Sivut

Kommentit (217)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa niin tiesin heti että tämä on nyt tässä. Kaikki oli heti luontevaa, tuntui sille että oltaisiin tunnettu koko ajan. Kuulostaa kliseiseltä, mutta vielä vuosienkin jälkeen olo on kuin vastarakastuneena; joka päivä hassutellaan, tehdään asioita yhdessä, ollaan lähekkäin, puhutaan toisesta kauniisti. Saa olla ihan oma itsensä joka päivä. 

Just näin, tyhjentävästi sanottu.

Vierailija

Olin seurustellut  monta kertaa ja ollut treffeillä paljon, mutta en ollut ikinä kohdannut sellaista tunnetta. Oltiin puhuttu puhelimessa kyllä (silloin oli kirjeenvaihtopalsta ja miehellä ilmoitus siellä, johon vastasin)  ja sovittiin ekat treffit puistoon. Mutta kun näin miehen, jalat muuttui veteliksi ja punastuin, tuli hiki ja alkoi ujostuttaa, pumppu löi lujaa. Teki mieli juosta piiloon jäähtymään. No oudoltahan se olisi näyttänyt. Juttu lähti heti luistamaan ja sänkyyn menoon kesti neljät treffit, yhdessä oltiin 24/7 siitä asti ja kihloissa 2 kk päästä. Virallisesti muutettiin yhteen 4 kk päästä (mun asuntoon tuli vuokralainen) ja naimisissa seuraavan vuoden lokakuussa.

Me on oltu kuin paita ja perse 22 vuotta. 4 lasta. Ikinä en ole miehen suusta kuullut minua kohtaan mitään rumia sanoja, idiootti taitaa olla vahvin riitatilanteissa. Kun ei ne riitamökötyksetkään paria tuntia kauempaa kestä....

  • ylös 23
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hankala selittää. Tässä miehessä on sellainen rauha mitä en ole monessakaan löytänyt. Puhuu aina kunnioittavasti ja ajattelee asioita paljon. En ole itse ihan niin rauhallinen, mutta olen oppinut hänen kanssaan. Yhteisiä harrastuksia ja samanlainen huumori. Fyysinen vetovoima on jotain niin voimakasta mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Yhdessä on vaan hyvä olla ja molemmat kunnioittaa toisiaan. Aloitettiin kavereina ja tutustuttiin rauhassa. Meillä meni kyllä vasta reilu kymmenen vuotta ennenkuin päädyttiin yhteen ja molemmat ehti siinä välissä seurustella parinkin eri ihmisen kanssa. Tuntui, että ainakin itse etsin vääränlaisia miehiä elämään ja muutenkin elämäntilanne muuttui vakaammaksi vasta kun täytin 30. Kun tavattiin ensimmäistä kertaa, molemmilla oli surua elämässä ja muutettiin eri kaupunkeihin ja yhteydenpito jäi hetkeksi. Monta vuotta meni ja mietin vaan tätä kyseistä ihmistä :D Ajattelin, että ei sellaista voi olla ja oli kyllä uskokin rakkauteen mennyt. Ajattelin, että sellaista on vaan saduissa ja ei kukaan ihminen voi tehdä sellaista vaikutusta, että asiaa miettii vuosi kausia. Ei oltu pidetty yhteyttä viiteen vuoteen ja molemmat silti tietämättämään ajatelleet toisiaan koko tämän ajan. Tiedän, kuulostaa pöljältä :D molemmat sitten lopulta rohkaistui laittamaan toisilleen viestiä noin pari vuotta sitten ja siitä asti ollaan oltu yhdessä. Toivottavasti ollaan aina❤️

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan absurdi ajatus sellainen, että kohtaisin jonkun jonka kanssa olisi molemminpuoliset tunteet.
En ole kokenut molemminpuolista rakastumista.

Sama täällä. Kerran luulin kokeneeni sellaisen ja olin aivan varma, mutta sitten selvisi että toinen ei ollut kokenut samaa ja koko juttu oli ollut hänelle yhdentekevä. Kunnon pudotus maan pinnalle. Tuon kokemuksen jälkeen en enää luota omiin tunteisiini.

Mulla ihan sama. Oli todella vaikea uskoa, että olin vain kuvitellut kaikki ne signaalit mitä mies mielestäni lähetti. Olin päiväkirjaanikin kirjoittanut "Hän se on", koska meillä oli niin ihanaa yhdessä. Ei siis päästy seksiin asti, kun sitä ehdotin niin mies tarjosi vain kaveruutta. 


Tasan sama tarina täälläkin.

Ja täällä, mutta olinkin naiselle vain "joku, ettei tarvitse olla yksin". Omasta näkökulmastani luulin kohdanneeni sen elämäni naisen, jota olin koko ikäni etsinyt. Tavattin deittisovelluksen kautta, ja molemmilla ajatuksena elämänkumppanuus, tästä keskusteltiin useaan otteeseen.

Mutta lopulta kun olin avannut itseni ja sydämeni, niin kaikki nakattiin naisen toimesta katuojaan, kuin eiliset roskat.. 

Onpa ikävää.

Mutta jos tuosta ottaa sen hyvän... uskalsit avautua ja luottaa.
Jossain vaiheessa tulee se, joka on luottamuksesi arvoinen. Sellainen on, Sellainen kenen kansss asiat jatkuu.

Eihän sellaista kannata haikailla mitä ei ole. Siltä dumppajalta puuttui se jokin suhteessa sinuun.

Mua aina ärsyttää tällaiset viestit. Ethän sä voi mennä toiselle lupaamaan, että jossain vaiheessa tuo mies löytää jonkun. Tosiasia on, että moni joutuu elämään koko elämänsä löytämättä koskaan ketään joka olisi luottamuksen arvoinen. Jos aina avautuu ja luottaa, ja aina tulee turpiin, niin mitä luulet ihmiselle tapahtuvan?

M40

  • ylös 24
  • alas 1
Vierailija

Jos ei avaudu ja luota, ei varmasti saa suhdetta, siis oikeaa sellaista. Hölmö ei pidä olla, mutta ainahan rakkaus on riski sydänsuruille. Ilman riskiä ei voi voittaa.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Tuoksusta. Kun miehen ominaistuoksu oli niin lumoava, että halusin vain haistella miehen ihoa kuin joku mielipuoli ja edelleen muutaman vuoden jälkeen en ole vielä kyllästynyt mieheni tuoksuun 😍 ja tietysti se kun haluaa vain koko ajan pussata, halailla ja olla vain lähellä.

  • ylös 19
  • alas 5
Vierailija

En oikein tiedä. Siinä minä kävelin rauhassa työpaikkaani kohti, kun näin hänet. Siinä hän vain seisoi ja minä tajusin, että siinä on elämäni rakkaus.

Olin naimisissa vielä silloin! No se päättyi eroon ja nykyään olen tämän elämäni rakkauden kanssa. Olen ollut jo 11 vuotta. Olisi pitänyt odottaa ennen ensimmäistä liittoa....

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Särkynyt sydän kirjoitti:
Kaikki parisuhteet itselläni on aina ollut suurta rakkauden tunnustamista alussa kunnes huomaan että olen pelkkä lompakko ja viihdemestari ja se alkaa masentamaan ja sitten minun pitäisikin jo kuullema mennä terapiaan.   Helkutti kun löytäisi naisen joka maksaisi omat laskunsa.  Perkule jos laittaa yhdenkin viestin vähän väsyneenä ilman sydämmiä niin sitten siitä tulee jo ero.  Löytäisipä naisen joka ei joka illallisella ota 10 somekuvaa ja mieti missä pitää istua illallisravintolossa että mahdollisimman moni näkisi.  

Jos etsii koreaa prinsessaa, niin sitä saa mitä tilaa 😂😂😂

  • ylös 15
  • alas 1
Vierailija

Puhutko ensihuumasta vai siitä mitä on havainnut pitkän ajan jälkeen? Pitkällä ajalla olen vain ihmetellyt miten helppo hänen kanssa on olla. Hän ei ole ikinä yrittänyt esittää mitään alistuseleitä. Meillä ei ole valta-asetelmia ja tahdomme toisillemme vain hyvää.
Aivan kauheita oli aikaisemmat, joten osaan arvostaa häntä.

  • ylös 22
  • alas 1
Vierailija

Ei mitään pelailua missään vaiheessa. Ei tarvitse taktikoida, voiko laittaa viestin jne.
Samanlaiset luonteet, joten helppo ymmärtää toista yhtä sopuisaa ja pitkäpinnaista ihmistä.
Yhdessä on hauska elää tavallista arkea ja hullutella aina kun huvittaa.
Ja tietysti molemminpuolinen vetovoima.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohtasin kerran, mutta sitten itse jänistin. Oli "minun tasoiseni", enkä uskaltanut lähteä leikkiin. Ei kenenkään kanssa ole ollut sellaista tunnetta, olin taivaissa.

Ei siitä sitten koskaan tullut mitään.

Samoin kävi minulle. Tapasin miehen sokkotreffeillä. Mies oli jotenkin samannäköinenkin kuin minä, harrasti samanlaisia asioita ja toivoi samantyylistä elämää ja kemiatkin kolahtivat harvinaisen hyvin. Huvittava yksityiskohta oli sekin, että miehellä oli seinällään samanlainen juliste, jonka itsekin olin ostanut, mutta se oli vielä kaapissa odottamassa kiinnitystä. Erittäin kummallisten asioiden takia tiemme erosivat. 

  • ylös 16
  • alas 2
Vierailija

Ainahan rakastunut ajattelee kohdanneensa sen oikean, mutta omalla kohdalla se rakkauden tunne oli paljon voimakkaampi silloin, kun kohtasin sen lopullisen oikean. Siitä sen jotenkin arvasi, että tällä kertaa on tosi kyseessä.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Olin  30v. ja  hän antoi turvallisuuden tunteen jota olin aina hakenut.Rakkauden tunne tuli myöhemmin.Nuoruuden hullantumistunne oli jo ohi molemmilta.

Vierailija

Kyllä sen tietää vasta jälkikäteen. Niitä oikeita on useita. Minä sanoisin, että olen oikean ihmisen kanssa, koska edelleen 20 vuoden jälkeen tullaan hyvin juttuun enkä ole kyllästynyt kumppaniini. Hän on edelleen hauskaa seuraa ja viehättää minua.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Kun katseemme kohtasivat ja seurasi pitkä intensiivinen katsekontakti. Juttelimme muutamana kertana niitä näitä. Lopulta rohkaistuttuani päätin kysyä sinua ulos ja kieltäydyit. Maailmani mureni sillä hetkellä.

Keräilen yhä palasia...

Sielunkumppani

Luulimme löytäneen toisemme, kaikki osui kohdilleen mutta sitten jotain tapahtui eikä toinen pystynytkään. Toipuminen on ollut vaikeaa ja hidasta enkä tiedä voinko tuntea enää niin vahvasti..

  • ylös 16
  • alas 2
Vierailija

Aikaisemmin minulla oli ollut kaverit ja kumppani erikseen. Sitten kun löysin sen oikean, tajusin mitä ihmiset tarkoittavat sillä että kumppani on myös paras ystävä. Meillä on hauskaa yhdessä, toiseen voi luottaa ja kumpikin tekee kaikkensa että toisella olisi hyvä olla. Elämä on onnellista ja helppoa. Me myös edettiin tosi nopeasti, heti muutettiin epävirallisesti yhteen, 8 kk päästä ostettiin talo yhdessä, siitä vuoden päästä kihloihin ja kohta naimisiin. Nyt on jälkiviisaana hyvä sanoa että kannatti.

Joskus kun katson elokuvia joissa on parisuhdedraamaa, muistan että minulla oli sitä eksien kanssa, mutta nykyisen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ilkeitä viestejä, pelejä, käänteispsykologiaa, tahallaan satuttamista, ignooraamista...

Olen niin onnekas enkä usko että tämän rakkauden jälkeen voisi yhtä hyvää matchiä minulle löytyä.

  • ylös 11
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla