Oliko sinuhe egyptiläisessä jotain mikä estäisi 10 v lukemasta
Siis ällötyksiä tai raakuuksia.. Kamalaa olen lukenut kirjan parikin kertaa ja se on hyvä, mutta en muista!!
Tai muita järkeviä kirjoja 10 -vuotialle, mutta ei niin lapselliselle tapaukselle.
Ei tuntematonta sotilasta
Haluaisi jännityskirjoja, jotka ovat yli 300 sivuisia.
Kommentit (58)
En tiedä, mutta minä lievästi kehitysvammainen autisti luin tuossa iässä vielä jotain Upponalleja ja muita satukirjoja. Jotain monta sataa sivua sisältävää aikuisten romaania en olisi jaksanut tai uskaltanut lukea.
Se kirja sopii oikeastaan kaikenikäisille, poislukien alle 7-vuotiaat. Historian tietous, ihmiskäsitys ja elämänkulku on niin oivallisesti kuvattu siinä, että ei voi kuin suositella.
Vierailija kirjoitti:
Harry Potteri on parempaa ja kiinnostavampaa lukemista 10-vuotiaalle. :)
On kyllä ihan roskaa. Mieluummin Sinuhe ja Mika Waltarin muutkin kirjat.
Osaako kymmenvuotiaat nykyään edes lukea? Eikös tätä jatkuvasti toitoteta että peruskoulusta "valmistuu" lukutaidottomia?
Vierailija kirjoitti:
Onko Harry Potterit luettu? Niitä suosittelisin.
Miten näitä Harry Pottereita suositellaan? Luin nämä itse englanniksi aikuisiällä ja oli kyllä aika hurjia hahmoja koko sarja pullollaan esim. ne dementorit, ankeuttajat, kalmanhajuiset sielun imijät. Itse jos olisin lapsena näistä lukenut, olisi kyllä ollut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasi jatkaa... Lykkää sille kouraan Nikolai Gogolin lyhyt novelli Päällystakki ja kato uppooko huumori :P Jos tykkää niin sen jälkeen voi yrittää Gogolin Kuolleita sieluja. Jos tykkää fantasiasta, niin David Eddingsin Belgarionin taru kannattaa kokeilla, Sofian maailma menee jännityskirjaksi, onhan siinä mysteeri ratkaistavana. Tulee mieleen myös nuorten dekkarisarja Kolme etsivää ja oikeastaan kaikki Jules Vernen kirjat.
Itse ahmin suunnilleen tuon ikäisestä alkaen Jules Vernen tuotantoa, joka olikin suosikkini mahtavan mielikuvitusta ruokkivine kertomuksineen, joihin tuli sitten piirreltyä kasapäin kuvitustakin.
Muita olivat Viisikot, Kolmea etsivää yms. nuorten etsiväsarjat ns. tyttökirjojen lisäksi.
Minulle Vernen seikkailujen väkivalta ja tarinat oli pelottavampia kuin Sinuhe. Mutta toisaalta kun olin lukenut Tom Sayerin seikkailut, Huckleberry Finnit, Karl Mayan kirjat ja ties mitä, niin en vähistä yöuniani menettänyt, enkä nähnyt painajaisia kuten veljeni, jonka lukemisia sitten vanhemmat rajoittivat.
Mitä seksiin tuli, niin minua vähän vanhemmilta tädeiltä kähvelletyt Lääkäri-, Herttasarja lehdet ja mummolan hyllystä salaa luetut Päätalon Koillismaakirjat avasivat tietämystäni seksin saralta paljon enemmän kuin Sinuhe.
Sinuhessa kietoi vetävä tyyli, kielenkäyttö, ja toisen aikakauden ja kulttuurin kuvaus. Historiakirjoja tuli luettua kans. Luin kaiken mitä sain käsiini. Tai no, läksykirjoja en lukenut, opin asiat tunnilla. Urheiluun ja muuhun jäi silti aikaa.
Sinuhessa voi enemmän järkyttää kyyninen ihmiskuva ja Sinuhen läheisten kohtalo kuin varsinsiset raakuudet.
10- vuotias kaipaa vielä happy end- tarinoita ja päähenkilön kirkasotsaisuutta.
Itse pidin lapsena Vernestä.
Sukelluslaivalla Maapallon ympäri, Matka Maan keskipisteeseen, Matkustus maailman ympäri 80 päivässä, Salaperäinen saari, Kapteeni Grantia etsimässä & Kapteeni Gantin lapset...
Historiallisista seikkailuista voisi mainita Blackmoren "Rosvolaakson tytär".
En koskaan ole fantasiasta ja magiasta perustanut, ei niitä paljon lapsuudessani ollut tarjollakaan.
Tolkieniin tutustuin aikuisena.
Koska nykyään Pirates of Caribbean on niin kova juttu, miten olisi merirosvogenren aloittaja, Stevensonin "Aarresaari"?
Jaa, että vanha ketju nostettu....
Jos tuon jaksaa lukea on kyllä erikoinen lapsi.
Jos kiinnostusta on, anna lukea vaan. Lapsi lukee käsityksensä mukaan ja tulkitsee asiat omalla viattomalla tavallaan eli tuskin ymmärtää seksikohtauksia yms. erityisen seksuaalisina. Lapselle saattaa tosin saattaa olla vähän raju se kohtaus, jossa Sinuhe myrkyttää faraon(?) ja sitten pakottautuu oksentamaan itse nielemänsä myrkyn pois.
Itse luin aikoinaan kirjan, jossa mies kosketteli "naisen kumpua" ja se tuntui naisesta hyvältä. Luulin, että mies siinä taputteli naisen masua. Jäi mieleen, mutta ei traumatisoinut.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin 10 vuotiaana 'juokse poika juokse' kirjan, joka perustui tositapahtumiin New Yorkin jengielämästä. Olisiko tämä hyvä jännityskirja hänelle?
t.Mies
Se oli hyvä kirja, mutta vähän jäi hihhuli meininki mieleen. Mutta nyt aikuisena ymmärrän paremmin, parempi olla vaikka hihhuli kuin täysin sekaisin aineista ja väkivaltainen
Vierailija kirjoitti:
Kovasti joivat viiniä koko ajan.
Minua kyllä olisi 10- vuotiaana jo naurattanut "ilahdutin maksaani viinillä"...
No Sinuhen luin vasta aikuisena.
Luin itse Sinuhen 10-vuotiaana ja pidin häiritsevänä sitä kun Sinuhe järjesti kostoksi sen Neferneferneferin sinne balsamoija-orjien kuoliaaksi r*iskattavaksi, vaikka itse oli ollut niin itsekäs ja tyhmä, että oli antanut kaiken omaisuutensa tälle. Ei vaan osannut kantaa syyllisyyttään.
Kiinnostais kyllä tietää, lukiko aapeen poika Sinuhen.
Ihan liian pessimistinen ja masentava tuon ikäiselle.
Joo se tykkäsi vaan naisesta.