Mistä tiesit että olet kohdannu oikean?

Jos Hän tajuaa että ti-ke ensi viikolla tulee pukeutua tosi hyvin, muuten iskee flunssa tai vielä pahempi tauti.

Miehen katse kohdatessamme. Perhoset vatsassa, epätodellinen olo siitä mitä tunteita toinen voi herättää. Nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen tunteet vain syvenee, muuttaa muotoaan. Ainoa mikä on pysynyt samanlaisena on mieheni katse, tavoitan sen edelleen.

Oli komea ja ei haissut pahalle, oli kohtelias ja maksoi jos mentiin vaikka kahvilaan.. Nyt on pitkä taival yhtä tietä kuljettu, vaikkei enää olekaan komea ja haisee pahalle eikä äänikään ole enää pehmeä, mutta en ole itsekään ole enää niinkuin nuorena.

Hän oli heti kun vanha ystävä, oli vaan hauskaa ja maailman helpoin puhua.

Sydämeen tuli tunne, että tässä hän nyt on. Olemme yrittäneet myös eroon toisistamme, koska asumme niin kaukana fyysisesti, mutta siitä ei tule mitään. Yhteenkuuluvuuden tunne on niin suuri. Tunne vahvistuu koko ajan myös. Ollaan tunnettu nyt 1.5 vuotta ja tiedän, että tässä on sielunkumppanini.

Siitä kai, kun ollaan oltu naimisissa jo viisikymmentä vuotta.

Kun mies vielä 15 vuoden jälkeen ilahduttaa enemmän kuin ärsyttää.

Pultti sopi jengaan, meillä alkoi swengaan.

Yhteenkuuluvuuden tunteesta. Siitä, että haluaa laittaa toisen tarpeet omien tarpeiden edelle ja tietää, että toinen ajattelee samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla monta  oikeaa ja kukin ajallaan

Minua häiritsee tämä tapa katsella asiaa, mutta osaksi olen myös hieman kateellinen siitä. Törmäsin ihmiseen, joka ajatteli noin ja siinä missä minä haluan suhteen kestävän ja olen valmis sitoutumaan kumppaniini niin, huomasin toisen olevan kuin teflonia. Luulin suhteemme merkitsevän, mutta yhtä nopeasti kuin suhteemme aluksi syveni, huomasin olevani historiaa. Olen jossain määrin valmis kompromisseihin ja työskentelemään suhteen eteen. Jää huomattava vähäpätöisyyden tunne itselle, kun huomaat, että toinen ei ole valmis minkäänlaisiin kompromisseihin omalta puoleltaan ja sut on välittömästi poistettu, käsitelty ja unohdettu vaikka kuvittelit merkitseväsi jotain tälle ihmiselle.

Kateellinen olen siitä kyvystä jatkaa matkaa pää pystyssä ilman tarvetta itsereflektioon. 

M44

En tiennyt heti, että mies on se oikea. En viehättynyt ulkonäöstä eikä perhosia lennellyt vatsassa. Annoin kuitenkin mahdollisuuden ja neljänsiltä treffeiltä jäinkin sitten miehen luo asumaan pysyvästi. Mielestäni alkuhuumalle annetaan liian iso painoarvo kun etsitään elämänkumppania. Minulla fyysinen viehätys kasvoi vasta kiintymyksen tunteiden mukana. Olemme olleet vuosia yhdessä, ja sen oikean kanssa on yksinkertaisesti helppo ja hyvä olla. Turha vääntäminen pienistä asioista on pois ja tilalla on hauska ja helppo arki yhdessä. Ymmärrämme toisiamme täysin ja olemme täysin avoimia vaikeimmistakin asioista. Paras ystävä, turva. Tällaista rakkautta en ole aiemmin kokenut.

Sen vaan tiesi. Jopa miten mies kuorsasi kuulosti kotoisalta.

Siinä oli semmoinen rentous ja tasapaino. Ennen aina jomkikumpi tykkäsi enemmän kuin toinen, nyt se on tasan. Ja niin se on 15 v myöhemmin, ne vähät riidat oli ekana yhdessäasumisvuonna.

Ajattelen, että suhde voi onnistua hyvin monenkin kanssa, jos halua siihen on. Ei siten ole yhtä oikeaa. Se, miksi minä haluan olla nykyisessä suhteessani ja mennä naimisiin, ovat seuraavia. Meillä oli alussa treffeillä tosi mukavaa. Toisen jutut kiinnostivat ja toisen seurassa oli helppo olla. Jaamme samanlaisen arvomaailman, meillä on joitakin yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta toisaalta ihan omiammekin. Meillä on yhdessä tosi hauskaa ja rentoa. Voimme jutella toistemme kanssa kaikesta, emme häpeile ja arastele. Olemme toistemme parhaita ystäviä. Pidän itsestäni kumppanini seurassa todella paljon, hän saa itsestäni parhaan esille. Jaamme samanlaiset tulevaisuudentavoitteet eli olemme menossa samaan suuntaan. Tuemme toisiamme. Riitelemme myös harvoin ja kun riitelemme, sovimme asiat. En voisi kuvitella maailmaa enää ilman kumppaniani, tai voin, mutta sellainen maailma olisi hyvin surullinen. Meillä on kahdestaan vaan ihan parasta. Yhteenmuuttokin sitoi yhteen entistä paremmin ja pidämme toisistamme vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt heti, että mies on se oikea. En viehättynyt ulkonäöstä eikä perhosia lennellyt vatsassa. Annoin kuitenkin mahdollisuuden ja neljänsiltä treffeiltä jäinkin sitten miehen luo asumaan pysyvästi. Mielestäni alkuhuumalle annetaan liian iso painoarvo kun etsitään elämänkumppania. Minulla fyysinen viehätys kasvoi vasta kiintymyksen tunteiden mukana. Olemme olleet vuosia yhdessä, ja sen oikean kanssa on yksinkertaisesti helppo ja hyvä olla. Turha vääntäminen pienistä asioista on pois ja tilalla on hauska ja helppo arki yhdessä. Ymmärrämme toisiamme täysin ja olemme täysin avoimia vaikeimmistakin asioista. Paras ystävä, turva. Tällaista rakkautta en ole aiemmin kokenut.

Allekirjoitan tämän täysin. Ensitreffien jälkeen fiilikseni olivat ihan mukavat, mutta mahassa ei ollut perhosia eikä maa järissyt. Keskustelu kuitenkin sujui ja molemmilla oli mukavaa, joten päätin antaa toisen mahdollisuuden. Siitä se sitten lähti kehittymään, ja vähän ajan päästä olimme molemmat umpirakastuneita.

Lopullisesti tajusin tämän tyypin olevan "se oikea", kun lyhyen ajan sisällä sain potkut töistä ja kaksi lähisukulaista kuoli. Kaiken sen p**kan keskellä tuntui, että kumppani oli tuki ja turva ja voimaa antava elementti. Nyt olemme kihloissa ja menossa muutaman kuukauden päästä naimisiin.

Siitä että toisen seurassa saa olla oma itsensä ja on hyvä ja turvallinen olo. Kumpikaan ei kontrolloi toistaan eikä harjoita henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Olo on kuin kotona toisen seurassa.

Polvet sen kertoo

Vierailija kirjoitti:

Luulin monta kertaa kohdanneeni. En usko enää omiin tunteisiini "oikeasta".

Sama 😂 sanoo toista ja tekee toista.

Kyllä sen tiesi melkein heti. Tuoksu, sanansa pitävä, hyvä tanssija- askeleet sopiv at heti. Kipinöitä vaan iski meidän  kohtaamin en. Ja olin  kuiten kin seurustellut aikaisemmin. Mutta

hänen kansaan oli hauskaa ja matkailimme yhdessä, osan  aikaa teikmme yhdessä töitäkin . Ja sähköinen  tujnne kesti 56 vuotta, kunnes hän  n ukkui pois. Nyt elän muistojen varassa.

Niitä oikeita on olemassa pilvin pimein! Joku niintä aina osuu samaan aikaan samaan paikkaan samoilla asioilla! Minulle näin on käynyt jo aika monta kertaa...

Jos on olennaisia asioita joista et voi mitenkään jutella kumppanisi kanssa ilman että hän ymmärtää ne väärin, suuttuu tai välttelee aihetta, hänet on aika laittaa kiertoon. Tässä on yksinkertainen nyrkkisääntö jonka olen oppinut ja sen jälkeen olen kiinnittänyt erityistä huomiota kommunikaatioon. Nykyisen puolisoni kanssa yhteys pelaa hyvin ja monella tasolla. Puhutaan suoraan ja avoimesti ihan kaikesta, kuten ihmissuhteista, seksuaalisesta haluttomuudesta, ilmavaivoista jne. Asia jonka kumppanini kokee tärkeäksi on sitä kautta minullekin tärkeä. Emme ole kuitenkaan koko ajan yhteydessä, vaan annamme tilaa toisillemme. Riitoja on, mutta ne ratkotaan sillä periaatteella että pyritään kummallekin oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Nyt kun ollaan oltu useamman vuoden yhdessä, niin tuntuu kuin hitsaantuisimme koko ajan enemmän yhteen ja vaikea olisi enää kuvitella elämää ilman omaa kumppaniani.