On paljon hautajaisia joihin ei tule ketään

Onhan se tietysti surullista, että on yksinäisiä ihmisiä. Kolikolla on kuitenkin aina toinenkin puoli. Mullakin on tuttu, jonka vanhemmat antoivat lapsuudessa lähinnä turvattomuutta, väkivaltaa, mielisairautta, ym. ongelmia. Ei noista lähtökohdista kukaan edes odota, että lapsella olisi vanhempiinsa jotenkin lämpimät välit. Tämä yksilö on kuitenkin vanhempiensa kanssa tekemisissä, ei ole sillä tavalla katkeruuteen taipuvainen persoona. Mutta en tuomitsisi, vaikka ei olisi missään tekemisissä.

Olen ollut yksissä pienissä hautajaisissa. Vainaja keskittyi elämässään lähinnä oman erinomaisuutensa ihailuun, mammonan keräämiseen ja vanhemmiten sairaalloiseen pihiyteen. Ihme, että edes lapset perheineen ja yksi naapuri tulivat paikalle. 

Toki pienten hautajaisten syynä voi olla myös se, että piheys on periytynyt hautajaiset järjestäneelle henkilölle. 

Oma läheiseni oli oli isätön ja sisarukseton ja muutenkin pienestä suvusta. Kuoli melko iäkkäänä pitkän sairastamisen jälkeen. Silti hautajaisissa oli paitsi me lähiperheeseen kuuluvat, myös puolison ja lasten puolisoiden sukua, jotka ilolla muistelivat poismennyttä. Eletty elämä ja persoona todella näkyivät hautajaisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Noin 3 vuotta sitten piti järjestää hautajaiset ja koko ruljanssi (2 arkun hautapaikka, 1 arkku, kuolinilmoitus ja muistotilaisuus noin 60 henkilölle ruokineen & kahveineen) tuli maksamaan alle 2000 euroa. Pakolliset eli arkku ja hauta olivat jotain 600 euroa yhteensä. Ei siis kallista, sillä kyllähän jokaiselta vainajalta vähintään tuon verran jää varoja jäljelle. Jos ei jää, yhteiskunta tekee viimeisen palveluksen ja maksaa hautauskulut!

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki, siinä yksi esimerkki.

Tämä. Mun narsisti lapsehakkaaja isällä on välit poikki aivan kaikkiin. Myös omiin lapsiinsa. On niin sietämätön, aggressiivinen ja hullu että ei kukaan voi olla tekemisissä, lisäksi saa mustan silmän joka tapaamisella. En usko olevan yhtäkään surijaa hautajaisissa.

Tulihan noita lähisukulaisia vaarin hautajaisiin, vaikka ei paljoa ilmoiteltu.. Maskien jakaminen aika jobi!

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006206654.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki, siinä yksi esimerkki.

Tämä. Mun narsisti lapsehakkaaja isällä on välit poikki aivan kaikkiin. Myös omiin lapsiinsa. On niin sietämätön, aggressiivinen ja hullu että ei kukaan voi olla tekemisissä, lisäksi saa mustan silmän joka tapaamisella. En usko olevan yhtäkään surijaa hautajaisissa.

Niin sitä moni uhoaa, mutta kyllä ne tunteet sieltä löytyvät!

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Suomessa korostuu liikaa ydinperhe.  Ihailen katolilaisia maita, joissa on isompi se La Famiglia -käsite.

On hauskempaa, jos jouluna tai kesän grillijuhliin tulee serkkuja, tätejä, eno, isosetä, kummit omine lapsineen, serkun poika uuden tyttöystävänsä kanssa jne.

Kun pitää eläessä yhteyttä, tulee ne sitten hautajaisiinkin.

Ei mun sukulaisilla ole mun kavereiden puhelinnumeroita. Joten kaverit eivät tietäisi mitään.

Ei siinä ole mitään ihmettelemistä . Nytkin ,kun on koronakausi, monet valittavat yksinäisyyttä, mutta evät itse soita juuri kenellekään. Puhumattakaan, että aikuiset lapset edes soittaisivat. Tekstarilla ollaan pyytämässä apuja. Koskaan ei soiteta, että ilhduttaisi toista.

Ihan pakosta pistävät sitten maan poveen ,kun kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Kuolinilmoitus ei ole pakollinen. Se n voi julkaista ihan ilmaiseksi itse somessakin. Ei siitä tarvitse mihinkään maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on kyllä surullista. Voisin itse mennä vaikka tuntemattoman hautajaisiin, että edes joku kunnioittaisi vainajan lähtöä.

Jos vainaja ei ole eläessään ollut kunnioitettava, miksi lopussa pitäisi teeskennellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Suomessa korostuu liikaa ydinperhe.  Ihailen katolilaisia maita, joissa on isompi se La Famiglia -käsite.

On hauskempaa, jos jouluna tai kesän grillijuhliin tulee serkkuja, tätejä, eno, isosetä, kummit omine lapsineen, serkun poika uuden tyttöystävänsä kanssa jne.

Kun pitää eläessä yhteyttä, tulee ne sitten hautajaisiinkin.

Arvostan ja ihailen itsekin tuota sukukeskeisyyttä! On varmasti rasitteensakin siinä, en sitä sano, mutta onpa myös hyvät puolet ja varmasti isommat, kuin ne huonot. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on vähän turhaa fiilistelyä, kun vainajalle sillä ei enää ole väliä. Voi voi kun on yksinäisiä ihmisiä, mutta hautajaiset ovat muutenkin vähän sellaisia esittäviä tilaisuuksia, jonne mennään, vaikka vainajan kanssa ei oltaisi edes väleissä. Mitä merkitystä sillä on.

Mistä tiedät varmaksi?

Itse en halua omiin hautajaisiini/siunaustilaisuuteen muita kuin ainoan lapseni ja kaksi lapsenlastani.

En halua myöskään, että arkkuani kannetaan kirkkoon ja kirkosta pois. En halua, että ihmiset joutuvat jännittämään arkun edessä lukiessaan muistovärssyä kukkalaitetta laskiessaan.

Nämä toiveet olen esittänyt läheisilleni jo vuosia sitten. Ne olen myös paperille kirjoittanut todistajien läsnäollessa.

Vierailija kirjoitti:

Osalla vainajista ei oikeasti ole läheisiä ihmisiä, mikä on surullista.

Surullista on mielestäni myös se, että nuoret aikuiset eivät enää ymmärrä hautajaisten merkitystä eivätkä näe tarpeelliseksi kunnioittaa vainajan muistoa läsnäolollaan hautajaisissa. Tästä minulla on paljon esimerkkejä. Hautajaisiin ei vain viitsitä tulla, koska se on tylsää eikä siellä ole mitään hauskaa. Juuri hiljattain haudattiin sukulaiseni ja kuulin mitä ihmeellisempiä selityksiä sille, miksi ei voida tulla hautajaisiin. Ymmärrän, että  joskus on todellinenkin este, mutta monella tuntuu olevan enemmän se syy, että ei vaan viitsi, kun on kivempaakin tekemistä.

Juuri näin.

Minusta osallistuminen hautajaisiin on nimenomaan kunnioitusta edesmennyttä kohtaan. Minusta ihmiset turhaan vähättelevät ja arastelevat osallistumista hautajaisiin. Minusta on outo ajatus, että hautajaisiin pitäisi saada kutsu. Siunaustilaisuuteen kirkossa ja haudalla saa tulla kuka vain kokee haluavansa tulla, mutta muistotilaisuus voi olla joskus tarkoitettu vain lähimmille. Sitä kannattaa tiedustella etukäteen omaisilta jos on epävarma.

Oman isäni kuolinilmoituksessa oli ilmoitettu siunaustilaisuuden- ja muistotilaisuuden aika ja paikka ja avoin kutsu kaikille. Olimme varanneet ison tilan ja lämpimän ruuan oletetun vierasmäärän mukaan. (ei ollut ilmoittautumista) Vierasmäärän olimme arvioineet niin, että mietimme jokaisen isälleni tutun ihmisen ja hänen todennäköisen osallistumisen. Meni aika vikaan, sillä todellinen vierasmäärä oli vain puolet oletetusta. Olin aika surullinen ja pettynyt, että isälleni tutut ihmiset eivät halunneet jättää viimeisiä jäähyväisiä isälleni. Isäni oli eläessään hyväntahtoinen ja sosiaalinen ihminen, sekä teki paljon talkoo- ja hyväntekeväisyystyötä omassa yhteisössään.

Ei se vainaja niistä osallistujista enää tiedä. Enemmän hautajaiset ovat omaisten juhla, osa suruprosessia. Omaiset ne loukkaantuvat jos ihmiset eivät tule, ei vainaja.

Minusta on kyllä kaunista, miten yksinäisetkin vainajat siunataan kunnioittavasti, samalla kaavalla kuin kaikki muutkin. Kukaan ei ole kuolemassa vähäpätöisempi.

Minä toivon omiin hautajaisiin mahdollisemman vähän porukkaa. mieluummin ei muita kun seurakunnan työntekijät. olen järjestänyt isän ja mummon hautajaiset sinne piti kutsua kaikki vanhat naapuritkin kun muu suku halusi hyvä kun nimen muistavat vainajan eivät tekemisis30-40v tekemisissä minusta pelkkää kulissia. Eivät ole eläissäni koputtelemassa ovelle olleet ei tarvitse myöskään hautajaisiini tulla teeskentelemään surevaa kun eläissään hylkiö antakaa olla loppuun asti kiitos.

Pitäis etänä hautajaiset niin voisi olla enemmän osallistujia.

Ja miksi minun pitäisi kutsua puolisoni hautajaisiin joitain näennäis-/teeskentelijä surijoita ?  Parempi yksin lastemme ja lastenlapsien kanssa.

Kyllä hyvin monet ystävät ja naapurit ym.  tulisivat ainakin siunaustilaisuuteen, jos he tietäisivät asianomaisen kuolleen ja missä ja milloin siunaustilanne pidetään. Siitä he voisivat tulla kutsun saatuaan  muistotilaisuuteenkin, jos se pidetään. Se, että hautajaisissa ei ole saattajia ole saattajia merkitse sitä, että vainaja olisi ollut yksinäinen. Eihän esim. sairaalasta anneta tietoja kuin lähiomaiseksi merkitylle, jos potilas ei itse pysty antamaan lupaa. Eikä muistakaan instansseista.