Nainen, pystyisikö..
Seurustelemaan tai tämä kun on vauva palsta, jopa avioitumaan ja tekemään lapsen epävarman ja alhaisen itsetunnon omaavan miehen kanssa? Oletuksena että mies olisi ok näköinen, työssäkäyvä, kohtelias, kunnollinen, siisti, liikkuva, rehellinen, savuton jne. Eli kaikin puolin ihan kelpo mies, mutta sellainen epävarmuus ja itsetunnon puute huokuu hänestä läpi vaikkei sitä itse tuo mitenkään itseään surkuttelemalla ilmi. Hänelle on ikään kuin normaalia että on astetta huonompi kuin muut, eikä itse siis edes ymmärrä että näin ei ole.
Kommentit (138)
Erittäin hyvin sanottu. Mun kaveirin isä hakattiin molemmat silmät umpeen ym. Maailman leppoisin ja mukavin mies, mutta erehtyi torumaan teinejä kerrostalopihassaan aamuyöstä kotiin tullessaan.
Tää on kyllä mielenkiintoinen ketju. Itse olen n 40v mies, ja jossain määrin aapeen tilanteessa. On myös samanlainen kaveri joka perinnön saatuaan muutti kaukoitään ja löysi viimeinkin naisen, perintö ehkä 100teur, eli ei suuri mutta halusi mennä tekemään elämänsä reissun joka muuttuikin ihan oikeaksi elämäksi! Minä käynyt myös monesti myös hällä kylässä siellä. Kaveri löysi, vaikka ujo onkin, naisen. Ja voi hitto! Miehestä kuoriutui ihan särmä mies ku tää nainen löytyi, pyörittävät nyt yhdessä vaikka mitä pienestä ravintolasta pyykinpesuun ja oikeesti tienaa ja asuu mukavasti. Lapsiakin jo kaksi kansainvälisessä koulussa. Ollaan monesti naurettu että hän on vaimolleen kuulemma "Goodman" vaikka Suomessa oltiin oltiin tavistyyppejä ilman tyttöystävää.
Suomalainen mies, ujo ja huonoitsetuntoinen on haluttu mies kaukomailla koska ovat rehellisiä, kilttejä ja kunnollisia. Machoilut on jo niin nähty niillämain.
Meillä suhde kaatui siihen että miehestä kuoriutuikin oikea päättäväinen mies.
En kyennyt enää argumentoimaan jatkuvasti ihan kaikesta.
Minulle olisi kelvannut se entinen huonon itsetunnon omaava mies, joka vain seuraa perässä ja tekee kuten käsketään. Kaikki muuttui kun hänen äitinsä kuoli.
Ilmeisesti äiti oli tukahduttanut hänen miehuutensa hyvin tehokkaasti. Samalainen oli myös appi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä mielenkiintoinen ketju. Itse olen n 40v mies, ja jossain määrin aapeen tilanteessa. On myös samanlainen kaveri joka perinnön saatuaan muutti kaukoitään ja löysi viimeinkin naisen, perintö ehkä 100teur, eli ei suuri mutta halusi mennä tekemään elämänsä reissun joka muuttuikin ihan oikeaksi elämäksi! Minä käynyt myös monesti myös hällä kylässä siellä. Kaveri löysi, vaikka ujo onkin, naisen. Ja voi hitto! Miehestä kuoriutui ihan särmä mies ku tää nainen löytyi, pyörittävät nyt yhdessä vaikka mitä pienestä ravintolasta pyykinpesuun ja oikeesti tienaa ja asuu mukavasti. Lapsiakin jo kaksi kansainvälisessä koulussa. Ollaan monesti naurettu että hän on vaimolleen kuulemma "Goodman" vaikka Suomessa oltiin oltiin tavistyyppejä ilman tyttöystävää.
Näin on. Suomessa tasa-arvoa kannattava mies on liian kiltti ja huonoitsetuntoinen.
Muualla kullan arvoista tavaraa, eli juurikin Goodman!
Veeri guud maan. veerrri veeerri guutma!
Meillä naiset kuvittelee itsestään vähän liikoja. Pitäisi olla samalainen realisti kuin ap:n kuvailema mies luonteeltaan on.
Realisti. Yksi pieni hiukkanen tässä suuressa avaruudessa missä leijaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies, ujo ja huonoitsetuntoinen on haluttu mies kaukomailla koska ovat rehellisiä, kilttejä ja kunnollisia. Machoilut on jo niin nähty niillämain.
Koska ei se itsetunto ole oikeasti huono, vaan realistinen.
Mikäs minä oikein olen tässä suuressa maailmassa. En oikeastaan yhtään mitään.
Kunnioitan kaikkea ja annan kaikkien olla kiltisti rauhassa.
En mesoa enkä käytä muita hyväksi, olen kiltti ja tasapainoinen kohtelias olento.
Tätä buddhalaisissa maissa arvostetaan todenteolla. Suomalaisessa miehessä kiteytyy luterilaisen filosofian timantti.
Aito hyvä vaatimaton olento, joka kannattaa tietämättään tasa-arvoa ja rauhaa.
Tämä ei jostain syystä kelpaa länsimaisessa yksilönvapautta korostavassa kultuurissa, jossa muut nähdään vastustajina ja heidät pitää voittaa, että saadaan haalittua omaisuutta.
Suomalainen kiltihkö mies arvostaa disneymäistä rakkautta, joka ei perustu valta-asetelmiin ja varallisuuteen. Se on kuin kaunis lastensatu suoraan kirjasta.
Kerjäläispoika josta tulikin prinssi.
Buddhalaisessa filosofiassahan Buddha oli prinssi ja hänestä tuli ikään kuin kerjäläinen.
Tämä on se miksi idässä osataan arvostaa suomalaisia tasa-arvoisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
No se ettei yksin mene puuttumaan teinien ryyppämistouhuihin on ihan fiksua. 16-18 vuotiaat nostaa monet yli sata penkistä ja kamppailulaji taustaa löytyy vuosia. Itse muistan 80-luvulta kun moni aikuinen hakattiin pahasti kun tulivat aukoo päähänsä, siis oikeesti vain yrittivät ajaa teinejä pois puistosta tai muuten vaan hakattiin kun kadulla tuli vastaan. Saa olla todella kova mies joka päihittää jonkun muutamapäisen teinilauman jotka testopäissään haluaa tapella. Nykynuorilla on myös puukot mukana.
Ja alaikäisyyskin aiheuttaa sen että ovat aina oikeudessa paapottavia.
Eli ei todellakaan kannata mennä ottamaan selkää alle parikymppisiltä.
Ovat oikeita voimapesiä. Oman miehisen ikänsä kamppailun mestareita.
Älä suotta surkuttele, valitse äM Gee Tee Oo Wee ja unohda ne naiset, kyllä joku sut tulee hakemaan jos heitä kiinnostaa.
Mun miehellä oli kohtalaisen huono itsetunto kun tapasimme. Ex-vaimo oli pettänyt häntä ja muutenkin tuntui olevan varsinkin omista alakerran vehkeistään ja rakastelutaidoistaan hyvin epävarma. Vaan näin kolme vuotta myöhemmin ei ole enää. Oikeasti olen hänen kanssaan ollut onnellisimmillani koskaan ja saanut seksiä, jota tälleen aika monet vehkeet aikaisemmin nähneenä en ole koskaan saanut ja siitä on ollut helppo hänelle usein sanoa ja kehua kehumisen jälkeen. Tuntuu kuin mies olisi vihdoin vapautunut vuosia ja vuosia kestäneestä huonosta itsetunnosta ja se näkyy ihan jokapäiväisessä tekemisessä. Vaikka ei hän esim työelämässä aikaisemminkaan mikään kovin epävarma ollut, on hän silti nykyään itsetietoisempi. Ja hyvällä tavalla siis.. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä AP. Onpas keskustelu vähän karannut. Nimenomaan kirjoitin ettei mies mitenkään siis surkuttele itseään. Epävarmuus vain huokuu ja muut sen aistii, pari esimerkkiä: 1. Osaa remonttihommia ja puolituttu tarjoaa remonttia, mies kieltäytyy vedoten ettei oikeen osaa tehdä hyvää jälkeä, vaikka oikeesti osaa mutta tehnyt vain itselle ja ihan lähipiirille koska ei paineita onnistumisesta. 2. Taloyhtiön grillikatoksessa vieraita teinejä kännissä mölyämässä myöhään illalla, ei uskalla yksin mennä ajamaan heitä pois. 3. Aidosti ihmettelee miten joku nuorena maailmalle muuttanut ja oikeasti siellä menestynyt lapsuuden luokkakaveri voi muka muistaa hänet 25v jälkeen. 4. Jos kaunis nainen alkaa tehdä tuttavuutta, epäilee suunnilleen piilokameraksi ja liukenee tilanteesta hämillään. Tietty miehinen jämäkkyys ja itsekunnioitus siis puuttuu lähes täysin.
Minusta tuollainen on rasittavaa. Esim. tuo, ettei uskalla mennä sanomaan pihalla meuhkaaville teineille mitään. Miten tällainen henkilö sitten uskaltaisi esim. ottaa päiväkodissa tai koulussa puheeksi, jos lasta kiusataan? Ja muutenkin, huonoitsetuntoinen kuuntelisi luultavasti liikaa auktoriteetteja, eli lapsen kasvatuksessa ei uskaltaisi luultavasti ajatella itse. Ja en voi sille mitään, mutta minulle on turn off, jos aikuinen ihminen ei USKALLA mene sanomaan jollekin jotain, soittamaan jonnekin, hoitamaan jotain asiaa. Ja sehän tarkoittaa sitten sitä, että puolison täytyy hoitaa aina kaikki asiat hänen puolestaan.
Minusta tuollainen hiirulaisasenne on todella turn off.
Onhan noissa ihan oleellinen ero, väkivallan uhka. Tämä on asia, jota naiset eivät meinaa ymmärtää, koska heitä harvoin tuntemattomat lyö. Miehellä se on ihan aito uhka, että yhdestä väärästä kommentista voi tulla turpaan täysin tuntemattomalta ihmiseltä.
Päiväködin henkilökunta tuskin alkaa hakkaamaan vai erimieltä olisikin. Teineillä on testosteronipuuskissaan hirveä näyttämisen halu ja luulevat olevansa kuninkaita, varsinkin porukassa ja/tai humalassa. Silloin on ihan realistinen vaihtoehto, että menee tappeluksi. Pitää olla melkoinen karateka että pärjää yksin porukkaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin se on, pelkurimies. Tuskin uskaltaa perhettäkään suojella, no tuskin kukaan nainen tuommoista ottaisikaan saatikka perhettä perustaisi. Eli vastaus on en.
Pidän tuollaista hyvin vanhakantaisena ajatteluna. Samaa 50-luvun roolijakoa kuin se, että nainen huoltaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä AP. Onpas keskustelu vähän karannut. Nimenomaan kirjoitin ettei mies mitenkään siis surkuttele itseään. Epävarmuus vain huokuu ja muut sen aistii, pari esimerkkiä: 1. Osaa remonttihommia ja puolituttu tarjoaa remonttia, mies kieltäytyy vedoten ettei oikeen osaa tehdä hyvää jälkeä, vaikka oikeesti osaa mutta tehnyt vain itselle ja ihan lähipiirille koska ei paineita onnistumisesta. 2. Taloyhtiön grillikatoksessa vieraita teinejä kännissä mölyämässä myöhään illalla, ei uskalla yksin mennä ajamaan heitä pois. 3. Aidosti ihmettelee miten joku nuorena maailmalle muuttanut ja oikeasti siellä menestynyt lapsuuden luokkakaveri voi muka muistaa hänet 25v jälkeen. 4. Jos kaunis nainen alkaa tehdä tuttavuutta, epäilee suunnilleen piilokameraksi ja liukenee tilanteesta hämillään. Tietty miehinen jämäkkyys ja itsekunnioitus siis puuttuu lähes täysin.
Oikeasti? Kirjoituksesi on ihan täysi vitsi alusta loppuun.
Kiinnostus tuollaista kohtaan olisi täysin miinuksella. Jos olisin parisuhteessa tuon miehen kanssa, niin minä olisin ilmeisesti se, joka kävisi juttelemassa teinien kanssa, pistäisin remontin käyntiin ja höpöttäisin sen luokkakaverin kanssa. Enkä olisi ollenkaan hämillään tai epävarma. Olisin enemmän "mies" kuin mies itse... Juu ei, ei kiitos, en jaksaisi tuollaista tyyppiä yhtään. Hän olisi varmaan sängyssäkin todella kurja anteeksipyytelevä ja suurinpiirtein itkua tuhertava onneton jamppa. Hyi.
Ex lupaili minua kysymättä millloin mihinkin talkoisiin. Ei ymmärtänyt ollenkaan, että vaikka osaan ja ehtisin, niin en välttämättä halua kaikkien muuttoihin tai remontteihin puuttua. Ei hän minusta ollut suhteen mies vaan toisia huomioimaton ja itsekäs.
Ja kas kummaa kun ei tykännyt yhtään kun joskus vastaavasti kutsuin sukulaisia häneltä kysymättä pyhiksi kylään. Olikohan sitten hänellä itsetunnossa vikaa kun ei halunnut emännöidä vaikka osasikin?
Vierailija kirjoitti:
parikymppisiä voimanpesiä :D
Armeijat on kiinnostuneet parikymppisistä miehistä ja nuoremmistakin ihan aiheesta.
Ei sinne nelikymppiset kelpaa tai edes kolmekymppisetkään.
Syystäkin.
Kolmekymppiset häviää taistelut koska voima ja kestävyys on heikkoa vaikka treenaisikin.
Parikymppisten hormonitoiminta on sellaista ettei mikään voima tottele heitä.
Palautuvat nopeasti taistelujen haavoista ovat rohkeita ja kuolemattomia päätöksissään.
Itse sanoisin että kovimmillaan miesuros on 16 vuoden ikäisenä. Silloin hän vastaa taisteluteholtaan montaa miestä ja kyykyttää helposti neljääkin viranomaista, jos saa raivokohtauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
parikymppisiä voimanpesiä :D
Armeijat on kiinnostuneet parikymppisistä miehistä ja nuoremmistakin ihan aiheesta.
Ei sinne nelikymppiset kelpaa tai edes kolmekymppisetkään.
Syystäkin.
Kolmekymppiset häviää taistelut koska voima ja kestävyys on heikkoa vaikka treenaisikin.
Parikymppisten hormonitoiminta on sellaista ettei mikään voima tottele heitä.
Palautuvat nopeasti taistelujen haavoista ovat rohkeita ja kuolemattomia päätöksissään.
Itse sanoisin että kovimmillaan miesuros on 16 vuoden ikäisenä. Silloin hän vastaa taisteluteholtaan montaa miestä ja kyykyttää helposti neljääkin viranomaista, jos saa raivokohtauksen.
'
Eikä urheilussakaan hirveästi yli kolmekymppiset enää palkintopalleille kohoa...
Harvassa on nyrkkeilijät ja kamppailijat jotka yli kahdenkympin jälkeen pärjää nuoremmilleen.
Koska nuoret on syntyneet sotureiksi, muiden suojelijoiksi ja vihollisten murskaajiksi.
Mitä enemmän ikää tulee niin sitä vaisummaksi mies muuttuu.
Se on rehellistä itsearviointia. Nuorilla miehillä on kovat luulot, mutta ne perustuu faktoihin.
Heillä on kova libido ja jaksavat vaikka siittää koko kylällisen naisia tiineiksi. Toista se on vanhemmilla enää.
Tulee aamuväsymystä, ärtymystä, lihasheikkoutta jo kolmekymppisenä. Hormonitoiminta kääntyy nopeasti laskuun ja pehmeämmät arvot saa enemmän painoarvoa.
Silloin sitä miettii elämänsä kaljuina päivinä, että ehkä se tasa-arvo onkin hyvä asia. Vaimo tai tuleva, saisi kantaa puolet matkasta kauppakasseja, kun ei tässä enää jaksa.
jang vorriers kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
parikymppisiä voimanpesiä :D
Armeijat on kiinnostuneet parikymppisistä miehistä ja nuoremmistakin ihan aiheesta.
Ei sinne nelikymppiset kelpaa tai edes kolmekymppisetkään.
Syystäkin.
Kolmekymppiset häviää taistelut koska voima ja kestävyys on heikkoa vaikka treenaisikin.
Parikymppisten hormonitoiminta on sellaista ettei mikään voima tottele heitä.
Palautuvat nopeasti taistelujen haavoista ovat rohkeita ja kuolemattomia päätöksissään.
Itse sanoisin että kovimmillaan miesuros on 16 vuoden ikäisenä. Silloin hän vastaa taisteluteholtaan montaa miestä ja kyykyttää helposti neljääkin viranomaista, jos saa raivokohtauksen.
'
Eikä urheilussakaan hirveästi yli kolmekymppiset enää palkintopalleille kohoa...
Harvassa on nyrkkeilijät ja kamppailijat jotka yli kahdenkympin jälkeen pärjää nuoremmilleen.
Koska nuoret on syntyneet sotureiksi, muiden suojelijoiksi ja vihollisten murskaajiksi.
Sama!
Itseä aina naurattaa ne vanhat james bondikset, jotka kurttuisina taistelevat ja mättävät menemään itsevarmoina.
Ei sen ikäinen jaksa sellaista. James Bondin eläkeikä olisi oikeasti viimeistään kolmeviisi.
Sen jälkeen mies ei enää tappele tai pistä yhtään mitään fyysisesti vastaan.
Toki hän voi muistella menneitä voitokkaita vuosiaan, mutta taistelijana hän on auttamatta eläkeläinen.
Ne kunnianvuodet on 13-24v.
Osa ei koskaan vammaudu ja jaksaa vielä noin kolmekymppiseksi, mutta kuten jalkapalloilijoillakin, niin kroppa ei enää jaksa.
Sen jälkeen tulee ap:n kaltainen ja kuvailema mies. Vanhuus tekee itsetunnon sellaiseksi kuin hän sen kuvaili.
Ilmankos mun mies käy salilla ja liikkuu, sillä kun on testohoito päällä ollut jo vuosia.
Painaa menemään kuin härkä :)
No se ettei yksin mene puuttumaan teinien ryyppämistouhuihin on ihan fiksua. 16-18 vuotiaat nostaa monet yli sata penkistä ja kamppailulaji taustaa löytyy vuosia. Itse muistan 80-luvulta kun moni aikuinen hakattiin pahasti kun tulivat aukoo päähänsä, siis oikeesti vain yrittivät ajaa teinejä pois puistosta tai muuten vaan hakattiin kun kadulla tuli vastaan. Saa olla todella kova mies joka päihittää jonkun muutamapäisen teinilauman jotka testopäissään haluaa tapella. Nykynuorilla on myös puukot mukana.