Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?

Minulla on myös sellainen vaihe, että uutta tulee ostettua lähinnä vanhan tilalle, kun vanha hajoaa.

Tosin muutamien vaatteiden kohdalla on todella hankala heittää vanhaa pois. Esim. kevyttoppatakin vetoketju on rikki, mutta kangas on ehjä. Uusi takki on jo tilalla, mutta ei vain ole tullut heitettyä tuota takkia pois sen kankaan takia. 

Että voi ihan vaan heittää ROSKIKSEEN just siinä ja silloin, kun tajuat, että jokin on turha/ ylimääräinen/ kulahtanut/ jne ja haluat siitä eroon.

Ja kyllä. Nimenomaan ROSKIKSEEN.

Uuden kodin etsiminen jokaiselle rääsylle ja nippelille - ja saada huono omatunto, jollei niin tee- on todella rajoittava ja rasittava uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Tämä! 👍

Tämä toimii  omakotitalossa, ehkä muuallakin. Asumishuoneet saa völjemmiksi kun hankkii vajan pihalle, pressu-autotallikin köy jos ei raski puista mökkiä ostaa. Sitten vaan juuri sillä hetkellä tarpeettomat tavarat vajaan. Sieltä ne sitten tarvittaessa löytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokaisella tavaralla pitää olla käyttöä, jos on valokuva-albumeita, mutta ei ikinä katso niitä kuvia, heitetään ne pois."

Tätä en itse kyllä ymmärrä, koska meillä on sadan vuoden ajalta kuvia reilustikin tallessa eikä niitä todellakaan katsella edes vuosittain, mutta ovat arvokkaita muistoja elämästä myös seuraaville sukupolville.

Jos kaikki hävitetään, niin tulevaisuudesta ei löydy muistoja entisestä ajasta ja vanhempana niitä arvostaa eri tavalla kuin nyt.

Jos edes sinä et halua niitä albumeita selata, niin miksi ihmeessä joku muu haluaisi niitä sinun sukulaisten kuvia katsella?

Itse perin kamalan kasan valokuvia, kymmeniä albumeita ja tuhottomasti irtokuvia. Otin jokaisesta albumista pari parasta kuvaa, jostain velvollisuuden tunnosta kävin myös ne jotka eivät olleet albumissa läpi. En tiennyt about ketään niistä ihmisistä, siellä ne vuodesta toiseen juhli synttäreitä ja jouluja. Niitäkään iltoja elämässä en saa ikinä takaisin. Olisin arvostanut, jos hän olisi itse karsinut ne kymmenet albumit siihen yhteen, jota voi olla mielenkiintoa joskus katsella.

Jos luulet, että jotakuta kiinnostaa ne 30 kuvaa jokaisesta elämäsi joulusta, laita ne muistitikulle, se ei sentään vie fyysistä tilaa.

Ne meidän 100 vuoden ajan kuvat ovat historiaa suvusta, niin säästetään ja säilytetään tässä talossa toivottavasti vielä toisetkin sata vuotta. Talokin on vanha sukutila, niin ehkä et osaa arvostaa samalla tavalla vanhaa kuin me.

Ihan samanlainen mahdollisuus on, että ne sinunkin sadan vuoden sukukuvat joku heittää roskiin, kun sinusta aika jättää. Jos kuvat tuovat sinulle iloa ja niitä katselet, niin tietysti ne sinun kannattaa säästää.

Mutta jos ne aiheuttaisivat vain stressiä ja ahdistusta, niin ei säästäminen sen vuoksi, että ovat sadan vuoden sukukuvat ole kenellekään pakollista. Mitä jos niissä on kuvia väkivaltaisesta mummosta ja koskettelevasta enosta , pitääkö silti säästää?

Omat lapseni tuskin heittävät, koska ymmärtävät miksi jotain on hyvä arvostaa.

Eivätköhän kaikki vanhemmat halua ajatella tällä tavoin lapsistaan, mutta todellisuus voi olla jotain muuta, ja ne valokuvat lentävät roskiin seuraavassa muutossa.

Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta itseäni kiinnostaa ihan älyttömästi suvun vanhat kuvat, joita olen serkuilta saanut sähköpostiini. Isovanhemmistani, 1900-luvun alusta, jopa heidän vanhemmistaan, sisaruksistaan ja vanhempieni lapsuudenperheistä. Nämä ovat minulle juuria, enkä voisi kuvitella hävittäväni. Oikeastaan pitäisi teettää ne valokuviksi itselle. Sen takia ei kannata ainakaan hävittää, että arvelee jonkun toisen mahdollisesti hävittävän ne. Niin ei välttämättä tapahdu.

Vaatteissa teen välillä niin, että pyykin jälkeen jätän vaatteet kodinhoitohuoneeseen ja otan seuraavat vaatteet vaatekaapista. Jossain vaiheessa huomaa, ettei siellä enää ole mitään mieleistä ja nämä loput sitten kierrätykseen. Toimii myös lasten vaatteiden kanssa, jäljelle jää lopulta ne liian pienet ja polvista rikkinäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Just, roskiin koska tekstiilijätelaatikkoa oli vaikea löytää.

Niimpä juuri, noita tekstiiijätelaatikkoja on meidänkin pienellä paikkakunnalla vaikka kuinka paljon. Ehjät UFFin keräyslaatikoihin tai SPR:lle.

Herättävin/paras oivallus on ollut tajuta kuinka paljon rahaa on kiinni tavaroissa ja kuinka paljon rahaa on saanut säästöön kun on myynyt tarpeetonta pois. Kymppitonni suunnilleen on nyt muutamassa vuodessa tullut. Osa jaettu lasten kanssa, suurin osa jemmassa. Lisää tulee kun karsimista riittää. Mieluummin hätävarana tilillä kuin romuina kaapeissa ja laatikoissa. Nyt miettii että MIKSI on pitänyt ostaa niin paljon. No onhan iso osa tullut lahjoina, mutta suurimman osan olen itse ostanut. Senkin rahan kun olisi nuorena osannut sijoittaa, olisi nyt jäätävä potti jemmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös sellainen vaihe, että uutta tulee ostettua lähinnä vanhan tilalle, kun vanha hajoaa.

Tosin muutamien vaatteiden kohdalla on todella hankala heittää vanhaa pois. Esim. kevyttoppatakin vetoketju on rikki, mutta kangas on ehjä. Uusi takki on jo tilalla, mutta ei vain ole tullut heitettyä tuota takkia pois sen kankaan takia. 

Miksi et vaihdat siihen uutta vetoketjua ja ota käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Että minä näen punaista sun kaltaisten laiskureiden vuoksi. Melkein suoni katkeaa päästä 😡. Kaikelle käyttökelpoiselle tavaralle löytyy ottaja/ostaja. EI IKINÄ MITÄÄN ROSKIKSEEN JOS SITÄ VIELÄ VOI KÄYTTÄÄ!! Itse olen innokas puutarhuri ja tarvitsen ruukkuja joka kesä paljon. Olen kerännyt niitä roskalaatikoista. Miksi ei voida järjestää hyllykköä/paikkaa mihin saa jättää itselle tarpeetonta jos ei varsinaista kierrätyskeskusta ole lähiseudulla??

Mua on auttanut eniten se oivallus, että ehjää ja käyttökelpoista tavaraa voi hävittää ilman huonoa omaatuntoa, jos sitä ei tarvi. Hävittämisellä en tarkoita automaattisesti roskiin heittämistä, mutta senkin saa kyllä tehdä.

Kaikkea ei tarvitse säilyttää siltä varalta että jos joskus 20 vuoden kuluttua sille sattuisikin käyttöä löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Että minä näen punaista sun kaltaisten laiskureiden vuoksi. Melkein suoni katkeaa päästä 😡. Kaikelle käyttökelpoiselle tavaralle löytyy ottaja/ostaja. EI IKINÄ MITÄÄN ROSKIKSEEN JOS SITÄ VIELÄ VOI KÄYTTÄÄ!! Itse olen innokas puutarhuri ja tarvitsen ruukkuja joka kesä paljon. Olen kerännyt niitä roskalaatikoista. Miksi ei voida järjestää hyllykköä/paikkaa mihin saa jättää itselle tarpeetonta jos ei varsinaista kierrätyskeskusta ole lähiseudulla??

Mulla ainakin on mennyt liian moneen kertaan hermo kun yrittää antaa tavaraa pois. Sitä pitäisi olla ilmaiseksi kuljettelemassa ties minne 500 kilometrin säteellä, tai ilmaiseksi postittamassa. Mä heitän huoletta tavaraa roskiin en sen takia, että olisin liian laiska etsiäkseni ottajaa, vaan siksi, että ottajat on liian laiskoja hakeakseen tavaran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös sellainen vaihe, että uutta tulee ostettua lähinnä vanhan tilalle, kun vanha hajoaa.

Tosin muutamien vaatteiden kohdalla on todella hankala heittää vanhaa pois. Esim. kevyttoppatakin vetoketju on rikki, mutta kangas on ehjä. Uusi takki on jo tilalla, mutta ei vain ole tullut heitettyä tuota takkia pois sen kankaan takia. 

Miksi et vaihdat siihen uutta vetoketjua ja ota käyttöön?

Maksaa ihan liikaa viedä jonnekin vetoketjun vaihtoon. Lähin paikka missä vaihdetaan on 50 kilometrin päässä. Ei mulla ole ompelukonetta saati että osaisin sellaista käyttää.

Se, mikä on turhaa ja arvotonta itselle on todennäköisesti myös toiselle. Tavaroita voi myös vain antaa. Kaikesta ei tarvitse saada rahaa. Heitän myös roskiin sellaista mikä ei kelpaa mulle itselle eikä muille. Kun rojua vähän, niitä arvostaa enemmän. Mulla on enää vaan kivoja astioita, vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Aina kiva käyttää.

Sairaalat ottaa vastaan vaatteita ja antaa niitä tarvitseville. Sinne kelpaa tietenkin vain hyvät kengät, takit ja pipot, villasukat ja hanskat. Silti on mukava tietää, että joku koditon saa päälleen lämpimän takin talvella kun joutuu päivystyksestä lähtemään kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Just, roskiin koska tekstiilijätelaatikkoa oli vaikea löytää.

Niimpä juuri, noita tekstiiijätelaatikkoja on meidänkin pienellä paikkakunnalla vaikka kuinka paljon. Ehjät UFFin keräyslaatikoihin tai SPR:lle.

Mä en ole tästä meidän kylästä löytänyt tekstiilijätelaatikkoa. Täällä missä minä asun on muutenkin vain sekajätteen keräysastia. Kaikki muu roska pitää ottaa bussiin mukaan kun lähtee kaupungille (15 kilometrin päässä), ja kävellä niiden kanssa monta kilometriä päästäkseen ensimmäiseen keräyspisteeseen missä on lasi, metallit, pahvit, lehdet ym.

UFF:n laatikoita on kaksi tässä kylässä, molempiin matkaa noin 5 kilometriä linja-autoasemalta kävellen. SPR:n keräystä ei taida olla, en ainakaan ole koskaan näiden 40 vuoden aikana nähnyt mitä olen täällä asunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Just, roskiin koska tekstiilijätelaatikkoa oli vaikea löytää.

Niimpä juuri, noita tekstiiijätelaatikkoja on meidänkin pienellä paikkakunnalla vaikka kuinka paljon. Ehjät UFFin keräyslaatikoihin tai SPR:lle.

Minä poltan kaiken mikä palaa. Jonnekin Mosambikiin katuojiin nuo UFF:lle viedyt kuitenkin päätyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.

Perii arvotonta romua tai perii Myrna-kuppeja. Niistä ei kukaan juo kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on ollut yksikertaistaa karsittavista eroon pääsy: heitän ROSKIKSEEN ihan hyvällä omalla tunnolla.

Just, roskiin koska tekstiilijätelaatikkoa oli vaikea löytää.

Niimpä juuri, noita tekstiiijätelaatikkoja on meidänkin pienellä paikkakunnalla vaikka kuinka paljon. Ehjät UFFin keräyslaatikoihin tai SPR:lle.

Minä poltan kaiken mikä palaa. Jonnekin Mosambikiin katuojiin nuo UFF:lle viedyt kuitenkin päätyvät.

Helsingissä vaatteet kannattaa pistää roskiin. Vielä repiä ne, ettei dyykkarit pelasta niitä. Kaupungin tiskata poltetaan. Siksi vaatteet ei joudu kehitysmaiden jätteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös sellainen vaihe, että uutta tulee ostettua lähinnä vanhan tilalle, kun vanha hajoaa.

Tosin muutamien vaatteiden kohdalla on todella hankala heittää vanhaa pois. Esim. kevyttoppatakin vetoketju on rikki, mutta kangas on ehjä. Uusi takki on jo tilalla, mutta ei vain ole tullut heitettyä tuota takkia pois sen kankaan takia. 

Miksi et vaihdat siihen uutta vetoketjua ja ota käyttöön?

Maksaa ihan liikaa viedä jonnekin vetoketjun vaihtoon. Lähin paikka missä vaihdetaan on 50 kilometrin päässä. Ei mulla ole ompelukonetta saati että osaisin sellaista käyttää.

Aika hyvin voi onnistua myös kasin ompelu. Itse en aina viitsi ottaa ompelukonetta esille, siksi ompelen vetoketjut käsin. Ulkoiluvaatteisiin ihan välttävä jälki.