Te, jotka sitouduitte ilman romanttisia tunteita

Itse olen todennut, että parempaakaan ei löydä, niin mitä sitä vaihtamaan ja tällä keinoin pysyy myös lapsilla ehjä perhe.

Puolisoni on paras kaverini ja tulemme erittäin hyvin toimeen, arki on sujuvaa eikä riitoja ole. Arki on helppoa ja hyvää ja puolison kanssa on kiva olla. Seksi on vastenmielistä ja pystyäkseni siihen minun on ajatuksissani mentävä kauas pois siitä todellisesta tilanteesta.

Olen kuitenkin päättänyt tässä pysyä, olisi typerää heittää kaikki hukkaan.

Mikään ei takaa, että sitä romanttista rakkautta löytäisi ikinä tai sitä, että se kestäisi. Kaikkiin suhteisiin tulee se tasainen arki joskus. Toki sitä välillä toivoisi, että voisi tuntea himoa puolisoaan kohtaan, mutta sitä voi elää ilmankin.

Joko olette yhdessä ja nautitte elämästänne.

Tai eroatte, haluat kokea "romanttisen rakkauden" joka on sitä, että ihastut hullun lailla johonkin ukkoon, hässitte joitain kuukausia kuin kanit, sitten alatkin tajuamaan että hän on luonteeltaan aika mulkvisti ja pian oletkin itkemässä särkynyttä sydäntäsi täällä. Ja paskinta vielä, miehesi on ehkä löytänyt uuden naisen ja jatkaa onnellisena elämäänsä.

Nähty niin sata kertaa. Mutta tottakai eroat, koska tää mystinen "kemia" on jotain mitä naiset ei vaan voi vastustaa, sitä on pakko saada kokea.

Kiitos vastauksista! Näitä ajatuksia tulee ja menee, mutten tällä hetkellä tosissani ajattele eroa. Eniten toivon, että saisin useammin nauraa mieheni kanssa. Kyllä rakastankin häntä ystävänä ja perheenjäsenensä paljon, en romanttisesti. Ehkä meillä onkin enemmän platoninen suhde. Seksistä, sitä ei mieskään kaipaa erityisen paljon, ei hän ollut koskaan yksipuolisesti rakastunut vaikka ehkä rakastuneempi. Muunlaista kosketusta on päivittäin. Joskus heikoilla hetkillä kun romantiikan kaipuu iskee ja mieheni erilainen huumorintaju(ttomuus) korostuu tekee mieli jopa itkeä. Hetken päästä tunne kuitenkin tasaantuu ja arvostan niitä miljoonaa hyvää asiaa, mitä hänessä on vaikken valinnut häntä rakkauden sokaisemana. On kuitenkin hyvä mies, rehellinen ja komea, sitoutunut, en vain tunne sitä jotain kaipaamaani häntä kohtaan.

Ap.

Löysin parhaan mahdollisen miehen.

Minullakin takana särkynyt sydän ja tiesin ettei toista sellaista osu kohdalle enää.

Sitten tapasin nuoremman, älykkään, lojaalin, rakastavan miehen joka on mun kumppanini ja paras ystäväni kaikessa. Onneksi olen hyvin fyysinen ihminen joten kemian puuttuminen ei ole häirinnyt. Meillä on samanlaiset arvot, sama kunnianhimo ja samat unelmat. Rakkaus syntyi vähitellen minun puoleltani ja on kestänyt jo yli 20v. Tätä on ollut helppo elää

Edellinen suhteeni oli tällainen. Menin suhteeseen koska halusin vain jotenkin asettua aloilleni ja olihan miehessä paljon hyvää. Se kemiaa eniten aikaansaanut mies oli liian häilyväinen joten siksikin tein valinnan. Vähitellen kiinnyin mieheeni, tähän meni ehkä vuosi-puolitoista.

Järkiratkaisuni oli hyvä monella tapaa mutta suhde päättyi kuitenkin muista syistä.

Nyt sinkkuna tunnustan etten tunnista enää tunteitani. En osaa eritellä haluanko jostakin miehestä vain seksiä vai muutakin. Olen hukassa.