Lue keskustelun säännöt.
Onko miehesi ilmaissut suoraan että sinun tulisi laihduttaa?
16.11.2020 |
Onko miehesi kuinka suoraan todennut että sinun tulisi laihduttaa? Ostin perjantaina irtokarkkeja, mieheni totesi että eiköhän se 300 grammaa riitä. Meni viikonloppu piloille.
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on oikeassa. 300g on ihan riittävästi herkuttelua vaikka ei olisi tarvetta edes laihtua.
On, olin 167 cm ja 65 kg ja mies haukkui maanrakoon, että olen niin hirveä läski, ettei kanssani voi harrastaa seksiä. Eipä minuakaan sen jälkeen enää haluttanut hänen kanssaan. Laihdutin ja menin kuntosalille, jossa ihastuin uuteen mieheen.
Ei, mutta hän on kyllä vasta sanoi moittivasti, että minulla on liikaa karkkia. Totesin, että kai sitä nyt on, kun en enää niitä syö ja painonikin on pudonnut vähitellen 7 kiloa. Eipä ole nyt asiasta enää maininnut. Minulla oli siis aiemmin huono tapa aina kauppareissulla ostaa jotain pientä, suklaapatukka tai pikkupussi karkkia, minkä takia niitä nyt on kertynyt. Enää en tätä toki tee.
On juu.Itse painoi lihavimmillaan 140kg.Ennen leikkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mutta minä olen sanonut miehelleni että hänen kannattaisi laihduttaa.
On joskus sanonut että mulla on helvetinleveä ahteri ja sehän on kuin patarumpu yms. Lakkasin syömästä minkä jälkeen sitten ukko kiukutteli kun ei sen ruoat kelvannut ja yritti melkein väkisin syöttää. Miehet. Ne on ihan hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, melkein kaikki miehet, joiden kanssa olen seurustellut tai joita olen tapaillut.
Tuntuu pahalta, kun sanotaan suoraan. Ei ole auttanut. En pysty laihtumaan, jos olen onneton. Syön pitääkseni itseni tyytyväisenä. En ole vuosikausiin kokenut valtavaa onnen kipinää, kaikki on tasaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, kun ei ole ollut tarvetta. Sanoisi kyllä jos olisi tarvetta, ja sama toisinpäin. Halutaan molemmat pysyä hoikkina.
Vierailija kirjoitti:
On, melkein kaikki miehet, joiden kanssa olen seurustellut tai joita olen tapaillut.
Tuntuu pahalta, kun sanotaan suoraan. Ei ole auttanut. En pysty laihtumaan, jos olen onneton. Syön pitääkseni itseni tyytyväisenä. En ole vuosikausiin kokenut valtavaa onnen kipinää, kaikki on tasaista.
Ehkä, jos joskus taas olisin onnellinen ja innostunut, niin sitten laihtuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, mutta pieni ylipaino on pienin mun ongelmista.
Ei, olisi ollut entinen heti, kun kaikki olleet painavampia kuin minä vaikka pituutta vähemmän tai saman verran.
Kerran oli kyllä yksi joka toi jotenkin esille sitä että mitä laihempi, sen parempi. Olin 174/48 kg. Se oli kyllä entinen aika pian. En kärsi mistään anoreksiasta, joten en jaa tuollaista ajatusmaailmaa, ja varsinkin kun toinen ei ole edes ihannepainossa niin turha arvostella ketään. Ei minua eikä armi aavikkoa missivuosinaan. Joo, tästä muuten tuli sanaharkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan kukaan sanonut, kun olen aina ollut normaalipainossa. Mieheni, joka tuskasteli miten vaaka näyttää liki 130 kg, niin sanoin hänelle ihan nätisti, että eiköhän nyt aloiteta terveellisempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
On, melkein kaikki miehet, joiden kanssa olen seurustellut tai joita olen tapaillut.
Tuntuu pahalta, kun sanotaan suoraan. Ei ole auttanut. En pysty laihtumaan, jos olen onneton. Syön pitääkseni itseni tyytyväisenä. En ole vuosikausiin kokenut valtavaa onnen kipinää, kaikki on tasaista.
Ei onnenkipinää ja tasaista? Sinähän olet sitten psykiatrien näkökulmasta terve. Pidä nyt vain huoli ettet koskaan tule tuntemaan riemua tai suurta surua yhtään mistään ja jos tunnetkin, tee se salaa peiton alla yksin.
Paremminkin toisin päin ja onneksi on tullut vähän lisää🤩
Ei ole. En todellakaan katselisi ihmistä jolla on mielestään oikeus huomauttaa kenenkään vartalosta mitään negatiivista. Olen lievästi ylipainoinen ja tällainen olin jo alkaessamme seurustella, mies on aina nauttinut kropastani. Ja minä hänen, vaikka on ollut aikoja jolloin hänen painonsa putosi melkein 10kg (lihaksia kaikki).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, melkein kaikki miehet, joiden kanssa olen seurustellut tai joita olen tapaillut.
Tuntuu pahalta, kun sanotaan suoraan. Ei ole auttanut. En pysty laihtumaan, jos olen onneton. Syön pitääkseni itseni tyytyväisenä. En ole vuosikausiin kokenut valtavaa onnen kipinää, kaikki on tasaista.Ei onnenkipinää ja tasaista? Sinähän olet sitten psykiatrien näkökulmasta terve. Pidä nyt vain huoli ettet koskaan tule tuntemaan riemua tai suurta surua yhtään mistään ja jos tunnetkin, tee se salaa peiton alla yksin.
Niin. Sairauteni on kroonistunut ja elämä on tasaisen tappavan tylsää. En ole vuosikausiin oikein kunnolla iloinnut mistään. Ollut ihastunut, tai tuntenut kunnolla rakkauden ja ilon tunteita. Iloiset asiat saavat minut lähinnä tyytyväiseksi. En tiedä, tulenko koskaan olemaan onnellinen, niinkuin joskus nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, melkein kaikki miehet, joiden kanssa olen seurustellut tai joita olen tapaillut.
Tuntuu pahalta, kun sanotaan suoraan. Ei ole auttanut. En pysty laihtumaan, jos olen onneton. Syön pitääkseni itseni tyytyväisenä. En ole vuosikausiin kokenut valtavaa onnen kipinää, kaikki on tasaista.Ei onnenkipinää ja tasaista? Sinähän olet sitten psykiatrien näkökulmasta terve. Pidä nyt vain huoli ettet koskaan tule tuntemaan riemua tai suurta surua yhtään mistään ja jos tunnetkin, tee se salaa peiton alla yksin.
Varmasti olen terveempi kuin monet muut. En ole tuskainen tai kipeä. Elämä on vain tylsää.
Exä totesi, kun painoin 64 kg (olen 165 cm pitkä). No, olihan se yli 10 kg enemmän kuin nuoruuden paino, joten laihdutin 52 kiloon. Oliko mies tyytyväinen? Ei, koska näytin silti leveän lantion ja isojen tissien takia punkerolta hänen mielestään, ja hän tykkäsi "sporttisista" kropista. Olisi sitten myös pitänyt käydä erinäisissä kauneusleikkauksissa sekä muuttaa tyyliä ihan erilaieksi kuin itse tykkään, että "kelpaisin". Totesin että sinun kannattaa nyt kyllä etsiä itsellesi joku paremmin luonnostaan kelpaava nainen, en minä ala itseäni tuolla tapaa muuttamaan ja lähdin.