On paljon hautajaisia joihin ei tule ketään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on kyllä surullista. Voisin itse mennä vaikka tuntemattoman hautajaisiin, että edes joku kunnioittaisi vainajan lähtöä.

No mitäs jos se vainaja ei ansaitse kunnioitusta?

Näissä aina valitetaan vainajan yksinäisyyttä, mutta henkilöhän voi olla sen ihan itse aiheuttanut. Jos on epäsosiaalinen tai sellainen mulkero, ettei kukaan sukulainen halua pitää yhteyttä, niin miksi sitten kuollessa pitäisi olla porukkaa ympärillä.

Voi tietysti olla jotain vanhoja ihmisiä, joiden kaikki läheiset ovat kuolleet, mutta monesti ihminen on voinut ihan itse haluta elää ilman läheisiä ihmissuhteita tai sitten on tietysti tuo mainitsemasi ilmiselvä syy. Luonnevika, vaikeat päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne. 

Tuo yksinäisyyden yksinkertaistaminen ja sääliminen vähän ärsyttää, koska yksinäisyyden syyt eivät läheskään aina ole läheisten itsekkyydessä. On olemassa tosi hankalia tyyppejä, joiden yksi keino on jatkuvasti valitella yksinäisyyttään, minkä syynä on, etteivät normaaliin kanssakäymiseen pysty. Ihmisiä hekin, mutta läheiset väsyvät. Jopa lähiomaiset alkavat vältellä tällaista ihmistä ihan oman hyvinvointinsa takia.

Se ettei hautajaisissa ole väkeä tuo esille sen millaista oli elämän aikana

Jos hautajaisissa ei ole ketään, tuskin hänellä eläessäänkään on ollut ketään jonka kanssa jakaa ilot ja surut.

Siihen voisimme kaikki vaikuttaa ettei kenenkään tarvitse elää yksin maailmassa.

Kuoleman jälkeen on mielestäni turha päivitellä, se juna meni jo. Jos tahdot muistaa jotain perheen jäsentä, naapuria tai vanhaa koulukaveria - tee se nyt. Turha sinne haudalle on kukkia viedä ja hurskastella että olisi pitänyt sitä ja tätä.

Tänä vuonna yritän itse muistaa tuttuja ja tuntemattomiakin koska en tahdo että kukaan tahtomattaan tuntee itsensä yksinäiseksi

Millä ihmeen logiikalla voi väittää, että jokaisellahan on sukulaisia? Laskepa, montako sukulaista löytyy henkilöltä, jonka kummassakin suvussa on parin sukupolven ajan ollut vain yksilapsisia perheitä? Isovanhemmat ja omat vanhemmat ovat jo kuolleet, eikä tätejä, setiä, enoja tai serkkuja ole koskaan ollutkaan. Periaatteessa pikkuserkkuja toki oisi voinut joskus olla, mutta ovatko hekään enää elossa? Eli montako sukulaista on jäljellä?

Eikö hautajaiset ole sukua varten. Kuka jaksaa ystäviä kestitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin tälläisessä tilanteessa pari vuotta sitten. Siis en ollut "päivänsankarina" hautajaisissa, mutta olin hautuumalla töissä ja joku vanhempi herra saateltiin viimeiselle matkalleen meidän henkilökunnan sekä hautaustoimiston toimesta, kun ei ollut omaisia tai ystäviä saattamassa. 

Viranomaiset hoitaa, jos ei muut. Nykymaailmassa tällaiset hautajaiset ovat aika harvinaisia toisin kuin ennen. Köyhäinhautaan päätyi paljon sellaisiakin, joilla oli sukulaisia, mutta eivät saaneet tietää päihdeongelmaisen tai psyykkisesti sairaan kuolemasta, koska oli elänyt kadulla. Nykyisin omaisia yritetään tavoittaa.

Joillekin taas olisi tulossa kymmeniä ja satoja ihmisiä. Täytyy rajoittaa ilmoituksella vietämme hautajaiset lähiomaisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen logiikalla voi väittää, että jokaisellahan on sukulaisia? Laskepa, montako sukulaista löytyy henkilöltä, jonka kummassakin suvussa on parin sukupolven ajan ollut vain yksilapsisia perheitä? Isovanhemmat ja omat vanhemmat ovat jo kuolleet, eikä tätejä, setiä, enoja tai serkkuja ole koskaan ollutkaan. Periaatteessa pikkuserkkuja toki oisi voinut joskus olla, mutta ovatko hekään enää elossa? Eli montako sukulaista on jäljellä?

Sillä logiikalla, että kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia ja samanlaisessa tilanteessa eli elää oman boksinsa sisällä. Olen ainoa lapsi, isäni on äiditön ja isätön (ei yhtään sukulaista) ja äidin puoleiset sukulaiset kuolleet. Jos puoliso kuolee ennen minua (hänkin ainoa lapsi eikä pidä serkkuihinsa yhteyttä)niin tuskin hautajaisiini tulee kovin montaa vierasta. Ehkä ei yhtään, jos eivät saa tietää kuolemastani, koska ystäville viranomaiset eivät soita.

Jos on elänyt sillä lailla, että ei ole pitänyt omaisiinsa mitään yhteyttä, ei ole omaisia, ei ole ystäviä, on ryypännyt välit poikki, rellestänyt tai kohdellut toisia huonosti, niin ei sinne hautajaisin välttämättä ole tulijoita. Se on vähän "niin makaat kuin petaat".

Osalla vainajista ei oikeasti ole läheisiä ihmisiä, mikä on surullista.

Surullista on mielestäni myös se, että nuoret aikuiset eivät enää ymmärrä hautajaisten merkitystä eivätkä näe tarpeelliseksi kunnioittaa vainajan muistoa läsnäolollaan hautajaisissa. Tästä minulla on paljon esimerkkejä. Hautajaisiin ei vain viitsitä tulla, koska se on tylsää eikä siellä ole mitään hauskaa. Juuri hiljattain haudattiin sukulaiseni ja kuulin mitä ihmeellisempiä selityksiä sille, miksi ei voida tulla hautajaisiin. Ymmärrän, että  joskus on todellinenkin este, mutta monella tuntuu olevan enemmän se syy, että ei vaan viitsi, kun on kivempaakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Jos vainajan tilillä on rahaa, niin hautajaiset maksetaan niistä. Kauniit hautajaiset saa järjestettyä vaikkei niiin törsääkään. Sukulaisia ja ystäviä voi olla elossa, mutta he eivät välttämättä pysty osallistumaan oman huonon kuntonsa vuoksi.

Eräässä tapauksessa vainajan sukulaiset asuivat ulkomailla, eivätkä sieltä päässeet/halunneet Suomeen hautajaisia järjestämään tai edes niihin osallistumaan, joten jäi kunnan/sossun vastuulle. Olivat kyllä yhteydessä näihin sukulaisiin, mutta kynnys matkustaa oman sisaruksen hautajaisiin taisi olla liian suuri. Voi toki olla, etteivät olleet lähtökohtaisestikaan kovin läheisissä väleissä, jos välimatkaakin oli kirjaimellisesti puoli maapalloa.

Lähisuvusta voi olla elossa enää serkkuja, joita on nähnyt viimeksi lapsena. Kaikilla ei ole serkkujakaan.

Asutaan kaukana suvusta tai välit ovat menneet poikki.

Toisaalta voi käydä niinkin ettei henkilöllä ole omaa perhettä/lähisukua enää elossa, eikä merkintää lähiomaisesta. Ystäviä on, mutta he eivät saa tietoa kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei hautajaisissa ole väkeä tuo esille sen millaista oli elämän aikana

Jos hautajaisissa ei ole ketään, tuskin hänellä eläessäänkään on ollut ketään jonka kanssa jakaa ilot ja surut.

Siihen voisimme kaikki vaikuttaa ettei kenenkään tarvitse elää yksin maailmassa.

Kuoleman jälkeen on mielestäni turha päivitellä, se juna meni jo. Jos tahdot muistaa jotain perheen jäsentä, naapuria tai vanhaa koulukaveria - tee se nyt. Turha sinne haudalle on kukkia viedä ja hurskastella että olisi pitänyt sitä ja tätä.

Tänä vuonna yritän itse muistaa tuttuja ja tuntemattomiakin koska en tahdo että kukaan tahtomattaan tuntee itsensä yksinäiseksi

Kun ikää tulee riittävästi ympyrät pienenee. Äitini oli aikoinaan erittäin sosiaalinen, mutta iän lähetessä 80 v ja aivoinfarktin kokeneena on luonnekin muuttunut. Tällä hetkellä ei halua hautajaisiinsa kuin lapsensa perheineen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisillä ole enää ystäviä.

Vanhusten ystävät ja ikätoverit ovat kuolleet. Serkkuihin ei pidetä enää yhteyksiä.

Vanhusten hautajaisissa ovat läsnä vain lapset ja lapsenlapset ja vielä siitäkin srv. polvi.

Sitäpaitsi hautajaisten järjestäminen on mielettömän kallista: kuolinilmoitus maksaa 600-700 euroa, tilojen vuokra ja kukat ja kynttilät ruokapöytiin ja sitten tarjottavat.

Lisäksi kaikki hautaustoimiston kulut: auto, arkku, kukkalaitteet arkulle ja omaisille itselleen ja vielä ehkä vaatteitakin joutuu ostamaan.

Ei jokaisella ole varaa järjestää suuria hautajaisia, vain pelkkä pieni muistotilaisuus kahvilla.

Sitten vielä se oleellisin, eli hautausmaksu ja mahdollisesti hautapaikka. Vaikka vain siroteltaisiin tuhkana, niin tuhkaus + uurna maksaa.  Ei ole ilmaista.  Vaikka niihin saa avustusta, jos vainaja kuolee varattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen logiikalla voi väittää, että jokaisellahan on sukulaisia? Laskepa, montako sukulaista löytyy henkilöltä, jonka kummassakin suvussa on parin sukupolven ajan ollut vain yksilapsisia perheitä? Isovanhemmat ja omat vanhemmat ovat jo kuolleet, eikä tätejä, setiä, enoja tai serkkuja ole koskaan ollutkaan. Periaatteessa pikkuserkkuja toki oisi voinut joskus olla, mutta ovatko hekään enää elossa? Eli montako sukulaista on jäljellä?

Sillä logiikalla, että kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia ja samanlaisessa tilanteessa eli elää oman boksinsa sisällä. Olen ainoa lapsi, isäni on äiditön ja isätön (ei yhtään sukulaista) ja äidin puoleiset sukulaiset kuolleet. Jos puoliso kuolee ennen minua (hänkin ainoa lapsi eikä pidä serkkuihinsa yhteyttä)niin tuskin hautajaisiini tulee kovin montaa vierasta. Ehkä ei yhtään, jos eivät saa tietää kuolemastani, koska ystäville viranomaiset eivät soita.

Juuri näin. Tv:sta tuli dokumentti hautajaisista, joihin ei tullut ketään. Kuitenkin vainajalla oli ystävä, joka tuli sitten uurnan laskuun. Ei ollut saanut tietoa hautajaisista, en muista, oliko kuolemastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin tälläisessä tilanteessa pari vuotta sitten. Siis en ollut "päivänsankarina" hautajaisissa, mutta olin hautuumalla töissä ja joku vanhempi herra saateltiin viimeiselle matkalleen meidän henkilökunnan sekä hautaustoimiston toimesta, kun ei ollut omaisia tai ystäviä saattamassa. 

pääkaupunkiseudulla taitaa olla ihan viikoittain. Torstaisin klo 10 Honkanummen kappelissa. Luin joskus lehdestä, että jonkun järjestön vapaaehtoiset osallistuvat näihin  siunaustilaisuuksiin, Odd Fellows muistaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on kyllä surullista. Voisin itse mennä vaikka tuntemattoman hautajaisiin, että edes joku kunnioittaisi vainajan lähtöä.

Mene mieluummin tervehtimään jotain yksinäistä kun hän on vielä elossa. Ja vie kukkakimppu elävälle ihmiselle, älä haudalle.

Et sinä haudalle mennessä kunnioita sitä ihmistä. Kunnioitat vain perinnettä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa on myöhäistä alkaa pitää yhteyttä sukuun.

Olen vuosia yrittänyt pitää yhteyttä serkkuihin, jotka asuvat eri osissa Suomea. Nyt olen luovuttamassa, koska tajusin, etteivät he pidä yhteyttä edes keskenään. Olen muistanut esim. syntymäpäiviä, mutta he eivät muista edes jouluna. Olen miettinyt asiaa, ja luulen suvun vanhojen tragedioiden vaikuttavan vielä nytkin. Tulen olemaan tuo yksin haudattava, ja työstän asiaa mielessäni.

Yksin tulin, yksin lähden.

Ketä kiinnostaa?

Mulla ei ole yhtään ystävää eli hautajaisiini ei niitä tulisi. Sukua kyllä on melko paljonkin. Mietin vaan, että jos kuolisin nyt kun olen vielä nuori (24), moni ehkä ihmettelisi eikö sillä tosiaan ollut ketään kavereita. Tiedän että moni nuori aikuinen miettii samaa myös häitä järjestäessä, ei ole ketään ystäviä joita kutsua, se surettaa ja nolottaakin. Meitä ystävättömiä on paljon. Vähän ohi aiheen, sori siitä.