Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos todella haluat karsia, olennaista on että tavara siirtyy nopeasti hallinta-alueesi ulkopuolelle. Ei varastoon, kellariin tms.

Mitä enemmän tavaran jatkokäyttö huolestuttaa, sitä vaikeampaa tästä tulee. Siksi kierrätän, minkä järkevästi ja helposti pystyn. En myy. Roskiin jos risaa.

Ja toisesta päästä, estä uuden tavaran tulo sisään.

Määrien hallintaan käytän container conceptia. Kunkin tavaratyypin täytyy mahtua sille varattuun tilaan. Jos esim lasit eivät mahdu enää lasihyllylle, niitä on liikaa. Ylimääräiset poistoon, parhaat jääköön.

Osta kortsuja niille laseille.

Vierailija kirjoitti:

Orvon Oivallus

Orvon Oivallus on itse asiassa hyvää ja tulee vatsa täyteen, mutta tavaraa sillä ei saa karsittua.

Oletko jo maistellut Orvon Oivallusta?

Kirppukseltä jääneet heti muualle kiertoon. Tekstiilikeräykseen, työttömien kirppikselle, ihan mihin vaan, mutta ei niitä kasseja vintille enää....

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa kysymyksiin: tässä koonti, toivottavasti muistan vastata kaikkiin. Olen päälle 30v. Kahden pienen lapsen (3 ja 5v.) äiti, naimisissa. Eli en asu yksin ja asumme rivarissa, missä maailman surkeimmat säilytystilat, näin jälkiviisaana voin todeta...

Jotenkin vain lähes kaiken kanssa mietin säilytyspaikkaa tms, ei vain edes lähtökohtaisesti tule asioista luopuminen luonnostaan mieleen.. Olen kuulemma ollut pienestä asti samanlainen, äitini tuskaillut aina asian kanssa.. nyt sitten olen luopunut myymällä/lahjoittamalla/heittämällä roskiin jne. Valehtelematta 70% omaisuudestani, mutta SIlTI tämä on jotenkin hankalaa.. ei vain naksahda päässä asiat kunnolla niin että osaisin hyvillä mielin luopua asioista.. uusien tulo on aika pitkälti pysähtynyt, tosin poislukien lasten tavarat kun kuitenkin koko ajan vaihtuu vaatekoko/kenkäkoko you name it..

Kaikki astiat on esimerkiksi käytössä, samoin pannut, kattilat.. Meikkejä ja vastaavia mulla on vain ne mitä käytän, samoin hygieniatuotteita, siivouspesuaineita.. vaatteita on varmaan aika paljon mutta toisaalta lasten kanssa tarvitsee kunnon ulkoiluvaatteita eri säille, kotioloihin on omansa, töissä pitää olla hyvin pukeutunut, harrastusvaatteet.. lapsilla vaatteita ei ole mitenkään turhan paljon, mahtuvat hyvin kaappiin ja kiertävät selkeästi eli ei ongelmaa..

Mutta sitten nämä ihan ihme tavarat.. Hyvänä esimerkkinä olen saanut parikymmentä Riedelin viinilasia.. en mitenkään pysty luopumaan niistä vaikka meillä ei edes juoda viiniä... älytöntä.. tiedän. Ainoana lapsena mulla on myös sellaista perintökamaa mikä on vain pakko säästää. Niitä ei ole edes tarkoitettu mulle lopullisesti vaan mun kuuluu antaa ne lapsilleni ja heidän eteenpäin.... Tällaisten takia yritän sitten minimoida kaiken muun extran mutta tökkii vaan jotenkin tosi pahasti. Muistoesineet on ihan mahdottomia, ja ne on varmaan mun pahin kompastuskivi.. Ja ne on ne mitkä oikeastaan ovat enää edes turhana jäljellä. Enkä todella kaikkea ole siis hävittämässä, mutta jotenkin kun tietää tai on kuullut tarinat tavaroiden takana, niistä luopuminen on todella vaikeaa.

Perintökamaa, joka on pakko säästää ja siirtää vielä jälkipolvienkin riesaksi? Siis ihan oikeesti, kenenkään ei ole pakko säästää jotain perintökamaa. Kukaan ei haudan takaa tule vaatimaan tai syyttelemään että miksi et säästänyt. Miksi elää edesmenneiden elämää heidän tavaroidensa kautta? Toki jotain voi säästää jos haluaa ja siitä on iloa tai tuo muistoja mieleen, mutta että velvollisuuden tunnosta säästäisi kun niin kuuluu tehdä, kuulostaa jo todella omituiselta

vie rojut tuttavasi mökille voit ehkä viikon täys hoidossa lokkeilla mielestäsi tietenkin koko kuukauden. meille on parikin yrittänyt jopa perä kärry kuormineen kyllä lähtivät romuineen oli jo paikatkin miettinyt tää sopii siihen ja tua sinne.

Karsiminen ei tuota minulle mitään ongelmaa.

Kun ostan uuden vaatteen, on mun myös luovuttava/heitettävä pois yksi vaate.

Jos ostan tavaraa, sama juttu, on myös luovuttava jostain tavarasta.

Näin vatteiden/tavaran määrä pysyy vakiona.

Keittiöön tuppaa kasaantumaan kaikenlaista rasiaa, pulloa ja purnukkaa. Hyvä tapa siivota keittiö on ottaa sieltä kaikki pinnat tyhjiksi, pyyhkiä ja laittaa takaisin vain ne esineet jotka esille kuuluvat. Muu sälä sitten kiertoon, roskiin, tiskiin jne.

Tällä menetelmällä pääsen eroon omasta sokeudestani hillopurkin pohjien ja vastaavan säästelyyn.

Olen saanut muutaman vuoden aikana ystäviltä lahjaksi erilaisia sisustustuotteita: patalappuja, kynttilävaaseja, vilttejä, sisustustyynyjä... Mikään niistä ei valitettavasti ole ollut omaan sisustusmakuuni sopivia. Harmittaa vaan heittää pois ehjää tavaraa kierrätyskeskukseen.

Olen saanut myös lahjaksi esim. korvakoruja, vaikka en edes käytä lainkaan hopeakorvakoruja. Pitäisikö vaan myydä pois romuhopeana?

Oma varasto kaipaa myös karsimista: olen hamstrannut esim. tennispalloja ja tennismailija, vaikken edes pelaa tennistä. Nämäkin pitäisi lahjoittaa pois.

Oman vaatekaappini karsimisen olen jo aloittanut. Se muistuttaa kapselivaatekaappia. Vaatekaapissani on vain kolmea eri värisiä vaatteita: mustia, valkoisia ja pinkkejä (tehosteväri).

Olen siirtynyt myös asusteiden kuten huivien ja laukkujen karsimiseen: 11 laukkua riittää naiselle oikein hyvin.

1 kpl matkalaukku

1 kpl lentolaukku

1 kpl rinkka retkeilyyn

1 kpl Halti kevytreppu retkeilyyn

1 kl roosa Salomon reppu

1 kpl musta Michael Kors työlaukku

1 kpl Burberry työlaukku

1 kpl roosa Longchamp pikkulaukku

1 kpl musta Longchamp pikkulaukku

1 kpl roosa Tommy Hilfiger arkilaukku

1 kpl roosa Nike urheilukassi

Lisäksi on sitten iltapukuihin sopivat iltalaukut.

Itselläni on vaikeuksia heittää esim. vaatteita Uffille, kun aina rupee miettii "että jos kuitenkin käytän..." 

Siskolla samaa vikaa, mutta hän kehitti tähän hyvän ratkaisun. Toisin sanoen hänellä on erillinen uffi-koppa. Hän kokoaa sinne arvelusta aiheuttavat vaatteet, mutta juju on siinä että jos hän ei näitä vaatteita käytä esim. 6kk-1 vuoden aikana, niin sitten loppuu jossittelu ja menevät eteenpäin.

Tuntuu toimivan myös itsellä. Ilman tuollaista päätöstä tuntuvat aina jäävän vaan kaapin perälle lojumaan. Pitäisi moisten jossitteluvaatteiden kanssa tosiaan asettaa sellainen aikaraja, että jos en vuoden aikana käytä niin menköön pois. 

Jokaiselle tavaralle tulisi löytää paikka, jossa sitä säilyttää. Oli se kaappi, laatikko, lipasto, hylly tai muu. Sitten on sen säilytyksen ulkopuolelle jäävä tavara. Joko sille hommataan säilytyspaikka tai sitten vakava harkinta antaa tavaralle kenkää. Itselläni on tällä hetkellä ylimääräinen huoltoa vaativa ompelukone. Sille on onneksi kaapissa paikka. Mutta sinne kaappiin tulisi tilaa jos saisin annettua sille kenkää.

Muutossa karsiutui tavaraa kun kaikelle ei ollut paikkaa. Osa kirpputorille, osa kaatikselle ja johan mielikin keventyi.

Ihan vaan se, ettei osta mitään. 

Kuulostaa tosi typerältä ja kuulijaa aliarvioivalta, mutta kun olen tässä nyt pakon edessä toteuttanut sitä, täytyy sanoa että tehokasta on! 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi oivallusta yli muiden:

1. Muistojen laatikko

Jokaisella perheenjäsenellä on oma, kannellinen muistojen laatikko johon voi säilöä sellaisia tavaroita, valokuvia sun muuta jota arvelee haluavansa säilyttää koko elämän. Muutaman vuode välein näitä käydään läpi ja päivitetään.

2. Karavaanarielämän simulointi

Kun mietin jonkun esineen kohdalla säilyttääkö vaiko ei kysyn itseltäni ottaisinko tämän mukaan jos koko elämä pitäisi saada mahdutettua matkailuautoon.

Suurin vaikutus tällä on ollut meidän suihkun hyllyssä - joitakin vuosia sitten oli vaikka mitä purkkia ja purnukkaa mutta nyt yksi suihkugeeli, yksi shampoo, yksi intiimipesuneste ja yksi kasvojen puhdistustuote.

Verhoja on vain ne mitkä ovat paikallaan plus joulunpunainen kappaverho keittiöön. Astioita ja sisustustavaroita en osta, nykyisillä kyllä pärjätään. Kun karsin tavaraa pyrin samalla vähentämään myös kalusteita ja olen vaihtanut esim. laatikollisen sohvapöydän pienempään jossa ei voi säilyttää mitään.

Vähemmän on enemmän :)

Onnistuuko että teillä on muistojen 1 laatikko?

Miehelläni on 10 😑

Mä oon ratkaisun niin, jos haluan säästää jotain, hommaan niille paikan.

Sillä tavalla ne lapset haluavat ne omaan kotiinsa aikoinaan, kun ovat arjessa mukana.

Mä sain viinilaseja 24 kpl. Eccenseä. Yhteen aikaan noita haluttiin häälahjaksi. Riitti moniin häihin

11 laukkua kuulostaa omaan korvaan vielä paljolta.

Viisi riittää tälle naiselle:

1 käsilaukku

1 pieni juhlalaukku

1 rennompi laukku esim. rannalle

1 reppu

1 lentolaukku

Merkeillä ei väliä.

Tsemppiä kuitenkin kaikille karsimiseen! Eri ihmisillä on eri tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan se, ettei osta mitään. 

Kuulostaa tosi typerältä ja kuulijaa aliarvioivalta, mutta kun olen tässä nyt pakon edessä toteuttanut sitä, täytyy sanoa että tehokasta on! 

Ei kuulosta typerältä vaan on yllättävän vaikeaa, jos ei ole pakkoa lopettaa ostamista.

Paras oivallus on se, että yhtä ainoaa muistoesinettä ei tarvita!! Paras muisto ihmisestä kyllä säilyy kauniina lämpönä sydämessä. Ei se mummo-vainaakaan haluaisi, että joku hänen vanha kahviastiastonsa aiheuttaa saajalleen ahdistusta ja tilanahtautta. 

Itse just lomalla ja teen suursiivousta asuntoon. Huh tämä roinan ja tavaran määrää! Ja minä olen ihminen, joak ei juuri koskaan osta motään. En edes vaatteita. Silti kaikki kaapit täynnä. 2 isoa jätesäkkiä on jo täynnä iahn roskiin menevää ryönää. Ei sovellu edes kirpputorille!

Kauan sitten oli Lahden Saksalan kaupunginosassa joku karsinut kerralla tavaraa nurkistaan pois, kun oli keksinyt sytyttää nuotion keskelle olohuonetta.

Se oli näitä 90-luvun laman hedelmiä ja vähän epäilen, ettei siinä kämpässä ollut paljoa konmarittamista noin niin ku muutenkaan.

Siinä olisi tehokas tapa karsia turhaa ja vähemmän turhaa, mutta useimmilla ei ole moiseen luonnetta.