Lue keskustelun säännöt.
Miksi päiväkodin työntekijät vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta
16.11.2020 |
Ei lapsen aina ole hyvä olla kotona, vaikka vanhempi kotona olisikin. Päiväkodissa on ikätasoista seuraa, jota kotona ei välttämättä ole. Ikätovereiden seuraa ei kannata väheksyä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka puolustavat tätä päiväkotioikeutta ja varhaiskasvatuksen "laadukkuutta" eivät ilmeisesti ole koskaan käyneet säännöllisesti seuraamassa, mitä se arki oikeasti esimerkiksi kaupunkien normaalikokoisissa päiväkodeissa on.
Sinänsä ihan hyvä ja kannatettava idea, mutta nykyisellä henkilökuntamitotituksella ja ryhmäkoilla en todellakaan veisi lastani ainakaan päivittäin tuollaiseen hoitoon, jos vaihtoehtona olisi hoitaa itse kotona.
Oma lapsi on 5v. Hän käy kaupungin viskaria. Ryhmässä on 13 lasta, ryhmää johtaa lto, lisäksi siellä on yksi sosionomi ja yksi lähäri. Lapsella ei ole kavereita päiväkodin ulkopuolella ja hän on ainoa lapsi. Miten hän tulisi laadukkaammin hoidettua kotona isänsä kanssa?
Varmaan siten, että se isä kiinnostuisi lapsen kanssa puuhastelusta? Kävisi retkillä, puistoissa, lukisi, askartelisi jne.
1 aikuinen ja 1 lapsti vs 3 aikuista ja 13 lasta. Ei ole vaikeaa matematiikkaa.
Kommenttisi on hyvin astenteellinen ikävällä tavalla. Kyseessä on hyvä isä, joka hoitikin lasta koko koronakevään kun toivottiin, että lapsia ei tuotaisi päiväkotiin. Kerrotko kuitenkin miten se isä muuntautuisi 5 -vuotiaaksi tyttökaveriksi tai hakisi töitä siellä metsäretkellä, koska kotona olon syy on työttömyys.
Metsässä ei usein vietetä koko valveillaoloaikaa, myöskään päiväkodissa. Kavereita voi lapselle hankkia naapurustosta, kerhoista, muskareista, puistoista jne, kuten kaikki muutkin, jotka hoitavat lapsiaan kotonaan.
Kuinka monella perheellä on varaa siihen, että lasta hoidettaisiin kotona monta vuotta?
Onko keskusteluaiheen lukeminen ennen kommentointia liikaa vaadittu? En usko kenenkään täällä vastustavan lasten viemistä hoitoon työpäivän ajaksi.
No jos se lapsi traunatisoituu siellä hoidossa niin kovasti kuin täällä annetaan ymmärtää, niin eikö jokaisen perheen sitten pitäisi laittaa lapsen etu edelle ja elää vaikka sillä köyhyysrajalla ja pitää lasta kotona vähintään kolme-3-vuotiaaksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka puolustavat tätä päiväkotioikeutta ja varhaiskasvatuksen "laadukkuutta" eivät ilmeisesti ole koskaan käyneet säännöllisesti seuraamassa, mitä se arki oikeasti esimerkiksi kaupunkien normaalikokoisissa päiväkodeissa on.
Sinänsä ihan hyvä ja kannatettava idea, mutta nykyisellä henkilökuntamitotituksella ja ryhmäkoilla en todellakaan veisi lastani ainakaan päivittäin tuollaiseen hoitoon, jos vaihtoehtona olisi hoitaa itse kotona.
Oma lapsi on 5v. Hän käy kaupungin viskaria. Ryhmässä on 13 lasta, ryhmää johtaa lto, lisäksi siellä on yksi sosionomi ja yksi lähäri. Lapsella ei ole kavereita päiväkodin ulkopuolella ja hän on ainoa lapsi. Miten hän tulisi laadukkaammin hoidettua kotona isänsä kanssa?
Varmaan siten, että se isä kiinnostuisi lapsen kanssa puuhastelusta? Kävisi retkillä, puistoissa, lukisi, askartelisi jne.
1 aikuinen ja 1 lapsti vs 3 aikuista ja 13 lasta. Ei ole vaikeaa matematiikkaa.
Kommenttisi on hyvin astenteellinen ikävällä tavalla. Kyseessä on hyvä isä, joka hoitikin lasta koko koronakevään kun toivottiin, että lapsia ei tuotaisi päiväkotiin. Kerrotko kuitenkin miten se isä muuntautuisi 5 -vuotiaaksi tyttökaveriksi tai hakisi töitä siellä metsäretkellä, koska kotona olon syy on työttömyys.
Metsässä ei usein vietetä koko valveillaoloaikaa, myöskään päiväkodissa. Kavereita voi lapselle hankkia naapurustosta, kerhoista, muskareista, puistoista jne, kuten kaikki muutkin, jotka hoitavat lapsiaan kotonaan.
Kuinka monella perheellä on varaa siihen, että lasta hoidettaisiin kotona monta vuotta?
Onko keskusteluaiheen lukeminen ennen kommentointia liikaa vaadittu? En usko kenenkään täällä vastustavan lasten viemistä hoitoon työpäivän ajaksi.
No jos se lapsi traunatisoituu siellä hoidossa niin kovasti kuin täällä annetaan ymmärtää, niin eikö jokaisen perheen sitten pitäisi laittaa lapsen etu edelle ja elää vaikka sillä köyhyysrajalla ja pitää lasta kotona vähintään kolme-3-vuotiaaksi asti?
Tuotahan naisille usein esitetään. Jostain syystä isää ei kukaan syyllistä siitä, jos isä jatkaa lapsen synnyttyä töissä entiseen malliin lapsen käydessä päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tällainen palvelu on sekä riittävä että oikeasti saavutettavissa niille lapsille, jotka hyötyisivät subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kotiolojensa tähden?
Omat lapset ovat olleet "turhaan" hoidossa noin puolen vuoden aikana tasan sen verran, että päiväkotirytmi pysyi yllä, vaikka työni oli hyvin epäsäännöllistä. Välillä siis saattoi olla viikko putkeen töitä ja sitten useampi viikko väliä vailla ennakoitavuutta (keikkatyö), niin kyllähän mä ne harvoiksi lyhyiksi päiviksi vein väliaikoinakin. Sellaisia kuukausia, että olivat yli sen alimman maksuportaan tunnit, mitä ikinä se olikaan, olivat harvassa. Muuten siis olivat kotihoidossa erinäisistä syistä. Nyt ovat jo tukevasti kouluikäisiä, että oma lehmä ei ole millään tavalla ojassa.
Juuri aiemmassa viestissä kerroin, että puhun normaalien perheiden normaaleista lapsista, jotka eivät siitä erityisesti hyödy. Ymmärrän esimerkiksi juurikin tuon rytmin ylläpitämisen tai virikehoidon. Kannattaa katsoa mihin vastaa, ennen kuin hermostuu.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?
Ne epänormaalien perheiden lapset oireilevat kyllä niin selvästi, ettei ole lainkaan vaikea tehdä tällaista erottelua. Anna ammattilaisten hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tällainen palvelu on sekä riittävä että oikeasti saavutettavissa niille lapsille, jotka hyötyisivät subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kotiolojensa tähden?
Omat lapset ovat olleet "turhaan" hoidossa noin puolen vuoden aikana tasan sen verran, että päiväkotirytmi pysyi yllä, vaikka työni oli hyvin epäsäännöllistä. Välillä siis saattoi olla viikko putkeen töitä ja sitten useampi viikko väliä vailla ennakoitavuutta (keikkatyö), niin kyllähän mä ne harvoiksi lyhyiksi päiviksi vein väliaikoinakin. Sellaisia kuukausia, että olivat yli sen alimman maksuportaan tunnit, mitä ikinä se olikaan, olivat harvassa. Muuten siis olivat kotihoidossa erinäisistä syistä. Nyt ovat jo tukevasti kouluikäisiä, että oma lehmä ei ole millään tavalla ojassa.
Juuri aiemmassa viestissä kerroin, että puhun normaalien perheiden normaaleista lapsista, jotka eivät siitä erityisesti hyödy. Ymmärrän esimerkiksi juurikin tuon rytmin ylläpitämisen tai virikehoidon. Kannattaa katsoa mihin vastaa, ennen kuin hermostuu.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?
Ne epänormaalien perheiden lapset oireilevat kyllä niin selvästi, ettei ole lainkaan vaikea tehdä tällaista erottelua. Anna ammattilaisten hoitaa.
Moni lapsi oireilee ikäviä kasvuolosuhteita miellyttämällä aikuisia minkä suinkin voi. Kuka yleensä huomaa silloin, että lapsella on jotain pielessä? Päinvastoin tulee yleensä kehuja kivasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä tukitoimena ainoastaan niille, jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Ne jotka vievät lapsensa sinne vain, jotta pääsevät leikkimään toisten lasten kanssa, voisivat siirtyä perhekerhoihin ja päiväkerhoihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli aiemmin katkolla. Minä toimitin silloin kunnalle hoitavan psykiatrin lausunnon, jossa lapsen päivähoidon tarve perusteltiin. Silti hoitajat suhtautuivat asiaan nurjasti.
Hoitajilta väärin toimittu, mutta näin subjektiivinen oikeus pitäisikin toimia. Päivähoito-oikeus olisi vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla tai erikseen sosiaalityön myöntämänä: näin huono-osaiset lapset saataisiin seurantaan, eikä vain niin että vanhemmat piilottelevat ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tällainen palvelu on sekä riittävä että oikeasti saavutettavissa niille lapsille, jotka hyötyisivät subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kotiolojensa tähden?
Omat lapset ovat olleet "turhaan" hoidossa noin puolen vuoden aikana tasan sen verran, että päiväkotirytmi pysyi yllä, vaikka työni oli hyvin epäsäännöllistä. Välillä siis saattoi olla viikko putkeen töitä ja sitten useampi viikko väliä vailla ennakoitavuutta (keikkatyö), niin kyllähän mä ne harvoiksi lyhyiksi päiviksi vein väliaikoinakin. Sellaisia kuukausia, että olivat yli sen alimman maksuportaan tunnit, mitä ikinä se olikaan, olivat harvassa. Muuten siis olivat kotihoidossa erinäisistä syistä. Nyt ovat jo tukevasti kouluikäisiä, että oma lehmä ei ole millään tavalla ojassa.
Juuri aiemmassa viestissä kerroin, että puhun normaalien perheiden normaaleista lapsista, jotka eivät siitä erityisesti hyödy. Ymmärrän esimerkiksi juurikin tuon rytmin ylläpitämisen tai virikehoidon. Kannattaa katsoa mihin vastaa, ennen kuin hermostuu.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?
Epänormaalilla perheellä tarkoitetaan tässä yhteydessä esim. päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiviä perheitä tai muista väliaikaisisys tai jatkuvista ongelmista kärsiviä perheitä. Epänormaali lapsi puolestaan on tässä yhteydessä em. ongelmallisista oloista tulevat lapsi tai muuten joku, joka jotenkin hyötyy tuosta päivähoidosta, vaikka ei sitä esim vanhempien kotonaolon vuoksi tarvitsisikaan.
Normaali perhe on tässä yhteydessä perhe, jolla ei ole vastaavia haasteita. Normaali lapsi taas on tällaisen normaalin perheen lapsi, joka ei ole erityislapsi.
Miksi kaikki pitää aina ymmärtää väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tällainen palvelu on sekä riittävä että oikeasti saavutettavissa niille lapsille, jotka hyötyisivät subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kotiolojensa tähden?
Omat lapset ovat olleet "turhaan" hoidossa noin puolen vuoden aikana tasan sen verran, että päiväkotirytmi pysyi yllä, vaikka työni oli hyvin epäsäännöllistä. Välillä siis saattoi olla viikko putkeen töitä ja sitten useampi viikko väliä vailla ennakoitavuutta (keikkatyö), niin kyllähän mä ne harvoiksi lyhyiksi päiviksi vein väliaikoinakin. Sellaisia kuukausia, että olivat yli sen alimman maksuportaan tunnit, mitä ikinä se olikaan, olivat harvassa. Muuten siis olivat kotihoidossa erinäisistä syistä. Nyt ovat jo tukevasti kouluikäisiä, että oma lehmä ei ole millään tavalla ojassa.
Juuri aiemmassa viestissä kerroin, että puhun normaalien perheiden normaaleista lapsista, jotka eivät siitä erityisesti hyödy. Ymmärrän esimerkiksi juurikin tuon rytmin ylläpitämisen tai virikehoidon. Kannattaa katsoa mihin vastaa, ennen kuin hermostuu.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?
Epänormaalilla perheellä tarkoitetaan tässä yhteydessä esim. päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiviä perheitä tai muista väliaikaisisys tai jatkuvista ongelmista kärsiviä perheitä. Epänormaali lapsi puolestaan on tässä yhteydessä em. ongelmallisista oloista tulevat lapsi tai muuten joku, joka jotenkin hyötyy tuosta päivähoidosta, vaikka ei sitä esim vanhempien kotonaolon vuoksi tarvitsisikaan.
Normaali perhe on tässä yhteydessä perhe, jolla ei ole vastaavia haasteita. Normaali lapsi taas on tällaisen normaalin perheen lapsi, joka ei ole erityislapsi.
Miksi kaikki pitää aina ymmärtää väärin?
Ihmiset yleensä piilottelevat ongelmia leimautumisen pelossa. Tuollainen ajattelutapa tuottaa kärsimystä sille perheen lapselle, kun vanhemmat pyrkivät kaikin keinoin säilyttämään kasvonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä tukitoimena ainoastaan niille, jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Ne jotka vievät lapsensa sinne vain, jotta pääsevät leikkimään toisten lasten kanssa, voisivat siirtyä perhekerhoihin ja päiväkerhoihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli aiemmin katkolla. Minä toimitin silloin kunnalle hoitavan psykiatrin lausunnon, jossa lapsen päivähoidon tarve perusteltiin. Silti hoitajat suhtautuivat asiaan nurjasti.
Hoitajilta väärin toimittu, mutta näin subjektiivinen oikeus pitäisikin toimia. Päivähoito-oikeus olisi vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla tai erikseen sosiaalityön myöntämänä: näin huono-osaiset lapset saataisiin seurantaan, eikä vain niin että vanhemmat piilottelevat ongelmia.
Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaisen vaivan ihmiseltä vaatii jonkinlaisen avun piiriin pääseminen? Tuskin on tarkoituksenmukaista, että kaikki joutuisivat hirveästi todistelemaan erikseen siellä täällä hoidon tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tällainen palvelu on sekä riittävä että oikeasti saavutettavissa niille lapsille, jotka hyötyisivät subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kotiolojensa tähden?
Omat lapset ovat olleet "turhaan" hoidossa noin puolen vuoden aikana tasan sen verran, että päiväkotirytmi pysyi yllä, vaikka työni oli hyvin epäsäännöllistä. Välillä siis saattoi olla viikko putkeen töitä ja sitten useampi viikko väliä vailla ennakoitavuutta (keikkatyö), niin kyllähän mä ne harvoiksi lyhyiksi päiviksi vein väliaikoinakin. Sellaisia kuukausia, että olivat yli sen alimman maksuportaan tunnit, mitä ikinä se olikaan, olivat harvassa. Muuten siis olivat kotihoidossa erinäisistä syistä. Nyt ovat jo tukevasti kouluikäisiä, että oma lehmä ei ole millään tavalla ojassa.
Juuri aiemmassa viestissä kerroin, että puhun normaalien perheiden normaaleista lapsista, jotka eivät siitä erityisesti hyödy. Ymmärrän esimerkiksi juurikin tuon rytmin ylläpitämisen tai virikehoidon. Kannattaa katsoa mihin vastaa, ennen kuin hermostuu.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?
Ne epänormaalien perheiden lapset oireilevat kyllä niin selvästi, ettei ole lainkaan vaikea tehdä tällaista erottelua. Anna ammattilaisten hoitaa.
Moni lapsi oireilee ikäviä kasvuolosuhteita miellyttämällä aikuisia minkä suinkin voi. Kuka yleensä huomaa silloin, että lapsella on jotain pielessä? Päinvastoin tulee yleensä kehuja kivasta käytöksestä.
Juuri tästä syystä ammattilaiset eivät enää pidä pahana sitä, jos lapsi käyttäytyy ns. huonosti. Sillä se lapsi joka uskaltaa avoimesti ilmaista negatiivisetkin tunteensa on se jolla on terve itsetunto, luottamussuhde häntä hoitaviin aikuisiin ja hyvät tunnetaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä tukitoimena ainoastaan niille, jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Ne jotka vievät lapsensa sinne vain, jotta pääsevät leikkimään toisten lasten kanssa, voisivat siirtyä perhekerhoihin ja päiväkerhoihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli aiemmin katkolla. Minä toimitin silloin kunnalle hoitavan psykiatrin lausunnon, jossa lapsen päivähoidon tarve perusteltiin. Silti hoitajat suhtautuivat asiaan nurjasti.
Hoitajilta väärin toimittu, mutta näin subjektiivinen oikeus pitäisikin toimia. Päivähoito-oikeus olisi vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla tai erikseen sosiaalityön myöntämänä: näin huono-osaiset lapset saataisiin seurantaan, eikä vain niin että vanhemmat piilottelevat ongelmia.
Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaisen vaivan ihmiseltä vaatii jonkinlaisen avun piiriin pääseminen? Tuskin on tarkoituksenmukaista, että kaikki joutuisivat hirveästi todistelemaan erikseen siellä täällä hoidon tarvetta.
Uupumuksesta kärsivän vanhemman näkökulmasta olisi helpompaa vain istuttaa lapsi päiväkausiksi karkkikulho kädessä telkan ääreen sen sijaan, että hakisi apua ja tulisi paheksutuksi huonona vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä tukitoimena ainoastaan niille, jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Ne jotka vievät lapsensa sinne vain, jotta pääsevät leikkimään toisten lasten kanssa, voisivat siirtyä perhekerhoihin ja päiväkerhoihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli aiemmin katkolla. Minä toimitin silloin kunnalle hoitavan psykiatrin lausunnon, jossa lapsen päivähoidon tarve perusteltiin. Silti hoitajat suhtautuivat asiaan nurjasti.
Hoitajilta väärin toimittu, mutta näin subjektiivinen oikeus pitäisikin toimia. Päivähoito-oikeus olisi vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla tai erikseen sosiaalityön myöntämänä: näin huono-osaiset lapset saataisiin seurantaan, eikä vain niin että vanhemmat piilottelevat ongelmia.
Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaisen vaivan ihmiseltä vaatii jonkinlaisen avun piiriin pääseminen? Tuskin on tarkoituksenmukaista, että kaikki joutuisivat hirveästi todistelemaan erikseen siellä täällä hoidon tarvetta.
Uupumuksesta kärsivän vanhemman näkökulmasta olisi helpompaa vain istuttaa lapsi päiväkausiksi karkkikulho kädessä telkan ääreen sen sijaan, että hakisi apua ja tulisi paheksutuksi huonona vanhempana.
Tai lykitään lapselle pelikone käsiin ja odotetaan pari vuotta, jolloin lapsi on niin riippuvainen pelikoneista ettei kykene normi elämään, koulunkäyntiin, ulkoiluun tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä tukitoimena ainoastaan niille, jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Ne jotka vievät lapsensa sinne vain, jotta pääsevät leikkimään toisten lasten kanssa, voisivat siirtyä perhekerhoihin ja päiväkerhoihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli aiemmin katkolla. Minä toimitin silloin kunnalle hoitavan psykiatrin lausunnon, jossa lapsen päivähoidon tarve perusteltiin. Silti hoitajat suhtautuivat asiaan nurjasti.
Hoitajilta väärin toimittu, mutta näin subjektiivinen oikeus pitäisikin toimia. Päivähoito-oikeus olisi vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla tai erikseen sosiaalityön myöntämänä: näin huono-osaiset lapset saataisiin seurantaan, eikä vain niin että vanhemmat piilottelevat ongelmia.
Ei ole järkevää piilottaa peruspalvelua kuten päivähoitoa erityispalveluiden taakse kuten lastensuojelu.
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
En kyllä tajua, että mistä ihmeestä sitä ikätasoista seuraa pitäisi lapselle löytää, jos ei päiväkotiin saa viedä. Minun paikkakunnallani (ihan pääkaupunkiseudun lähellä, ei missään keskellä metsää) kaikki kerhot on jo vuosia sitten lopetettu, koska tulijoita ei ollut. Koskee sekä kunnan kerhoja että seurakunnan kerhoja. Kaikki kerhon tarpeessa olevat lapset ohjataan nykyään päiväkoteihin max. 20 h/ viikko -sopimuksella. Taloyhtiössä ei ole ketään samanikäistä, nuorimmat ovat koululaisia. Puistoissa tai leikkipaikoilla ei juuri ikinä ole muita lapsia, poikkeuksena joskus todella harvoin näkyvät noin yksivuotiaat, jotka ovat ulkona äitiensä kanssa. Jos jotain kerhotoimintaa on, se on suunnattu alle 2-vuotiaille, jotka ovat paikalla vanhemman seurassa.
Olen yrittänyt aktiivisesti tutustua muihin lapsiperheisiin, ja kysellä muita mukaan puistoon tai muuhun puuhaan, mutta kaikilla on vaan kovasti omaa menoa perheen kesken. Viime kesänä aloin oikein laskea, miten pitkä aina menee, että puistossa näkee jonkun muun lapsen. Kolmeen viikkoon emme nähneet yhtä ainuttakaan muuta lasta, vaikka olimme liikkeellä lähes joka päivä sekä aamupäivällä että iltapäivällä, ja kävimme ainakin viidellä eri leikkipaikalla. Missä kaikki lapset ovat? Tälläkin paikkakunnalla on sentään melkein 40 000 asukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka puolustavat tätä päiväkotioikeutta ja varhaiskasvatuksen "laadukkuutta" eivät ilmeisesti ole koskaan käyneet säännöllisesti seuraamassa, mitä se arki oikeasti esimerkiksi kaupunkien normaalikokoisissa päiväkodeissa on.
Sinänsä ihan hyvä ja kannatettava idea, mutta nykyisellä henkilökuntamitotituksella ja ryhmäkoilla en todellakaan veisi lastani ainakaan päivittäin tuollaiseen hoitoon, jos vaihtoehtona olisi hoitaa itse kotona.
Oma lapsi on 5v. Hän käy kaupungin viskaria. Ryhmässä on 13 lasta, ryhmää johtaa lto, lisäksi siellä on yksi sosionomi ja yksi lähäri. Lapsella ei ole kavereita päiväkodin ulkopuolella ja hän on ainoa lapsi. Miten hän tulisi laadukkaammin hoidettua kotona isänsä kanssa?
Varmaan siten, että se isä kiinnostuisi lapsen kanssa puuhastelusta? Kävisi retkillä, puistoissa, lukisi, askartelisi jne.
1 aikuinen ja 1 lapsti vs 3 aikuista ja 13 lasta. Ei ole vaikeaa matematiikkaa.
Kommenttisi on hyvin astenteellinen ikävällä tavalla. Kyseessä on hyvä isä, joka hoitikin lasta koko koronakevään kun toivottiin, että lapsia ei tuotaisi päiväkotiin. Kerrotko kuitenkin miten se isä muuntautuisi 5 -vuotiaaksi tyttökaveriksi tai hakisi töitä siellä metsäretkellä, koska kotona olon syy on työttömyys.
Metsässä ei usein vietetä koko valveillaoloaikaa, myöskään päiväkodissa. Kavereita voi lapselle hankkia naapurustosta, kerhoista, muskareista, puistoista jne, kuten kaikki muutkin, jotka hoitavat lapsiaan kotonaan.
Kuinka monella perheellä on varaa siihen, että lasta hoidettaisiin kotona monta vuotta?
Onko keskusteluaiheen lukeminen ennen kommentointia liikaa vaadittu? En usko kenenkään täällä vastustavan lasten viemistä hoitoon työpäivän ajaksi.
No jos se lapsi traunatisoituu siellä hoidossa niin kovasti kuin täällä annetaan ymmärtää, niin eikö jokaisen perheen sitten pitäisi laittaa lapsen etu edelle ja elää vaikka sillä köyhyysrajalla ja pitää lasta kotona vähintään kolme-3-vuotiaaksi asti?
Niin, se on jännä että asuntolaina ja työssäkäynti ovat ns. hyväksyttäviä syitä. Monesti kyse ei ole edes mistään pakkoraoista, vaan arvovalinnoista. Ja itsekin olen vienyt lapseni alle 3-vuotiaina hoitoon, vaikka hengissä oltaisiin selvitty, vaikka ei olisi viety.
Meille muuten lastentarhanopettaja suositteli, että kohta viisivuotiaalle on parempi jäädä osaviikkoisesti tarhaan kuin vaihtaa kerhoon, kun pikkusisarus syntyi. Varmaankin ajatus oli se, että kerhoissa on niin pieniä ne muut lapset, että toiminta muotoutuu heidän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätasoista seuraa voi hakea myös muualta kuin suuresta lapsiryhmästä, jossa ollaan useana päivänä viikossa. On olemassa esimerkiksi päiväkerhoja, joissa käydään pari tuntia kerran-pari viikossa.
En kyllä tajua, että mistä ihmeestä sitä ikätasoista seuraa pitäisi lapselle löytää, jos ei päiväkotiin saa viedä. Minun paikkakunnallani (ihan pääkaupunkiseudun lähellä, ei missään keskellä metsää) kaikki kerhot on jo vuosia sitten lopetettu, koska tulijoita ei ollut. Koskee sekä kunnan kerhoja että seurakunnan kerhoja. Kaikki kerhon tarpeessa olevat lapset ohjataan nykyään päiväkoteihin max. 20 h/ viikko -sopimuksella. Taloyhtiössä ei ole ketään samanikäistä, nuorimmat ovat koululaisia. Puistoissa tai leikkipaikoilla ei juuri ikinä ole muita lapsia, poikkeuksena joskus todella harvoin näkyvät noin yksivuotiaat, jotka ovat ulkona äitiensä kanssa. Jos jotain kerhotoimintaa on, se on suunnattu alle 2-vuotiaille, jotka ovat paikalla vanhemman seurassa.
Olen yrittänyt aktiivisesti tutustua muihin lapsiperheisiin, ja kysellä muita mukaan puistoon tai muuhun puuhaan, mutta kaikilla on vaan kovasti omaa menoa perheen kesken. Viime kesänä aloin oikein laskea, miten pitkä aina menee, että puistossa näkee jonkun muun lapsen. Kolmeen viikkoon emme nähneet yhtä ainuttakaan muuta lasta, vaikka olimme liikkeellä lähes joka päivä sekä aamupäivällä että iltapäivällä, ja kävimme ainakin viidellä eri leikkipaikalla. Missä kaikki lapset ovat? Tälläkin paikkakunnalla on sentään melkein 40 000 asukasta.
Itse asun Helsingissä enkä täälläkään löytäisi lapselleni ikätoveriseuraa, jos ei olisi päiväkodissa. Taloyhtiön lapset ovat isompia tai vauvoja ja kerhoissa on alle kolmivuotiaita. Jos lähden viemään lapsen kerran viikossa muskariin toiselle puolelle kaupunkia, niin siinä puolessa tunnissako minun pitäisi verkostua siten, että saisin muiden lasten äidit järkättyä tuomaan omansa vaikka leikkitreffeille päivittäin?
Vierailija kirjoitti:
Koska tiedämme sen, että normaalin, ongelmattoman perheen normaalille lapselle päiväkoti ei ole se paras paikka.
Hahahahaha ai sinäkö tietäisit jotain :D ? Älä nyt naurata. Oot reppana.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes päiväkodin työntekijä ja vastustan subjektiivista hoito-oikeutta. Ne rahat voisi laittaa sosiaalitoimeen koska lähes poikkeuksetta ne jotka subjektiivista hoitoa tarvitsevat hyötyisivät oikeasti sosiaalitoimeen palveluista enemmän.
Mitkä ”ne rahat”?
Subjektiivinen päivähoito-oikeus nyhdetään tasan tarkkaan meidän päiväkodin työntekijöiden selkänahoista.
Koska on niin tiukkaa muutenkin, niin ketuttaa hoitaa kotona loisivien lapset. Ei varhaiskasvatuksessa ole mitään, mitä normaalit vanhemmat ei voisi lapsilleen antaa. Tää on yhtä kaaosta ja selviytymistä.
Varhaiskasvatuksen opettaja
Tämä on ikärajakysymys.
Alle 3-v. ei päivähoitoa tarvitse, jos vanhemmalla vaan on voimavaroja hoitaa.
Yli 3-v. osaa puhua, on päiväkuiva, osaa jonkin verran pukea, osaa syödä itse, ja 2 vuoden uhma alkaa hellittää.
Tärkein: yli 3-v.vasta alkaa oikeasti kaivata ikäistensä seuraa.
Olisi se kyllä kiva kuulla, mitä tarkoitetaan tällä ' normaalin' perheen ' normaalilla' lapsella. ja mikä on ' epänormaalin' perheen ' epänormaali' lapsi? Mitä seuraavaksi, Auschwitz?