Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En meinaa enää jaksaa aivohalvauksen kärsinyttä isääni (muistiongelmat, puheongelmat...)
15.11.2020 |
Ei nähdä tosiaan mitenkään kovin usein, käyn kylässä tai mökillä ehkä kerran parissa kuukaudessa.
Isällä oli aivohalvaus seitsemän vuotta sitten, josta toipui kumman hyvin mutta jäljelle jäi joitain kognitiivisia vajauksia ja joskus joutuu miettimään jotain tiettyä sanaa, mutta muuten pärjää elämässä kyllä ihan hyvin.
Mutta: isä elää menneisyydessä enkä meinaa jaksaa täällä ollessa joka jumalan kerta kuunnella samoja tarinoita siitä mikä ukki teki metällä, miten minä olen ollut uimassa lapsena, miten voimalaitoksella tehtiin töitä... Siis valehtelematta joka kerta samat tarinat. Täysin samat. En tiedä mitä tuohon edes pitäisi vastata? En oikeastaan kehtaisi sanoa ''joo, olet kertonut tämän noin 550 kertaa jo ennestään'', tulee sitten vaan hymähdeltyä että niih.
Muilla kokemuksia tällaisesta? Tuntuu oudolta koska kuitenkin pidän hänestä ja rakastan isää tietysti, mutta joskus tämä on aivan jumalattoman raskasta sietää.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Täältä empatiat ap:lle. Nämä vastaajat eivät tiedä, mistä puhuvat, koska heillä ehkä on normaalit vanhemmat, joihin on ollut toimiva suhde. Se vastavuoroisuuden varaan on paljon helpompi nojata, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi ja muistisairaiksi.
Kertomuksesi on melkein sanasta sanaan sama kuin minulla. Äitini joi lisääntyvästi 25 vuotta. Lopuksi oli ihan haudan partaalla. Sai aivovaurion, joko ryyppäämisestä, kaatumisista tai molemmista. Samoin kuin isäsi, pärjää kotona, mutta aina kertoo samat jutut. Joskus tulee aivan todella kummaa rasistista tekstiä ja salaliittoteorioita, jotka eivät ole ollenkaan tyypillisiä äitini luonteelle, sellaisena kuin hän oli omana itsenään.
Minulla ei tahdo myötätunto enää riittää. Vuosikymmenet minä olen vääntynyt kymmenelle mutkalle, jotta lapsilla olisi edes jonkinlainen suhde isoäitiinsä. Äiti teki ohareita, ei koskaan ottanut itse yhteyttä. Lopuksi usea vuosi meni, etten saanut häntä edes kiinni. Hyväksyin ajatuksen, että äiti kuolee kohta.
Tämän kaiken jälkeen minun on vähän vaikea iloita äidin raitistumisesta ja tuon oudon henkilön paluusta elämäämme, joka muistuttaa äitiä, mutta luonne on muuttunut. Minunko tässä taas pitää vaan venyä ja pitää yllä yhteyttä? Joskus ei vaan jaksa kuunnella ymmärtäväinen hymy naamalla aina toistuvia juttuja.
Ja ihan niin kuin sinulla, äiti on totta kai minulle rakas. Minulla oli hyvä lapsuus ennen kuin ryyppäys alkoi. Hän ei tehnyt kaikkea sitä ilkeyttään. Mutta en voi kieltää, että minulla on surua ja katkeruutta siitä, että kaikki meni niin kuin meni.
Samaistun tähän tekstiin kovasti.
Isäni jotenkin syyllistää mua siitä kun hän ei ole se ensimmäinen henkilö jolle lähden avautumaan asioistani tai pyytämään neuvoa. Saattaa ihan kysyä että miksi soitit äidille etkä minulle? No mitä luulet, kuinka helppoa on ihan yks kaks vaihtaa mielipide henkilöstä joka on ollut lähinnä harmia aiheuttanut juoppo koko nuoruusiän. Parhaani yritän, mutta läheistä suhdetta en saa rakennettua enää millään, vaikka hän niin ilmeisesti kuvitteleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
https://www.chemservice.com/news/2014/08/what-is-aldicarb/
Juu, mut kun sille vanhukselle kertoo uusia asioita, kummasti alkaa oppimaan syitä ja seurauksia. Otin vuosi sitten selvää, kun äitini sai myrkytysoireet antikoagulantista, joka ei selvästikään hänelle sopinut, mut saatiin vaihdettuua... Siis se muisti alkoi aika pian palautua, kun aloin tekemään hänelle ruokia, joissa oli aina luomukananmunaa ja kvinoaa riisin tilalla. Ja erilaisia voimailuliikkeitä istuallaan:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Aivohalvaus ei johdu alkoholismista, vaan veritulpasta tai verenvuodosta aivoissa. Eikä alkoholismiakaan voi valita. Sairaudet kuuluvat elämään, harva täältä lähtee vanhana ja terveenä. Siitä on ihan turha katkeroitua.
Tuo on totta, mut ne antikoagulantit, joita Marevanin tilalle on monella vaihdettu siksi kun ei ollut riittävästi laborantteja siellä, missä terveysturisteilla ei ole aikaa odottaa marevantestauksia, muistatko? Sairaalassa sanottiin jo keväällä, että heillä on hyvin monella potilalla käytöaaä Xarelto, josta äitini muisti alkoi kadota tai sitten hän oli nälkiintymässä, ´kun ei tuntenut nälkää. Kumpikin vaikuttaa, tietysti: kaadut sinäkin, jos et syö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa ihmisen elämää lapsen ja aikuisen roolit kääntyvät toisin päin. Se joka ennen joutui kuuntelemaan lapsensa jatkuvaa höpötystä on nyt se muistelija ja toistelija ja lapset kuuntelevat häntä. Yleensä rakastaen, toisin kuin ap.
Jos luit tarkemmin, ap:lla ja isällään roolit eivät koskaan ole olleet toisin päin. Isä ei ole ollut hänelle läsnä. Siksi ap:n on vaikea kuunnella rakastaen, kun isäkään ei ole häntä kuunnellut rakastaen.
Et tiedä mistä puhut. Lisäksi tuollainen tietämätön syyllistäminen vain lisää ap:n taakkaa.
Nyt en ymmärrä, miten tuo kenenkään asiaa auttaa? Isä tarvii liikunta-apua ja kunnollista ruokaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa ihmisen elämää lapsen ja aikuisen roolit kääntyvät toisin päin. Se joka ennen joutui kuuntelemaan lapsensa jatkuvaa höpötystä on nyt se muistelija ja toistelija ja lapset kuuntelevat häntä. Yleensä rakastaen, toisin kuin ap.
Jos luit tarkemmin, ap:lla ja isällään roolit eivät koskaan ole olleet toisin päin. Isä ei ole ollut hänelle läsnä. Siksi ap:n on vaikea kuunnella rakastaen, kun isäkään ei ole häntä kuunnellut rakastaen.
Et tiedä mistä puhut. Lisäksi tuollainen tietämätön syyllistäminen vain lisää ap:n taakkaa.
Niin. Kannattaisi kirjoittaa heti aloitukseen ne taustat, koska niistä ap kertoo vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta ap isällesi vihko ja käske kirjoittaa tarinansa siihen.
Siinä ne on sull tallessa ja voit sanoa isällesi, että kirjoittaa siihen koko ajan kokki muistoja lisää.
Ajattelen itse niin, että sinulla kävi hyvä tuuri. Oma läheiseni ei selvinnyt niin vähin vaurioin; on nyt hoitokodissa, osoittaa milloin seinää, milloin lattiaa ja sanoo: no-ni, no-ni, oho, oho. Kunpa kertoisikin vanhoista asioista ja kunpa pystyisi kävelemään tai käymään itse pesulla tai ihan mitä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän sinua täysin.
Mulla on samanlainen tilanne vanhan tätini kanssa, jota olen aina pitänyt varaäitinäni.
Rakkaasta ihmisestä on tullut harhainen, ilkeä menneisyydessä eläjä. Vaikka kuinka tsemppaisin, olen aivan romuna hänen luona käytyäni tai puhelinkeskustelun jälkeen. Hän oikein kaataa päälleni pahan olonsa ja kaivelee esiin aiheita, jotka ovat elämäni aikana olleet minulle kivuliaita.
Missä menee raja? Joko saan harventaa tapaamiset merkkipäiviin ja jättää myrkkysäkin kunnan hoiviin? Kyseessä on siis ihminen, jonka vanhuudenpäivien hoitajaksi olin vielä ennen persoonallisudenmuutosta valmis - ainoana hänen lähipiiristään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
https://www.chemservice.com/news/2014/08/what-is-aldicarb/
Juu, mut kun sille vanhukselle kertoo uusia asioita, kummasti alkaa oppimaan syitä ja seurauksia. Otin vuosi sitten selvää, kun äitini sai myrkytysoireet antikoagulantista, joka ei selvästikään hänelle sopinut, mut saatiin vaihdettuua... Siis se muisti alkoi aika pian palautua, kun aloin tekemään hänelle ruokia, joissa oli aina luomukananmunaa ja kvinoaa riisin tilalla. Ja erilaisia voimailuliikkeitä istuallaan:-D
http://www.ilo.org/dyn/icsc/showcard.display?p_lang=fi&p_card_id=0094&p…
Eikä koskaan kasviöljyä, jossa voi olla soijaa tai maissia. Puuvillasellua ei saa pois lääkkeistä:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
https://www.chemservice.com/news/2014/08/what-is-aldicarb/
Juu, mut kun sille vanhukselle kertoo uusia asioita, kummasti alkaa oppimaan syitä ja seurauksia. Otin vuosi sitten selvää, kun äitini sai myrkytysoireet antikoagulantista, joka ei selvästikään hänelle sopinut, mut saatiin vaihdettuua... Siis se muisti alkoi aika pian palautua, kun aloin tekemään hänelle ruokia, joissa oli aina luomukananmunaa ja kvinoaa riisin tilalla. Ja erilaisia voimailuliikkeitä istuallaan:-D
Kvinoa on pahin ruokalajike mitä voi olla, kaikki eivät kestä makua ja koostumusta. Ymmärrän kyllä että riisin tilalle jotain muuta esim perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
https://www.chemservice.com/news/2014/08/what-is-aldicarb/
Juu, mut kun sille vanhukselle kertoo uusia asioita, kummasti alkaa oppimaan syitä ja seurauksia. Otin vuosi sitten selvää, kun äitini sai myrkytysoireet antikoagulantista, joka ei selvästikään hänelle sopinut, mut saatiin vaihdettuua... Siis se muisti alkoi aika pian palautua, kun aloin tekemään hänelle ruokia, joissa oli aina luomukananmunaa ja kvinoaa riisin tilalla. Ja erilaisia voimailuliikkeitä istuallaan:-D
Kvinoa on pahin ruokalajike mitä voi olla, kaikki eivät kestä makua ja koostumusta. Ymmärrän kyllä että riisin tilalle jotain muuta esim perunaa.
Kaalilaatikkoon tulee reilusti luomujauhelihaa ja luomuvoita, ei sitä siellä juuri huomaakaan, mut suklaapuuroakin ollaan tehty siitä ja se oli hyvää. Sokeria en käytä missään muodossa, mutta luomutaatelia/banaania voi käyttää makeutukseen. Niissä ei käytetä E904. Ruokaviraston sivuilla on lista, missä saa käyttää. Ja luomusokerista t u l e e migreeni, ei yhtään sitä sitten. Luomuhunajaa voi toki aina käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Aivohalvaus ei johdu alkoholismista, vaan veritulpasta tai verenvuodosta aivoissa. Eikä alkoholismiakaan voi valita. Sairaudet kuuluvat elämään, harva täältä lähtee vanhana ja terveenä. Siitä on ihan turha katkeroitua.
Tuo on totta, mut ne antikoagulantit, joita Marevanin tilalle on monella vaihdettu siksi kun ei ollut riittävästi laborantteja siellä, missä terveysturisteilla ei ole aikaa odottaa marevantestauksia, muistatko? Sairaalassa sanottiin jo keväällä, että heillä on hyvin monella potilalla käytöaaä Xarelto, josta äitini muisti alkoi kadota tai sitten hän oli nälkiintymässä, ´kun ei tuntenut nälkää. Kumpikin vaikuttaa, tietysti: kaadut sinäkin, jos et syö!
Ihan vaan muistutuksena joillekin, että monet sairaudet johtuu huonoista elämäntavoista ja ovat estettävissä omalla toiminnalla. Hoitamaton verenpaine, huono ravinto, tupakka, ylipaino, liikkumattomuus, alkoholin liikakäyttö todellakin aiheuttaa monia invalidisoiva sairauksia. Juuri ilmestyi uusi tutkimus jonka mukaan tupakointi aiheuttaa lukinkalvonalaista verenvuotoa joka tappaa puolet se saaneista ja vammauttaa loput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Aivohalvaus ei johdu alkoholismista, vaan veritulpasta tai verenvuodosta aivoissa. Eikä alkoholismiakaan voi valita. Sairaudet kuuluvat elämään, harva täältä lähtee vanhana ja terveenä. Siitä on ihan turha katkeroitua.
Tuo on totta, mut ne antikoagulantit, joita Marevanin tilalle on monella vaihdettu siksi kun ei ollut riittävästi laborantteja siellä, missä terveysturisteilla ei ole aikaa odottaa marevantestauksia, muistatko? Sairaalassa sanottiin jo keväällä, että heillä on hyvin monella potilalla käytöaaä Xarelto, josta äitini muisti alkoi kadota tai sitten hän oli nälkiintymässä, ´kun ei tuntenut nälkää. Kumpikin vaikuttaa, tietysti: kaadut sinäkin, jos et syö!
Ihan vaan muistutuksena joillekin, että monet sairaudet johtuu huonoista elämäntavoista ja ovat estettävissä omalla toiminnalla. Hoitamaton verenpaine, huono ravinto, tupakka, ylipaino, liikkumattomuus, alkoholin liikakäyttö todellakin aiheuttaa monia invalidisoiva sairauksia. Juuri ilmestyi uusi tutkimus jonka mukaan tupakointi aiheuttaa lukinkalvonalaista verenvuotoa joka tappaa puolet se saaneista ja vammauttaa loput.
Mutta nuo ihmiset makaavat kuntoutusosastolla, eivät pääse tupakoimaan. Liikkumattomuus johtuu siitä, että ihminen ei uskalla minnekään, kun on liikaa lääkkeitä, huimaa. Alkoholia heille ei kukaan tarjoa koskaan, joten nyt vaan halutaan olla näkemättä selviä syitä. Myrkytystiloihin annetaan levetirasetaamia, joka vie loputkin lihasvoimat. Vierestä olen nähnyt yhden tapauksen, kun teeen hänelle ruoat, mut ei voi olla näkemättä niitä muita. Hoitajien vaitiolovelvollisuus estää asioiden etenemisen/pääsyn mihinkään, ymmärrät varmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon tyyneysrukous.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Jumala-osuuden voi jättää pois jos se ei omaan maailmankuvaan mahdu.
Itse tein joskus sitä, että kerroin itse tarinan loppuun lyhyen kaavan mukaan. Vanhus ilahtui kun muistin tarinan, ja pointti kertoa se jälleen kerran hävisi koska kerroin sen jo itse.
Teen töitä omaishoidon parissa ja tapaan jatkuvasti ihmisiä joille tuo on arkea 24/7, ja aina ei edes lakisääteiset 3 vapaata vuorokautta onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Samoin. Kestääkö ap tämä kahden kuukauden välein, eli noin 6 kertaa vuodessa tapahtuva vierailusi miten pitkään? Kuulostaa hirveältä kärsimykseltä :(
No mutta vakavasti puhuen, ongelmasi taitaa johtua lähinnä siitä että teillä ei ole ollut isäsi kanssa aiemminkaan läheiset välit ja vierailet vastentahtoisesti muutenkin vain velvollisuudentunteesta.
Pitää paikkansa. Tai ehkä enemmänkin niin, että isä käyttäytyy kuin ei olisi koskaan ollutkaan poissa elämästäni. Hänellä on joku oletus että 15 vuoden puhumattomuus ja kaikkien elämän terrorisointi olisi unohdettu kertaheitolla. Aika vaikea alkaa näin 25-vuotiaana ottamaan takaisin sitä ettei ollut minulle isä lapsuudessa ja teini-iässä.
Näin isän suunnilleen ikäisenäsi menettäneenä antaisin mitä vaan, että voisin parin kuukauden välein käydä kuuntelemassa isän mitä tahansa juttuja (hänellä oli myös aivovamma) - ja ehkä tekemässä hänelle hänen lempiruokaansa. Toivon vilpittömästi, että saat työstettyä suhdettanne haittaavat tunteesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kerran parissa kuukaudessa etkä jaksa. Olen sanaton!
Niin olen minäkin.
Vaikeinta tässä on tosiaan hyväksyä se ajatus että isä on ollut ihan eri ihminen aiemmin. Aivohalvaus johtui vieläpä alkoholismista niin välillä tekisi mieli osoittaa syyttävää sormea kun itse tuli heitettyä elämä hukkaan.
Mä ymmärrän sua. Jaksamista rasittaa muu katkeruus, miten itsekkäästi hän on elänyt alkoholistina. Tottakai alkoholismi aiheuttaa tuollaista. Alkoholisteille tulee flimmeriä, se lähettää verihyytymiä, se tekee päähän veritulpan ja aivohalvauksen. Minuakin v*tuttaisi hyysätä juoppoa, joka on omilla elämäntavoillaan vielä viimeiseksi saanut itsensä muiden hoidettavaksi, näin raa'asti sanottuna. Tämän kun sekoittaa yhteen syyllisyyden kanssa, ja kuin kuitenkin rakastaa vanhempaa toisaalta, niin ei ihme jos on alkoholistin aikuisella lapsella jaksaminen vähissä.
Iän karttuessa ja ehkä voimien huvetessa ihmiselle yleensä syntyy tarve summata elämäänsä, kerrata itselleen merkityksellisiä asioita lapsuudesta nuoruudesta ja voimavuosista. Erityisen tärkeää on, että joku jaksaa kuunnella ja jakaa näitä muistoja. Jos muistissa on häiriötä, ei sairas tiedä kertaavansa juttuja uudelleen ja uudelleen vaan kertoo ne 'ensimmäistä kertaa'. Mielestäni olet tärkeällä paikalla kuunnellessasi isääsi muutaman viikon välein. Voithan hellästi palauttaa hänet nykyhetkeen vaikka sanomalla että lähdetäänkö vähän ulos kävelemään tai nytpä keitetään kahvit. Yritä latautua ennen ja jälkeen tapaamisten, varaa vaikka itsellesi jotain mukavaa rentoutumista tullessasi kotiin. Älä ota tarinaa ikään kuin 'juonena' vaan kuulostele isäsi tunteita ja ajatuksia tarinan sisällä. Voithan kysyä niistä: Ohhoh, mahdoit säikähtää. Tai: Piditkö siitä opettajasta. Oliko työpaikallasi kivoja ihmisiä jne. Näistä voi syntyä yhteyden kokemus, vaikka itse tarinat ovatkin sinulle vieraita.
Alue: Aihe vapaa
Jos luit tarkemmin, ap:lla ja isällään roolit eivät koskaan ole olleet toisin päin. Isä ei ole ollut hänelle läsnä. Siksi ap:n on vaikea kuunnella rakastaen, kun isäkään ei ole häntä kuunnellut rakastaen.
Et tiedä mistä puhut. Lisäksi tuollainen tietämätön syyllistäminen vain lisää ap:n taakkaa.