Lue keskustelun säännöt.
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan kieltävästi, luovun siitä. Tuo ei oikein toimi muistoesineiden kanssa :(
-ap
-> -> Ostaisinko uudestaan tämän / ottaisinko vastaan jos ei olisi velvollisuudentunteesta pakko. Ehkä sentään osasta voisi luopua?
En ole ap, mutta minulla muistoesineitä on mm. kolme reiluhkon kokoista pahvilaatikollista omia päiväkirjojani. Niitä ei ole ostettu eikä otettu vastaan, ne ovat syntyneet elämän varrella. Nuo kysymykset eivät sovellu tämän tyyppisiin muistoesineisiin. Kaikki muistoesineet eivät ole jotain perintöastioita ja vastaavaa. Itse en edes harkitse päiväkirjoista luopumista, mutta kyllähän se vähän ahdistaa kuinka paljon kaappitilaa nekin vievät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.
Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)
Yleensä oman kokemuksen perusteella ovat myös virttyneitä ja värit kulahtaneet.
Me kaikki ansaitsemme olla myös kotona kivoissa vaatteissa. Ja myös perhe ansaitsee kunnioituksen, että ettei niitä virttyneitä kammotuksia tarvitse heidän enää katsella. Etkö itse tai perhe ole muka yhtä tärkeitä kuin työkaverit? Ja mökillä varsinkin pitää olla ihanat vaatteet, että voi nauttia rauhassa vapaa-ajasta.
Itse pääsen aina rönttösistä vaatteista eroon keksimällä jonkun piha-tai remonttiprojektin, jossa vaatteet kuluu loppuun samantien. Tietysti sitten voi kysyä, että moneenko kertaan ne keittiön tuolit voi maalata?Mutta juuri tuo käytäntö hukuttaa maailman turhaan tavaraan.
Sä teet ison ympäristöteon jos opettelet pois siitä että asioiden pitää näyttää hyviltä ja uusilta. Jos vaikka kaksinkertaistat vaatteiden käyttöiän, uusia tarvitsee tehdä vähemmän. Pelkkää säästöä.
Mun mielestäni suurin syy ylikulutukselle on se, että halutaan uutta. Se on vain opittu tapa joka on meillä ollut vasta varmaan muutama kymmenen vuotta.
Jos palautettaisiin mieleen se, että vaatteet voivat olla käytettyjä kunhan ovat siistejä. Vaatteethan eivät ole kuin vaikkapa pesukoneet, joiden tekniikka kehittyy sähköä säästävämmäksi noin 10-15 vuoden aikavälillä selvästi.
"mutku mä haluun uusia asioita" on pahinta ympäristölle. Ja toi on vaan opittua, ei mitään muuta.
Mutta niillä vaatteillakin on käyttöikä, minusta virttyneet ja kulahtaneet vaatteet ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Mikään ei ole ikuista. Minusta esteettisenä ihmisenä on ikävää, jos joku kulkee epäsiisteissä vaatteissa. Sama jos ajat puhkiruostuneella, mutta katsastuksesta läpi menneellä autolla. Oma autoni on 90-luvulta, mutta hyvällä pidolla ja huollolla näyttää vielä hyvältä, en koe että minun vähäisellä ajolla kannattaa vaihtaa. Vaatteistakin osa on sieltä, jotkut vaatteet pysyvät pitkään hyvänä. Osan saa vuoden kuluttua uusia.
Minusta on surullista, jos ihminen "joutuu" menemään rumissa ja huonoissa vaatteissa, vaan, koska vahingossa osti huonolaatuisen tuotteen viime kesänä. Itseä pitää arvostaa sen verran, että tuntee olonsa hyväksi ja ehjät siistit vaatteet on monelle iso osa sitä. Näen työssäni, kun ihminen nuortuu kymmenen vuotta, kun hänelle laitetaan hyvä asu. Sitä iloa pitää olla myös arjessa, eikä vaan nyhjätä kotona niissä vuosiakymmeniä vanhoissa tai huonolaatuisissa neuleissa. Toki arjessa välillä on ihan hyväkin olla rönttösiä, varsinkin pienten lasten kanssa, mutta saa ne myös hyvällä omalla tunnolla laittaa pois, kun niiden aika on. Ovat silloin palvelleet sen oman kaarensa loppuun. Sitten voi miettiä tarkemmin tarvitseeko uutta tilalle ja millaisen hankkii.
Eikö iloa elämään saa ostamatta?
Minulle ongelma on se, että vaatteissa haluan laatua (ei kallista merkkivaatetta, vaan materiaalina esim. villaa jne. ei akryyliä tmv.) kun tuolaisen (mielellään alesta) löytää, ostan yleensä kaksi, vuosi vuodelta vaikeampaa löytää muuta kun tekokuituisia -> Vaatteita on liikaa.
Astioissa ym. en romehdi, jos useampi ihminen kylässä samaan aikan, täytyy turvautua kertakäyttöastioihin.
Toinen heikkous on "survivalismi", en sentään mitään "bunkkeria" täynnä tavaraa omista, mutta haluan että kotoa löytyy tietyt jutut varmuuden varalle (esim. -30'C pakkasta ja pakko pysyä kotona tmv.) käytännössä siis extrapeittoja/makuupusseja/lämpimät vaatteet koko perheelle (osa näistä toki käytössä) mutta myös esim. kirves varmuudeksi ym. (asun kerrostalossa, ei käyttöä normaalioloissa).
Valokuvat on säilössä, minusta on kiva katsella vanhoja kuvia, katsoa miten joku piirre voi hypätä sukupolven yli, katsoa millä tavalla aiemmin on eletty/pukeuduttu jne. toki on hyvä jos kuvissa vähän lukee kuka niissä on/missä kuva on otettu jne.
Olen vuosien aikana heittänyt/ kierrättänyt / myynyt pois kaiken, mitä en tarvitse joka viikko. Pois lukien tietysti eri vuodenaikojen vaatteet. Vaatteista hävitän myös ne, joita en ole vuoden sisällä käyttänyt, koska tuskin innostun niitä myöhemminkään käyttämään.
Olen myynyt lähes kaikki kirjani lukuun ottamatta työhön liittyviä. Cd:t ja dvd:t olen myynyt. Kaiken tarvitsemani saan digitaalisena tai kirjastosta.
Kengissä pyrin ostamaan aina mahdollisimman kestäviä vaihtoehtoja. Vaatteita vien säännöllisesti kirpparille kerran pari vuodessa. Toivon mukaan pian ei tarvitse viedä ollenkaan.
Alkuun materiasta luopuminen oli jopa tuskallista, mutta helpottui aikaa myöten.
Minulla on siis enää jäljellä kännykkä, tietokone, kuulokkeet, kauneudenhoitotuotteita, vaatteita, kenkiä, asusteita, astioita ja muutama kirja sekä urheiluvälineitä. Kotona on toki huonekalujakin.
145 jatkaa. Siis toki kotona on myös muutama harva kodinkone, lamput, petivaatteet jne. perustarvikkeet. Kodinkoneita omistan mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle isoja oivalluksia, vaikkei kovin originelleja: Se on vain tavaraa, mitään ei saa täältä mukaansa kun aika koittaa. Käytännössä mitä vain saat ostettua myöhemmin jos tarvitsetkin sitä, ja silloinkin voit ostaa sen käytettynä. Joku muu voi aidosti tarvita ja saada iloa tavaroista joista luovut. Jos taas ajattelet että kukaan ei huolisi sitä, et kyllä tee sillä itsekään mitään. Vähäinen tavaran määrä helpottaa siivoamista ja tekee kodin tiloista harmonisempia - aiemmin kuvittelin että runsas tavaramäärä tuo kotoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin, että kyseessä on taito eikä niinkään mikään oivallus. Ja uuden taidon masteroiminen vie valitettavasti monta vuotta.
Siinä tavaran vähentämisessä kehittyy ajallaan, ja suosittelen olemaan aiheessa lempeä eikä pakottamaan itseäsi. Jos et ole jostain tavarasta valmis luopumaan, niin sitten et ole (ainakaan vielä).
Valitse joku sellainen osa-alue, mikä tuntuu itselle helpolta, ja aloita sieltä ja anna muun vielä hautua. Pitkällehän olet asiassa jo kertomasi mukaan päässyt, ja onnittele itseäsi tästä. Niissä viinilaseissa nyt vaan on joku sellainen taika, että niiden aika ei ole lähteä vielä.
Tavaran vähentämisen idea on kuitenkin helpottaa elämää. Lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan, sisko hyvä! ❤️
Ihana, kiitos sinulle
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tajunnut, että vaikka sota tulisi (jokapäiväinen puheenaihe lapsuudenkodissani), niin ensimmäinen huolenaiheeni tuskin olisi, että voi kauhistus kun heitin ne yhdetkin sukat pois! Luotan siihen, että sukkia saa lisää kaupasta jos tarvitsee, ja jos ei saa niin veikkaan että huolenaiheeni ovat jo siinä vaiheessa aikas paljon isompia kuin ne yhdet sukat.
Ei tarvitse säilyttää mitään vain sen vuoksi, että koti näyttäisi vieraille sivistyneeltä tms. sillä eihän meillä käy vieraana kuin hyviä ystäviä, joille ei tarvitse esittää parempaa kuin onkaan. Näytön vuoksi ei tarvitse säilyttää mitään tai vain siksi, kun muillakin on tai jossain huoneessa kuuluu olla jotakin, vaikka sohva olohuoneessa (no, meillä on kylläkin sohvia joka huoneessa...). Mutta siis kodissa voi olla sellaisia tavaroita mitkä ovat itselle tärkeitä, ei tarvitse olla jotain vain sen vuoksi että muillakin on. Vähän sama kuin vaatteiden kanssa, jos et tarvitse kotelomekkoa, paitapuseroa tai jakkua, niitä on turha hankkia tai säilyttää. Elämä on hyvää ilman niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan ota vastaan sitä tavaraa jota yritetään tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Olen tajunnut, että vaikka sota tulisi (jokapäiväinen puheenaihe lapsuudenkodissani), niin ensimmäinen huolenaiheeni tuskin olisi, että voi kauhistus kun heitin ne yhdetkin sukat pois! Luotan siihen, että sukkia saa lisää kaupasta jos tarvitsee, ja jos ei saa niin veikkaan että huolenaiheeni ovat jo siinä vaiheessa aikas paljon isompia kuin ne yhdet sukat.
Monelle koittaisi ankeat ajat, jos kaupoista ei ykskaks saisikaan mitään. Voi vielä sellainenkin aika tulla, monesta eri syystä. Eihän tällaiseen pandemiaankaan kukaan ole tosissaan uskonut. Ja jos vielä pahempi kriisi tulee, olisi hyvä, että ihan perusasiat kuten vaatteiden ja kotivaran riittävyys olisi kunnossa. Niitä viiriäisenmunia tai uutta älypuhelinta voi ehkä etsiskellä sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on periaate että jos et ole vuoteen tarvinnut, tuskin tarvitsetkaan. Poikkeuksena työkalut ja porakone. Ja sukset, koska nämä etelän talvet...
Lasten lelut kävin kerran vuoteen läpi, rikkinäiset pois. Semmoiset joilla ei enää leikitty, kirpparille. Kun lelut ei enää kiinnostaneet, leluista säästin par vauvaleluja, leegot, sen rakkaimman pupun ja hirviön ja pikkuauton, Brion junaradan, muut vietiin kierrätykseen. Kirjoista jätin kummallekin 5 rakkainta.
Säännöllinen komeroiden läpikäynti on viisasta, pysyy romumäärät kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Oma oivallukseni muistoesineiden karsinnassa on ollut, ettei tärkeät muistoni ole siinä esineessä vaan mielessäni. Lisäksi joistain tärkeistä muistoesineistä, joiden säilytykseen ei ole tilaa, olen luopunut niin, että olen ottanut esineestä kuvan muistoksi ja voin siten kuvan avulla palauttaa esineen (/muistot) mieleeni halutessani.
Minä taas nautin siitä, että se esine on oikea eikä pelkkä pilvipalveluun katoava kuva.
Esivanhempani säästivät kaikenlaista turhuutta, joten minä saan nyt nauttia esimerkiksi isoisäni vanhempien kirjeenvaihdon lukemisesta. Minulla on tallessa jotain korvaamattoman arvokasta. Vastaavanlaiset aikalaisdokumentit on monessa perheessä hävitetty jo aikaa sitten, siksi nämä ovat samalla tavalla arvokkaita kuin vaikka faaraoiden haudat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on periaate että jos et ole vuoteen tarvinnut, tuskin tarvitsetkaan. Poikkeuksena työkalut ja porakone. Ja sukset, koska nämä etelän talvet...
Lasten lelut kävin kerran vuoteen läpi, rikkinäiset pois. Semmoiset joilla ei enää leikitty, kirpparille. Kun lelut ei enää kiinnostaneet, leluista säästin par vauvaleluja, leegot, sen rakkaimman pupun ja hirviön ja pikkuauton, Brion junaradan, muut vietiin kierrätykseen. Kirjoista jätin kummallekin 5 rakkainta.
Säännöllinen komeroiden läpikäynti on viisasta, pysyy romumäärät kurissa.
Tässä on syy, miksi en osta kummilapsille lahjoja. Ne kannetaan kirpparille tarpeettomina, kun perheessä on siivousvimma. Sähköinen kortti riittää, sitä ei tarvitse siivota kuin puhelimesta.
Mulla ei varsinaisesti ole vaatteiden ostamisen kanssa ongelmaa, ostan vain tarpeeseen tai jos näen jonkun aivan ehdottoman täydellisen, näihin törmää ehkä kerran kaksi vuodessa.. silti perustin puhelimeen vuoden alusta listan johon kirjaan kaikki omat ja lasten vaatehankinnat. Lapsille en laittanut mitään rajaa, kasvupyrähdyksiä jne saattaa tulla, mutta itselle asetin maksimin 8 vaatetta tämän vuoden aikana. Tämä nyt on lähinnä siksi että hauska katsoa vuoden lopussa hankintoja.. kai tämän voisi tehdä kaikista muistakin hankinnoista paitsi päivittäisistä ruoista, pesuaineista jne..
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.
Ai kauhistus jos pitäisi vielä murehtia ostamatta jätettyä tavaraa!!! On näissä ostetuissakin jo omansa.
Minä olen useasti katunut sitä, että olen jättänyt jonkin tavaran ostamatta. Harmittelen näin vuosikymmenien jälkeenkin yhä jopa sitä yhtä "turhaa" juttua, jonka jätin ostamatta suunnilleen 13- tai 14-vuotiaana, koska minulla oli silloin vain vähän rahaa käytettävissäni. Nyt se tavara olisi harvinaisuus ja arvokaskin ja muutenkin kiva pitää esillä. Harmittelen myös sitä, että olen joskus siivonnut ja vienyt roskiin sellaisia juttuja, joille olisi ollut käyttöä jo ihan muutaman viikon päästä. Voi olla, että olen materialisti, mutta onhan sitä maailmassa pahempiakin vikoja. Elämä on lyhyt, ja materiasta kannattaa nauttia, kun kerran on syntynyt hyvinvointivaltioon eikä jonnekin Sao Paulon favelaan.
Tää on varmaan provo, mutta olkoon.
Meillä on vastuu kehittää kulttuuria paremmaksi ja kestävämmäksi. Näyttää mallia, että tavara ei ole ihmisen arvon mitta. Elämän sisällön pitäisi olla jotain muuta kuin se mitä sä omistat. Mitä sä olet ilman niitä kauniita esineitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tajunnut, että vaikka sota tulisi (jokapäiväinen puheenaihe lapsuudenkodissani), niin ensimmäinen huolenaiheeni tuskin olisi, että voi kauhistus kun heitin ne yhdetkin sukat pois! Luotan siihen, että sukkia saa lisää kaupasta jos tarvitsee, ja jos ei saa niin veikkaan että huolenaiheeni ovat jo siinä vaiheessa aikas paljon isompia kuin ne yhdet sukat.
Monelle koittaisi ankeat ajat, jos kaupoista ei ykskaks saisikaan mitään. Voi vielä sellainenkin aika tulla, monesta eri syystä. Eihän tällaiseen pandemiaankaan kukaan ole tosissaan uskonut. Ja jos vielä pahempi kriisi tulee, olisi hyvä, että ihan perusasiat kuten vaatteiden ja kotivaran riittävyys olisi kunnossa. Niitä viiriäisenmunia tai uutta älypuhelinta voi ehkä etsiskellä sitten myöhemmin.
Jos on olemassa joka kelin mukaiset vaatteet, niin miten nopesti ne kuluvat poikkeusaikanakaan?
Kotivara on hieman eri asia kuin tavarat. Voi miettiä että onko retkikeitin hyvä hankinta pitkää sähkökatkosta varten tosiaan. Mutta miten muuten sä varaudut suureen kriisiin jossa koko yhteiskunta lamautuu? Henkisesti? Jos on ruokaa, lämpimähköä ja sateensuojaa selviää aika pitkälle.
Mutta kahviastiastoa ei tarvitse säästää tulevaa jatkosotaa varten.
No tuskinpa hän sitten vuosikausia kulkee nyppääntyneessä villatakissa, koska ei raaski vielä lämmittävää laittaa pois ekolgisista syistä.
Minä uskon ihmisiin ehkä enemmän, mutta kyllä minun tuttavista lähes kaikki pohtivat vaatteidensa käyttöikää ja ekologisuutta, myös nuoret, ehkä jopa enemmän. Itse nuorempana ostelin aika huolimattomasti kaikkea ja nyt kaduttaa. Siksi oma neuvoni on, että huonot tekstiilikeräykseen, räteiksi, rönttösvaatteiksi tai roskiin. Ja ostoksille se järki käteen, vaikka aiemmin olisikin mennyt fast fashion linjalla.
Vaikka vaatteilla ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä, niin suurimmalle osalle meistä kuitenkin on. Kaikki ansaitsevat hyvän olon myös arjessa. Minä koen näyttäväni arjessa hyvältä ja se piristää koko päivää, siltikin viime vuonna ostin vain alusvaatteita ja yhden villatakin.