Sivut

Kommentit (217)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea tuoksu.

Kiveshiki?

Nainen kirjoittaa.

Palstamies vastaa.

Toisinaan ihmettelen, miksi olen hetero.

ohis

Äläs ny. Voihan tuossa olla joku totuuden siemen vaikka lienee ihmisen reagoiminen feromoneihin

aika rajoitettua.

Vaniljapulla

Alussa nykyisessä suhteessa epäilin jonkin verran, mutta olin myös todella innoissani. En ollut varma voiko juttu kestää tai haluanko olla juuri tämän miehen kanssa. Minulla oli takana paljon pettymyksiä ihmissuhteissa ja miehet ovat kohdelleet minua aidosti aika huonosti aiemmin (päihteiden käyttöä, pettämistä...). Käsittelin paljon asioita ja mies pysyi vain vierellä rauhaisasti ja koki alusta saakka, että meistä tulee pari. Ihmettelin hänen reaktiotaan, koska yleensä olen itse ollut suhteissa se "varmempi" osapuoli ja nyt olinkin itse epäileväinen. Kuitenkin ajan kanssa kaikki epäilykseni sulivat ja yhtäkkiä tajusin että en halua enää olla ilman tätä miestä ja aloimme pian pakata tavaroita ja olemme juuri muuttamassa yhteiseen asuntoon. Kaikki tuntuu varmalta, hyvältä ja helpolta. Seksi on parempaa kuin kenenkään kanssa ja tuntuu että kokonaisuus vain toimii. Aiemmissa suhteissa oli joitain "highlight" tekijöitä jotka olivat mahtavia juuri niissä suhteissa, mutta tässä kokonaisuus on vain ihan kultaa, eikä ole mitään yhtä asiaa joka olisi parempi kuin muu. Tuntuu ettei mitään (suuria) minuksia ole (jotain pientä, esim. mies mussuttaa ruokaa, mutta ei tuo nyt ole oikea ongelma)! En haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Koen olevani todella siunattu hänen kanssaan ja ihmettelen miksi edes epäilin alussa - ehkä vanhojen kokemusten vuoksi piti vain käydä sekin vaihe läpi. Aiemmin olin aina syössyt suhteisiin ja ne aina kaatuivat mahdottomuuteen. Kaikki vain soljuu niin helposti, meillä on niin hauskaa yhdessä ja haluaisin vain koko ajan olla hänen kanssaan. Olen myös tällainen perinteinen "independent woman" ja nyt tämä mies on kyllä ihan vienyt sydämeni. Katsotaan ajan kanssa, mutta koskaan ei ole kyllä tuntunut suhteessa näin hyvältä.

  • ylös 16
  • alas 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vetovoima on suunnaton. Moni käytännön ja järjen asia puhuu suhdetta vastaan. Moni kolmas osapuoli vastustaa ja heittelee kapuloita rattaisiin. Vaikka kaikkea tätä yrittää järkeillä niin että suhde on toivoton, niin silti vaan sitä haluaa. Häntä haluaa. Kai se on sitten oikea. Kun ei eroonkaan pääse.

  • ylös 23
  • alas 3
Vierailija

Se tunne kun voi luottavaisin mielin hypähtää sohvalle ja ilmassa lyödä jalat yhteen yhden kerran ja alastullessa turauttaa kaasut pois suolenmutkalta.

Eikä tarvitse hävetä.

Voi vaikka tehdä hiihtoliikettä jääkaapille ja turautella siinä rytmikkäästi, sitten pyörähtää ympäri kuin itse popin kuningas.

  • ylös 11
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan absurdi ajatus sellainen, että kohtaisin jonkun jonka kanssa olisi molemminpuoliset tunteet.
En ole kokenut molemminpuolista rakastumista.

Sama täällä. Kerran luulin kokeneeni sellaisen ja olin aivan varma, mutta sitten selvisi että toinen ei ollut kokenut samaa ja koko juttu oli ollut hänelle yhdentekevä. Kunnon pudotus maan pinnalle. Tuon kokemuksen jälkeen en enää luota omiin tunteisiini.

Mulla ihan sama. Oli todella vaikea uskoa, että olin vain kuvitellut kaikki ne signaalit mitä mies mielestäni lähetti. Olin päiväkirjaanikin kirjoittanut "Hän se on", koska meillä oli niin ihanaa yhdessä. Ei siis päästy seksiin asti, kun sitä ehdotin niin mies tarjosi vain kaveruutta. 

Me sen sijaan päästiin seksiin asti ja parin kerran jälkeen sitten tulikin puskista ilmoitus ettei kiinnosta olla tekemisissä. En usko että olisi sattunut lähellekään niin paljon jos suhde ei olisi koskaan edennyt fyysiselle tasolle. - Tuo edellinen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vetovoima on suunnaton. Moni käytännön ja järjen asia puhuu suhdetta vastaan. Moni kolmas osapuoli vastustaa ja heittelee kapuloita rattaisiin. Vaikka kaikkea tätä yrittää järkeillä niin että suhde on toivoton, niin silti vaan sitä haluaa. Häntä haluaa. Kai se on sitten oikea. Kun ei eroonkaan pääse.

Jaa. Miksi se on toivoton?

Miksi se on parasta sinulle?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se tunne kun voi luottavaisin mielin hypähtää sohvalle ja ilmassa lyödä jalat yhteen yhden kerran ja alastullessa turauttaa kaasut pois suolenmutkalta.

Eikä tarvitse hävetä.

Voi vaikka tehdä hiihtoliikettä jääkaapille ja turautella siinä rytmikkäästi, sitten pyörähtää ympäri kuin itse popin kuningas.

Näin. Tärkeimmät asiat edellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan absurdi ajatus sellainen, että kohtaisin jonkun jonka kanssa olisi molemminpuoliset tunteet.
En ole kokenut molemminpuolista rakastumista.

Sama täällä. Kerran luulin kokeneeni sellaisen ja olin aivan varma, mutta sitten selvisi että toinen ei ollut kokenut samaa ja koko juttu oli ollut hänelle yhdentekevä. Kunnon pudotus maan pinnalle. Tuon kokemuksen jälkeen en enää luota omiin tunteisiini.

Mulla ihan sama. Oli todella vaikea uskoa, että olin vain kuvitellut kaikki ne signaalit mitä mies mielestäni lähetti. Olin päiväkirjaanikin kirjoittanut "Hän se on", koska meillä oli niin ihanaa yhdessä. Ei siis päästy seksiin asti, kun sitä ehdotin niin mies tarjosi vain kaveruutta. 


Tasan sama tarina täälläkin.

Ja täällä, mutta olinkin naiselle vain "joku, ettei tarvitse olla yksin". Omasta näkökulmastani luulin kohdanneeni sen elämäni naisen, jota olin koko ikäni etsinyt. Tavattin deittisovelluksen kautta, ja molemmilla ajatuksena elämänkumppanuus, tästä keskusteltiin useaan otteeseen.

Mutta lopulta kun olin avannut itseni ja sydämeni, niin kaikki nakattiin naisen toimesta katuojaan, kuin eiliset roskat.. 

Onpa ikävää.

Mutta jos tuosta ottaa sen hyvän... uskalsit avautua ja luottaa.
Jossain vaiheessa tulee se, joka on luottamuksesi arvoinen. Sellainen on, Sellainen kenen kansss asiat jatkuu.

Eihän sellaista kannata haikailla mitä ei ole. Siltä dumppajalta puuttui se jokin suhteessa sinuun.

Vierailija

Ei pystytty olemaan toisistamme erossa. Kumpikaan ei olisi halunnut parisuhdetta, mutta muutakaan ei voinut. Minulla oli tuore haava edellisestä suhteenpoikasesta ja mies oli identifioinut itsensä ikivapaaksi poikamieheksi. Aluksi oli "kamalaa olla yhdessä, mutta vielä kamalampaa erossa" sen hämmennyksen ja stressin vuoksi. Mutta lopulta annettiin periksi ja nyt takana reilu neljä yhteistä vuotta ja kaksi lasta, edelleen on kumppani ihana 🥰

  • ylös 13
  • alas 3
Vierailija

Hän on vain pysynyt rinnallani kaikki nämä kymmenet vuodet, vaikka itse en välttämättä ansaitse häntä. Hän on upea. Heti alusta lähtien olimme yhdessä intohimoisesti.

Vierailija

Lisään vielä, että alusta asti oli todella helppoa olla miehen kanssa. En tosin pitänyt häntä mitenkään potentiaalisena kumppaniehdokkaana ja jossain vaiheessa mietin jopa häntä homoksi, kun ei vaikuttanut naisista olevan ollankaan kiinnostunut. Ehkä osaltaan sekin teki sen, että oli niin helppoa ja luontevaa olla yhdessä, kahvitella ja tehdä pieniä palveluksia toiselle, vaikka oltiin vasta jokunen viikko tunnettu. Sitten yhden syvällisiä keskusteluja sisältäneen illan päätteeksi erehdyttiin ihan vaan halaamaan ja räjähtävän voimakas fyysinen reaktio siihen yllätti totaalisesti molemmat. Musta tuntuu että meidän kropat tunnisti toisensa ennen kuin pää ehti mukaan 😅
T. 149

Vierailija

Olen rakennellut päässäni sen oikean, muttei sellaista ole olemassakaan. Olen pyrkinyt poies tästä valmiista mallista kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Lapseni äiti ei ollut sellainen ja muutenkin vaan nuorempana ajauduttiin olemaan. En koskaan rakastanut oikeasti. Silloin sitä tulee itsestäkin ikäviä piirteitä esiin, semmosta kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä mitä en itsessäni muuten tunnista lainkaan. 

Mistä löytäisi motivaation lähteä ihmisten ilmoille, jotta voisi tehdä edes lähempää tuttavuutta naisten kanssa? Olisi vaihtelun vuoksi ja semipitkän yksinolon jälkeen kokea ihastumisen ja rakastumisen tunteita. Tinder ei kiinnosta, se peli pelataan kuvilla. Oon kyllä ihan näppärän näköinen, mutta 5kpl sommiteltuja selfieitä tuntuu kaikkea muuta kuin luontevalta. :'D

Vierailija

Seksuaalinen haluni häntä kohtaan ei osoittanut minkäänlaisia arkipäiväistymisen merkkejä.

Valitettavasti hän halusi etsiä elämäänsä jotain muuta. Äitinsä taisi olla myös vaikuttamassa siihen, että suhde loppui.

Vuosikymmenten jälkeen sydämeni tekee muutaman ylimääräisen voltin, kun näen tuon naisen.

* mummo *

Olin alistettu ja hakattu.
Hän huomasi lähikaupan kassalla, että minua oli pahoinpidelty; musta silmä enkä uskaltanut katsoa ihmisiin.
Hän jäi ostoksensa maksettuaan odottamaan kaupan pihaan.
Hän oli ensihoitaja ja siksi kiinnitti minun tilanteeseeni huomion.
Yritin ohittaa hänen kysymyksensä.
Vihreät ja rehelliset silmät jäi kuitenkin mieleeni.

Meni vuosi ja hän oli ambulanssissa, jolla minut vietiin ensiapuun.
Sen jälkeen melko pian meistä tuli me.

Kiitos rakas 34 vuodesta ja kahdesta lapsesta 💚

  • ylös 38
  • alas 0
Vierailija

Näin keski-ikäisenä (?) olen jo hieman muuttanut näkemystäni. Pelkästään molemminpuolinen arvostus ja fyysinen vetovoima ei riitä, vaan myös arvojen ja tulevaisuudensuunnitelmien pitää olla kohdallaan. Itsellä monta ihanaa eksää joita kaikkia arvostan edelleen, mutta jos toinen haaveilee perheestä ja toinen uramenestyksestä ja firman perustamisesta ja kummallekin toisen unelmat täysin vieraita niin ei edellytyksiä ole jatkaa suhdetta.

Muitakin samankaltaisia hyviä löytyy, joten ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen että "tää nyt on se oikea ja sinnittelen tämän kanssa loppuelämän" jos tähdet ovat jo valmiiksi täysin väärässä asennossa. Toki jos kummallakin on suurempi tarve jatkaa yhdessä kuin toteuttaa omia suunnitelmiaan niin asiat saadaan varmaan sovittua ja kompromissi löydettyä.

Sexsexsex

Silmäni pyörivät päässäni kuin hedelmäpeli, kun näin ihanan tulevan puolisoni ekaa kertaa. Se oli menoa kertalaakista. Ihmeellisintä oli, että noin upea ilmestys oli minusta kiinnostunut :-0

Yöunet katosi, ruokahalu katosi, mahan pohjassa lepatti, en pystynyt miettimään muuta kuin häntä ja meidän puhumisiamme. Puhelut kestivät väh. 5h/pvä ja se maksoi, mutta mitäs tuosta. Ja kirjeet kulkivat tuon lisäksi.

Huh, onneksi päästiin naimisiin jatkamaan tätä...

Vierailija

Det sade bara KLICK!

Katsottiin toisiamme väentungoksessa ja upposin hymyysi. Juttelit mulle ja tunsin, että sielunveljeni oli edessäni. Ollaan oltu yhdessä vuosikymmeniä ja edelleen jutut käy yksiin.
Kiitollinen olen!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla