Te eronneet joiden mies ei hoitanut lapsia. Muuttuiko asia eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tosin hitaasti. Ensin oli ihme pelleilyä hakujen suhteen ja kun lapset kasvaneet esiteini/teini manipuloinut ne suurin piirtein jo asumaan sinne kun ei ole enää sitä pikkulasten vastuuta. Minä tein kaiken työn jonka jälkeen isä ottaa kunnian ja etäännyttänyt lapset äidistään. 

Onhan se katkeruuskin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttunut. Ex oli hyvin välinpitämätön isä asuessaan vielä kotona. Pois muuton jälkeen muuttui jos mahdollista vieläkin välinpitämättömämmäksi. Oli uusia tyttöystäviä, uusia harrastuksia jne. Nyt kun erosta on 20 vuotta aikaa ja exää alkaa ikä painaa niin ihmettelee kun lapset ei soittele. Itse ei voi soittaa, koska hänen mielestään vastuu yhteydenpidosta on lapsilla. Ei ymmärrä sitä, että 20 vuoden jälkeen hän on täysin vieras ihminen lapsille, eihän kenelläkään ole vierasta ikävä.

Et voi sanona noin. Tai voit, mutta olet tyhmä jos sanot. Tottakai voi kaivata isäänsä/äitiänsä jos ei häntä ole koskaan tuntenut. Ihan normaali kaipuu ihmisellä omaan vanhempaan. 

Meillä on tapaamissopimus ja lapset on niin isoja että voin lähettää heidät yksin isänsä luo. Siellä he touhuaa keskenään, isä kun viettää mieluummin aikaa naisystävänsä kanssa. Usein ovat viikonlopun jossain reissussa joten lapset viettää isäviikonloput mummolassa. Erottiin helmikuussa ja isä on vienyt lapset kahdesti uimahalliin sen jälkeen, normisti ovat keskenään isänsä luona (12 ja 14v)

Meillä asia oli juuri päinvastoin. Muija ei välittänyt yhtään ainoasta pojastamme. Vain bailaus, ja muut miehet kiinnostivat. Eron jälkeen asia ei muuttunut miksikään. Onneksi poika jäi mulle.

Ei hoitanut yhdessäolon aikana ellei ollut pakko, eli minä olin töissä. Mies ajatteli, että äitinä hoidan kaiken muun ajan, kun olen paikalla. Mies saattoi kotoa lähteä yllättäen sanomatta mitään "asioille" ja minä ihmettelin, että eikö mies ole kotona. Entäs, jos minä olisin tehnyt samoin? Olisi käynyt niin, ettei kotona ole lasten kanssa ketään. Muutenkin minä jouduin kysymään lupaa omiin menoihin ja vielä erikseen varmistamaan ettei mies ole sopinut omia menojaan samaan aikaan. 

Eron jälkeen mies aikansa venkoili tapaamisten ja elatusmaksujen kanssa. Lopulta laitoin itse kovan kovaa vasten ja kieltäydyin antamasta lapsia parin tunnin varoitusajalla ja sanoin miehelle, että hän ilmoittaa minulle milloin lapset ovat hänellä ja siitä pidetään kiinni. Tiedän ettei mies ole monestakaan asiasta niin tarkka kuin minä ja lapsetkin ovat puhuneet etteivät tykkää tietyistä asioista, mutta olen pakottanut lasten isän hoitamaan asian. En ota stressiä niin kauan, kun lasten turvallisuus ei ole vaarassa. Nykytilanne on aiempaa parempi, koska nyt minulla on omaa aikaa ja voin sopia huoletta omia menoja lapsivapaille. Yhdessäolon aikana jouduin usein perumaan menojani lasten isän oikkujen mukaan. Rahasta lasten isä valittaa edelleen. Hän ei edelleenkään osta lapsilleen mitään tai vie heitä maksullisiin tapahtumiin. Kyse on kuitenkin hyvätuloisesta ihmisestä ja pienistä elatusmaksuista.

Äitini hyvä neuvo: Hanki niin monta lasta kuin tiedät varmasti, että pystyt itse ne hoitamaan. Kuka näitä lapsia alunperin halusi?