Lue keskustelun säännöt.
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (550)
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Tunnen useita tavaranvihaajia ja kaikki heistä viettävät lomansa Thaimaassa, Japanissa, Kiinassa, Vietnamissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa tai Singaporesta lähtevillä risteilyillä. Siis kaikki heistä, joka ikinen, joka vuosi vähintään kerran, pari heistä useamman kerran vuodessa. Tämä on empiirinen havainto. Jostain syystä he eivät yritä lomalle tavaranvihaajan taivaaseen, Pohjois-Koreaan.
"Materia" on yleensä käyttöesineitä, jotka ovat tarpeellisia. Kestävät, länsimaiset laatutuotteet edustavat nimen omaan kestävää kehitystä ja jokaisella on oikeus pitää koriste-esineitä.
"Materian" ja tavaroita omistavien ihmisten vihaaminen on kulttuurimarxilaista moraaliposeerausta jonka taustalla on yksityisomistuksen vastustaminen, vaikka asian kuinka yrittäisi pukea tekopyhään huoleen maapallosta ja tulevista sukupolvista. Kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeen vähättely sekä ihmisten todellisten tarpeiden sivuuttaminen on ollut yhteistä kaikille verisimmille ja ihmisvihamielisimmille diktatuureille viimeisen sadan vuoden aikana.
Vaatehuoneen siivous: Jos et ole viiteen vuoteen käyttänyt -> todennäköisesti et käytä edelleenkään, eli pois vaan(koskee nimenomaan juhlavaatteita, arkivaatteissa riittää 1 vuosi)
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Tunnen useita tavaranvihaajia ja kaikki heistä viettävät lomansa Thaimaassa, Japanissa, Kiinassa, Vietnamissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa tai Singaporesta lähtevillä risteilyillä. Siis kaikki heistä, joka ikinen, joka vuosi vähintään kerran, pari heistä useamman kerran vuodessa. Tämä on empiirinen havainto. Jostain syystä he eivät yritä lomalle tavaranvihaajan taivaaseen, Pohjois-Koreaan.
"Materia" on yleensä käyttöesineitä, jotka ovat tarpeellisia. Kestävät, länsimaiset laatutuotteet edustavat nimen omaan kestävää kehitystä ja jokaisella on oikeus pitää koriste-esineitä.
"Materian" ja tavaroita omistavien ihmisten vihaaminen on kulttuurimarxilaista moraaliposeerausta jonka taustalla on yksityisomistuksen vastustaminen, vaikka asian kuinka yrittäisi pukea tekopyhään huoleen maapallosta ja tulevista sukupolvista. Kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeen vähättely sekä ihmisten todellisten tarpeiden sivuuttaminen on ollut yhteistä kaikille verisimmille ja ihmisvihamielisimmille diktatuureille viimeisen sadan vuoden aikana.
Valitettavaa jos tunnet tuollaisia tapauksia. Mutta se ei toisaalta oikeuta sinua ostamaan tarpeetonta tavaraa, vaikka joku muu tekisikin väärin. Vertaa vaikka siihen että et saa varastaa muutamaa irtokarkkia kaupasta vaikka joku onkin varastanut autoja. Sulla on tietenkin oma moraalisi, ei nämä mistään yhteisestä pussista mene. Toki paljon matkailevaa pitää myös muistutella omista valinnoistaan ja siitä että ne eivät kestä mitään perusteita tänä päivänä. Harva matkailee siksi että Intiassa ei ole ketään joka voisi ottaa käyttöön kylän kaivon, vaan asiantuntija pitää viedä täältä sinne.
Laadukkaan tavaran ostamisesta olemme samaa mieltä. Mietin vaikkapa haarukoita ja lusikoita. Nehän ei silleen kulu, ja Ikean ja Fiskarsin kapineet ovat aika saman painoisiakin vielä. Pointtina se, että kun on kerran ostanut kestävät aterimet, niin ei elinaikanaan tarvitse niitä ostaa toiseen kertaan.
Ja mistä tulee halu pitää koriste-esineitä? Mitä ne todelliset tarpeet ovat?
En osaa nähdä tätä minään marksilaisuutena tai uhkana itselleni vaikka mietinkin että materiaa voisi vähentää. Miten se sinua uhkaa?
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Tunnen useita tavaranvihaajia ja kaikki heistä viettävät lomansa Thaimaassa, Japanissa, Kiinassa, Vietnamissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa tai Singaporesta lähtevillä risteilyillä. Siis kaikki heistä, joka ikinen, joka vuosi vähintään kerran, pari heistä useamman kerran vuodessa. Tämä on empiirinen havainto. Jostain syystä he eivät yritä lomalle tavaranvihaajan taivaaseen, Pohjois-Koreaan.
"Materia" on yleensä käyttöesineitä, jotka ovat tarpeellisia. Kestävät, länsimaiset laatutuotteet edustavat nimen omaan kestävää kehitystä ja jokaisella on oikeus pitää koriste-esineitä.
"Materian" ja tavaroita omistavien ihmisten vihaaminen on kulttuurimarxilaista moraaliposeerausta jonka taustalla on yksityisomistuksen vastustaminen, vaikka asian kuinka yrittäisi pukea tekopyhään huoleen maapallosta ja tulevista sukupolvista. Kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeen vähättely sekä ihmisten todellisten tarpeiden sivuuttaminen on ollut yhteistä kaikille verisimmille ja ihmisvihamielisimmille diktatuureille viimeisen sadan vuoden aikana.
Ja tuo että vihataan ihmisiä - on aika kaukaa haettu. Olkiukkoargumentti että ympäristöä ei saisi ajatella tai ajattelisi muut kuin jotku äärikaistapäät. Kyl se on meidän kaikkien juttu, liian arvokas asia jätettäväksi vassareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun vielä joku kertoisi, että miksi niitä tavaroita pitäisi karsia?
Pidän olennaisempana sitä, että ei hanki turhia tai heikkolaatuisia tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokaisella tavaralla pitää olla käyttöä, jos on valokuva-albumeita, mutta ei ikinä katso niitä kuvia, heitetään ne pois."
Tätä en itse kyllä ymmärrä, koska meillä on sadan vuoden ajalta kuvia reilustikin tallessa eikä niitä todellakaan katsella edes vuosittain, mutta ovat arvokkaita muistoja elämästä myös seuraaville sukupolville.
Jos kaikki hävitetään, niin tulevaisuudesta ei löydy muistoja entisestä ajasta ja vanhempana niitä arvostaa eri tavalla kuin nyt.Jos edes sinä et halua niitä albumeita selata, niin miksi ihmeessä joku muu haluaisi niitä sinun sukulaisten kuvia katsella?
Itse perin kamalan kasan valokuvia, kymmeniä albumeita ja tuhottomasti irtokuvia. Otin jokaisesta albumista pari parasta kuvaa, jostain velvollisuuden tunnosta kävin myös ne jotka eivät olleet albumissa läpi. En tiennyt about ketään niistä ihmisistä, siellä ne vuodesta toiseen juhli synttäreitä ja jouluja. Niitäkään iltoja elämässä en saa ikinä takaisin. Olisin arvostanut, jos hän olisi itse karsinut ne kymmenet albumit siihen yhteen, jota voi olla mielenkiintoa joskus katsella.
Jos luulet, että jotakuta kiinnostaa ne 30 kuvaa jokaisesta elämäsi joulusta, laita ne muistitikulle, se ei sentään vie fyysistä tilaa.
Mä ymmärrän tän hyvin. Tunnearvon esineillä on arvoa vain omistajalleen, ei muille. Minä en esimerkiksi haluaisi kotiini kenenkään perhealbumia. En naapurin, enkä serkkuni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.
Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)
Tämä on hyvä esimerkki kulutuskierteestä: jotta voisit käyttää puseroita, sinun pitää ostaa villakampa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.
Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)
Yleensä oman kokemuksen perusteella ovat myös virttyneitä ja värit kulahtaneet.
Me kaikki ansaitsemme olla myös kotona kivoissa vaatteissa. Ja myös perhe ansaitsee kunnioituksen, että ettei niitä virttyneitä kammotuksia tarvitse heidän enää katsella. Etkö itse tai perhe ole muka yhtä tärkeitä kuin työkaverit? Ja mökillä varsinkin pitää olla ihanat vaatteet, että voi nauttia rauhassa vapaa-ajasta.
Itse pääsen aina rönttösistä vaatteista eroon keksimällä jonkun piha-tai remonttiprojektin, jossa vaatteet kuluu loppuun samantien. Tietysti sitten voi kysyä, että moneenko kertaan ne keittiön tuolit voi maalata?
Minun vapaa-ajasta nauttiminen ei kyllä ole kiinni kauniista vaatteista 😂 arvostan enemmän mukavuutta ja käytännöllisyyttä, se vanha kauhtunut neule ja pehmeäksi kuluneet colleget ovat mitä parhaita mökkivaatteita, ei tarvitse varoa ja ovat mukavat ja lämpimät päällä. Uskon ja toivon, että lapseni arvostavat varsinkin aikuistuessaan enemmän sitä, että kaatopaikalla on edes hieman vähemmän roskaa, kuin äidin uusia ja kauniita vaatteita. Minä kierrätän, säästän, korjaan ja tuunaan kuluneita vaatteita, esim vetoketjut otan usein talteen jotain uutta projektia varten. Nämä vie toki tilaa, sitä säästyisi jos heittäisin kaiken roskiin ja ostaisin sitten kaupasta uuden jos tarvitsen. Tähän pitäisi vaan löytää joku tasapaino, että mitä on oikeasti järkevä säästää ja mitä ei... Nyt olen pyrkinyt karsimaan tavaraa sillä, etten vaan osta mitään. Ehkä ne jemmavarastotkin alkaa tyhjetä jossain vaiheessa.
Täältä on kyllä saanut erittäin hyviä vinkkejä, esim tuo, että juhlia varten voi hakea halvalla astioita ja maljakoita kirppikseltä ja palauttaa sitten sinne! Aivan mahtava oivallus, en ymmärrä miten en ole tullut ennen ajatelleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.
Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)
Yleensä oman kokemuksen perusteella ovat myös virttyneitä ja värit kulahtaneet.
Me kaikki ansaitsemme olla myös kotona kivoissa vaatteissa. Ja myös perhe ansaitsee kunnioituksen, että ettei niitä virttyneitä kammotuksia tarvitse heidän enää katsella. Etkö itse tai perhe ole muka yhtä tärkeitä kuin työkaverit? Ja mökillä varsinkin pitää olla ihanat vaatteet, että voi nauttia rauhassa vapaa-ajasta.
Itse pääsen aina rönttösistä vaatteista eroon keksimällä jonkun piha-tai remonttiprojektin, jossa vaatteet kuluu loppuun samantien. Tietysti sitten voi kysyä, että moneenko kertaan ne keittiön tuolit voi maalata?Minun vapaa-ajasta nauttiminen ei kyllä ole kiinni kauniista vaatteista 😂 arvostan enemmän mukavuutta ja käytännöllisyyttä, se vanha kauhtunut neule ja pehmeäksi kuluneet colleget ovat mitä parhaita mökkivaatteita, ei tarvitse varoa ja ovat mukavat ja lämpimät päällä. Uskon ja toivon, että lapseni arvostavat varsinkin aikuistuessaan enemmän sitä, että kaatopaikalla on edes hieman vähemmän roskaa, kuin äidin uusia ja kauniita vaatteita. Minä kierrätän, säästän, korjaan ja tuunaan kuluneita vaatteita, esim vetoketjut otan usein talteen jotain uutta projektia varten. Nämä vie toki tilaa, sitä säästyisi jos heittäisin kaiken roskiin ja ostaisin sitten kaupasta uuden jos tarvitsen. Tähän pitäisi vaan löytää joku tasapaino, että mitä on oikeasti järkevä säästää ja mitä ei... Nyt olen pyrkinyt karsimaan tavaraa sillä, etten vaan osta mitään. Ehkä ne jemmavarastotkin alkaa tyhjetä jossain vaiheessa.
Täältä on kyllä saanut erittäin hyviä vinkkejä, esim tuo, että juhlia varten voi hakea halvalla astioita ja maljakoita kirppikseltä ja palauttaa sitten sinne! Aivan mahtava oivallus, en ymmärrä miten en ole tullut ennen ajatelleksi.
Upea ja rohkea asenne sulla! Ei sovi (vielä) kaikille, mutta tuo kun saadaan lisääntymään niin kaikki voittavat. Etenkin ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Tunnen useita tavaranvihaajia ja kaikki heistä viettävät lomansa Thaimaassa, Japanissa, Kiinassa, Vietnamissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa tai Singaporesta lähtevillä risteilyillä. Siis kaikki heistä, joka ikinen, joka vuosi vähintään kerran, pari heistä useamman kerran vuodessa. Tämä on empiirinen havainto. Jostain syystä he eivät yritä lomalle tavaranvihaajan taivaaseen, Pohjois-Koreaan.
"Materia" on yleensä käyttöesineitä, jotka ovat tarpeellisia. Kestävät, länsimaiset laatutuotteet edustavat nimen omaan kestävää kehitystä ja jokaisella on oikeus pitää koriste-esineitä.
"Materian" ja tavaroita omistavien ihmisten vihaaminen on kulttuurimarxilaista moraaliposeerausta jonka taustalla on yksityisomistuksen vastustaminen, vaikka asian kuinka yrittäisi pukea tekopyhään huoleen maapallosta ja tulevista sukupolvista. Kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeen vähättely sekä ihmisten todellisten tarpeiden sivuuttaminen on ollut yhteistä kaikille verisimmille ja ihmisvihamielisimmille diktatuureille viimeisen sadan vuoden aikana.
Valitettavaa jos tunnet tuollaisia tapauksia. Mutta se ei toisaalta oikeuta sinua ostamaan tarpeetonta tavaraa, vaikka joku muu tekisikin väärin. Vertaa vaikka siihen että et saa varastaa muutamaa irtokarkkia kaupasta vaikka joku onkin varastanut autoja. Sulla on tietenkin oma moraalisi, ei nämä mistään yhteisestä pussista mene. Toki paljon matkailevaa pitää myös muistutella omista valinnoistaan ja siitä että ne eivät kestä mitään perusteita tänä päivänä. Harva matkailee siksi että Intiassa ei ole ketään joka voisi ottaa käyttöön kylän kaivon, vaan asiantuntija pitää viedä täältä sinne.
Laadukkaan tavaran ostamisesta olemme samaa mieltä. Mietin vaikkapa haarukoita ja lusikoita. Nehän ei silleen kulu, ja Ikean ja Fiskarsin kapineet ovat aika saman painoisiakin vielä. Pointtina se, että kun on kerran ostanut kestävät aterimet, niin ei elinaikanaan tarvitse niitä ostaa toiseen kertaan.
Ja mistä tulee halu pitää koriste-esineitä? Mitä ne todelliset tarpeet ovat?
En osaa nähdä tätä minään marksilaisuutena tai uhkana itselleni vaikka mietinkin että materiaa voisi vähentää. Miten se sinua uhkaa?
Aikaisemmissa kommenteissa ei ollut kyse tarpeettomasta tavarasta. Yksi keskustelijoista mainitsi "turhan tavaran" lainausmerkeissä. Kyse on siis koko ajan tarpeellisista esineistä.
Marxilaisuus on aiheuttanut ja aiheuttaa kaikista ihmiskunnan aatteista ylivoimaisesti eniten ihmisuhreja ja kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin, muuttomatka oli pitkä ja tavaroiden piti mahtua aika pieneen autoon. Jouduin jättämään ison osan tavaroista pois ja ajattelin ostavani ne sitten jossain vaiheessa. Tässä vähän yksityiskohtaista hoksaamista tavaroista joita ilman huomasin tulevani toimeen:
Kastelukannu, kukat voi kastella millä tahansa purkilla tai pullolla joka käteen sattuu.
Pyykinkuivausteline, meillä taloyhtiössä kaksi isoa kuivaushuonetta
Kirjahylly, kun ei ole kirjoja eikä koriste-esineitä niin ei tarvitse hyllyjäkään. Muutama esine on ja ne ovat seinällä olevassa hyllyssä.
Kaikki "hienommat" astiat, meillä käy harvoin vieraita ja kun käy niin heille kelpaa pulla ruokalautaseltakin.
Varapeitot, tyynyt ym. petivaatteet, oltava tietysti muutamat mistä vaihtaa, mutta yökylävieraat tuovat yleensä omat tullessaan.
Lisäksi huomasin ettei meillä tarvita niin paljoa pyyhkeitä kuin niitä alunperin oli. Sama vaatteiden kanssa. Muutamat käyttöpaidat ja housut. Lapsille vähän useammat ja sitten parit vähän siistimmät asut.
Pakastusrasiat, marjat voi pakastaa pestyihin margariini, fetajuusto, tuorejuusto yms rasioihin. Muutenkin minulla oli paljon muoviastiota joita ilman olen tullut toimeen ihan hyvin
Konmarista mulle tärkeät oivallukset;
1. Lahja on tehnyt tehtävänsä, kun se on annettu. Sitä ei tarvitse säilyttää vain, koska se on lahja.
2. Säilytä iloa tuottavat esineet. Ei mitään typeriä aikarajoituksia ”jos et ole vuoteen käyttänyt”.
3. Ja niin hölmöltä kun se kuulostaa, tavaroiden kiittäminen niistä luopuessa lieventää syyllisyydentuntoani.
4. Älä alenna vaatteita kotipaidoiksi, vaan pukeudu kotonakin ehjiin ja mukaviin vaatteisiin. Toki mulla edelleen on kotivaatteina myös niitä kulahtaneita, sillä arvostan sitä, että vaatteet käytetään loppuun. Siltikään niitä ei tarvitse määräänsä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.
Mutta olkinukkeargumentti on myös tuo että tavaranvihaajat lentäisivät usein Itä-Aasiaan, eikö? Ja toisaalta edeltävä kirjoittaja kirjoitti materiasta nauttimisen olevan oikein. Minusta se ei ole, ihan jo siksi että se ei ole kestävää kehitystä jatkossa.
Tuon katkeran valituksen kirjoittaja on siis nelikymppinen oikeistolaisittain ajatteleva insinööri. Koitan löytää sisältöä elämään pienistä jutuista. Koitan opettaa lapsille sitä että tulisivat vähemmällä toimeen, koska jos energiantuotantoon ei löydetä ratkaisuja, täältä loppuu kaikki. Teknologinen kehitys ja sen jouduttaminen on oikeastaan ainoita ratkaisuja, toisaalla sitten se mitä itse voidaan tehdä eli kulutetaan vaan vähemmän.
Tunnen useita tavaranvihaajia ja kaikki heistä viettävät lomansa Thaimaassa, Japanissa, Kiinassa, Vietnamissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa tai Singaporesta lähtevillä risteilyillä. Siis kaikki heistä, joka ikinen, joka vuosi vähintään kerran, pari heistä useamman kerran vuodessa. Tämä on empiirinen havainto. Jostain syystä he eivät yritä lomalle tavaranvihaajan taivaaseen, Pohjois-Koreaan.
"Materia" on yleensä käyttöesineitä, jotka ovat tarpeellisia. Kestävät, länsimaiset laatutuotteet edustavat nimen omaan kestävää kehitystä ja jokaisella on oikeus pitää koriste-esineitä.
"Materian" ja tavaroita omistavien ihmisten vihaaminen on kulttuurimarxilaista moraaliposeerausta jonka taustalla on yksityisomistuksen vastustaminen, vaikka asian kuinka yrittäisi pukea tekopyhään huoleen maapallosta ja tulevista sukupolvista. Kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeen vähättely sekä ihmisten todellisten tarpeiden sivuuttaminen on ollut yhteistä kaikille verisimmille ja ihmisvihamielisimmille diktatuureille viimeisen sadan vuoden aikana.
Valitettavaa jos tunnet tuollaisia tapauksia. Mutta se ei toisaalta oikeuta sinua ostamaan tarpeetonta tavaraa, vaikka joku muu tekisikin väärin. Vertaa vaikka siihen että et saa varastaa muutamaa irtokarkkia kaupasta vaikka joku onkin varastanut autoja. Sulla on tietenkin oma moraalisi, ei nämä mistään yhteisestä pussista mene. Toki paljon matkailevaa pitää myös muistutella omista valinnoistaan ja siitä että ne eivät kestä mitään perusteita tänä päivänä. Harva matkailee siksi että Intiassa ei ole ketään joka voisi ottaa käyttöön kylän kaivon, vaan asiantuntija pitää viedä täältä sinne.
Laadukkaan tavaran ostamisesta olemme samaa mieltä. Mietin vaikkapa haarukoita ja lusikoita. Nehän ei silleen kulu, ja Ikean ja Fiskarsin kapineet ovat aika saman painoisiakin vielä. Pointtina se, että kun on kerran ostanut kestävät aterimet, niin ei elinaikanaan tarvitse niitä ostaa toiseen kertaan.
Ja mistä tulee halu pitää koriste-esineitä? Mitä ne todelliset tarpeet ovat?
En osaa nähdä tätä minään marksilaisuutena tai uhkana itselleni vaikka mietinkin että materiaa voisi vähentää. Miten se sinua uhkaa?
Aikaisemmissa kommenteissa ei ollut kyse tarpeettomasta tavarasta. Yksi keskustelijoista mainitsi "turhan tavaran" lainausmerkeissä. Kyse on siis koko ajan tarpeellisista esineistä.
Marxilaisuus on aiheuttanut ja aiheuttaa kaikista ihmiskunnan aatteista ylivoimaisesti eniten ihmisuhreja ja kärsimystä.
Joo, ja siitä mikä määritellään tarpeettomaksi. Mitä vähemmän sitäkin lajia, niin parempi.
Ja marxilaisuudesta olen samaa mieltä, sen soveltajat ovat olleet vertaansa vailla olevia hirmuhallitsijoita. Mutta se ei taas liity tämän päivän ympäristökeskusteluun, tosiaan se pitää erottaa puoluekannoista jne kokonaan.
Olisi jo loogisestikin outoa tuhlata siksi, että joku vastenmielisen aatesuunnan edustaja on tuhlaamista vastustanut. Ja onhan näitä esimerkkejä toisinkin päin, natseilla oli edistyksellinen eläintensuojeluohjelma (ihmisistä eivät niin väliä pitäneet) ja moni johtonatsi oli kasvissyöjä.
Mutta en siksi lakkaa pyrkimästä kasvisruokavalioon.
Vierailija kirjoitti:
Vaatehuoneen siivous: Jos et ole viiteen vuoteen käyttänyt -> todennäköisesti et käytä edelleenkään, eli pois vaan(koskee nimenomaan juhlavaatteita, arkivaatteissa riittää 1 vuosi)
Höpö höpö. Minulla on yhä opiskeluajan iltapuku, ja puku jota käytin kun valmistuin. En mahdu niihin enää, mutta ihania muistoja ovat.
No en sen ajan muita vaatteita juuri säilytä, miksi tässäkin ei voisi käyttää tavallista järkeä, ilman sääntöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan kieltävästi, luovun siitä. Tuo ei oikein toimi muistoesineiden kanssa :(
-ap-> -> Ostaisinko uudestaan tämän / ottaisinko vastaan jos ei olisi velvollisuudentunteesta pakko. Ehkä sentään osasta voisi luopua?
En ole ap, mutta minulla muistoesineitä on mm. kolme reiluhkon kokoista pahvilaatikollista omia päiväkirjojani. Niitä ei ole ostettu eikä otettu vastaan, ne ovat syntyneet elämän varrella. Nuo kysymykset eivät sovellu tämän tyyppisiin muistoesineisiin. Kaikki muistoesineet eivät ole jotain perintöastioita ja vastaavaa. Itse en edes harkitse päiväkirjoista luopumista, mutta kyllähän se vähän ahdistaa kuinka paljon kaappitilaa nekin vievät.
Polta ne. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan kieltävästi, luovun siitä. Tuo ei oikein toimi muistoesineiden kanssa :(
-ap-> -> Ostaisinko uudestaan tämän / ottaisinko vastaan jos ei olisi velvollisuudentunteesta pakko. Ehkä sentään osasta voisi luopua?
En ole ap, mutta minulla muistoesineitä on mm. kolme reiluhkon kokoista pahvilaatikollista omia päiväkirjojani. Niitä ei ole ostettu eikä otettu vastaan, ne ovat syntyneet elämän varrella. Nuo kysymykset eivät sovellu tämän tyyppisiin muistoesineisiin. Kaikki muistoesineet eivät ole jotain perintöastioita ja vastaavaa. Itse en edes harkitse päiväkirjoista luopumista, mutta kyllähän se vähän ahdistaa kuinka paljon kaappitilaa nekin vievät.
Poltin omani. Tuli kevyt ja helpottunut olo
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä joku kertoisi, että miksi niitä tavaroita pitäisi karsia?
Pidän olennaisempana sitä, että ei hanki turhia tai heikkolaatuisia tavaroita.
Niin, tämä !
Jos olet esim vaatteen ostanut niin eikö olisi enemmän oikein lusia sen kanssa sen elämänkaari loppuun ja olla ostamatta enää siihen viereen toista, ennenkuin on ihan pakko?
Mulla yksi kaveri konmaritti (FB täynnä kuvia "taas lähti 9 jätesäkkiö kiertoon") - ja aika pian "ihanaa kun on "taas aito tarve" ostaa uusi juhlamekko pikkuserkun rippijuhliin tmv.
Tai kun joku ehdotti täällä: jos sulla on kolme kattilaa, pärjäisimme kahdella? - ehkä, juuri nyt, mut jos sen kolmannen laittaa kiertoon niin silloin vain aikaistaa sitä, että on taas pakko ostaa uusi kun toinen niistä säilytetyistä tärvääntyy (ja kyllä, jopa kattilat tulevat elinkaarensa päähän).
Kiitos hyvistä ideoista ja oivalluksista! Sain taas lisäpuhtia irrottaa otteeni muutamista kaapeissa vielä pyörivistä tavaroista.
Olisi kyllä hienoa, jos nämä keskenään kiihkoilevat riitelijät voisivat vaihtaa ketjua? Ap pyysi oivalluksia, ei saarnoja siitä miten muiden tulisi elää. Jokaisella on kuitenkin se ihan oma tavaramäärä millä tulee onnelliseksi.
Itse en pakota elämäntapaani muille, olen iloinen jos itse pääsen taas askeleen lähemmäs tavoitettani ❤️
Olkunukkeargumentti: keksit itse tuon ihmisen arvon mittaamisen tavaran omistamisella, aikaisempi kommentti ei liittynyt siihen millään tavalla. Ja kestävien, länsimaissa tuotettujen laatutuotteiden käyttäminen on nimen omaan osa kestävää kulttuuria.
Äänekäs ja näkyvä tavaravihamielisyys on vasemmistolaista moraaliposeerausta, jolla tuodaan esille omaa erinomaisuutta. Samat muita ihmisiä halveksivat tavaravihaajat lentävät usein Itä-Aasiaan lomanviettoon.