Mistä tiesit että olet kohdannu oikean?

Vierailija kirjoitti:

Luulin kohdanneeni sen oikean, kun ensimmäistä kertaa tuntui kaikki sopivan hyvin kohdalleen. Huumorintaju, arvot, seksi... Ensimmäistä kertaa yhteinen ajanvietto naisen kanssa tuntui siltä, että siinä ei ole yhtään kompromissiä mukana. Viihdyin aidosti 100% ajasta. Yleensä naisilla on siinä määrin poikkeavat kiinnostuksen kohteet omistani, että osa tekemisestä ei kiinnosta niin täysillä, mutta sitä on mukana, koska se on toiselle tärkeää. Tällä kertaa ei ollut sitä. Mutta niin vain päättyi sekin suhde. Rehellisesti, en tiedä miten mikään suhde voi kestää, jos tuokin kaatui. En ole kokenut vastaavaa tähän ikään ja tuo syö luottamusta tulevaisuutta kohtaan. 

M44

Joo'o, minustakin kaikki oli kuin unelmaa. Tavallaan on edelleen. Voi kun mies ei olisi valehdellut ensimmäistä kahta vuotta kun hänen lojaliteettinsa oli jaettu kahtaalle. En keksi miten valehtelusta pääsisi yli. Vaikka olemme kaikinpuolin yhteensopivat, on silti tunne kuin olisi tullut huijatuksi suhteeseen. En koskaan olisi aloittanutkaan jos olisin tiennyt, että on niin kiinni entisensä hyväksynnässä.

Kaikki ne olettaa olevansa oikeita kunnes pääsee makuukammariin.

Hän oli täysvalkoisissa.

Näin meidät perheenä tulevaisuudessa. Siitä tiesin, että hän on se oikea.

Sisäinen ääni sanoi, että tässä hän on.

Olen aina tiennyt ettei tämä ole se oikea! Kukaan mies ei ole koskaan aiheuttanut sellaista fiilistä, että nyt mennään... Olenkohan lepso?!

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hirveän hauskaa ja mukavaa yhdessä. Muutettiin heti yhteen. Naurettiin paljon ja sitten otettiin molemmat lopputilit työpaikoista, myytiin asunto, että voitiin alkaa yrittäjiksi pienellä pääomalla. Nytkin on vielä hauskaa ja naurattaa, vaikka ollut syöpää ja vaikka mitä. Jokapäivä vaan vitsaillaan ja tehdään kepposia toiselle.

Ihana kuulla. Toivottavasti voitte nykyään jo paremmin ja saatte vielä monta hyvää yhteistä vuotta!

Vierailija kirjoitti:

En usko "ainoaan oikeaan", mutta uskon siihen, että jotkut ihmiset sopivat erityisen hyvin toisilleen. Ainakin nämä asiat siihen kuuluvat:

- toista on helppo ymmärtää eli jutut ns. klikkaavat

- molemminpuolinen fyysinen ja henkinen vetovoima

- samankaltaiset arvot.

Muuten komppaan, mutta ei tuossa tarvita molemminpuolisuutta. Se, että joku on sinulle oikea, ei tarkoita että sinä olisit hänelle. Se olisi toki täydellistä, mutta ei sinun (minun) vääryys tee toisesta vähemmän oikeaa.

Ajattelin ensi treffeillä kokoa ajan että niin minäkin ajattelen. Käsi kädessä tuntui ihmeellisen hyvältä ja ikään kuin kuului naks.

Eka tai toka juhannus yhdessä, asuttiin eri kaupungeissa vielä. Juhannusaattona käytiin lavatansseissa ja Juhannuspäivänä kävelyllä järvikannaksella. Näin kun keski-ikäinen ukko kiskoo ongella suuria ahvenia ja himokalastajalle se oli kuin bensaa liekkeihin. Tanssilava oli hiukan ollut taas esillä ilta-ohjelmana ja en mitenkään kehdannut ehdottaa, että jos mentaisiin kuitenkin ongelle... Ongelma ratkesi sillä, kun nykyinen lastenlastemme isoäiti ehdotti itse sitä varovaisesti... Sitä tiesin!

Kun näin työkaverini ensimmäisen kerran.

Siinä oma vaimo unohtui hyvin nopeasti

En ole koskaan kohdannut tätä "oikeaa", en usko että sellaista onkaan. Tästä huolimatta olen ollut 18 v yhdessä yhden tosi mukavan tyypin kanssa.

Jonkin ajan kuluttua tuli semmoinen tunne että kyseessä ei voi olla hallusinaatio.

Kun se kesti minun jatkuvan piereskelyni :D

Hauskuus, meillä on aina huumoria, se on säilynyt jopa kun elämässä on ollut todella vaikeita hetkiä.

Tunne, että olen kotona. Koti on toki fyysinen tila, mutta hänen kanssaan tuli heti tunne että olen kotona kaikkialla.

Sitten on muita asioita, jotka ovat tärkeitä kuten fyysinen vetovoima. Se on kuitenkin kahdenkymmenen vuoden aikana tottakai muuttanut muotoaan / vähentynyt. Edelleen silti hän miellyttää silmääni enemmän kuin muut ikäisensä miehet.

Arvot, sis. ajatukset työstä, perheestä, elämäntyylistä, uskonnosta yms. Nämä eivät voi olla täysin ristiriitaiset, mutta paljon meillä on eri ajatuksia, ja se on hyvä niin. Se tuo monipuolisuutta elämään, keskustelua, opettaa joustavuutta. Enkä kestäisi itseni kopiota kumppanina, riittävä erilaisuus on tärkeää.

En ole kohdannut, mutta uskoisin että siinä vaan klikkaa kaikki. Olo ei tunnu hankalalta, ei ole tunnetta että joutuu esittää jotain ja jutut ja huumori on samalla viivalla. Miellyttää kaikin puolin, myös ulkoisesti. Mahdollisesti olen kuitenkin kuspää, joka on kääntänyt selkänsä muuten hyville ehdokkaille sellaisten pikkumaisten syiden takia kuten runsas tupakanpoltto ja ylipaino. Hehän voivat laihtua ja lopettaa polttamisen. Mutta en tiedä, ehkä se toimisi toisinpäin että alkaisivat polttaa ja lihoisivat vasta myöhemmin, koska alkuvaikutelman ja tunteiden syntymisen jälkeenhän se ei ole enää niin tarkkaa. Nyt heti alkuun ne on olleet kuitenkin valitettavasti turn-offeja.

Kaikki tuntui helpolta ja jotenkin oikealta, että kaiken pitikin mennä näin. Etenimme nopeasti, mutta koko ajan kaikki on tuntunut luontevalta, turvalliselta ja todella hyvältä. Yhdessä onnellisesti nyt 10 vuotta.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui siltä. Kolmas vuosi menossa ja koko ajan paranee. Eri mieltä uskalletaan olla ja asioista puhua. Rehellisyys on helppoa.

Pikkuhiljaa, vuoden tutustumisen jälkeen alkoi olla selvää. Alussa ei niinkään.

Hänelle pystyi puhumaan mistä vain, ei tuntunut yhtään hankalalta tai siltä että hän voisi reagoida juttuihini jotenkin oudosti. Hän oli rauhallinen ja pohdiskeleva, oli mielenkiintoisia mielipiteitä ja hauskoja juttuja. Kun tapasimme, niin hänen kanssaan oli helppo olla, nautin olostani hänen kanssaan ja halusin aina hänen luokseen takaisin. Fyysinen veto tuntui alusta asti, mutta lisäksi hän oli luonteeltaan mukava, huomioon ottava ja olimme jutelleet ennen tapaamista niin paljon että tiesin perusarvojen olevan todennäköisesti samat. 

Nyt oltu kohta 7 vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu samalta.