On paljon hautajaisia joihin ei tule ketään

Voihan siinä niinkin käydä. Lapsia ei ole ja vaimo on ex, eikä varmasti halua alkaa järjestelemään mitään hautajaisia, miksi pitäisikään. Vanhemmat ja molempien puolelta kaikki sisarukset on jo kuolleet, muutama serkku on mutta heitäkään en ole nähnyt yli 30 vuoteen. Tai voihan olla, että teen Harlinit ja täytän maan jälkeläisillä.

Tt

Eikö pitäisi murehtia enemmän sitä, että näillä ihmisillä ei ollut ketään kun olivat elossa? Ei se haudattava enää piittaa, onko siellä hautajaisissa 0 vai 100 ihmistä. 

Eleanor Rigby

Ei sukulaisia ollut syntymäni hetkellä paikalla. En halua hautajaisiini joskus kuin pari henkilöä. 

Kaikki eivät halua järjestää suuria hautajaisia. Tädilläni on paljon sisaruksia ja suuri suku. Poikiensa hautajaisiin osallistui vain 3 henkilöä. Pojat eivät lapsena kuolleet, vaan yli 50 v. Enoni hautajaisiin osallistuivat vain hänen lapsensa.

Voi olla sukunsa ja ystäviensä joukosta se viimeisen.

Ei kaikilla ole isoa sukua tai ihmisiä elämässään.

Jostain syystä on joutunut olemaan tai halunnut olla yksin.

Mun isä viihtyi yksin. Oli silti pidetty ihminen.

Olihan hänellä meidät, mutta kauhean paljon ei nähty. Ei paikkakunnilla.

Kuolema tuli ja hautajaiset järjestimme. Suku oli läsnä. Kauniit hautajaiset ja siunaustilaisuus. Halusivat tulla. Ei kaikki päässeet omien sairastelujen -ja jo kuoltuaan ennen tuota hetkeä.

Vaikka isä viihtyi yksin, niin kyllä hän kunnioitti ja kävi kaikkien läheisten hautajaiset.

Välittämistä ja hyvästien jättöä menneelle maailmalle hautajaiset ovat.

Kauniit hautajaiset voi olla pienet tai isot.

Ei ne ihmisen arvoa mittaa. On se kuitenkin kaunista, kun ollaan läsnä. Sekin, että

hautausmaan ihmiset kunnioittavat vainajaa läsnäolollaan. Sekin on arvokasta.

Minulla on tosi ilkeä isä, joka on tehnyt meidän elämästä täyttä h.......ä.

Ikää on yli 90 ja luulen, että viimeiselle matkalle saattelee vain hautausurakoitsija ja pappi.

Surullista, että Näin on käynyt.

Ainut omainen

Mun mutsi. Ei sen hautajaisiin ainakaan lapsia tule. Ehkä jotain m-a-muäijiä, niistä se tykkää.

Sen arvoista se ihmiselo on

Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Tule sinä ja seuraa minua. - Jeesus

Aloittaja kysyy, miten on mahdollista, ettei hautajaisiin tule ketään, eikö ole sukua. Olen jo ikäimmeinen, sairastan levinnyttä parantumatonta syöpää. Olen jo tehnyt selväksi tyttärelleni (asuu Norjassa) ja tyttärenpojalleni, miten hautajaiseni haluan järjestettäväksi. Osallistujat ovat tahtoni mukaan siis tyttäreni perheineen ja tyttärenpoikani isänsä kanssa. Muita en halua mukaan, toki ystäviä on, mutta vain nämä kuusi henkilöä haluan hautajaisiini. Tuhkaus ja sirottelu uurnalehtoon, mitään kiviä ei pystytetä. Nämä ovat omat toiveeni ja uskon, että perilliset kunnioittavat tahtoani. Saavat ihmiset päivitellä halunsa mukaan toiveitani järjestelyjen suhteen, ne ovat kuitenkin minun omat toiveeni.

Halutaanko sinne väkeä, voisin tulla vaikka syömään ja ehkä myydä ne kukat sieltä eteenpäin.

T Työtön

Vierailija kirjoitti:

Se ettei hautajaisissa ole väkeä tuo esille sen millaista oli elämän aikana

Jos hautajaisissa ei ole ketään, tuskin hänellä eläessäänkään on ollut ketään jonka kanssa jakaa ilot ja surut.

Siihen voisimme kaikki vaikuttaa ettei kenenkään tarvitse elää yksin maailmassa.

Kuoleman jälkeen on mielestäni turha päivitellä, se juna meni jo. Jos tahdot muistaa jotain perheen jäsentä, naapuria tai vanhaa koulukaveria - tee se nyt. Turha sinne haudalle on kukkia viedä ja hurskastella että olisi pitänyt sitä ja tätä.

Tänä vuonna yritän itse muistaa tuttuja ja tuntemattomiakin koska en tahdo että kukaan tahtomattaan tuntee itsensä yksinäiseksi

Heti ollaan vainajaa syyttämässä lähes kaikissa viesteissä. Kukahan mahtaa olla se mulkero, joka ei anna pahojen puheiden kuolla vainajan kuoltua. Hän ei ole enää täällä puolustamassa itseään. 

 

Onko käynyt mielessä, että joskus kaikki läheiset ja ystävä ovat kuolleet ensin. Ei yksin hautaaminen kerro vainajasta yhtään mitään!

Hitsi, kun nyt täällä jo käydään vainajienkin kimppuun ja puhutaan pahaa itselle täysin tuntemattomista ihmisistä. Tällainen ei kuulu hyviin tapoihin ja kaikkia tapoja ei kannata muuttaa. (Tuli numerosarja 666 :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on kyllä surullista. Voisin itse mennä vaikka tuntemattoman hautajaisiin, että edes joku kunnioittaisi vainajan lähtöä.

Mene mieluummin tervehtimään jotain yksinäistä kun hän on vielä elossa. Ja vie kukkakimppu elävälle ihmiselle, älä haudalle.

Et sinä haudalle mennessä kunnioita sitä ihmistä. Kunnioitat vain perinnettä.

Mitä pahaa on kunnioittaa perinnettä ja muita ihmisiä kohdella hyvin? Vanhanaikaista, ummehtunutta ja tunkkaistako? Koittakaa nyt käsittää, että yksinäisen tervehtimisvisiitti ja kukkakimppu elävälle EI ole keneltäkään pois! Meidät vanhemmat ihmiset on kasvatettu olemaan tuollaisia ja siitä saa hyvän mielen itsellekin. Eläkkeelle päästyään ainakin on aikaa edellisten lisäksi käydä tuntemattomien hautajaisissa niin halutessaan.

Itse olen aivan luonnollisesti noudattanut edellä mainittuja tuntemattoman hautajaisia lukuunottamatta. Aivan hyvin voisin silloin tällöin käydäkin.

Mun hautajaisiin ei varmaan tule ketään. Vanhemmat on jo kuolleet, sisaruksia ei ole, muun suvun kanssa en ole ollut koskaan tekemisissä, ei vanhemmatkaan ollut. Olen sinkku ja lapseton, ystäviä tai kavereita ei ole. 

Mulle tämä ei ole mitenkään surullinen asiaintila, vaan ihan tyytyväinen olen erakkoelämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

 

Sitten vielä se oleellisin, eli hautausmaksu ja mahdollisesti hautapaikka. Vaikka vain siroteltaisiin tuhkana, niin tuhkaus + uurna maksaa.  Ei ole ilmaista.  Vaikka niihin saa avustusta, jos vainaj

Kaikki hautauskulut kuuluu maksaa vainajan varoista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole yhtään ystävää eli hautajaisiini ei niitä tulisi. Sukua kyllä on melko paljonkin. Mietin vaan, että jos kuolisin nyt kun olen vielä nuori (24), moni ehkä ihmettelisi eikö sillä tosiaan ollut ketään kavereita. Tiedän että moni nuori aikuinen miettii samaa myös häitä järjestäessä, ei ole ketään ystäviä joita kutsua, se surettaa ja nolottaakin. Meitä ystävättömiä on paljon. Vähän ohi aiheen, sori siitä.

Ihan tervettä on pohtia omia hautajaisiaan vaikka kaiken ikäisenä. Mukava kuulla mietteitäsi. Toivottavasti saat ystäviä elämäsi aikana, niitä kun tuppaa tulemaan aika yllättäen joskus.

Minun hautajaisiin tulee korkeintaan puolisoni, sisareni ja hänen miehensä, mikäli ovat elossa. Olen todella ujo introvertti, enkä osaa pitää ihmisiin yhteyttä. En kuulu kirkkoon, joten olen toivonut, että minua ei todellakaan saa siunata kirkossa, , vaan heti arkkuun ja tuhkaukseen, tuhkat ripotellaan erääseen minulle tärkeään paikkaan. Ei muistotilaisuutta, hautakiveä, kuolinilmoitusta. 

Eipä olisi vielä minun nuorempana ollessani tällaisia keskusteluja edes käyty.  Silloin vielä hautajaiset oli oikeasti tärkeä juttu ja tiedän sellaistenkin ihmisten, jotka ei kirkkoon kuuluneet, liittyneen kirkkoon sitten vanhoina, kun halusivat kuitenkin, että pappi siunaa heidät hautaan.  Onhan siinä tavallaan jotain tekopyhää, mutta toisaalta ihmisen mieli voi elämän aikana muuttuakin.  Jotkut voi olla kuitenkin kirkkoa ja uskontoa ja kirkon toimituksia kunnioittavia, vaikka eivät olisi uskossakaan. 

Kun minä kuolen, ei varmasti ole montaakaan ihmistä minua hautaan saattamassa.  Jos mieheni on elossa, niin hän varmaankin ja lapseni myös.  Olen myös aika varma siitä, että vanhin lapsenlapseni on paikalla.  Muista en uskalla sanoa mitään.  Hautajaiset koetaan nuorempien taholta niin ikäviksi ja synkiksi tilaisuuksiksi, ettei välttämättä niihin haluta enää osallistuakaan. Jos elän oikein vanhaksi, ei minulla ole ystäviä eikä sisaruksiakaan sitten enää elossa.  Näin kävi omalle äidilleni.  Hän joutui "hautaamaan" koko suuren sisarusparvensa, surren jokaista kerrallaan, kolmetoista kertaa, plus näitten puolisot,  ja kun itse kuoli, oli vain nuorempaa polvea hautajaisissa, eikä heitäkään kovin paljoa.  Kaikki hänen oman ikäpolvensa sukulaiset oli jo menehtyneitä.  Myös siis oma puoliso ja puolison sisarukset puolisoineen.  Aika paljon joutui hautajaisissa istumaan, kun isälläkin oli paljon sisaruksia.  Mutta hänen ikäpolvellaan oli vielä tapana, että jos vain suinkin pystyi, niin paikalle piti mennä, vaikka sitten toisten tukemana tai pyörätuolissa.

Nyt on kaikki niin muuttunut, nuoremmat kyseenalaistaa kaiken.  Kaikki, mikä on murheellista, on sivuutettava mahdollisimman vähällä ja vaivaa ei saisi olla mistään.  Olen alkanut miettiä, että onko tuossa Islamin uskossa sittenkin jotain oikeata, kun sitä ei heikäläiset nuoret tunnu arvostelevan eikä ylenkatsovan mitenkään, vaikka se on monella tapaa sitovampi ja vaativampi uskonto ja kulttuuri.  Päinvastoin tuntuu, että he oikein innolla kannattavat vanhoja perinteitä ja pitävät niitä yllä kynsin hampain.  Tunnen yhden irakilaisen nuorehkon miehen ja hän sanoo, ettei ole ollenkaan islamiin eikä mihinkään uskovainen.  Silti hän ei syö sianlihaa ja viettää ramadania.  Vanhojen ihmisten kunnioittaminen on hänessä kuin sisäänrakennettu ominaisuus.  Vanhoista ihmisistä ei saisi koskaan sanoa mitään huonoa eikä arvostelevaa.  Ihmettelen vain, että miten se on mahdollista, kun meidän omat nuoret innolla hylkää kaiken perinteisen ja vanhemmat ihmiset on heidän mielestään pelkkä riesa ja vaiva ja ainoa hyväksyttävä syy heidän olemassaoloonsa on se, että ne antavat heille sentään joskus rahaa.