Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En meinaa enää jaksaa aivohalvauksen kärsinyttä isääni (muistiongelmat, puheongelmat...)
15.11.2020 |
Ei nähdä tosiaan mitenkään kovin usein, käyn kylässä tai mökillä ehkä kerran parissa kuukaudessa.
Isällä oli aivohalvaus seitsemän vuotta sitten, josta toipui kumman hyvin mutta jäljelle jäi joitain kognitiivisia vajauksia ja joskus joutuu miettimään jotain tiettyä sanaa, mutta muuten pärjää elämässä kyllä ihan hyvin.
Mutta: isä elää menneisyydessä enkä meinaa jaksaa täällä ollessa joka jumalan kerta kuunnella samoja tarinoita siitä mikä ukki teki metällä, miten minä olen ollut uimassa lapsena, miten voimalaitoksella tehtiin töitä... Siis valehtelematta joka kerta samat tarinat. Täysin samat. En tiedä mitä tuohon edes pitäisi vastata? En oikeastaan kehtaisi sanoa ''joo, olet kertonut tämän noin 550 kertaa jo ennestään'', tulee sitten vaan hymähdeltyä että niih.
Muilla kokemuksia tällaisesta? Tuntuu oudolta koska kuitenkin pidän hänestä ja rakastan isää tietysti, mutta joskus tämä on aivan jumalattoman raskasta sietää.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No nyt päästiin asian ytimeen ja helpompi ymmärtää ap:ta. Jos isä on terrorisoinut perhettään ja pitänyt 15 vuotta puhumattomuutta, niin pidän todennäköisempänä että ap:lla on ihan muita asioita käsiteltävänä isän kanssa kuin aivohalvauksen jälkioireet.
Ehkäpä juuri tuo tekee ristiriitaisen ja ärsyyntyneenkin olon, että aiemmin isä oli alkoholisti perheen terrorisoija mykkäkoululainen, ja nyt sairaana isää kohtaan pitäisi olla myötätuntoinen ja sietää. Isän kanssa ei voi selvittää asioita eikä ns haastaa häntä loukkaavista teoista, koska hän on sairas eikä ymmärrä enää tekojaan.
T. Keittiöpsykologi