Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En meinaa enää jaksaa aivohalvauksen kärsinyttä isääni (muistiongelmat, puheongelmat...)
15.11.2020 |
Ei nähdä tosiaan mitenkään kovin usein, käyn kylässä tai mökillä ehkä kerran parissa kuukaudessa.
Isällä oli aivohalvaus seitsemän vuotta sitten, josta toipui kumman hyvin mutta jäljelle jäi joitain kognitiivisia vajauksia ja joskus joutuu miettimään jotain tiettyä sanaa, mutta muuten pärjää elämässä kyllä ihan hyvin.
Mutta: isä elää menneisyydessä enkä meinaa jaksaa täällä ollessa joka jumalan kerta kuunnella samoja tarinoita siitä mikä ukki teki metällä, miten minä olen ollut uimassa lapsena, miten voimalaitoksella tehtiin töitä... Siis valehtelematta joka kerta samat tarinat. Täysin samat. En tiedä mitä tuohon edes pitäisi vastata? En oikeastaan kehtaisi sanoa ''joo, olet kertonut tämän noin 550 kertaa jo ennestään'', tulee sitten vaan hymähdeltyä että niih.
Muilla kokemuksia tällaisesta? Tuntuu oudolta koska kuitenkin pidän hänestä ja rakastan isää tietysti, mutta joskus tämä on aivan jumalattoman raskasta sietää.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun itse ootte samassa tilassa ... Pitää kiinni kädestä . Katsella yhdessä vanhoja kuvia valokuvia , on tärkeää muistaa lapsuus nuoruus ja myös se kuinka omat lapset oli pieniä ja heitä hoidettu . Harrastukset . Älkää vähatelkö olette itse ihan samanlaisia muut joutuu kuunteleen teidän samoja juttuja jo nyt !! Saati kun ootte vanhoja . Se vaan kuuluu elämään . Juottakaa vettä mehua rommitujaus . Moni kärsii nestevajauksesta ja esim.viiniryläle piristää.
Vähän sama täällä. Mieheni isoäiti sai aivoinfarktin ja sen jälkeen on alkanut samat jutut olemaan joka kerta kun siellä käydään. Ja juuri nimen omaan koskien hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ei siinä muu auta kuin olla kärsivällinen. Kyselen aina myös tuoreempia kuulumisia, mutta aina palataan lapsuuden maisemiin. Mieheni vielä pahentaa tilannetta kun esittää, että kuule asiasta vasta ensimmäisen kerran. Olen kuullut lapsuuden parhaasta hiihtopaikasta jo ainakin 20 kertaa. Tarina kestää myös parhaimmillaan noin kaksi tuntia.
Rakkautta on myös kuunnella muistella katsella valokuvia arvostaa . Se on elettyä elämää mitä muistellaan . Raitista ilmaa ikkunasta verryttelyä .
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Mieheni isoäiti sai aivoinfarktin ja sen jälkeen on alkanut samat jutut olemaan joka kerta kun siellä käydään. Ja juuri nimen omaan koskien hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ei siinä muu auta kuin olla kärsivällinen. Kyselen aina myös tuoreempia kuulumisia, mutta aina palataan lapsuuden maisemiin. Mieheni vielä pahentaa tilannetta kun esittää, että kuule asiasta vasta ensimmäisen kerran. Olen kuullut lapsuuden parhaasta hiihtopaikasta jo ainakin 20 kertaa. Tarina kestää myös parhaimmillaan noin kaksi tuntia.
Olisko vanhoja valokuvia mitä katsella yhdessä niiltä ajoilta . Ne on hänen elämän kokemuksia . Varmaan ystäviä sukulaisia muistaa ehkä voi tavata heitä missä he ovat . Tärkeää tavata sukulaisia jos elossa ja hautausmaalla käyttää .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Eihän se hukkaan mennyt !! Eikä alkoholi ole kaikkeen syyllinen monet kuolee ilman alkoholia ja halvaantuu eikä ikinä juonut mitään . Juopoillakin on syynsä ja omat muistinsa kokemuksistaan . Monella juopolla on on juopot lapset tiedän nähty on . Että juoppo syyttää juoppoja .
Jos koettaisit kirjoittaa samalla ylös näitä tarinoita. Sitten täydentelisit kun hän kertoo uudestaan. Olisi jotain pointtia.
Empatiat ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta ihmeessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Mieheni isoäiti sai aivoinfarktin ja sen jälkeen on alkanut samat jutut olemaan joka kerta kun siellä käydään. Ja juuri nimen omaan koskien hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ei siinä muu auta kuin olla kärsivällinen. Kyselen aina myös tuoreempia kuulumisia, mutta aina palataan lapsuuden maisemiin. Mieheni vielä pahentaa tilannetta kun esittää, että kuule asiasta vasta ensimmäisen kerran. Olen kuullut lapsuuden parhaasta hiihtopaikasta jo ainakin 20 kertaa. Tarina kestää myös parhaimmillaan noin kaksi tuntia.
Olisko vanhoja valokuvia mitä katsella yhdessä niiltä ajoilta . Ne on hänen elämän kokemuksia . Varmaan ystäviä sukulaisia muistaa ehkä voi tavata heitä missä he ovat . Tärkeää tavata sukulaisia jos elossa ja hautausmaalla käyttää .
Kävi mielessä aikaisemmin tuo hautausmaalla käynti! Pitää yrittää sitä miehelle ehdottaa. Uskon, että mummo haluaisi käydä miehensä haudalla kynttilän viemässä.
Minun vanha dementointunut äitini puhuu myös samoja juttuja, mutta ei haittaa yhtään. Ajattelen samalla muita asioita ja kohteliaasti myöntelen välillä jotain "hmm", "joo", "mitä sitten tapahtui" jne vällikommentteja äidin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni sai aivoinfarktin pari vuotta sitten. Ei näe kunnolla ja on hidasjärkisempi kuin ennen.
Muuten jaksan hyvin hänen kanssaan olemista, mutta risoo, kun ei isä ole oppinut käyttämään kuulolaitteittaan. Ei hänelle nyt ihan huutaa tarvitse, vaan silti. Monenlaisia väärinymmärryksiä tulee.
Mulla on itselläni kuulovekottimet, koska ongelma on perinnöllinen. Olen kärsivällisesti yrittänyt jaksaa neuvoa, että pidät niitä ensin vähän aikaa ja totuttelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Aivohalvaus ei johdu alkoholismista, vaan veritulpasta tai verenvuodosta aivoissa. Eikä alkoholismiakaan voi valita. Sairaudet kuuluvat elämään, harva täältä lähtee vanhana ja terveenä. Siitä on ihan turha katkeroitua.
Voi valita, aloittaako alkoholin käytön vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhenpani eläisivät ,haluaisin että heillä olisi kaikki mahdollisimman hyvin.
Sukulaisella samaa aivoinfarktin jälkeen. Toistaa samaa asiaa, on arrogantti sekä pienimmästäkin erimielisyydestä seuraa valtava raivokohtaus.
Väsyin ja olen tyytynyt vain myötäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselta on jotain opittavaa,kaikki osaa jonkun paremmin kuin minä.
vaikka silta-alkoholisti.kunnioituksen kulttuuri on siunaus.
Ei stana, ei tällaisten lahopäiden itseään toistavia juttuja kyllä jaksa kuunnella edes kertaa kahdessa kuukaudessa, siinä on yksi kerta liikaa. Ei voi kuin sanoa, että en jaksa kuunnella tuota paskaa, käsitätkö?
Vierailija kirjoitti:
Isäni sai aivoinfarktin pari vuotta sitten. Ei näe kunnolla ja on hidasjärkisempi kuin ennen.
Muuten jaksan hyvin hänen kanssaan olemista, mutta risoo, kun ei isä ole oppinut käyttämään kuulolaitteittaan. Ei hänelle nyt ihan huutaa tarvitse, vaan silti. Monenlaisia väärinymmärryksiä tulee.
Mulla on itselläni kuulovekottimet, koska ongelma on perinnöllinen. Olen kärsivällisesti yrittänyt jaksaa neuvoa, että pidät niitä ensin vähän aikaa ja totuttelet.
Mulla tulee kuulonalenema titaanidioksidista. Mistä tiedät, vaikka olisi sullakin syynä siihen? Ei sitä mitenkään muuten tutkita, kuin itse tarkkailemalla, milloin altistuu sille. Karkeissakin voi olla, mutta myös lääkkeissä:
https://yle.fi/uutiset/3-11658712
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
https://www.chemservice.com/news/2014/08/what-is-aldicarb/
Juu, mut kun sille vanhukselle kertoo uusia asioita, kummasti alkaa oppimaan syitä ja seurauksia. Otin vuosi sitten selvää, kun äitini sai myrkytysoireet antikoagulantista, joka ei selvästikään hänelle sopinut, mut saatiin vaihdettuua... Siis se muisti alkoi aika pian palautua, kun aloin tekemään hänelle ruokia, joissa oli aina luomukananmunaa ja kvinoaa riisin tilalla. Ja erilaisia voimailuliikkeitä istuallaan:-D
Otappa tuo puheeksi ensi kerralla!
Ymmärrän AP sinua täydellisesti. Älä välitä muiden sanoista, he eivät tiedä mitä on kuulla samaa asiaa moneen kertaan. Se vaan on todellä ärsyttävää ja uuvuttavaa, kun toisella ei ole enää mitään uutta kerrottavaa. Olen itse joskus huonolla tuulella toistanut äidin sanomiset. Tullut ovesta sisään ja heti kertonut nämä vakiojutut, että viimeksi puhuttiin näistä, että mistäs nyt puhutaan. Olen jopa joskus alkanut kyselemään jotain ihan tarkkaan jostain 70-luvulla tapahtunutta asiaa. Hämmentänyt pakkaa. Kysellyt vaikka ihan hepreaa detaljia hänen nuoruudestaan. Äiti yleensä hämmentyy ja alkaa miettiä ihan muuta ja ehkä hiljenee. Tajuaa pian, että näemmä toistaa samoja aiheita.Tsemppiä!
Tunnistan sinussa samoja tunteita, joita itse koin alkoholisoituneen äitini aivoinfarktin jälkeen. En osaa muuta sanoa, kuin että koeta jaksaa. Itse en aina jaksanut, äidin kanssa juttelin kyllä useasti viikossa, ja näinkin lähes viikottain, mutta joskus paloi käpy. Itse aiheutti sairauden itselleen tupakoimalla ja juomalla, mutta nyt kun häntä ei enää ole, niin jokainen ilkeä sana ja tiuskaus tuntuu piikkinä sydämessä. Voi kun saisin ne pois.
Alue: Aihe vapaa
On vaikea antaa rakkautta ja huolenpitoa ihmiselle, joka ei ole sitä antanut sinulle, kun tuo ihminen ollessaan vastaavassa tilanteessa on jättänyt muut huolenpitoa vaille.
Ei pidä syyllistää itseään, vanhemmuus ei tule biologiasta, se tulee teoista, johdonmukaisista huolenpidon ja rakkauden pyyteettömistä teoista. Hän ei ole sellaisia tekoja sinulle tehnyt, joten hän ei ole ollut sinulle vanhempi.
Älä mittaa teidän suhdetta samalla mitalla kuin ne, kenellä on ollut vanhempi.
Sinulla on hankala sukulaissetä, olet kiltti ihminen, kun käyt ylipäätään häntä katsomassa. Älä vaadi itseltäsi enempää, tuo on enemmän kuin moni alkoholistin aikuinen lapsi pystyy. Moni on oman jaksamisen takia joutunut laittamaan yhteydet poikki kokonaan.
Esim al-anon voisi olla hyvä sinulle vertaistueksi.