nyt kun olisin sen tehnyt, niin minut olikin jo heitetty ulos sieltä ryhmästä. Liityin uudelleen mutta ilmeisesti liittyminen oli hyljätty. En tiedä kuinka aktiivinen siellä pitäisi olla että pysyisi mukana, mutta tarvitsin kuitenkin hieman vertaistukea ja mielestäni oli hieman ikävää huomata että ulos heitetään "ssamantien" jos ei käy kirjoittamassa koko ajan. Olen tämän kaikille avoimen keskustelun lukenut kokonaan läpi ja koska tämä ei ilmeisesti ole enää aktiivinen ketju olisin mielelläni mukana tuolla ryhmässä.
Edelllä oleva viesti jatkuu... oli hankala kirjoittaa tabletilla joten siirryin tietokoneelle.
Tausta on, että esikoinen on haaveissa, ollut jo reilu puolitoista vuotta (taitaa kohta tulla jo jopa 2v täyteen). En kovin tarkasti ole pitänyt kirjaa kuinka mones yk on nyt meneillään, koska välillä on ollut vähän vähemmän aktiivista yrittämistä ja välillä todella aktiivista. Pillereistä luovuin vuoden alussa 2013 ja vähän aikaa jatkettiin kumilla, mutta siitäkin luovuttiin ajatuksella että tulee jos on tullakseen. No eipä ole tärpännyt ja siksi välillä on ollut yrittämisenkin kanssa motivaation puutetta. Kierrot ovat olleet mitä on; todella pitkiä, välillä lyhyempiä, ei mitään säännöllisyyttä.
Tutkimuksiin hakeuduin viime syksynä kunnalliselle puolelle. Tutkimukset on tehty sekä minulle ja miehelle. Kummastakaan ei ole löytynyt mitään vikaa. Epäilys vain on, etten ovuloi joka kierrossa. Meillä on yksi inseminaatio takana, koska tutkimukset sattuivat sopivaan aikaan kiertoa (lääkärin mukaan voidaan joskus poiketa hoitosuunnitelmista). Sain tuohon yhteyteen myös Pregnyl-pistoksen, mutta toimenpide ei tuottanut tulosta.
Clomit on määrätty kokeiltavaksi, mutta en ole niitä vielä päässyt syömään, kun viime kierrossa en saanut aikaa ultraan pääsiäisen vuoksi. Tämä kierto (nyt menossa kp 26) on menty luomusti. Tikutin ovista kp6 -kp20 mutten saanut oikein mitään väriä yhteenkään tikkuun. Todella turhauttavaa, kun nyt vain odotellaan menkkoja alkavaksi. Tärppiä tuskin nimittäin on tullut, koska luulisi jotain tuntemuksia jo olevan ja ajatus on, että miksi se nyt muka olisi yhtäkkiä onnistunut kun ei se ole onnistunut aikaisemminkaan.
T. Wishes yk?
Lily ja Henriikka, mä niin tunnen tuon ikäkriisin.. itsekin olen 33, ja ei ole sitä ensimmäistäkään lasta vielä... monen mun ystävän lapset on jo kouluikäisiä... ja ei todellakaan ole montaa kaveria jolla EI olisi lapsia: ja jos ei ole, niin se on vain siitä, etteivät he ole niitä vielä edes halunneet.. Ja se tieto siitä, miten tässä koko ajan hedelmällisyys kävelee alamäkeen... Pitäisi kuulemma katsoa omaa äitiään, että kuinka aikaisin on alkanut vaiharit.. jos siis on... mun oma äiti sai pikkusiskoni 39 vuotiaana, hetkeä ennen kuin täytti 40... no, se olikin äitini neljäs ja viimeinen.. mun ikäisenä sillä oli jo pari lasta... ja kolmas jo tuloillaan.. Ja siskoni on minua muutaman vuoden vanhempi ja jo viiden lapsen äiti.. muut meidän suvussa lie hedelmällisiä... :/
Saffelson..muistan sinut tuolta aiemmista kuukausi ketjuista myös.. tervetuloa tälle puolelle, olkoon visiittisi lyhyt.. onnea matkaan!! Ifv, icsi.. Kyllä teille vielä vauva saadaan <3 Menette ilmeisesti yksityiselle puolelle?
Anpiaiselle IHAN HIRVEEN ISOT PLUSSA AALLOT, TARRASUKAT, LIIMAPUIKOT, SIIRAPIT JA SINITARRAT!! Hitsi noi piinispäivät on inhottavia, mutta paljon jaksuja niihin.. positiivisia ajatuksia ja oloja. Ja toivotaan, ettei miehen arvoista nyt löytyisi mitään... onko ne prolaktiini arvot, mitkä viittaisi siihen kasvaimeen vai jokin muukin syy? Hurjaa.. jos semmoinenkin vielä eteen tulee.. Kauheasti voimia ja toivotaan parasta <3
Mun napa on tyhjä surusta. Koko viikonloppu on mennyt kotona ollessa, en ole poistunut perjantain jälkeen ovista ulos, en vastannut kyllä oikein puhelimeen tai viesteihinkään... jotenkin ihan käpertynyt olo :( Arvot perjantailta sain tänään.. perjantainahan ne oli hieman alle 9700, ja nyt ne oli 15 520.. eli ei ne olleet tuplaantuneet, mutta kuulemma (ja tän hcg calculator mukaan) ihan ok nousu ollut.. Ja vaikka mä tiedän, ettei ne arvot ole niin ja justiinsa, mutta mä sain paniikkikohtauksen jo... musta niiden olisi pitänyt olla korkeemmat.. Sanoin hoitajalle myös koko viikonlopun kestäneestä tuhrusta.. perjantaina alkoi taas illalla ja liki pitäen läpi viikonlopun tullut pyyhintävuotoa.. Sanoi, että lekurini oli laittanut, että neuvolalääkärin tekemä ultra voisi olla seuraava askel ja siitä saan tietää huomenna lisää, että toteutuuko se ja jos, niin koska...
Piina siis jatkuu... ja jatkuu... olen jotenkin itse ihan luovuttanut jo.. tuulimuna... sille musta vaan tuntuu.. tänään pitäisi olla 6+1, nyt pitäisi jo näkyä kohdussa onko sielä mitään... ja parin päivän sisään jo mahdollisesti sykekin, mikäli siellä sellainen olisi... vähän epäilen, ettei se neukkulantäti suostu ultraamaan mua kun vasta aikaisintaan tyyliin viikon päästä... mutta.. en tiedä... syyllinen olo, kun en nauti tästä "raskaudestani" yhtään vaan olen koko ajan murheen murtama ja henkisesti ihan palasina..
Anpiainen: Eipä niistä siemennestetutkimuksen tuloksista oikeen voi soitella minnekkään kun ei yhtään tiedä missä labrassa se analyysi on tehty/tehdään.. Helsingissä jossain.. Sitä mä itsekin oon harmitellu että olis voinu itse soittaa suoraan sinne labraan ja kysellä tuloksia suoraan sieltä, sen sijaan että soittelee joka viikko turhaan klinikalle jossa ei tiedetä vielä mitään..mutta kun ei oo mitään hajua että missä labrassa se näyte tutkitaan! :/ Ei tässä auta kuin odottaa ja odottaa ja odottaa että ne laittaa sieltä labrasta ne tulokset klinikalle että me saadaan sitä kautta tietää tulokset. Tänään tuli 6 viikkoa siitä kun mies vei näytteen..HOHHOIJAKKAA! Tsemppiä sulle että nyt tämä alkion siirto onnistuu ja kestää loppuun saakka! :))
Weebee:lle tätäkin kautta jaksamista ja hurjasti tsemppiä ja voimia ym. <3 Facebookin puolella jo viestiä laitoinkin.
Täällä tänään kp 22/24-29 ja menkkoja odotan loppuviikolle. Joo, ei oo siis tärpänny tästäkään kierrosta, joten mua on ihan turha tsempata että "ehkä ne menkat ei alakkaan.." kyllä ne vaan tulee! Kyllä sen taas tässä vaiheessa kiertoa tietää ettei onnistunut. Ei mitään eroa muihin kiertoihin, ei mitään oireita, ihan samanlainen kierto tää on kuin kaikki muutkin. Menkkoja odotellessa siis.... Ei muuta kuin Yk 18 kehiin vaan..Tulis nyt jo ne perhanan tulokset, mä en jaksa enää odottaa! Sais tietää että onko se miehessä se vika vai missä mennään ja miten tän homman kanssa edetään! Varmaan joutuu jokatapauksessa ottamaan taas yhteyttä klinikkaan ja miettimään että miten edetään, kun raskautta ei vaan kuulu..
Kimallus-84 Kp 22/24-29 Yk 1v.2kk. (Yk 17) aktiivista yritystä alkaen 06/2013
Ei plussan plussaa koko yritysaikana.
Toivottelen kaikille piinailijoille ja jännäilijöille paljon tsemppiä! Positiivisia ajatuksia mieli maassa oleville! Virtuaalisia halauksia kohtalotovereille!
Soitin itse perjantaina yksityiselle lapsettomuusklinikalle ja saatiinkin ensikäyntiaika jo 2.9! Meinasi jo itku tulla puhelimessa kun se vastaanoton täti kuulosti niin sydämelliseltä ja rauhalliselta ihmiseltä kysellessään ihan vaan arkisia asioita. Mitehän saan pidätettyä itkua siellä käynnillä.. Aikaa siis odotellessa, samalla ovista olen koittanut bongailla tuloksetta, vaikkakin olo on mahassa sellainen että pian jos on jos ei jo ollut.. Yritetty hyödyntää ja jotenkin kumma kyllä rennoin mielin (olisko ensikäynnin ajan varaaminen joten rauhoittanut kummankin mieltä)..
Nyt siis menossa kp17/~30. yk 1v ja vähän päälle
Anpiainen tsempit täältäkin, toivottavasti tärppäis <3
Weebeellekin tsempit ja toivotaan parasta, että kaikki hyvin <3
Itselläni tänään melko huono päivä... mulla edellinen kierto siis päättyi lopulta kp 47, hohoh... ja nyt menossa kutakuinkin kp 7.... tänään sain jälleen kuullaa uuden raskautumisuutisen ja nähdä ultrakuvankin, itkuhan siinä tuli :( samalla huono omatunto, kun moinen tunneryöppy tuli.... tiedän ettei toisen onni ole itseltä pois ja toki olen onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla valtasi valtava epätoivo että meille ei käy niin koskaan..... koskaan emme itse näe omaa lasta ultrakuvissa, koskaan emme koe raskautta saati saisi omaa lasta.... aaargh, tämä on ihnottavaa... miksi ei voi kääntää vain näitä ajatuksia pois ja keskittyä johonkin muuhun?! Päätin jo tuossa toukokuussa, että nyt hyväksyn ettemme mahdollisesti saa lapsia ja jos saamme ne tulee sitten kunhan aika on oikea... hetki meni hyvin, mutta sitten menkat ja oma keho teki tepposet... menkat alkoi jotenkin oletettua aikaisemmin ja olivat kivuttomat ja todella niukat... no johan tästä innostuin, että jospa tämä on sitä kiinnittymistä, paskan marjat se mitään ollut.... sen jälkeen ollutkin taas ihan ihme kiertopituuksia ja oireita ja outoja menkkoja... mutta siis raskaana en ole, vaikka mieli aina niin uskottelee... testit puhuu puolestaan ja kyllä niitä on tullut tehtyä miljoona.... välillä jaksan uskoa, että kyllä meidänkin aika tulee ja niinhän se nyt tuleekin, jos on tullakseen, mutta tämä epätietosuus ja kaikki......... anteeksi pitkät omanapailujorinat, pakko purkautua jonnekin ja KIITOS teille kaikille, että tänne saa purkaa :)
Rima kp 7/30-47 yritys aloitettu 1/2013 ei plussan plussaa :(
Päivittelyä.. Tein aamulla cb:n digiovistestin (ihan pöllöä ostaa niitä kun en hymynaamaa saa koskaan niillä bongattua, mikähän siinäkin on..), näytti negaa. Äsken ihan uteliaisuuttani tein perus tikkutestin ja ovisplussaahan se näytti..! Uskoiskohan tuota.. :)
Rima: Mä oon kanssa "päättänyt" mm. huhtikuussa, että nyt riittää tää itsensä kiduttaminen ja pitää vain hyväksyä se, ettei me ikinä vauvaa saada. Menkat ja oireet ja ympäriltä kantautuvat vauvauutiset saavat aina kuitenkin mielen muuttumaan. Meilläkään ei plussan plussaa missään vaiheessa reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Ensikäyntiaika lapsettomuuspolille tulossa ensi viikolla. Josko se valaisisi tilannetta hieman. Ja olen ihan samaa mieltä, että olen valtavan kiitollinen siitä että tänne voi purkaa tuntojaan! :)
Palaan myös minä välillä taas kirjoittelemaan ja purkaamaan olojani teille jotka selvästikkin samaa käytte lävitse. Jossain ryhmässä välillä olen käynyt kirjoittelemassa, jos joku muistaa.. mutta siis pidempään ollaan myös me yritetty esikoista, yritys aloitettu 05/2013. Nyt ollaan jonossa odottelemassa jatkoa, että mistä aloitellaan. Minulla epäillään pco:ta, ja uskonkin sen pahentuneen nyt niin ettei ovulaatiota tule ollenkaa jos on koskaan tullutkaan.. Mies on jo myös tutkittu, ja vaikka kukaan ei ole todellista tilannetta meille tulkinnut vastauksista, niin uskon että vika on joko minussa, tai molemmissa, ei ne miehen tulokset niin huonoja ollut.. mutta tosiaan.. nyt vain odotellaan, ei muu auta. ja toivo elää että joskus mekin sen oman nyyttimme saamme, tällä hetkellä tuntuu juuri siltä että ne joilla on "huonommin asiat" tulee samantien raskaaksi, että kyllähän siinä kateellisuus ja katkeruus iskee ja miettii että miksei me saada!? ja tilannetta pahentaa kun kokoajan jostain kuulee raskausuutisen, ja ainahan siinä itkut vuodatetaan. mutta yritän nyt rentoutua, ja unohtaa asian kunnes pääsemme jatkotutkimuksiin, koska tiedän että omin avuin lasta emme saa..mutta kumpa jollain keinoin!
Innu: meidän lääkäri sanoi noista CBn ovistesteistä etteivät ne välttämättä ole tarpeeksi herkkiä. Joskus se ovisviiva niissä näkyy selvästi, mutta testi ei kuitenkaan näytä plussaa, tai siis hymynaamaa.
:( Henriikka :( HÖH.